En kestäisi miestä, joka ei lue lainkaan.

["Vanilja"]

Toisaalta, minun olisi vaikea kuvitella että olisin vakavassa parisuhteessa ihmisen kanssa, joka pitäisi kirjallisuutta ja kirjoittamista jotenkin turhana ja vastenmielisenä. Kyse on kuitenkin minulle tärkeästä harrastuksesta, erityisesti se kirjoittamispuoli.

Ei turhana tai vastenmielisenä, mutta ei ainoana autuaaksitekevänä. Minä tykkään kirjoittamisesta, mutta minusta on OK ja hienoa, että kumppanini osaa jotain ihan muuta. Ruuanlaittoa, metsänhoitoa, lastenhoitoa, kalastusta, urheilla....kaikenlaista, mitä minä en. Ei ole yhtä harrastusta tai ammattia, joka on muita parempi. Arvostan avarakatseisuutta, avointa mieltä, myös kaikelle uudelle ja erilaiselle.

 

["vieras"]

Kevytkirjallisuutta aikuisiällä lukevat ovat tyypillisesti vailla matemaattista lahjakkuutta, intoa ja innovaatiokykyä. Lukutoukan kannattaa valita pirteämmillä aivoilla varustetun puolison.

 

["niin"]

Kirjat on yleensä liian pitkiä. Miksei kirjoiteta sellasia mihin se asia on tiivistetty niin ei menisi elämää hukkaan lukiessa.

 

[Kepsis]

Aika jännää kommentointia kyllä, semmoista kautta rantain jatkuvaa kyseenalaistamista

Mitähän surullista siinä on ettei ole nykyään mitään tarvetta avata varsinaista virallista kirjaa?

Jos nyt oppikirjat jätetään pois kun siinä ei välttämättä vaihtoehtoja ole jos haluaa valmistua.

Millenia on aika hyvin omat mietokseni kiteyttänyt ajatuksiksi, semmoinen jatkuva vastakkain asettelu ja toiseen alentuvasti suhtautuminen tämmöisen asian tiimoilta kuulostaa minusta taasen surulliselta.

Jos nyt pureudutaan asiaan paremmin niin kun puhutaan lukemisesta tarkemmin niin kuinka paljon sellaisella ihmisellä on annettavaa joka lukee harlekiinejä ja fantasiaa? Ei oikeasti noista asioista puhuta sukupuolien välillä muuta kuin aniharvoin.

Toki jollakin voi olla parisuhde missä käydään läpi viimeisimpiä Maeve Binchyn teoksia tai keskustellaan Nora Robertsin uusimman kiemuroita.

Voihan minua kutsua skeptiseksi mutta en kyllä mitenkään näe että se olisi juurikaan yleistä että lukeminen liittyisi miehen ja naisen väliseen kanssakäymiseen oleellisesti, silti nekin jotka keskittyvät edellä mainittujen kaltaiseen kirjallisuuteen voivat myhäillä tyytyväisenä kun täällä ihmiset puolustelevat miten lukeminen on niin ylevää ja älykkääksi tekevää / yhteisiä keskusteluja virittävää / samoille aaltopituuksille siirtävää kumppanin kanssa että ei todellakaan voisi kuvitellakkaan kuin lukevan kumppanin vierelleen.

Sama menee fantasia, sci-fi genreen, aina kun on kyse vain tarinoiden kertomisesta niin oikeasti miehen ja naisen välinen keskusteluyhteys menee asiassa siinä että voidaan todeta kirjan joko olleen a) hyvä b) huono c) ihan ok d) välttävä, ja loppu keskustelu on suhteellisen turhaa. Koska molemmat ovat lukeneet sen ja harvassa on ne teokset viihteen puolella missä tulkinta olisi niin vapaa lukijalla että siitä saataisiin kauhean värikkäitä keskusteluita. Toki hauskoja fraaseja ja tokaisuja irtoaa kirjoista.

