Aika jännää kommentointia kyllä, semmoista kautta rantain jatkuvaa kyseenalaistamista
Mitähän surullista siinä on ettei ole nykyään mitään tarvetta avata varsinaista virallista
kirjaa?
Jos nyt oppikirjat jätetään pois kun siinä ei välttämättä vaihtoehtoja ole jos haluaa valmistua.
Millenia on aika hyvin omat mietokseni kiteyttänyt ajatuksiksi, semmoinen jatkuva vastakkain asettelu ja toiseen alentuvasti suhtautuminen tämmöisen asian tiimoilta kuulostaa minusta taasen surulliselta.
Jos nyt pureudutaan asiaan paremmin niin kun puhutaan lukemisesta tarkemmin niin kuinka paljon sellaisella ihmisellä on annettavaa joka lukee harlekiinejä ja fantasiaa? Ei oikeasti noista asioista puhuta sukupuolien välillä muuta kuin aniharvoin.
Toki jollakin voi olla parisuhde missä käydään läpi viimeisimpiä Maeve Binchyn teoksia tai keskustellaan Nora Robertsin uusimman kiemuroita.
Voihan minua kutsua skeptiseksi mutta en kyllä mitenkään näe että se olisi juurikaan yleistä että lukeminen liittyisi miehen ja naisen väliseen kanssakäymiseen oleellisesti, silti nekin jotka keskittyvät edellä mainittujen kaltaiseen kirjallisuuteen voivat myhäillä tyytyväisenä kun täällä ihmiset puolustelevat miten lukeminen on niin ylevää ja älykkääksi tekevää / yhteisiä keskusteluja virittävää / samoille aaltopituuksille siirtävää kumppanin kanssa että ei
todellakaan voisi kuvitellakkaan kuin lukevan kumppanin vierelleen.
Sama menee fantasia, sci-fi genreen, aina kun on kyse vain tarinoiden kertomisesta niin oikeasti miehen ja naisen välinen keskusteluyhteys menee asiassa siinä että voidaan todeta kirjan joko olleen a) hyvä b) huono c) ihan ok d) välttävä, ja loppu keskustelu on suhteellisen turhaa. Koska molemmat ovat lukeneet sen ja harvassa on ne teokset viihteen puolella missä tulkinta olisi niin vapaa lukijalla että siitä saataisiin kauhean värikkäitä keskusteluita. Toki hauskoja fraaseja ja tokaisuja irtoaa kirjoista.
Ainoa syy minulle kirjojen lukemiseen olisi joko a) opiskelu tai b) viihdyke, ja jälkimmäinen on suurin syy kirjaharrastajien lukemiseen myös, miten viihdekirjallisuus saa sinut jotenkin fiksummaksi tai takaa että voit jutella laajemmin mahdollisen kumppanin kanssa? Eihän ne ajatusmaailmojen erot ole automaattisesti isot vain sillä perusteella että toinen ei lue, voihan sillä silti olla samanhenkinen ajatusmaailma.
Sitten taasen jos puhutaan asiaproosasta, niin siinähän onkin jo joku pointti, itsensä oikea sivistäminen ja tietojensa laajentaminen, niistä kyllä löytyy juteltavaa jos kumppani jakaa samojen alueiden kiinnostuksen,
mutta väitänpä että suurin osa jotka lukemista pitää erityisen merkittävänä osana kumppanin valinnassa, ei todellakaan lue asiaproosaa.
Se ei ole mitään kevyiden iltapäivien murhamysteereitä tai ranskalaisen taiteilijan kuumia varastettuja hetkiä rouvien kanssa.