abortti vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nainen 23v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nainen 23v

Vieras
jos tulisin vahingossa raskaaksi miehelleni (seurusteltu 4½v, erittäin vakavaa), ja minä haluaisin abortin mutta hän ei, niin onko minun oikeutettu tehdä abortti?
Miehet ja naiset mitä mieltä?
 
Minkä takia ette käytä sitten mitään ehkäisyvälineitä, jos raskauden mahdollisuus on noin suuri ja etkä halua pitää lasta? Ehkä pitäisi järki ottaa käteen näissä asioissa.
Ja eiköhän se nainen päätä omasta vartalostaan itse, joten päätös on lopullisesti sinun haluatko tehdä abortin vai et.
Tietysti jos mies haluaa pitää lapsen, niin se on sitten hiukka vaikeampi asia.
Ehkä teidän kannattaisi puhua asiat läpi tuosta asiasta, ja miettiä, onko lapsi sopiva teidän elämätilanteeseen juuri nyt.
Tietysti jos päädyt aborttiin, niin teidän välit saattaa muuttua jollain tapaa. Ehkä miehesi ei hyväksy valintaasi.
Joten puhukaa, puhukaa ja puhukaa!
Ehkä tiedätte sitten paremmin mikä on syntymättömättömälle lapselle parasta.

Itse en hyväksy aborttia ollenkaan, jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään!
 
olemme erittäin tarkkoja ehkäisyn suhteen ja asiasta on keskusteltu. halusin vain tietää muiden mielipiteistä, sillä useimmiten vaikuttaa olevan niin, että mies haluaa aborttia mutta nainen ei. Ihan mielenkiinnon vuoksi kysäisin ihan noin teroriassa.
 
Tottahan sulla on oikeus kroppaasi ja voit tehdä abortin. Eri asia on, jatkuuko ""vakava"" suhteenne enää sen jälkeen, jos yhdestä sellaisesta parisuhteen perusasiasta kuin lapsen saaminen on niin eriävät mielipiteet. Ja olisitko valmis ottamaan kaikki terveys- ja tulevaisuusvaikutukset vastaan mitä abortti tuo tullessaan.

Itse olen äiti, ja vähän luulen että vaikken enää suurin surminkaan haluaisi uutta lasta, en silti kykenisi aborttiin jos vahinko kävisi. Jokaiselle elämälle on tarkoitus ja syy, enkä ketso olevani niin mahtava että minulla on oikeutta estää syntyneen elämän jatkumista.

No se on vain minun mielipide eikä liity alkuperäiseen kysymykseenkään...
 
Kysymyksesi voi heittää kevyesti vain sellainen, jolla ei ole mitään kokemusta tai tietoa, mitä abortissa tapahtuu. Ihan hirveän raakaa, jos siihen suhtautuu samoin kuin paiseen poistoon, sillä tämä asia ei koskaan ole sellainen.

Ensinnäkin, se on fysiikallesi erittäin vaativa toimenpide, josta pahimmassa tapauksessa voi jäädä elimistöösi vauriot, etkä sen jälkeen saa lasta, vaikka kuinka haluaisit. Abortti ei todellakaan ole ehkäisykeino.

Toiseksi, hormonaalinen ja emotionaalinen prosessi ehtii käynnistyä. Jos olet normaali nainen, saatat yllätykseksesi keskeytyksen jälkeen pudota sellaiseen kuiluun, että sieltä ylös rämpiminen käy monen itkun kautta. Joudut itsesi kanssa pohtimaan, onko sinulla oikeutta päättää elämästä ja kuolemasta, oman lapsesi elämästä. Se on kovaakin kovempi paikka.

Vastuuntuntoinen mies käy näitä samoja mietteitä läpi. Jos mies kokee, että vastoin hänen tahtoaan teet abortin, et todennäköisesti ole se nainen, jonka kanssa hän haluaa elää. Se on myös suhteen kuolema. Maailmanne ovat ihan liian kaukana toisistaan ja arvot täysin erilaiset. ...Näin olen nähnyt tapahtuvat tosielämässä.