Ainoa syy minulle kirjojen lukemiseen olisi joko a) opiskelu tai b) viihdyke, ja jälkimmäinen on suurin syy kirjaharrastajien lukemiseen myös, miten viihdekirjallisuus saa sinut jotenkin fiksummaksi tai takaa että voit jutella laajemmin mahdollisen kumppanin kanssa? Eihän ne ajatusmaailmojen erot ole automaattisesti isot vain sillä perusteella että toinen ei lue, voihan sillä silti olla samanhenkinen ajatusmaailma.

Sitten taasen jos puhutaan asiaproosasta, niin siinähän onkin jo joku pointti, itsensä oikea sivistäminen ja tietojensa laajentaminen, niistä kyllä löytyy juteltavaa jos kumppani jakaa samojen alueiden kiinnostuksen, mutta väitänpä että suurin osa jotka lukemista pitää erityisen merkittävänä osana kumppanin valinnassa, ei todellakaan lue asiaproosaa.

Se ei ole mitään kevyiden iltapäivien murhamysteereitä tai ranskalaisen taiteilijan kuumia varastettuja hetkiä rouvien kanssa.

 

[astrolabe]

Aika jännää kommentointia kyllä, semmoista kautta rantain jatkuvaa kyseenalaistamista

Mitähän surullista siinä on ettei ole nykyään mitään tarvetta avata varsinaista virallista kirjaa?

Jos nyt oppikirjat jätetään pois kun siinä ei välttämättä vaihtoehtoja ole jos haluaa valmistua.

Millenia on aika hyvin omat mietokseni kiteyttänyt ajatuksiksi, semmoinen jatkuva vastakkain asettelu ja toiseen alentuvasti suhtautuminen tämmöisen asian tiimoilta kuulostaa minusta taasen surulliselta.

Jos nyt pureudutaan asiaan paremmin niin kun puhutaan lukemisesta tarkemmin niin kuinka paljon sellaisella ihmisellä on annettavaa joka lukee harlekiinejä ja fantasiaa? Ei oikeasti noista asioista puhuta sukupuolien välillä muuta kuin aniharvoin.

Toki jollakin voi olla parisuhde missä käydään läpi viimeisimpiä Maeve Binchyn teoksia tai keskustellaan Nora Robertsin uusimman kiemuroita.

Voihan minua kutsua skeptiseksi mutta en kyllä mitenkään näe että se olisi juurikaan yleistä että lukeminen liittyisi miehen ja naisen väliseen kanssakäymiseen oleellisesti, silti nekin jotka keskittyvät edellä mainittujen kaltaiseen kirjallisuuteen voivat myhäillä tyytyväisenä kun täällä ihmiset puolustelevat miten lukeminen on niin ylevää ja älykkääksi tekevää / yhteisiä keskusteluja virittävää / samoille aaltopituuksille siirtävää kumppanin kanssa että ei todellakaan voisi kuvitellakkaan kuin lukevan kumppanin vierelleen.

Sama menee fantasia, sci-fi genreen, aina kun on kyse vain tarinoiden kertomisesta niin oikeasti miehen ja naisen välinen keskusteluyhteys menee asiassa siinä että voidaan todeta kirjan joko olleen a) hyvä b) huono c) ihan ok d) välttävä, ja loppu keskustelu on suhteellisen turhaa. Koska molemmat ovat lukeneet sen ja harvassa on ne teokset viihteen puolella missä tulkinta olisi niin vapaa lukijalla että siitä saataisiin kauhean värikkäitä keskusteluita. Toki hauskoja fraaseja ja tokaisuja irtoaa kirjoista.

Ainoa syy minulle kirjojen lukemiseen olisi joko a) opiskelu tai b) viihdyke, ja jälkimmäinen on suurin syy kirjaharrastajien lukemiseen myös, miten viihdekirjallisuus saa sinut jotenkin fiksummaksi tai takaa että voit jutella laajemmin mahdollisen kumppanin kanssa? Eihän ne ajatusmaailmojen erot ole automaattisesti isot vain sillä perusteella että toinen ei lue, voihan sillä silti olla samanhenkinen ajatusmaailma.

