2,5kk yhdessä asumista takana - ja kaikki tökkii jo nyt :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Unhappy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuo mitätöinti on kyllä tuttua... mutta tiedän että mulla on muutenkin huono itsetunto ja olen ajatellut että olen vain niin herkkänahkainen :(

Ei, ei, ei, ei!!! Jos sulla on huono itsetunto, niin sä olet miehelle vain helppo uhri. Se näkee, että olet helposti alistettavissa. Lähde tuosta suhteesta oikeasti NIIN PIAN KUIN MAHDOLLISTA, ennen kuin mies tuhoaa senkin vähän mitä itsetunnostasi on vielä jäljellä!! Yksikään ihminen ei ansaitse tuollaista suhdetta!!
 
Ei, ei, ei, ei!!! Jos sulla on huono itsetunto, niin sä olet miehelle vain helppo uhri. Se näkee, että olet helposti alistettavissa. Lähde tuosta suhteesta oikeasti NIIN PIAN KUIN MAHDOLLISTA, ennen kuin mies tuhoaa senkin vähän mitä itsetunnostasi on vielä jäljellä!! Yksikään ihminen ei ansaitse tuollaista suhdetta!!

Mutta teillähän on vain minun käsitykseni tästä suhteesta.. miten sen silloin voi noin lopullisesti tuomita? Enkä puolustelenyt ketään... oli mieheni narsisti tai ei, en ole onnellinen (joskus tässä suhteessa olin, hyvinkin). Mutta väkisinkin sitä miettii, että riitelyyn tarvitaan aina kaksi ja että olenko itse tehnyt kaikkeni suhteen toimimiseksi?? Osaan olla ärsyttävä ja itsekäs -> tiedän, ettei olisi minustakaan kivaa, jos toinen on aina töissä tai harrastuksissa. Harrastukseni vievät nimittäin jopa 8-10 tuntia viikossa... MUTTA olen yrittänyt rukkailla työvuorojani vähän toisen mukaan (hänellä kun ei siihen ole mahdollisuutta) ja ajoittaa harrastukseni siihen kun hän on itse töissä ja itselläni vapaata esim. arkiviikolla. Tässä olen mielestäni onnistunut hyvin.
 
Tuo mitätöinti on kyllä tuttua... mutta tiedän että mulla on muutenkin huono itsetunto ja olen ajatellut että olen vain niin herkkänahkainen :(

Ok, oletetaan että näin on, ja miehesi sen tietää. Miten rakastava kumppani käyttäytyisi? Syyttäisi sinua siitä herkkänahkaisuudesta ja tekisi kaikkensa että itsetuntosi huononee entisestään, niinkuin mies nyt tekee?

Huono itsetunto tai herkkyys ei missään nimessä ole hyvä syy käyttäytyä sinua kohtaan huonosti, vaan päinvastoin toisen herkkyys pitäisi ottaa huomioon ja pyrkiä VAHVISTAMAAN toista, ei niin että lyödään lyötyä.

Muutes, tuo "sinä vain olet niin herkkänahkainen" on myös hyvin tyypillinen narsistin tapa väheksyä uhrin tunteita. Muista, että tunteet ovat aina hyviä, ne kertovat sinulle milloin sinua kohdellaan huonosti. Tunteet eivät valehtele.
 
Mutta teillähän on vain minun käsitykseni tästä suhteesta.. miten sen silloin voi noin lopullisesti tuomita? Enkä puolustelenyt ketään... oli mieheni narsisti tai ei, en ole onnellinen (joskus tässä suhteessa olin, hyvinkin). Mutta väkisinkin sitä miettii, että riitelyyn tarvitaan aina kaksi ja että olenko itse tehnyt kaikkeni suhteen toimimiseksi?? Osaan olla ärsyttävä ja itsekäs -> tiedän, ettei olisi minustakaan kivaa, jos toinen on aina töissä tai harrastuksissa. Harrastukseni vievät nimittäin jopa 8-10 tuntia viikossa... MUTTA olen yrittänyt rukkailla työvuorojani vähän toisen mukaan (hänellä kun ei siihen ole mahdollisuutta) ja ajoittaa harrastukseni siihen kun hän on itse töissä ja itselläni vapaata esim. arkiviikolla. Tässä olen mielestäni onnistunut hyvin.