Jos mies vaatii naista vastoin tämän tahtoa aborttiin, nainen päättää, mitä tekee ja aottaa siitä vastuun, sillä päätöksen kanssa joutuu elämään koko loppuelämänsä. Mies sitten päättää omalta osaltaan, jääkö hän parisuhteeseen vai alkaako elatusvelvolliseksi ja ulos oman lapsensa elämästä. Rauakat joutaa mennä.

 
sinulla on oikeus. ei mies voi asiaa päättää, hänelle mahdollinen kumppanin raskaus on täysin ulkopuolinen asia, eihän mies kykene samaistumaan tilanteeseen. eikä näin ollen tekemään päätöksiä puoleen tai toiseen.

lisäksi: jos nainen ehkäisee ja tulee ehkäisystä huolimatta (tai sen epäonnistuttua) raskaaksi, abortti on täysin oikeutettu. kuka haluaa kasvattaa vahinkolapsen? kuka lapsi haluaa kuulla vahingossa olevansa vahinko, jota ei toivottu (oikeasti, salaa sydämmessä)...?

 
Jokaisen aikuisen ihmisen tulisi tajuta, että ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi, siinä vaiheessa varsinkin kun on vakavassa suhteessa. Se mahdollisuus on siis olemassa, joten mahdolliset seuraukset tulee pystyä kantamaan. Jos itse tulisin raskaaksi, en tekisi aborttia, muuta kuin äärimmäisessä tapauksessa esim. raskaudesta olisi vaaraa terveydelle tai lapsi olisi pahasti kehitysvammainen (ei pystyisi elämään ilman jatkuvaa huolehtimista, ei voisi kommunikoida, olisi sidottu koko elämäkseen sänkyyn tai tuoliin). Mielestäni kuitenkin on niin, että jokaisen syntyneen lapsen tulee saada elää ihmisarvoista elämää. On aivan kauheaa nähdä, miten väkisellä koneiden avulla pidetyt (usein keskoset) lapset sitten ovat loppuelämänsä vaikeasti sairaita. Ja huom! nyt tarkoitan tapauksia, joissa tiedetään, että lapsella on vakavia vammoja syntyessään tms. Monet keskosethan tai muuten teholla hoidetut lapset kasvavat normaalisti ilman hankaluuksia. Niin, oikeus ja oikeus. Minusta kyse on vastuusta.
 
Mielestäni sinulla ei ole oikeutta tehdä aborttia vaikka te kummatkin sitä haluaisitte. Jos et voi pitää siittämääsi lasta, älä harrasta seksiä. Millä oikeudella tappaisit lapsesi?
 
""kuka lapsi haluaa kuulla vahingossa olevansa vahinko, jota ei toivottu""

No ei se nyt niin kamalaa ole olla eitoivottu lapsi. Vanhempani olivat 19 kun siskoni syntyi, minä synnyin 2 vuotta myöhemmin. Minä tajusin kai jo ennen kouluikää, että sen ikäiset eivät suunnittele lasten hankkimista. Pari vuotta myöhemmin kun asiaa kysyin, niin äiti myönsi ihan avoimesti, että raskaudet eivät todellakaan olleet suunniteltuja. En kuollut enkä edes kauhistunut tuosta tiedosta ja hyvin olemme kaikki pärjänneet keskenämme senkin jälkeen.
 
Mitenköhän vanha olet? Tekstisi ainakin on erittäin naiivia.

Isäkö on täysin ulkopuolinen lapsesta päätettäessä? Huhhuh. Onko mielestäsi niin ettei lapsi ole isän lainkaan vaan ainoastaan äidin? Isäkö ei lasta rakasta tai halua tai ole haluamatta?

""kuka haluaa kasvattaa vahinkolapsen? kuka lapsi haluaa kuulla vahingossa olevansa vahinko, jota ei toivottu ""
Veikkaan että aika moni pariskunta kokee pienen paniikin omaisen tunteen kuullessaan olevansa raskaana vaikka raskaus olisi suunniteltukin. Ja jos raskaus tulee yllätyksenä niin tuo ei-toivottu tunne voi olla päällimmäisenä. Siinä vaiheessa on kuitenkin vielä kuukausia aikaa sopeutua ajatukseen ja useimmiten luonto hoitaa niin että lapsesta tulee toivottu. Ja jos ei todellakaan tule niin adoptio on aina mahdollisuus. Mietin vain mikä ihme antaa mielestäsi naiselle oikeuden tappaa ihminen jonka on itse alulle pannut. Vaihtoehtoja löytyy, lasta ei tarvitse tappaa.

Ja mitä siihen tulee ettei kukaan halua kuulla olevansa ei-toivotttu. Monienko vanhempien luulet keskustelevan myöhemmin että voi kumpa tuo meidän matti ei koskaan olisi syntynyt. Luuletko todella että monetkin vanhemmat vuosien kuluttua katuvat lapsen saantia saatika että kertoisivat lapselle?
 
