Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Bojan istuu rantahietikolla ja selaa kännykkäänsä. Kirosana toisensa jälkeen pääsee kauniin miehen suusta, välillä äänikin vähän kohoaa. Ne hemmetin kyylät ovat bonganneet hänet ja sen yökerhosta illalla matkaan tarttuneen nuoren naisen rannalta.

Mikä humalainen päähänpisto sekin oli. Tyttö tunnisti hänet ja teki itseään tykö koko illan. Teki tilaa samasta pöydästä, hipaisi poskea, tunki itsensä tanssilattialla ihan kiinni ihoon. Vei kädet niskaan, hieroi peukalollaan niskakuoppaa, tuijotteli suoraan silmiin ja huokaili korvaan jotain sellaista, mistä ei saanut mitään selvää. Imutteli korvanlehteä.

Kun ilta alkoi kääntyä aamuun, lähdettii yhdessä. Ja että pitikin olla sen verran humalassa, ettei tajunnut, että näin tässä tietysti käy. Jonkun täytyi lähteä perään.

Tarvottiin kikatellen rantahiekassa, ihan siinä vesirajassa. Otettiin kengät pois jalasta ja kahlattiin. Ja sitten se tunki huulensa huulia vasten ja pussasi. Laittoi kädet niskan ympäri, veti ihan kiinni ja jatkoi suutelua. Menin mukaan, tietysti menin, enhän minä nyt mikään eunukki ole. Nätti tyttöhän se oli.

Ja ranta. Aivan ihana, yöllinen tuulenvire puhalsi mereltä. Täydellinen yö vaikka mihin.

Se vietettiin hänen hotellihuoneessaan. No joo, herrasmiehet ei puhu naisistaan, mutta olihan se, miten sen nyt sanoisi, aikamoista. Enpä muista vastaavaa hetkeen. Siitä oli vaniliat kaukana, ja aamuun saakka siinä meni.

Tyttö jäi nukkumaan, kun Bojan hiipi hiljaa huoneen yhteydessä olleen terassin kautta takapihalle, ja siitä eteenpäin. Hän ei todellakaan aikonut jäädä aamupalalle muistelemaan yhteistä yötä ja vaihtamaan puhelinnumeroita. Tämä ei todellakaan tule toistumaan.

Mutta nämä kuvat. Hemmetin hemmetti. Kohta palstamammat kuohuvat ja kuvia zoomaillaan suurennuslasin kanssa. Eikä olisi ensimmäinen kerta.

Jokohan voisin soittaa Jerelle. Just nyt tarttisin jotain sellaista, joka nauraa räkättää ja sanoo, ettei mitään väliä. Elämä jatkuu tämänkin jälkeen.

Eikä enää kahta viikkoa kun me nähdään. Sydänalassa läikähtää, ja jotain pient liikettä on havaittavissa vähän alempanakin.

Jere.
 
Bojan istuu rantahietikolla ja selaa kännykkäänsä. Kirosana toisensa jälkeen pääsee kauniin miehen suusta, välillä äänikin vähän kohoaa. Ne hemmetin kyylät ovat bonganneet hänet ja sen yökerhosta illalla matkaan tarttuneen nuoren naisen rannalta.

Mikä humalainen päähänpisto sekin oli. Tyttö tunnisti hänet ja teki itseään tykö koko illan. Teki tilaa samasta pöydästä, hipaisi poskea, tunki itsensä tanssilattialla ihan kiinni ihoon. Vei kädet niskaan, hieroi peukalollaan niskakuoppaa, tuijotteli suoraan silmiin ja huokaili korvaan jotain sellaista, mistä ei saanut mitään selvää. Imutteli korvanlehteä.

Kun ilta alkoi kääntyä aamuun, lähdettii yhdessä. Ja että pitikin olla sen verran humalassa, ettei tajunnut, että näin tässä tietysti käy. Jonkun täytyi lähteä perään.

Tarvottiin kikatellen rantahiekassa, ihan siinä vesirajassa. Otettiin kengät pois jalasta ja kahlattiin. Ja sitten se tunki huulensa huulia vasten ja pussasi. Laittoi kädet niskan ympäri, veti ihan kiinni ja jatkoi suutelua. Menin mukaan, tietysti menin, enhän minä nyt mikään eunukki ole. Nätti tyttöhän se oli.