Vaikka toisella olis harrastuksia 24 h/vrk, normaali ihminen ei hauku, mitätöi, huuda ja raiskaa. Siten.
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
Se, että sinä et ole onnellinen ja koet miehen mitätöivän sinua ja käyttäytyvän huonosti on IHAN RIITTÄVÄ SYY LOPETTAA SUHDE vaikka miehessä ei oikeasti olisi mitään vikaa. Jokaisella meillä on vaan yksi elämä ja ei ole mitään järkeä tuhlata sitä suhteessa, jossa on onneton, vaikka kaikki teidän ongelmat johtuisivat siitä että sinä olet liian ____________ (aseta tähän mitä haluat) tai et ole tarpeeksi ______________ (sama kuin edellä).

Ja minusta jo tuo yöllinen raiskaus olisi riittävä syy lopettaa suhde. Ei rakasta ihmistä noin kohdella! Ja vielä kun toinen yrittää ottaa asian puheeksi niin alkaa huutaa ja syytellä... Hyi hitto mikä mies, oikein meni kylmät väreet kun tuota viestiäsi luin!!
 
Mutta teillähän on vain minun käsitykseni tästä suhteesta.. miten sen silloin voi noin lopullisesti tuomita?
Oletko siis valehdellut meille? Jos kertomasi tapahtumat ovat totta, ei mikään mitä olet ehkä unohtanut kertomatta kumoa niitä.

Vastaapa näihin kysymyksiin rehellisesti:

* Kun mies kritisoi sinua jostakin, ehdottaako hän asiaan ratkaisua joka on järkevästi toteutettavissa? Kun/jos toteutat hänen pyyntönsä, onko asia sitten hyvin vai keksiikö hän seuraavaksi jotain muuta kritisoitavaa?

* Kun sinä kritisoit miestä ja esität muutospyyntöjä, ottaako mies ne vastaan tai edes ehdottaa kompromissiä? Pitääkö hän lupauksensa?

* Kun sinä pahoitat jostakin hänen sanomisestaan ja tekemisestään mielesi, onko mies AIDOSTI pahoillaan, pyytää anteeksi ja ainakin yrittää muuttaa käytöksensä?

* Ottaako mies vastuuta ongelmistanne ja myöntää että hänelläkin olisi muuttumisen varaa? Tuleeko hän puolitiehen vastaan?
 
Niin kuin kaikki muutkin, minäkin suosittelen lähtemistä. Teillä on yhteiseloa vielä niin vähän takana, että lähtö on nyt vielä helppoa. Jo puolen vuoden päästä se tuntuu varmasti paljon vaikeammalta. Jos jo tuossa vaiheessa huomaa parisuhteessa noin isoja ongelmia, ei se varmana tule toimimaan. Uskon, että miehesi ajattelee samalla lailla. Hän ei usko teidän suhteeseen, ja toimii ahdistuspäissään ääliöimäisesti.

Ja siis mitä h-lvettiä, miehesi käytännössä raiskasi sinut nukkuessasi? Minusta olisi aivan kamalaa, jos mieheni tekisi noin aivan yllättäen kun NUKUN!
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
Alkuperäinen kirjoittaja Lähde jo;27679120:
Ok, oletetaan että näin on, ja miehesi sen tietää. Miten rakastava kumppani käyttäytyisi? Syyttäisi sinua siitä herkkänahkaisuudesta ja tekisi kaikkensa että itsetuntosi huononee entisestään, niinkuin mies nyt tekee?

Huono itsetunto tai herkkyys ei missään nimessä ole hyvä syy käyttäytyä sinua kohtaan huonosti, vaan päinvastoin toisen herkkyys pitäisi ottaa huomioon ja pyrkiä VAHVISTAMAAN toista, ei niin että lyödään lyötyä.

Muutes, tuo "sinä vain olet niin herkkänahkainen" on myös hyvin tyypillinen narsistin tapa väheksyä uhrin tunteita. Muista, että tunteet ovat aina hyviä, ne kertovat sinulle milloin sinua kohdellaan huonosti. Tunteet eivät valehtele.