Sitten taasen jos puhutaan asiaproosasta, niin siinähän onkin jo joku pointti, itsensä oikea sivistäminen ja tietojensa laajentaminen, niistä kyllä löytyy juteltavaa jos kumppani jakaa samojen alueiden kiinnostuksen, mutta väitänpä että suurin osa jotka lukemista pitää erityisen merkittävänä osana kumppanin valinnassa, ei todellakaan lue asiaproosaa.

Se ei ole mitään kevyiden iltapäivien murhamysteereitä tai ranskalaisen taiteilijan kuumia varastettuja hetkiä rouvien kanssa.

Asiaproosa? Googlailin hieman tätä itselleni vierasta termiä ja Molièren kautta sitten tajusinkin sen merkityksen. Aina oppii uutta. Ja nyt voin lukea tuon tekstin uudestaan keskittyen sen sisältöön.

Ja auttoi Datakin. Nimim. me no speak finnish

 

[Lilii lisänimetön]

Kepsis, jaoittelit tuossa juuri kirjallisuuden viihdehömppään ja asiaproosaan, ja ainoat lukemisen syyt olivat opiskelu tai viihdyke.

MOT. Joka ei ymmärrä kirjallisuutta ei ymmärrä minua. Enkä minä häntä. Saanen olla tällainen.

 

[Lilii lisänimetön]

Asiaproosa?

Kevyt tietokirjallisuus.

 

[kookosta]

Hassua, että liet fantasiaa, dekkareita ja historiallisia romaaneja, mutta Sinuhe ei kelpaa. Sehän on nimenomaan historiallinen romaani. Ja on fantasiassakin klassikoita, kaipa Taru Sormusten Herrasta voidaan sellaiseksi laskea (vaikkei sillä Nobelia voisikaan voittaa). Dante on aika paha, moni klassikko on ihan viihdyttäväkin.

Kyllähän se Sinuhe voi olla ihan viihdyttävä. Vielä ei vaan ole tullut vastaan sellaista hetkeä, että olisin tuntenut halua tarttua ko opukseen. Ehkä sitten kun saan kahlattua Seppo Jokisen krjat lävitse aika voisi olla kypsä moiselle?

 

[Criminal Mind]

Saako lapsille lukea Aku Ankkaa? Ne on hirmu kivoja iltasatuja Vai pitääkö se Sinuhe kaivaa kaapista...?

 

[Istafra]

Lukeminen on minulle hyvin tärkeä harrastus. Haluan keskustella kumppanini kanssa elämääni kuuluvista tärkeistä asioista. Siksi on hyvä, että miehenikin pitää lukemisesta. Sattumoisin meillä menee mielenkiinnon kohteet aika hyvin myös yksiin, tosin minä pidän jonkin verran enemmän ns. fantasiakirjallisuudesta ja ns. maagisesta realismista kuin mieheni.
Luemme myös lapsille paljon satuja molemmat. Esikoiseen ainakin on tarttunut historiainnostus

Olen seurustellut miehen kanssa, joka ei juuri lukenut muuta kuin moottoriajoneuvoja käsittelevää kirjallisuutta. Ei oikein ollut minun juttuni tuo, mutta ei suhde pelkästään lukuharrastuksen puutteeseen tietenkään kaatunut.

 

[..]

Minusta tämä on nyt kyllä ihan verrattavissa siihen, pitääkö esim. jalkapallon pelaamisesta vai ei. Mä en kertakaikkiaan nauttis siitä yhtään, mutta joku toinen taas kokee sen jotenkin tosi mahtavana lajina.

Itse luin nuorempana suhteellisen paljon, nyt en ole vuosikausiin lukenut kuin aikakauslehtiä. Ei ole aikaa eikä juuri mielenkiintoakaan. Joskus ois ihan kiva mut aikaa on oikeestaan vaan illalla lasten mentyä nukkumaan, enkä jaksa montaa tuntia "tuhlata" lukemiseen. Mies alotti lukemaan jotain romaania muutama vuosi sitten, mut ei saanut sitä loppuun asti. Ei sillä oo vaan minkäänlaista mielenkiintoa. Aku Ankkaa lukee. Toki sen huomaa esim. miehen kirjoituksista, ettei ole paljoa koskaan lukenut. On hirveästi kielioppivirheitä jne. Mutta sillä on sitten vahvuudet muualla, enkä nyt tyhmänä pidä vain tuon takia. Matematiikka esimerkiks miehellä on taas ollut huomattavasti keskivertoa parempi.