Ja ranta. Aivan ihana, yöllinen tuulenvire puhalsi mereltä. Täydellinen yö vaikka mihin.

Se vietettiin hänen hotellihuoneessaan. No joo, herrasmiehet ei puhu naisistaan, mutta olihan se, miten sen nyt sanoisi, aikamoista. Enpä muista vastaavaa hetkeen. Siitä oli vaniliat kaukana, ja aamuun saakka siinä meni.

Tyttö jäi nukkumaan, kun Bojan hiipi hiljaa huoneen yhteydessä olleen terassin kautta takapihalle, ja siitä eteenpäin. Hän ei todellakaan aikonut jäädä aamupalalle muistelemaan yhteistä yötä ja vaihtamaan puhelinnumeroita. Tämä ei todellakaan tule toistumaan.

Mutta nämä kuvat. Hemmetin hemmetti. Kohta palstamammat kuohuvat ja kuvia zoomaillaan suurennuslasin kanssa. Eikä olisi ensimmäinen kerta.

Jokohan voisin soittaa Jerelle. Just nyt tarttisin jotain sellaista, joka nauraa räkättää ja sanoo, ettei mitään väliä. Elämä jatkuu tämänkin jälkeen.

Eikä enää kahta viikkoa kun me nähdään. Sydänalassa läikähtää, ja jotain pient liikettä on havaittavissa vähän alempanakin.

Jere.



Se menikin sitten odotettua vähemmällä. Mikä helpotus. En olisi halunnut jäädä kiinni pussailukuvista jonkun randomin nuoren naisen kanssa. En sittenkään, vaikka ihan kiva tyttöhän se oli. Ja kivaa meillä oli, uhhh, miten kivaa olikaan.

Nimeä en kyllä enää muista. Pitäisikö?

Nämä tyttöjutut on hankalia monestakin syystä. Jengi kuvittelee oikeasti, että mä olen kiinnostunut naisista. No, en ole. En ainakaan siinä mielessä, kun tyypit täällä kuvittelee. Kulissia on kuitenkin pidettävä yllä, ja siksi tällaiset ylilyönnit.

Mutta loppuviikosta tullaan Suomeen. Maltan tuskin odottaa, että näen Jeren pitkästä aikaa. Just viestiteltiin, sekin tuntuu aika malttamattomalta. Lähetteli aika levottomia ääniviestejä jostain rannalta vai missä mahtoi ollakaan.

Se tulee meidän matkaan koko reissuksi. Ja minä jään vielä muutamaksi päiväksi Suomeen. Sovittiin, että mennään kahdestaan jollekin mökille sen sunnuntain keikan jälkeen. Jätkät lähtee jo takaisin Sloveniaan. Ja Turkuun se tulee mukaan, ja sieltä meidän kanssa Mikkeliin. Missähän sekin mahtaa olla, en edes tiedä.

Mökille me vaan ollaan. Saunotaan, uidaan ja chillaillaan. Pistetään puhelimet kiinni ja istutaan laiturilla uittamassa jalkoja järvessä. Vai oliko se mökki meren rannalla? En nyt muista, mutta ei sillä mitään väliä. Tärkeintä on, että saadaan olla kahdestaan.

Mä muistelin just eilen meidän lomaa Kyproksella, ja perhoset alkoivat pyöriä vatsassa. Sehän oli jotain enemmän kuin yhteistä lojumista altaalla, tietäisittepä vain. Jeressä on kaksi persoonaa, ja sitä yöihmistä pienessä hiprakassa minä kaipaan erityisesti. Siltä katoaa kaikki estot, jos niitä nyt muutenkaan on, eikä se häpeile mitään. Siinä oli mulla vähän ensin tottumista, mutta kyllä mäkin pikku hiljaa vapauduin.

Hemmetti, että mä olen kaivannut sen viiksiä, pottatukkaa, niskan ympäri kiertyviä pehmeitä pieniä käsiä, tupakalta ja lonkerolta maistuvaa suuta ja nauraessa sikkaralle meneviä silmiä. Mun kroppa huutaa sen kosketusta, ja mä voin sen kyllä sanoa.

Jere on mun. Aina.
 

Yhteistyössä