Minusta abortti on aina ennen kaikkea arvovalinta. Arvot ovat pelkkää sanahelinää siihen asti, kun tulee joku vaikea ratkeisu jossa joudut tekemään valinnan. Aborttitilanteessa valitset arvostatko enemmän elämää vai mukavuutta ja helppoutta. Jos valitset mukavuuden, niin sitten pitää vaan yrittää elää niin että on mukavaa loppuun asti. Minulle se ei sopisi, koska minulla olisi hyvin tyhjää, jos ajattelisin että millään mukavuutta suuremmalla asialla ei ole merkitystä. Minulle elämällä on suuri itseisarvo, enkä usko että pystyisin tappamaan tosita ihmistä muuten kuin ehkä omaa tai muiden ihmiseten henkeä puolustaakseni.

Monesti vedotaan sitten siihen, että alpsen kannalta on parempi olla toivottu kuin vahinko. Tämä kuitenkin minusta aika moista bull shittiä. Mieti olisitko itse halunnut jäädä syntymättä. Tai jos teillä oli vaikka vähän köyhää lapsena, niin olisiko sinusta kivempi että vanhempasi olisivat abortoineet sinut, ja synnyttäneet toisen vauvan sitten kun on taloudellisesti vähän vakaampaa.
 
Aloin naita viesteja lukiessa ymmartamaan niita, jotka odottavat seksin aloittamista avioliittoon; he valttyvat nimenomaan tallaisilta tilanteilta... Siis lapsi syntyy tilanteeseen, jossa ollaan jo perustettu perhe.

Seksin mukana tulee myos tietty vastuullisuus, jota kannattaisi miettia ihan tosissaan niin yleisella tasolla kuin oman parisuhteensa tasolla. Jos ei halua lasta (tai olisi valmis ottamaan _vastuuta_ tekojensa seuraamuksista, siis raskaudesta) tai ei ole varma parisuhteestaan (esimerkiksi suhde on viela aluillaan eika vakiintunut, ei olla puhuttu lapsista, arvoista ym. ym.), ehka olisi hyva pitaa housut jalassa...

Ja lapsi ei todellakaan ole vain naisen asia, kylla siihen kaksi tarvitaan (tama Tarulle).

Nama siis ajatuksia, jotka minulle tulivat mieleen:)
 
Abortti on sikiön = elävän ihmisenalun surmaaminen ja poistaminen kohdusta
Ehkäisy = estetään ihmisalkion muodostuminen, jolloin ei ole mitään sikiötä

Eivät todellakaan ole samoja asioita!!!

 
""Jos ei halua lasta (tai olisi valmis ottamaan _vastuuta_ tekojensa seuraamuksista, siis raskaudesta) ... ehka olisi hyva pitaa housut jalassa...""

Siis ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että henkilö, joka ei halua lapsia (koskaan), ei saisi myöskään _ikinä_ harrastaa seksiä? Olet siis valmis kieltämään yhden elämän perusasioista heiltä, jotka haluavat pysyä lapsettomina?

Huolehdin ehkäisystä erittäin tarkasti, mutta jos se pettäisi, olisi abortti ainoa vaihtoehto minulle. En koe päätöstäni epäkypsänä tai pelkurimaisena, mutta koska mikään ehkäisy (myöskään sterilisaatio) ei ole 100% varma, ei muuta vaihtoehtoa ole. En lopeta seksin harrastamista vain, koska jotkut tiukkapipot pitävät syntymättömän solumöykyn oikeuksia suurempina kuin jo olemassa olevan ihmisen.
 
Se solumössö on pikemminkin sinun aivosi mutta mene katsomaan mitä sikiöstä sanotaan. Solumössön jankutus on vaan heittäytymistä tietämättömyyteen, että omalle teolle olisi selitys, että eihän se mikään ihminen ollut. Tiede on kuitenkin jo tarjonnut selvää faktaa siitä ja on kaikkien ulottuvilla nähdä ja lukea.

Toisaalta on parempi, että tuollainen solumössöloinen kuten sinä, ei lapsia saakaan.
 
RVP:lle tiedoksi: alkio on joukkio pelkkiä erikoistumattomia soluja, jotka näyttävät lähinnä kalan kudulta. Alkiosta kehittyy sikiö eli tietyn raskausajan jälkeen alkiota kutsutaan sikiöksi, koska silloin kohdussa elävästä olennosta voidaan erottaa ihmispiirteitä.