Totta :/ mies ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua... mutta aluksi se ei minua haitannut (koska olen törmännyt myös ihmisiin, jotka sanovat rakastavansa ja käyttäytyvät aivan päin vastaisesti) Mies osasi osoittaa välittämistään muulla tavoin, suhteen alussa kuunteli huoliani ja oli tukenani, oli reilu ja luotettava ja... hmmm, uskommattoman ihana sängyssä... nyt nekin jääneet. Ja totta sekin, että mies tietää huonosta itsetunnostani, enkä koe että hän olisi millään lailla yrittänyt vahvistaa sitä, päin vastoin iskee heikkoimpaan kohtaan heti kun mahdollisuus :(
 
En uskonut saavani tällaista "puolustusta" asialleni, olen aika hämmästynyt. Ehkä en itse halua tai pysty näkemään miten asia on.
Periaatteessa eroaminen on "helppoa", asumme minun omistamassa kiinteistössä, ei minun tarvitse mihinkään lähteä...

Erotkaa oikeasti. Nyt kun vielä ette ole enempää aikaa tuollaiseen tuhoon tuomittuun suhteeseen kuluttaneet, ette ole naimisissa (?) eikä teillä ole lapsia (?). Usko vain, ettei tuoreen suhteen tai ainakin yhdessäasumisen mielessä tuoreen, kuulu olla tuollaista.
 
Olet hyvin lyhyessä ajassa alkanut epäillä itseäsi vaikka olet koko ajan kaikin tavoin pyrkinyt noudattamaan hänen toiveitaan. Toiveita, joita ei voi mitenkään tyydyttää, koska "säännöt" muuttuvat jatkuvasti.

Jos jotain vikaa haluat etsiä omasta käytöksestäsi, ehdit selvitellä sitä eronne jälkeen vaikkapa eroseminaarissa, slllä saatat toistaa tätä kuviota jatkossakin uusien kumppanien kanssa, mikäli et nyt ota itseäsi niskasta kiinni. Selvitä itsellesi mihin tarvitset suhdetta, jossa sinun ylitsesi kävellään, sinun ruumiiseesi kajotaan ja sinut liiskataan kaikin puolin. Se on kehä, jossa mitä enemmän yrität, sitä enemmän mies tuntuu halveksivan sinua ja, erittäin todennäköisesti, lopulta alkaa tehostaa itseään fyysisellä(kin) väkivallalla.

Joskus kaksi ihmistä saavat toisistaan vain huonot puolet esiin...
 
Mutta teillähän on vain minun käsitykseni tästä suhteesta.. miten sen silloin voi noin lopullisesti tuomita? Enkä puolustelenyt ketään... oli mieheni narsisti tai ei, en ole onnellinen (joskus tässä suhteessa olin, hyvinkin). Mutta väkisinkin sitä miettii, että riitelyyn tarvitaan aina kaksi ja että olenko itse tehnyt kaikkeni suhteen toimimiseksi?? Osaan olla ärsyttävä ja itsekäs -> tiedän, ettei olisi minustakaan kivaa, jos toinen on aina töissä tai harrastuksissa. Harrastukseni vievät nimittäin jopa 8-10 tuntia viikossa... MUTTA olen yrittänyt rukkailla työvuorojani vähän toisen mukaan (hänellä kun ei siihen ole mahdollisuutta) ja ajoittaa harrastukseni siihen kun hän on itse töissä ja itselläni vapaata esim. arkiviikolla. Tässä olen mielestäni onnistunut hyvin.

Ihan sama vaikka on vain sun käsitys. Kenenkään osapuolen käsitys suhteesta ei saa olla tuollainen. Tuollaisen suhteen joka on kestänytkin vain noin vähän aikaa ei kuulu olla tuollainen että mietitään olenko tehnyt kaikkeni tämän suhteen eteen. Vuoden kestäneen suhteen kuuluisi olla vielä alkuhuuma ja ihanuus vaiheessa. Te ette vain sovi toisillenne.
 
Ap, pelkäät, että liioittelet. Tiedätkös, vaikka kertomastasi ei olisi totta kuin toinen puoli, siinäkin olisi jo tarpeeksi. Oikeasti. Tottakai susta tuntuu, että reagoit voimakkaasti, sillä teet niin. Jos sulle ei syttyisi mitään vahvaa reaktiota silloin, kun sua yritetään alistaa, jotain olisi vialla. Sulla yrittää nyt alitajunta ja kroppa saada huudettua, että jotain on pielessä ja pahasti.
 
