Äidiksi vielä 46 vuotiaana

[Labran täti]

En ota muuten kantaa suuntaan tai toiseen, mutta surullista jos 46v on monen mielestä liian raihnainen jaksamaan vauva-arkea. Ei varmasti ole jos on pitänyt itsestään huolta.

 

["Vieras"]

Mummoni synnytti äitinsä 42veenä. Äitiäni aina hävetti, koska ihmiset luulivat mummoani aina äitini mummoksi...Toisaalta äitini on liki 50v ja mummo vielä elossa Nurinkurista.

On kyllä melkoisen nurinkurista .

 

["vieras"]

En ota muuten kantaa suuntaan tai toiseen, mutta surullista jos 46v on monen mielestä liian raihnainen jaksamaan vauva-arkea. Ei varmasti ole jos on pitänyt itsestään huolta.

mun mielestä siinä ei ole mitään surullista, luonnollista ainoastaan. Aika aikansa kutakin.

 

[53647]

Ei 46v ole kyllä iän puolesta liian vanha äidiksi. Mutta varmasti riski saada kehitysvammainen lapsi on suuri, joten ottaisin tämän huomioon. Muuten en sano muuta kuin antaa palaa, kyllä ton ikäinen vauvaa jaksaa hoitaa.

 

[genera]

Alle 50v. ei ole "mummoiässä". Ellei raskautunut jo teininä.

Nyt voisit ottaa ja laskea uudestaan... ei sitä teininä tarvitse olla lasten hankkimista aloittanut, jotta on isoäiti ennen kuin täyttää 50! Meillä suvussa useampi sukupolvi on mennyt naimisiin parikymppisinä ja sitten on hankittu lapsia. Esimerkiksi: Oma äitini sai siskoni 22-vuotiaana. Siskoni sai esikoisensa 24-vuotiaana. Nyt äitini juuri täytti 50 ja hänellä oli 6kk ennen pyöreitä synttäreitään jo 3 lastenlasta. Kaikki lapset ovat olleet suunniteltuja ja syntyneet avioliitossa. Täytyy myös sanoa, että me emme ole mitään uskovaisia - tätähän yleensä epäillään jos on naimisissa ja saa lapsia varhain elämässään. Omasta mielestäni on hyvä saada lapset varhain, sillä on mahtavaa oppia tuntemaan myös omat isoisovanhemmat. Se on rikkaus. Meillä parhaillaan elossa 5 sukupolvea.


Sitten itse asiaan kommentti: En lähtisi kenenkään lisääntymistä rajoittamaan iän takia. Tuo tulee jos on tullakseen-ajattelu on minusta ihan ok. Mutta minun on vaikea hyväksyä niitä jotka tuossa iässä hakeutuvat hoitoihin saadakseen lapsen. Ja kun täällä joku kommentoi, että jaksaako sitä vauva-arkea tuossa iässä: Yhtä raskasta se voi olla äidille joka on 20 kuin äidille joka on 40. Se voi myös olla helppoa... ei vaan aina kannata niitä piruja maalata seinille.

Onnea aloittajalle ja toivon, että jos raskaaksi tulet kaikki sujuu hyvin!

 

[Littledeath]

[QUOTE="vieras";28003561]Montako alle 50-vuotiasta mummoa tunnet ja montako vanhempana mummoksi tulleita?[/QUOTE]

Itse tunnen enimmäkseen alle 50v mummoksi tulleita. Oma äitini oli 48v kun tuli mummoksi kun minä sain lapseni 23-vuotiaana.

 

[Tepadj]

Oma äitinikin synnytti minut ollessaan jo 43-vuotias, eikä yhtään hullummin ole mennyt se. Ihan hyvin voit vielä lapsen tehdä!

 

[niimpäniin]

Ketjuun kirjoittaneet ovat varmaan nuoria 20-30 vuotiaita, kun kuvittelevat/luulevat/otaksuvat, että ihminen rapistuu ja raihnaistuu kummasti, kun 40-vuotta tulee täyteen!