Lapselle luen ja mieskin joskus lukee. Yritän "opettaa" lastani lukemaan kirjoja juurikin siksi, että oppisi paremmin itse sitten lukemaan ja kirjoittamaan.

 

[HAloo pahvit]

Ottaakaa sellainen puoliso jonka kanssa ajatukset ja jutut menee yksiin. MUTTA ÄLÄKÄÄ ALEMPIARVOISTAKO sellaista joka tekee toisin. Olkaa sen verran fiksuja, luetta tai ette. Osaatte vaihtaa sulakeen tai ette. Maailmassa on OLEELLISTA että on ihmisiä joilla on erilaisia mielenkiinnon kohteita ja jotka ovat hyviä omassa lajissa. MITÄ siitä tulee jos kaikki elämä olisi vaan luetun tekstin pohtimista? Tai toisaalta jos elämä olisi pelkkää käytännön suorittamista. Aina tarvitaan tekijöitä ja aina tarvitaan ajettelijoita.

KUKAAN EI KUITENKAAN OLE HUONOMPI TOISTAAN. Vaan ne jotka alempiarvoistavat ymmärtämättömyydessää toisen erilaisuuden vuoksi.

 

[redrum]

[QUOTE="vieras";26885752]Gallup lukutoukille!

Puoluekantanne? Kokoomus ja vihreät.

Kantanne maahanmuuttoon? Kannatan avoimia rajoja ja ihmisten vapaata liikkuvuutta. Humanitaariseen maahanmuuttoon tulisi panostaa nykyistä enemmän.

Kantanne homoseksuaalien adoptio-oikeuteen? En ole pohtinut asiaa, mutta käsittääkseni adoptiokriteereihin noin muutenkin olisi hyvä tehdä pientä viilausta. Siinä samalla voisi myöntää adoptio-oikeuden myös homoseksuaalisille pareille.

Kantanne huumeisiin? (myös niihin miedompiin)[/QUOTE] Mietojen huumeiden kriminalisointi voitaisiin purkaa. Mietojen huumeiden myynnistä voisivat vastata apteekit: verotuloja, vähemmän rikollisuutta, korkeampi kynnys siirtyä kovempiin aineisiin. Ihan ensimmäiseksi huumeiden hallussapito pitäisi dekriminalisoida, jotta huumeiden käyttäjät uskaltaisivat helpommin hakeutua hoitoon.

 

[Kepsis]

Kepsis, jaoittelit tuossa juuri kirjallisuuden viihdehömppään ja asiaproosaan, ja ainoat lukemisen syyt olivat opiskelu tai viihdyke.

MOT. Joka ei ymmärrä kirjallisuutta ei ymmärrä minua. Enkä minä häntä. Saanen olla tällainen.

Saat ihan rauhassa jos luet uusiksi niin sanoin että ne oli minun ainoat syyt lukea kirjoja

 

["Piituli"]

Mieheni on lääkäri, mutta ei harrasta lukemista. En väitä että tuo mies mikään normaalia fiksumpi on, mutta koulutettu se kyllä on. Eli ainakaan koulutus ja lukeminen ei ole meillä sama asia.

 

[Samamies]

[QUOTE="Piituli";26889748]Mieheni on lääkäri, mutta ei harrasta lukemista. En väitä että tuo mies mikään normaalia fiksumpi on, mutta koulutettu se kyllä on. Eli ainakaan koulutus ja lukeminen ei ole meillä sama asia.[/QUOTE]

No se on tullut selväksi. Lääkäri on kuitenkin tietyllä tavalla ammatillinen tutkinto, ei siinä sinällään kovin oleellista ole ajattelemisen oppiminen vaan niiden asioiden oppiminen. Silti uskoisin, että suurin osa lääkäreistä on lukenut kaunokirjallisuutta ainakin jonkin verran.