Itku tuli kun luin näitä vastauksia :( :(
Ja en, mitään en ole valehdellut. Mutta jos mieheltä kysyttäisiin, juon varmasti liikaa. Hän juo hyvin vähän, 0-3 siideriä viikossa, itse huomattavasti enemmän. Tämäkin varmasti stressaa häntä (tosin, en nyt puolustele itseäni, mutta hänen eksänsä ei juonut juuri lainkaan, ja oli silti " ihan p*ska").
Juomiseni on tissuttelua, harvoin olen humalassa, mutta kerran pari viikossa on rentouttavaa juoda vähän punkkua+ saunaoluet.
Olen huomannut että juomiseni on lisääntynyt yhdessäolon aikana, se varmaan ahdistaa häntäkin.
Hassua sinänsä, että jos olen ostanut punaviiniä viikonlopuksi, miehelle maistuu myös... ja sitten maanantaina tyyliin sättii minua, että kun niin alkoholi maistuu...
Ehkä olen juoppo kuten hän sanoo.
 
Huhhuh, miehesi kuulostaa aivan mun exältä, tosin ilman fyysistä väkivaltaa (senkin aika tulee kyllä, nuo kaikki merkit viittaavat siihen). Pistä välit poikki äläkä enää ikinä pidä mieheen mitään yhteyttä! Mä hullu kärsin 5 vuotta tuollaisessa suhteessa, tosin mies vielä hakkasi mua säännöllisesti. Mutta ei hän olisi lyönyt, jos olisin osannut käyttäytyä niin kuin kuuluu. Näin hän sanoi, lyöminen oli siis mun vikani.

Sain myös jatkuvasti kuulla, ettei mua kukaan huolisi jos hän jättäisi mut ja saisin olla kiitollinen, että hän jaksaa sietää mua. Mikään, mitä sanoin tai tein ei ollut koskaan hyvä. Jos halusin seksiä, olin huora, ellen, olin pihtari. Yritin kaikkeni, etten suututtaisi miestä, mutta aina löytyi syy haukkua ja lyödä mua.

En tiedä vieläkään, mistä sain voimaa jättää miehen. Kavereita mulla ei enää ollut, mies oli käytöksellään saanut kaikki pois luotani. Mietin jopa itsemurhaa jossain vaiheessa. Luojan kiitos sain repäistyä itseni irti, enkä ollut hankkinut lapsia exän kanssa. Nyt pääsin hänestä kokonaan eroon.

Elämä parani 100-prosenttisesti. Nyt olen onnellisesti naimisissa ja äiti. Nykyinen mieheni ei ole 17 vuoden aikana sanonut mulle yhtään pahaa sanaa ja hyvin on näyttänyt kestävän mua, vaikka exäni mukaan olinkin ihan kauhea ihminen... Sulle ap vielä, toimi nyt heti äläkä jää odottamaan aikaa parempaa. Sellaista ei kyllä tule. Ei tuollaisessa suhteen irvikuvassa ole mitään järkeä. Älä hukkaa vuosia elämästäsi kuten mä tein!
 
Voi miten surullista lukea tällaisesta suhteesta, ja vielä surullisempaa huomata että miehes on noin lyhyessä ajassa saanut sut manipuloitua niin pahasti, että nyt jo syytät itseäsi hänen käytöksestään. Mä itse elin tuollaisen miehen kanssa 3 vuotta, ja tajusin häipyä vasta siinä vaiheessa kun hän erään kerran hakkasi mut niin paskaksi että ainoa keino pakoon häntä olis ollut hypätä ikkunasta, ja melkein sen teinkin. pelkäsin oikeasti sillä kerralla että hän tappaa mut, ja koin että pienemmällä kivulla pääsen jos hyppään. Hän hajoitti tuolloinki (kuten niin monesti ennenkin) mun koko kämpän irtaimiston, peilit seiniltä ja pyöritti mua pitkin peilinsiruja ja rikkoutuneita tavaroita niin pahasti etten kehdannut mennä viikkoihin sen jälkeen ulos.

Meidänkin suhteessa tuo alistaminen alkoi sillä että mies lyttäsi mua ja mitätöi kaikki mun tunteet ja kokemat asiat. Haukkui kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin, ja muisti aina mainita että olen niin ärsyttävä akka että ansaitsen sen kaiken, eikä kukaan muukaan mua huolis jos hänet jätän. Oli äärimmäisen kuluttavaa elää kaiken aikaa varpaillaan, varoen ja väistellen miehen suuttumisen aiheita. Loppuvaiheessa ei edes tarvinnut olla syytä, mies saattoi tulla keskellä yötä baarista, repiä mut nukkumasta ylös ja vetää turpaan ilman sen kummempaa motiivia. Mies myös syytti mua omista päihdeongelmistaa, ja yritti väittää että mä käytän enemmän päihteitä kuin hän, vaikka asia oli täysin päin vastoin.