Kyllä se totuus valkenee teillekin, kun 40-vuotta tulee lasiin!

terveisin perusterve, ilmalääkityksiä elelevä, täyttätyöpäivää tekevä 41-vuotias äiti

 

["akka"]

Eli olisit 66 vuotiaaseen asti vastuussa lapsesta. Itse en haluaisi.Elämässä pitäisi saada tehdä muutakin kuin olla vanhusikään asti sidottuna lapsiin.

 

[niimpäniin]

[QUOTE="akka";28007829]Eli olisit 66 vuotiaaseen asti vastuussa lapsesta. Itse en haluaisi.Elämässä pitäisi saada tehdä muutakin kuin olla vanhusikään asti sidottuna lapsiin.[/QUOTE]

Eiköhän siitä lapsestaa ole omalla tavalla vastuussa ihan hautaan saakka. Vaikka ei enää juridisesti, niin monella muulla tavoin kylläkin. =)

 

["vieras"]

[QUOTE="Kifa";28004740]Lasketaan sen mukaan mikä oli äidin ikä raskaaksi tullessa koska silloin ne kromosomipoikkavuudet syntyvät (tai ovat jo olemassa), eivät enää myöhemmin.[/QUOTE]

Olenpa minäkin ollut hölmö . Itse mietin tätä kun tulin raskaaksi 39-vuotiaana, mutta kerkisin ennen synnytystä täyttää 40-vuotta. Tokihan se näin menee että siinä vaiheessa kun vauva saa alkunsa niin hän saa perimän.

Itse näin kahden lapsen äitinä en enää lapsia tee vaikka hyvin jaksaisin. Itse pidän 46-vuotiasta jo liian vanhana lapsen saantiin, mutta kukin tietenkin tietää parhaiten oman elämänsä ja mitä siltä haluaa.

 

[näin]

Riskiluku 42-vuotiaalla on rv:lle 12 asti 1:38,mutta rv 40 se on 1:55

 

[näinkin voi käydä]

[QUOTE="noh";28003425]Ei minusta ole häpeämisestä kiinni vaan siitä että lapsi tulee tod.näk. menettämään äitinsä aika varhain.[/QUOTE]

Kaikkeen ei voi varautua. Tiedän äidin, joka kuoli 21-vuotiaana aivoverenvuotoon, lapsi oli alle vuoden vanha.

Ikä ei siis takaa tuota asiaa.

 

["Huhheijaa"]

Onpa tänne tullut paljon negatiivisia vastauksia (toki positiivisia myös onneksi)
Aloittajalle terveisiä että Anna palaa vaan!
Terveisin yksi 41 vuotias joka yrittää raskautta

 

["siis"]

Ketjuun kirjoittaneet ovat varmaan nuoria 20-30 vuotiaita, kun kuvittelevat/luulevat/otaksuvat, että ihminen rapistuu ja raihnaistuu kummasti, kun 40-vuotta tulee täyteen!

Kyllä se totuus valkenee teillekin, kun 40-vuotta tulee lasiin!

terveisin perusterve, ilmalääkityksiä elelevä, täyttätyöpäivää tekevä 41-vuotias äiti

Minä (joka ensimmäisenä elen tähän ketjuun kommentoi) olen 36-v. niin ei ihan nappiin arvauksesi mennyt

Ja mulla on mies jo 45-v., ja aivan liian vanha olisi vielä tulemaan isäksi vaikka ihan pperusterve, ilman lääkitystä elelevä täyttä työpäivää tekevä mies onkin!

 

[niimpäniin]

[QUOTE="siis";28009049]Minä (joka ensimmäisenä elen tähän ketjuun kommentoi) olen 36-v. niin ei ihan nappiin arvauksesi mennyt

Ja mulla on mies jo 45-v., ja aivan liian vanha olisi vielä tulemaan isäksi vaikka ihan pperusterve, ilman lääkitystä elelevä täyttä työpäivää tekevä mies onkin![/QUOTE]

Kait se ikä numeroina on todellakin yksilöllistä. Mihin toinen kykenee/pystyy ja haluaa, niin toinen taas ei.
Perusterveestä työssäkäyvästä miehestäni tuli isä kolmannen kerran 45-vuotiaana ja siinä on mennä porskuttanut kuopuksen perässä, niinkuin muidenkin muksujen.
=)

 

["siis"]

Kait se ikä numeroina on todellakin yksilöllistä. Mihin toinen kykenee/pystyy ja haluaa, niin toinen taas ei.
Perusterveestä työssäkäyvästä miehestäni tuli isä kolmannen kerran 45-vuotiaana ja siinä on mennä porskuttanut kuopuksen perässä, niinkuin muidenkin muksujen.
=)

Niin, pystyyhän miehet tekemään lapsia paljon vanhempinakin kuin 45-v., mutta kaikki ei halua vielä ukki-isässä hoitaa omia taaperoita!

 

["siis"]

[QUOTE="siis";28009213]Niin, pystyyhän miehet tekemään lapsia paljon vanhempinakin kuin 45-v., mutta kaikki ei halua vielä ukki-isässä hoitaa omia taaperoita![/QUOTE]

Siis ukki-iässä!

 

[riskejä kauhisteleville]

niin itse ajattelen, että vanhemmankin äidin lapsista suurin osa on kuitenkin terveitä. Yksilötasolla on varmaankin aika sama onko oman ikäluokan äitien sadasta lapsesta 95, 96 tai 99 lasta sadasta terveitä. Se oma lapsi joko on terve tai ei. Jos joku kykenee logiikkaani seuraamaan

 

["vieras"]

Kaikkeen ei voi varautua. Tiedän äidin, joka kuoli 21-vuotiaana aivoverenvuotoon, lapsi oli alle vuoden vanha.

Ikä ei siis takaa tuota asiaa.

Huoh.. Kumpi mahtaa olla HUOMATTAVASTI todennäköisempää, kuolla 21vuotiaana aivoverenvuotoon vai kuolla 80vuotiaana vanhuuteen/normaaleihin vanhusten sairauksiin? Niimpä.
Kaikkeen ei voi varautua, mutta ei nyt tyhmäksi silti tarvitse heittäytyä. Todennäköisyydet noissa on kuitenkin vähän eri luokkaa.

 

[riskejä kauhisteleville]

[QUOTE="vieras";28009257]Huoh.. Kumpi mahtaa olla HUOMATTAVASTI todennäköisempää, kuolla 21vuotiaana aivoverenvuotoon vai kuolla 80vuotiaana vanhuuteen/normaaleihin vanhusten sairauksiin? Niimpä.
Kaikkeen ei voi varautua, mutta ei nyt tyhmäksi silti tarvitse heittäytyä. Todennäköisyydet noissa on kuitenkin vähän eri luokkaa.[/QUOTE]

Elätkö sinä koko elämäsi riskejä puntaroiden? Liikuntasi, ruokavaliosi, unet, harrastukset, työ; kaikki suunniteltu kaikkien mahdollisten riskien minimoimiseksi? Minusta elämästä tulee kovin rajoittunutta jos koko ajan pitää murehtia riskejä.

Tiedostaa ne toki voi, mutta jos puntarissa on se, että antaa elämäänsä tilaa uudelle lapselle jos sellainen on tullakseen tai jättää lapsen yrittämisen väliin sen takia, että itse mahdollisesti kuolee ennen kuin lapsi täyttää jonkin tietyn iän, niin minä kyllä valitsin tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Joku muu voi valita toisin, mutta tarvitseeko sen toisen valintaa kauhistella?

 

["vieras"]

Ketjuun kirjoittaneet ovat varmaan nuoria 20-30 vuotiaita, kun kuvittelevat/luulevat/otaksuvat, että ihminen rapistuu ja raihnaistuu kummasti, kun 40-vuotta tulee täyteen!