Koulutetusta porukasta monet urasuuntautuneet tuskin ovat hirveesti kaunoa lukeneet. Sehän on ajanhukkaa. Ekonomit, juristit (lukeneet ihan tarpeeksi omia kirjojaan) ja teekkarit. Nimenomaan noilla aloilla on paljon sellaisia, jotka eivät ole kovinkaan montaa klassikkokirjaa lukeneet. Silti keskimäärin lukeminen on noissa(kin) porukoissa suurempaa kuin keskiverto kansan parissa.

Täytyy todeta, että tämä oli vain omaan ympäristööni perustuvaa mutua. Mutta tunnen kuitenkin lääkäreitä, ekonomeja, juristeja ja diplomi-insinöörejä aika paljon.

 

[oguds]

Mun mieheni ei lue koskaan kaunokirjallisuutta. Lukee Aku Ankkaa ja Tekniikan maailmaa sun muuta sellaista. Ei ole henkisesti mitenkään vajaa. Tuo työllään enemmän kuin kiitettävästi rahaa talouteemme. Mieheni tekee täällä kotonakin niin paljon työtä, että hän ei malta löhöillä sohvalla ja lukea - on aina tekemässä jotain fyysistä. Vähintään imuroi - en valita.

No... Mieheni lukee silloin tällöin tietokirjallisuutta, lähinnä rakentamiseen ja puutarhaan liittyviä juttuja, mutta ei ikinä kaunokirjallisuutta - ei edes niitä klassikoita.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vanilja";26887239]
ihmisten lokerointi joittenkin tällaisten ominaisuuksien perusteella on mulle aina ollut sellainen vastenmielinen juttu, että jätän tällaiset ihmiset ihan omaan arvoonsa. [/QUOTE]

[QUOTE="Vanilja";26887239]En vielä ole keksinyt yhtä yksittäistä ominaisuutta, jonka perusteella voisin kertoa jotain ihmisestä ja miten hyvin sen kanssa synkkaa. [/QUOTE]

[QUOTE="Vanilja";26887239]Kyl ne akateemisesti pätevöityneet ovat olleet aika mitäänsanomatonta/ angstista/ snobia väkeä oistaiseksi.[/QUOTE]


Vai niin.

 

[nohh]

Sama menee fantasia, sci-fi genreen, aina kun on kyse vain tarinoiden kertomisesta niin oikeasti miehen ja naisen välinen keskusteluyhteys menee asiassa siinä että voidaan todeta kirjan joko olleen a) hyvä b) huono c) ihan ok d) välttävä, ja loppu keskustelu on suhteellisen turhaa. Koska molemmat ovat lukeneet sen ja harvassa on ne teokset viihteen puolella missä tulkinta olisi niin vapaa lukijalla että siitä saataisiin kauhean värikkäitä keskusteluita. Toki hauskoja fraaseja ja tokaisuja irtoaa kirjoista.

En tajua miten voit väittää noin, jos kerran et lue kaunokirjallisuutta, etkä siten keskustele siitä kumppanisi kanssa. Et sinä voi tietää, minkälaisia keskustelunavauksia kirjallisuus voi antaa parisuhteessa, jossa molemmat osapuolet lukevat. Joten turha väittää, ettei kaunokirjallisuudesta voi saada värikkäitä keskusteluita tai että siitä ei voisi tehdä erilaisia tulkintoja.

Lisäksi haluan tuoda ilmi, että kaunokirjollisuus kyllä voi sivistää monellakin tapaa, esim. antamalla tietoa historiasta, eri aikoihin liittyvistä tavoista, kulttuurista ja maantieteestä. Noin niin kuin esimerkiksi.

 

[up]

up

 

[vierailija]

Hölmö se on joka luulee että kirjojen lukeminen on merkki jostain muusta kuin harrastuksesta. Uskomattoman epätieteellistä suhtautumista. En haluaisi tavata ihmistä joka niin ajattelee.