Tuo sun tarinasi kuulostaa vaan niin mun suhteen ailkusoitolta että mua oikeasti surettaa. Kadun edelleen tänäkin päivänä että suostuin elämään tuollaisessa suhteessa niinkin kauan. Nyt kun olen ollut yli 5v exästä erossa, ja alkuvaiheessa käynyt terapiassakin, en enää näe ihan joka yö tuosta hullusta unia. Toivon sydämeni pohjasta että ymmärrät lähteä karkuun tuosta tilanteesta tarpeeksi ajoissa. Minullekin löytyi lopulta se rakastava ja välittävä mies, ja mun on välillä vieläkin vaikea ymmärtää että joku on mun kanssani vain rakkaudesta, eikä mistään hyötymis tai itsensäpönkittämis-syystä.
 
Tuskin se tästä paremmaksi muuttuu, totta... olen nyt niin pettynyt ja hämilläni kaikesta, että mun on alettava kovettamaan itseäni eroon, koska tunteita tietysti toista kohtaan on.
helpointa varmaan olisi, että pystyisi muutamassa viikossa kuolettamaan tunteensa ja sitten toinen sanoisi itse morjens, koska ei kestäisi enää minua, kun olen niin tyly, viileä ja etäinen...?

Voi elämä... Ei mitään ihme juonia, miten saat ukon itse lähtemään, vaan tartu härkää sarvista ja käske sen muuttaa pois siksi, että SINÄ HALUAT ETTÄ SE MUUTTAA POIS!

Sulla on oltava vielä jotain itsetuntoa ja omaa tahtoa jäljellä, onhan?
 
Älä enää ajattele, että "ehkäpä sitten olen sellainen kun mies sanoo". Mitä sitten vaikka olisitkin? Miksi ihmeessä mies sitten on kanssasi, jos olet niin vastenmielinen ihminen?

Sanot hänelle, ettet enää halua jatkaa suhdettanne. Varaudu sitten siihen, että mies kertoo kuinka sua ei kukaan enää koskaan huoli ja saisit olla kiitollinen hänestä. Älä välitä. Mies saattaa myös sanoa, että sinä et jätä häntä vaan HÄN jättää sinut. Aivan sama, lopputulos on kuitenkin sama, pääset eroon miehestä.
 
ai niin, jossain vaiheessa tuo mun hullu eksä myös jäi pettämisestä kiinni siten että mulla todettiin klamydia yks kaks. Mies käänsi koko jutun niin päin että mä olen varmuudella häntä pettänyt, ja sain olla kiitollinen että hän antoi sen anteeksi. Kun klamydia hoidettiin lääkkeillä pois, olisi pitänyt olla viikko ilman seksiä sen jälkeen. Mun eksä kuitenkin raiskas mut joka kerta sen viikon aikana, josta syystä jouduin hakemaan kolmesti uudet lääkkeet kun varoaika ei täyttynyt ja klamydia ei poistunut. Lopulta selvisi että mies olikin joka kerta saanut sen klamydian lääkkeiden syönnin jälkeen uudestaan, koska idioottimaisuuttaan kävi aina panemassa sitä samaa naista välissä jolta sen saikin. Tämäkin selvis mulle vasta vuosia myöhemmin, ja viimeksi kun kuulin kautta rantain eksästäni, mulle mainittiin ettei hän oo vieläkään hoitanut sitä klamydiaa pois. Hyi hitto mikä ukko, en tajua mitä hänessä koskaan oon nähnyt.
 
No entä sitten, vaikka johtuiskin?
Eikö se silti tarkoita, että teidän ei ole hyvä olla yhdessä?
MItä väliä sillä on kenen vika on, jos joku asia ei toimi. Silloin haetaan ratkaisu, ei syyllistä ja jos ratkaisua ei löydy, pitää muistaa huolehtia ensin itsestä ja vasta kun itse voi hyvin ruveta pelastamaan muita.

Järkipuhetta!

Mä olin samankaltaisessa suhteessa, tosin meillä oli jo myös sitä fyysistä väkivaltaa kuvioissa (nojaa, ap:llakin ilmeisesti seksuaalista väkivaltaa...). Ihan alkuun minun oli tärkeä muistuttaa itseäni omasta osuudestani, omasta vastuustani - jos suhde ei tunnu hyvältä eikä toimi, eivätkä korjausyritykset auta, niin on minun vastuuni lähteä. Vastuu on kuitenkin rajallista, korjausyrityksissä en voi toista ihmistä muuttaa. Jos hän ei ole valmis yrittämään ja jos hän ei minua kunnioita, niin minun pitää lähteä.
 