Kannattaa muistaa, että siinä vaiheessa, kun abortti pitäisi viimeistään tehdä, nainen tuntee jo sikiön ensimmäiset potkaisut. Uskoisin, että monelle naiselle on joka tapauksessa kova paikka tehdä abortti ainakaan siinä vaiheessa, kun potkut tuntuvat, masu kasvaa ja abortoituneesta sikiöstä tiedetään jo sukupuoli jne.
 
Lue uudestaan patka, jonka lainasit viestistani. Kirjoitin:

""Joe ei ole valmis ______ottamaan vastuuta tekojensa seurauksesta_______ siis raskaudesta""

Eli, hyvaksyy sen tosi asian, etta seksin harrastamisen seurauksena voi tulla raskaaksi ja on sitten valmis kantamaan vastuunsa ja tarjoamaan lapselle kaiken sen, minka voi antaa. Se on kypsaa kaytosta. Jos tiedat, etta raskaaksi tuleminen suhteessa, jossa olet/elamantilanteessasi ei ole suotavaa, ala harrasta seksia. Jos taas raskaus ei olisi ""maailmanloppu"", ei valttamatta toivottavaa, mutta asiat jarjestettavissa, siita vain.

Tama on minun mielipiteeni, sinulla on omasi. Ei minua silti tiukkapipoksi tarvitse nimitella, silla olen sellaisesta kaukana.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn (niilta, jotka puolustaa aborttia), mitka teidan mielestanne on riittavat perustelut sen tekemiselle?

Itse sen hyvaksyn, jos on 100% varmaa, etta lapsi syntyy jonkin vamman/sairauksen kanssa (ja tastahan on aika vaikea olla satavarma), ja jos lapsi syntyy raiskauksen tuloksena.

Mielestani se, ettei haluakaan lasta ei ole tarpeeksi iso perustelu.
 
Nimittelyä tai ei, vaikea sitä muuksikaan kuin tiukkapipoisuudeksi kutsua jos on valmis kieltämään kokonaan seksin vapaaehtoisesti lapsettomilta. Onko sinulla hyvin tiukka uskonnollinen kasvatus tms., sillä kommenttiesi taustalla paistaa hyvin seksikielteinen ""seksi kuuluu vain avioliittoon ja lisääntymiseen"" -asenne?

Ja kyllä otan ""vastuun teoistani"", huolehtimalla ehkäisystä ja mahdollisen abortin aiheuttamista seurauksista. Eikö vastuun kantamista ole myöskin se, että jos on jonkin päätöksen tehnyt, myös tekee kaikkensa pitääkseen sen?
 
Perusteluksi riittää se, että vaikka ehkäisy on pettänyt. Tämä ei tarkoita sitä että aborttia käytettäisiin ehkäisykeinona. Ja on käsittämätöntä jeesustella että parisuhteessa olevien ei pitäisi harrastaa seksiä ennen kuin ovat varmoja siitä että vauva saa tulla tms., jotain minkä käsityksen sain kirjoituksestasi.

Siksi sitä ehkäisyä käytetään ettei niitä vauvoja tulisi, ja seksin harrastamisen pääsyy ei nuorilla aikuisilla esim. voi olla lasten hankkiminen. Jos se ehkäisy sitten pettää niin miten joku voi tuomita joko sen vastuuttomaksi, seksin harrastamisen ylipäätään vastuuttomaksi, ja abortin tekemisen vastuuttomaksi?

Teinit jotka sähläävät ilman ehkäisyä ja päätyvät ehkä aborttiin ovat tietysti eri asia, mutta en nyt kovin herkästi lähtisi tuomitsemaan keskenkasvuisia ihmisiä.

Tästä tuomitsemisesta en pidä muutenkaan yhtään. Miten kenenkään mieleen edes tulee tuomita toisten ratkaisut? Kristityt ovat niitä kaikkein tuomitsevaisimpia ihmisiä mitä tiedän, käsittääkseni se lähimmäisenrakkaus ei sisällä tuomitsevuutta ja arvostelua.
 

Similar threads

T
Viestiä
34
Luettu
3K
H
A
Viestiä
7
Luettu
8K
Y
H
Viestiä
4
Luettu
3K
H
A
Viestiä
61
Luettu
8K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä