Äiti huutaa lapsilleen!

[melooni]

mulle tuli paha mieli tästä ketjusta. jo alussa ku ap. sanoi hulluksi ämmäkis ja yksinhuoltajaksi. Tuli heti sellainen olo, ettei se halua auttaa oikeasti. haluaa vaan hiljaiseksi rapun ja naapuriin itsensä kaltaisia hyviä äitejä. Paha mieli tuli myös siitä, että äiti on väsynyt noin pahoin, että pystyy enää huutamaan. voimia hänelle [/quote


En ole mikään maailman paras äiti minäkään, paitsi omille lapsilleni . Mut, musta vaan on sairasta huutaa noin! Ei se auta mitään ja lapsi vain huutaa itsekin ja kierre jatkuu.Se on TODELLA karseen kuullosta kiljuntaa, ei normaalia äänen korotusta! Tämä oli mun pointti tässä aloituksessa. Ei ole minun asiani mennä auttamaan täysin vierasta ihmistä, vaan ajattelin kysäistä muuten vaan, mitä sitä vois tehdä?! Soittaa lastensuojeluun, neuvolaan tai jotain?! Harvalla on pokkaa mennä päin naamaa sanomaan tuollaisesta asiasta. Minä kyllä silti aion mennä, jos se järkyttävä huuto ei lopu!

 

[Tammikuu]

Siis herra jumala. Lapsille huudetaan jatkuvasti eikä saa puuttua!
Jos olisin ap ja kuuntelisin joka päivä huutoa ja haukkumista niin aivan takuulla soittaisin sossuun. Lapsilla on oikeus hyviin vanhempiin. Ja jos on kerta uupunut niin sieltä sitä apua sitten saa.

Minä olen huonohermoinen ja huudan itsekin silloin tällöin, mutta en todellakaan päivittäin enkä hauku lasta.

"Lapsilla on oikeus hyviin vanhempiin". Jokin tässä lauseessa sai minut voimaan liki pahoin (kun yksi piirre saa lyödä huonon leiman otsaan). Jos joku huutaa, useinkin, sekö tekee hänestä automaattisesti huonon vanhemman? Ei ole oikein huutaa KOKO AJAN, eikä haukkua lasta, mutta.... KUKA tietää, mitä on taustalla? Ja voiko kukaan tietää, pelkillä sormienosoittamisilla? Moralisoinneilla?

Minä en edelleenkään soita sossuun, jos joku huutaa lapsilleen, en edes, vaikka kuulisin muutaman solvauksenkin. Ja minä, ihan oikeasti, uskallan sanoa asiasta itselleen asianomaiselle, jos asia minua niin sydänalasta ottaa. Moni ei uskalla. Meillä huusi aikanaan esikoinen täyttä kurkkua öisin "apua", kun ei saanut yöllä katsoa telkkaa eikä mennä suihkuun. Kiitän luojaani siitä, että omasimme silloin viisaat naapurit: he eivät tehneet meistä ilmoitusta mihinkään. No, yksi ilmoitti isännöitsijälle, mutta hän oli viisas, ja tajusi, että kaikki EI AINA ole sitä, mitä kuulostaa.

Itse en voi osoittaa sormella ketään. *Tahallani vedän asiaa hieman äärilinjaan aiheesta*

 

[Ultramariini]

Huutaminen sinällään ei toki ole mitenkään tavoiteltava ja ihanteellinen kasvatuskeino. Mutta pelkän huutamisen takia en minäkään lähtisi sossuun soittelemaan.
Kaikki ei todellakaan ole aina sitä, miltä se kuulostaa.

Minä itse kyllä varmaan huudan lapsilleni, liikaakin.
Mutta ei huutaminen minusta, vaikkei hyvästä olisikaan, ole huonon vanhemman mitta.

 

[vieras]

Minä en usko että sossuun soittaminen tekee mitään muuta kuin pahentaa tilannetta, mikäli kyseessä on sellainen äiti joka huutaa lapsilleen siksi että on lopen uupunut. Uupunut kun voi olla vaikka kävisikin viihteellä tai jossain muualla viettämässä aikaa ilman lapsia. Silloin tilannetta ei mitenkään auta resurssienpuutteessa auttamiskyvyttömän sossun puuttuminen asiaan, se saattaa kyllä pahentaa tilannetta entisestään.

 

[Vieras]

Minä en usko että sossuun soittaminen tekee mitään muuta kuin pahentaa tilannetta, mikäli kyseessä on sellainen äiti joka huutaa lapsilleen siksi että on lopen uupunut. Uupunut kun voi olla vaikka kävisikin viihteellä tai jossain muualla viettämässä aikaa ilman lapsia. Silloin tilannetta ei mitenkään auta resurssienpuutteessa auttamiskyvyttömän sossun puuttuminen asiaan, se saattaa kyllä pahentaa tilannetta entisestään.

Sossusta äiti voisi saada apua. Ei tuollainen tilanne voi jatkua loputtomiin. Käy niin paljon sääliksi lapsia. =(

 

[Sprite]

Siis herra jumala. Lapsille huudetaan jatkuvasti eikä saa puuttua!
Jos olisin ap ja kuuntelisin joka päivä huutoa ja haukkumista niin aivan takuulla soittaisin sossuun. Lapsilla on oikeus hyviin vanhempiin. Ja jos on kerta uupunut niin sieltä sitä apua sitten saa.

Minä olen huonohermoinen ja huudan itsekin silloin tällöin, mutta en todellakaan päivittäin enkä hauku lasta.

"Lapsilla on oikeus hyviin vanhempiin". Jokin tässä lauseessa sai minut voimaan liki pahoin (kun yksi piirre saa lyödä huonon leiman otsaan). Jos joku huutaa, useinkin, sekö tekee hänestä automaattisesti huonon vanhemman? Ei ole oikein huutaa KOKO AJAN, eikä haukkua lasta, mutta.... KUKA tietää, mitä on taustalla? Ja voiko kukaan tietää, pelkillä sormienosoittamisilla? Moralisoinneilla?

Minä en edelleenkään soita sossuun, jos joku huutaa lapsilleen, en edes, vaikka kuulisin muutaman solvauksenkin. Ja minä, ihan oikeasti, uskallan sanoa asiasta itselleen asianomaiselle, jos asia minua niin sydänalasta ottaa. Moni ei uskalla. Meillä huusi aikanaan esikoinen täyttä kurkkua öisin "apua", kun ei saanut yöllä katsoa telkkaa eikä mennä suihkuun. Kiitän luojaani siitä, että omasimme silloin viisaat naapurit: he eivät tehneet meistä ilmoitusta mihinkään. No, yksi ilmoitti isännöitsijälle, mutta hän oli viisas, ja tajusi, että kaikki EI AINA ole sitä, mitä kuulostaa.

Itse en voi osoittaa sormella ketään. *Tahallani vedän asiaa hieman äärilinjaan aiheesta*

Mutta vaikka olis sossuun tms. soitettukin niin mitä se olis loppupeleissä haitannut? Ei yhtään mitään, koska mitään pahaa ei ollut tekeillä eikä teille siitä mitään ongelmia olisi koitunut. Mutta jos lapsella olisi ollut oikeasti hätä niin olisi todennäköisesti saanut apua.

 

[vieras]

Minä en usko että sossuun soittaminen tekee mitään muuta kuin pahentaa tilannetta, mikäli kyseessä on sellainen äiti joka huutaa lapsilleen siksi että on lopen uupunut. Uupunut kun voi olla vaikka kävisikin viihteellä tai jossain muualla viettämässä aikaa ilman lapsia. Silloin tilannetta ei mitenkään auta resurssienpuutteessa auttamiskyvyttömän sossun puuttuminen asiaan, se saattaa kyllä pahentaa tilannetta entisestään.

Sossusta äiti voisi saada apua. Ei tuollainen tilanne voi jatkua loputtomiin. Käy niin paljon sääliksi lapsia. =(

Sossulla ei valitettavasti nykypäivän suomessa ole tarjota oikein mitään apuja. Lapsille voisi ehkä tarjota vaihtoehdoksi tukiperheviikonloppuja, mutta se taas ei auta mitenkään sitä arjessa elämistä. Mikäli siis kyseessä on tapaus, jossa äiti vain ei yksinkertaisesti pärjää lapsillensa kanssa, turhautuu ja väsyy henkisesti. Useimmiten sellaiset äidit eivät itsekään pidä huutamista oikeutettuna eivätkä halua huutaa lapsilleen, mutta koska ovat aivan lopussa, huutavat kun eivät enää muuhun kykene. Sellaisessa tapauksessa tarvittaisiin joku ihminen olemaan se jaksava aikuinen, auttamaan lasten hoidossa ja arjen pyörityksessä ja opettamaan äidille muita keinoja käsitellä tunteita kuin huutaminen. usein myös laittamaan lapsille ne rajat joiden siällä eletään sillä masentunut ja väsynyt vanhempi ei usienkaan pysty olemaan johdonmukainen. Sellaista ei yksikään kunta tai kaupunki tässä maassa pysty järjestämään.

 

[Vieras]

Sossulla ei valitettavasti nykypäivän suomessa ole tarjota oikein mitään apuja. Lapsille voisi ehkä tarjota vaihtoehdoksi tukiperheviikonloppuja, mutta se taas ei auta mitenkään sitä arjessa elämistä. Mikäli siis kyseessä on tapaus, jossa äiti vain ei yksinkertaisesti pärjää lapsillensa kanssa, turhautuu ja väsyy henkisesti. Useimmiten sellaiset äidit eivät itsekään pidä huutamista oikeutettuna eivätkä halua huutaa lapsilleen, mutta koska ovat aivan lopussa, huutavat kun eivät enää muuhun kykene. Sellaisessa tapauksessa tarvittaisiin joku ihminen olemaan se jaksava aikuinen, auttamaan lasten hoidossa ja arjen pyörityksessä ja opettamaan äidille muita keinoja käsitellä tunteita kuin huutaminen. usein myös laittamaan lapsille ne rajat joiden siällä eletään sillä masentunut ja väsynyt vanhempi ei usienkaan pysty olemaan johdonmukainen. Sellaista ei yksikään kunta tai kaupunki tässä maassa pysty järjestämään.

Kun kerran vaihtoehtoja ei ole niin odotellaan. Odotellaan, että äiti sekoaa lopullisesti ja tappaa lapsensa. Eipä ole enää sitten sitäkään ongelmaa. Lapset pääsee parempaan paikkaan ja äiti valvottujen silmien alle vankilaan. Kun ei kerran vaihtoehtoja ole.

 

[vieras]

Sossulla ei valitettavasti nykypäivän suomessa ole tarjota oikein mitään apuja. Lapsille voisi ehkä tarjota vaihtoehdoksi tukiperheviikonloppuja, mutta se taas ei auta mitenkään sitä arjessa elämistä. Mikäli siis kyseessä on tapaus, jossa äiti vain ei yksinkertaisesti pärjää lapsillensa kanssa, turhautuu ja väsyy henkisesti. Useimmiten sellaiset äidit eivät itsekään pidä huutamista oikeutettuna eivätkä halua huutaa lapsilleen, mutta koska ovat aivan lopussa, huutavat kun eivät enää muuhun kykene. Sellaisessa tapauksessa tarvittaisiin joku ihminen olemaan se jaksava aikuinen, auttamaan lasten hoidossa ja arjen pyörityksessä ja opettamaan äidille muita keinoja käsitellä tunteita kuin huutaminen. usein myös laittamaan lapsille ne rajat joiden siällä eletään sillä masentunut ja väsynyt vanhempi ei usienkaan pysty olemaan johdonmukainen. Sellaista ei yksikään kunta tai kaupunki tässä maassa pysty järjestämään.

Kun kerran vaihtoehtoja ei ole niin odotellaan. Odotellaan, että äiti sekoaa lopullisesti ja tappaa lapsensa. Eipä ole enää sitten sitäkään ongelmaa. Lapset pääsee parempaan paikkaan ja äiti valvottujen silmien alle vankilaan. Kun ei kerran vaihtoehtoja ole.

Höpön löpön nyt, suurin osa huutavista, väsähtäneistä äideistä ei ole tappamassa lapsiaan, eikä välttämättä edes kurita lapsia ruumiillisesti, ainoastaan huutaa. Joskus hyvinkin rumasti. Usein se vaihe menee ohi kun lapset hieman kasvavat ja pikkulapsiajan rasittavuus vaihtuu arkeen koululaisen kanssa. Koululainen kun ei useimmiten tee samaa kiellettyä asiaa kuten postiluukun kolisutusta kolmeakymmentä kertaa peräkkäin jolloin mahdollisistä yövalvomisista väsynyt äiti turhautuneena aloittaa huutamisen ja hermostuttuaan hermostuu kaikesta muustakin. Kouluikäinen ei ole jatkuvasti vaativa samalla tavalla kuin pikkulapsi on.

Sellainen äiti ei tarvitse sosiaaliviranomaisten puuttumista silloin kun mitään apua ei viranomaistaho pysty antamaan. Sellaisessa tilanteessa sosiaalitoimen yhteydenotto saattaa vain olla yksi asia lisää masentavien asioiden joukossa. Useimmissa tapauksissa kun käy niin että jatkuva huuto ei jatku jatkuvana huutona kun arki alkaa sujumaan. Se pienelle lapselle huutanut vanhempi saattaa olla erinomainen vanhempi isommalle lapselle.
Luonnollisesti, en ole sitä mieltä että lapsille pitäisi huutaa, tai että väsymyksen purkaminen lapsiin olisi hyvä asia. Ainoastaan sitä mieltä olen, että aina ei se viranomaisiin yhteydenottaminen ole edes järkevää eikä siitä välttämättä edes ole mitään hyötyä.

 

[jaapajaa]

Pidä pintas vaan ja soita sinne neuvolaan. Sieltähän ne sitä äitiä voi auttaa,jos jostain, ja tietävätpä sitte neuvolakäynneillä seurata asiaa. Tuskimpa yksikään näistä hyvien neuvojen antajista oikeasti marssisi reippaasti naapuriinsa sanomaan:moi,olen kuullut kun huudat lapsilles koko ajan. Anna ne nyt mulle hoitoon että saat levätä'

 

[vieras]

. Tuskimpa yksikään näistä hyvien neuvojen antajista oikeasti marssisi reippaasti naapuriinsa sanomaan:moi,olen kuullut kun huudat lapsilles koko ajan. Anna ne nyt mulle hoitoon että saat levätä'

Minä en ole sellaista edes ehdottanut.

 

[Tammikuu]

Siis herra jumala. Lapsille huudetaan jatkuvasti eikä saa puuttua!
Jos olisin ap ja kuuntelisin joka päivä huutoa ja haukkumista niin aivan takuulla soittaisin sossuun. Lapsilla on oikeus hyviin vanhempiin. Ja jos on kerta uupunut niin sieltä sitä apua sitten saa.

Minä olen huonohermoinen ja huudan itsekin silloin tällöin, mutta en todellakaan päivittäin enkä hauku lasta.

"Lapsilla on oikeus hyviin vanhempiin". Jokin tässä lauseessa sai minut voimaan liki pahoin (kun yksi piirre saa lyödä huonon leiman otsaan). Jos joku huutaa, useinkin, sekö tekee hänestä automaattisesti huonon vanhemman? Ei ole oikein huutaa KOKO AJAN, eikä haukkua lasta, mutta.... KUKA tietää, mitä on taustalla? Ja voiko kukaan tietää, pelkillä sormienosoittamisilla? Moralisoinneilla?

Minä en edelleenkään soita sossuun, jos joku huutaa lapsilleen, en edes, vaikka kuulisin muutaman solvauksenkin. Ja minä, ihan oikeasti, uskallan sanoa asiasta itselleen asianomaiselle, jos asia minua niin sydänalasta ottaa. Moni ei uskalla. Meillä huusi aikanaan esikoinen täyttä kurkkua öisin "apua", kun ei saanut yöllä katsoa telkkaa eikä mennä suihkuun. Kiitän luojaani siitä, että omasimme silloin viisaat naapurit: he eivät tehneet meistä ilmoitusta mihinkään. No, yksi ilmoitti isännöitsijälle, mutta hän oli viisas, ja tajusi, että kaikki EI AINA ole sitä, mitä kuulostaa.

Itse en voi osoittaa sormella ketään. *Tahallani vedän asiaa hieman äärilinjaan aiheesta*

Mutta vaikka olis sossuun tms. soitettukin niin mitä se olis loppupeleissä haitannut? Ei yhtään mitään, koska mitään pahaa ei ollut tekeillä eikä teille siitä mitään ongelmia olisi koitunut. Mutta jos lapsella olisi ollut oikeasti hätä niin olisi todennäköisesti saanut apua.

Niin, loppupeleissä. Tiedän kyllä perheitä (siis oikein TIEDÄN, ja olen monista kuullut), joista se ns. valitus tehty. Aiheetta siis. Ja se kyllä on niissä "loppupeleissä" haitannut. Virhettä ei olekaan kyetty korjaamaan, eli leima on jäänyt otsaan/onpa jopa joissain tapauksissa lapsi sijoitettu, ja se virhe on sitten joskus korjattu, jos silloinkaan). Lapselle pelko jää, että häntä väkisin puhutetaan/udellaan, ja viedään vieraiden ovien taa, "kuulusteluun". Toki usein myös nämä väärät hälytykset todetaan aiheettomiksi, hyvä niin. Mutta se ei taida poistaa pelkoa siitä, että jos sorrut kerrankin korottamaan ääntäsi, tai edes ET tee mitään, mikä edes oletettavasti voisi poiketa "normista", joku jossain voi tehdä sinusta/teistä perheenä sen niinsanotun ilmiannon, ihan silkkaa ilkeyttään.


En minä kyllä mitenkään soisi, että meistä olisi aikanaan valitus aiheetta tehty (olisi se siis kyllä haitannut). Onneksi naapureillamme oli todella oikein kuulevat korvat. He aistivat sen, että lapsella EI OLE OIKEA hätä, vaikka apua huutaa. Noloa se oli, sen vain sanon, koska kaikuihan se kt:ssa ympäri ämpäri. Onneksi se aika on jo mennyt. Tyttö tajuaa, että niin ei saa tehdä. Mutta milläs sitä olisi lapsen suun tukkinut?

 

[niin]

Sossulla ei valitettavasti nykypäivän suomessa ole tarjota oikein mitään apuja. Lapsille voisi ehkä tarjota vaihtoehdoksi tukiperheviikonloppuja, mutta se taas ei auta mitenkään sitä arjessa elämistä. Mikäli siis kyseessä on tapaus, jossa äiti vain ei yksinkertaisesti pärjää lapsillensa kanssa, turhautuu ja väsyy henkisesti. Useimmiten sellaiset äidit eivät itsekään pidä huutamista oikeutettuna eivätkä halua huutaa lapsilleen, mutta koska ovat aivan lopussa, huutavat kun eivät enää muuhun kykene. Sellaisessa tapauksessa tarvittaisiin joku ihminen olemaan se jaksava aikuinen, auttamaan lasten hoidossa ja arjen pyörityksessä ja opettamaan äidille muita keinoja käsitellä tunteita kuin huutaminen. usein myös laittamaan lapsille ne rajat joiden siällä eletään sillä masentunut ja väsynyt vanhempi ei usienkaan pysty olemaan johdonmukainen. Sellaista ei yksikään kunta tai kaupunki tässä maassa pysty järjestämään.

Kun kerran vaihtoehtoja ei ole niin odotellaan. Odotellaan, että äiti sekoaa lopullisesti ja tappaa lapsensa. Eipä ole enää sitten sitäkään ongelmaa. Lapset pääsee parempaan paikkaan ja äiti valvottujen silmien alle vankilaan. Kun ei kerran vaihtoehtoja ole.

Höpön löpön nyt, suurin osa huutavista, väsähtäneistä äideistä ei ole tappamassa lapsiaan, eikä välttämättä edes kurita lapsia ruumiillisesti, ainoastaan huutaa. Joskus hyvinkin rumasti. Usein se vaihe menee ohi kun lapset hieman kasvavat ja pikkulapsiajan rasittavuus vaihtuu arkeen koululaisen kanssa. Koululainen kun ei useimmiten tee samaa kiellettyä asiaa kuten postiluukun kolisutusta kolmeakymmentä kertaa peräkkäin jolloin mahdollisistä yövalvomisista väsynyt äiti turhautuneena aloittaa huutamisen ja hermostuttuaan hermostuu kaikesta muustakin. Kouluikäinen ei ole jatkuvasti vaativa samalla tavalla kuin pikkulapsi on.

Sellainen äiti ei tarvitse sosiaaliviranomaisten puuttumista silloin kun mitään apua ei viranomaistaho pysty antamaan. Sellaisessa tilanteessa sosiaalitoimen yhteydenotto saattaa vain olla yksi asia lisää masentavien asioiden joukossa. Useimmissa tapauksissa kun käy niin että jatkuva huuto ei jatku jatkuvana huutona kun arki alkaa sujumaan. Se pienelle lapselle huutanut vanhempi saattaa olla erinomainen vanhempi isommalle lapselle.
Luonnollisesti, en ole sitä mieltä että lapsille pitäisi huutaa, tai että väsymyksen purkaminen lapsiin olisi hyvä asia. Ainoastaan sitä mieltä olen, että aina ei se viranomaisiin yhteydenottaminen ole edes järkevää eikä siitä välttämättä edes ole mitään hyötyä.

paitsi että suomalaiset lopettavat olemasta vanhempia kun lapsi menee kouluun. sitten saa pärjätä itse... muualla joutuisi syytteeseen heitteillejätöstä jos lapsi alle 12 v edes joutuisi tunnin olla yksin.

 

[niin]

onhan se helppo olla koululaiselle hyvä vanhempi, olla huutamatta, jos ei edes näe lasta. Mutta kyllä isompien lasten kanssa on työtä samalla tavalla, jos heidät haluaa hoitaa.

 

[sairaasta perheestä]

Mitä tekisitte, kun olisitte minun asemassani? Eli naapurin muija huutaa lapsilleen aivan raivona joka päivä monta kertaa. Siis suorastaan kiljuu ja lapset ovat 3v ja 6v!Tuntuu, että sillä ei kyllä kaikki ole kohdallaan. Minusta tuo on lapsen henkistä pahoinpitelyä! Kaikki nyt joskus korottavat ääntään lapsilleen, mutta tuo huutaa kuin hullu!Lapsiparat...

minä soittaisin itsestäänselvästi sossuun ja tekisin nimettömän ilmoituksen.
Kuka pitää lapsen puolia, auttaa ja suojelee jos ei AIKUINEN? kysyn vaan!
ilmoituksen teko on vastuuntuntoa ja osoittaa selkärankaisuutta. Sitä puolta löytyy ihan liian vähän tästä maailmasta.
Auta lapsia ja soita!!!
Kerro ett olet huolissasi naapurin lasten puolesta.
Olen niin katkera, että minun elämä oli juuri tuota ja kukaan ei puuttunut, ei ollut välittäviä naapureita minulla ja kukaan ei auttanut!!

 

[haloo???]

ihan turha kiistellä täällä, että mikä on oikein tai väärin! Kaikilla on omat mielipiteensä

 

[Mosi89ifrjieog]

ihan turha kiistellä täällä, että mikä on oikein tai väärin! Kaikilla on omat mielipiteensä

no niimpä^^

 

["jep"]

ei voi muuta sanoa kuin

no niimpä

uusinnathan kuuluu kesään...