 

[vierailija]

Hölmö se on joka luulee että kirjojen lukeminen on merkki jostain muusta kuin harrastuksesta. Uskomattoman epätieteellistä suhtautumista. En haluaisi tavata ihmistä joka niin ajattelee.

Onko se hölmöä, kun on huomannut, että poikkeuksetta sellaiset ihmiset, jotka eivät ole mitään lukeneet, ovat melkoisen sivistymättömiä? Jos ei ymmärrä ajattelun ja lukemisen yhteyttä, niin eihän silloin tätä asiaa voi kyseiselle yksilölle edes selittää. Sama kuin selittäisi lukutaidottomalle lapselle lukemisen syvintä olemista. Toki ei kai ns. "sivistyneisyys" ole itsearvo ja ehkäpä sitä on muunkinlaista sivistystä...

Itse tunnen kyllä kaksi omalla tavallaan fiksun tyypin, jotka eivät pahemmin lue. Molemmilla on lukihäiriö ja siksi lapsena tullut "allaegia" lukemiselle. Mutta molemmat kuuntelee aikuisena äänikirjoja, katsovat teeveestä muutakin kuin Die Hardin uusintoja ja "Petoksia ja paljasta pintaa"-realityohjelmia.

Useamman kerran kun on keskustellut jonkun ihmisen kanssa ja hieman syvemmälle mennessä huomaa aikaimoisen onttouden. Yleensä sieltä takaa paljastuu ihminen, joka ei lue. Lukemattomuus on usein seuraus, mutta se saattaa olla myös syy. Älyllisesti epäuteliaat ihmiset lukevat vähemmän.

Toki minäkin tunnen paljon koulutettuja ihmisiä (etenkin just. tekniikan ja kaupan alalta), jotka ovst lähinnä lukeneet opiskelujaan varten. Kyllä siitäkin silti jotain tarttuu muuhunkin kuin ammattilliseen ajatteluun.

Mutta tosiaan, en halua olla tuomitseva. Etenkin miehissä on paljon ns. toiminnan miehiä. Ovat käteviä käsistään ja kiinnostuneita toisenlaisista asioista. Se heille suotakaan, eihän sitä kannettu vesi kaivossa pysy. Lukeminen ei ole kaikkia varten.

 

[vierailija]

Tällä palstalla arvostetaan "omaa ajattelua". Ei mitään kirjojen lukemista vaan sitä että "löytää" juutubesta pätkiä, jotka todistavat kaikennäköistä mielenkiintoista.

 

[Echo]

Totta ja ei.

-Lukemisen vähättelyä:
Mun mies ei lue kirjoja, mutta pohtii aikalailla kaikkea, ja osaa käyttäytyä.

Enkä mä ole tullut miksikään vaikka olen lukenut joitain klassikoita. Hienoja hetkiä ja pari päivää olen sen kirjan tunnelmissa, mutta sen jälkeen samat fiilikset kuin ennenkin.

Kirja kuin kirja on vain yhden ihmisen kirjoittama, sen pääkopan muodostama stoori. Se on samaa kuin luet netistä, vaikkapa Kaksplussalta jonkun Mirkun kirjoittaman novellin.

Lukemisen puolesta:
-lukeminen pakottaa keskittymään
-lukeminen harjaannuttaa mielikuvitusta.

 

[Echo]

Naiset kirjoittavat joskus ärrrrrsyttävän paljon liikaa kuvaillen.
Ja aina ne v....pisamaiset kasvot!
Muistan jo lapsena kun pänni Neiti Etsivää lukiessa:

Paulan vaaleat hiukset hulmusivat kesätuulessa. Hän sipaisi kevyen suortuvan ruskettuneilta kasvoiltaan ja hänen kukallinen mekkonsa lepatti laiturilla kesätuulessa, kun hän odotti moottoriveneellä lähestyvää öööö Mikeä.
Paulan pisamaiset kasvot hehkuivat päivettyneenä ja kirkkaanvihreät silmät loistivat kuin smaragdit....






Aaaaarghh! Niin kliseistä!