Kyllä se totuus valkenee teillekin, kun 40-vuotta tulee lasiin!

terveisin perusterve, ilmalääkityksiä elelevä, täyttätyöpäivää tekevä 41-vuotias äiti

Mä olen seurannut melkoisen läheltä kun 42-vuotias ihminen synnytti iltatähtensä. Ihan tuli tämän kyseisen ihmisen omasta suusta että yövalvomiset otti todella koville eikä työviikon jälkeen ole enää paukkuja mihinkään ylimääräiseen.

Toki on maailma pullollaan niitä aira samulineitakin mutta itse kiitän yläkerran ukkoa siitä että sain kaikki lapseni nuorena ja voin keskittyä keski-ikäisenä sitten mummoilemaan ja matkustelemaan

 

["Noh"]

[QUOTE="vieras";28009860]Mä olen seurannut melkoisen läheltä kun 42-vuotias ihminen synnytti iltatähtensä. Ihan tuli tämän kyseisen ihmisen omasta suusta että yövalvomiset otti todella koville eikä työviikon jälkeen ole enää paukkuja mihinkään ylimääräiseen.

Toki on maailma pullollaan niitä aira samulineitakin mutta itse kiitän yläkerran ukkoa siitä että sain kaikki lapseni nuorena ja voin keskittyä keski-ikäisenä sitten mummoilemaan ja matkustelemaan [/QUOTE]

Minä olen seurannut läheltä kun 31 vuotias sai sen kovasti halutun lapsen (hoitojen avustuksella) ja kuunnellut sitten kuinka älyttömän raskasta yövalvominen on ja kuinka hän ei jaksa enää YHTÄÄN MITÄÄN!

Että onkohan tuokaan nyt ihan iästä kiinni? Vai ehkä tuo 31 vuotiaskin on jo liian vanha?

Mutta näin me ollaan erilaisia. Toiset haluaa lapset nuorina ja toiset vasta sitten sen unelmakumppanin kanssa vanhempana ja joku haluaa lapsen/lapsia nuorena ja sitten vielä vanhanakin

 

["noo"]

[QUOTE="viera";28003882]tekeekö vauvakuume naisista näin pehmeitä päistään? Joo, tottakai down lapsen VOI saada ihan kuka tahansa, ihan missä iässä tahansa, mutta tiedät varmaan että sinun ikäiselläsi se riski on moninkertainen verrattuna vaikka alle 30vuotiaaseen (jolloin riski on pienimmillään)? Voihan moottoritietäkin ajaa väärään suuntaan ilman että sattuu minkäänlaista onnettomuutta, mutta huomattavasti pienempi riski onnettomuudelle on jos ajaa oikeaan suuntaan.[/QUOTE]

Onko se downin riski sitten näin kauhea asia?
Olen lapseton kolmekymppinen ja näen asian niin, että mielummin synnytän tähän maailmaan yhden down-lapsen kuin en lasta ollenkaan. Ei se down-ihmisten elämä nyt kuule niin hirveää ole. Voi olla jopa ihan mukavaa.

 

["noo"]

[QUOTE="Noh";28010040]Minä olen seurannut läheltä kun 31 vuotias sai sen kovasti halutun lapsen (hoitojen avustuksella) ja kuunnellut sitten kuinka älyttömän raskasta yövalvominen on ja kuinka hän ei jaksa enää YHTÄÄN MITÄÄN!

Että onkohan tuokaan nyt ihan iästä kiinni? Vai ehkä tuo 31 vuotiaskin on jo liian vanha?

Mutta näin me ollaan erilaisia. Toiset haluaa lapset nuorina ja toiset vasta sitten sen unelmakumppanin kanssa vanhempana ja joku haluaa lapsen/lapsia nuorena ja sitten vielä vanhanakin [/QUOTE]

... ja minä kuuntelen viikoittain 22-vuotiaan valitusta siitä, miten rankkaa on. Eikä vauva ees juuri valvota