[QUOTE="huisi";27679548]ai niin, jossain vaiheessa tuo mun hullu eksä myös jäi pettämisestä kiinni siten että mulla todettiin klamydia yks kaks. Mies käänsi koko jutun niin päin että mä olen varmuudella häntä pettänyt, ja sain olla kiitollinen että hän antoi sen anteeksi. Kun klamydia hoidettiin lääkkeillä pois, olisi pitänyt olla viikko ilman seksiä sen jälkeen. Mun eksä kuitenkin raiskas mut joka kerta sen viikon aikana, josta syystä jouduin hakemaan kolmesti uudet lääkkeet kun varoaika ei täyttynyt ja klamydia ei poistunut. Lopulta selvisi että mies olikin joka kerta saanut sen klamydian lääkkeiden syönnin jälkeen uudestaan, koska idioottimaisuuttaan kävi aina panemassa sitä samaa naista välissä jolta sen saikin. Tämäkin selvis mulle vasta vuosia myöhemmin, ja viimeksi kun kuulin kautta rantain eksästäni, mulle mainittiin ettei hän oo vieläkään hoitanut sitä klamydiaa pois. Hyi hitto mikä ukko, en tajua mitä hänessä koskaan oon nähnyt.[/QUOTE]

Hyi kamala!! :( :(
 
[QUOTE="Tatti";27677758]Naristi. Lähde. Maailmassa on hyviäkin miehiä tarjolla, verkot vesille vaan. (Tai hetken aikaa itsekseen eloa että saat itsetunnon taas nousemaan.) Tsemppiä![/QUOTE]

Narsisti... jaa lueppas uudestaan mitä asiantuntijat on mieltä siitä kun tuota dg viljellään aika heppoisesti, ja kuinka moni on oikeasti narsisti(aika harva).

Mä oon ollut joskus tollanen ja se johtui syvästä uupumuksesta,enkä edes itse tajunnut alkuun että mistä kiikastaa. Entä jos mies on turhautuntu,väsynyt, jopa masentunut(kaikki masentuneet ei makaa sangyssä 24/7).

Joo enkä mäkään jaksa ukon kuorsaamista, tai yöyskää, ensin yritin hyvällä monta kuukautta sitten aloin olee äksy ja lopulta sanoin että jos ei voi mennä lääkäriin ja hoitaa edes sitä yöyskää pois niin minä mutuan pois. Ihan oikeesti kun ihminen tarvitsee UNTA... minä ainakin, onneksi ukko meni sit viimein lääkärin. enkä mä myöskään tykkää tupakasta,inhottavaa ku aina tulee pää kipeeksi jos tulee joku röökiltä haisemaan viereen.
 
[QUOTE="gilda";27679606]Narsisti... jaa lueppas uudestaan mitä asiantuntijat on mieltä siitä kun tuota dg viljellään aika heppoisesti, ja kuinka moni on oikeasti narsisti(aika harva).

Mä oon ollut joskus tollanen ja se johtui syvästä uupumuksesta,enkä edes itse tajunnut alkuun että mistä kiikastaa. Entä jos mies on turhautuntu,väsynyt, jopa masentunut(kaikki masentuneet ei makaa sangyssä 24/7).

Joo enkä mäkään jaksa ukon kuorsaamista, tai yöyskää, ensin yritin hyvällä monta kuukautta sitten aloin olee äksy ja lopulta sanoin että jos ei voi mennä lääkäriin ja hoitaa edes sitä yöyskää pois niin minä mutuan pois. Ihan oikeesti kun ihminen tarvitsee UNTA... minä ainakin, onneksi ukko meni sit viimein lääkärin. enkä mä myöskään tykkää tupakasta,inhottavaa ku aina tulee pää kipeeksi jos tulee joku röökiltä haisemaan viereen.[/QUOTE]

Jos nuo olisi ap:n ainoat ongelmat, niin hyvin menisi. Luitko muuten ollenkaan, miten mies käyttäytyy js kuinka kohtelee ap:ta? Narsisti tai ei, eihän tuo normaalia ole.
 

Yhteistyössä