V
vierailija
Vieras
Olen äiti. Onnellinen ja ylpeä äitiydestäni. Tämä äitienpäivä ilman omaa äitiä ja lasten mummua on vaikea. Äitini kuoli vuosi sitten, ja täytyy sanoa, että etenkin nyt ikävä on kova. Mies ilmoitti eilen illalla että lähtee omaa mummoansa ja sukulaisiaan tapaamaan lapsensa kanssa. Meiltä ei edes kysytty, haluaisimmeko mukaan minun lapseni kanssa.
No, mies lähti oman poikansa kanssa heti aamusta koko päiväksi reissuun tapaamaan sukulaisiaan, minä jäin oman lapseni kanssa kahdestaan kotiin. Ei ollut aamulla kakkua, ei kukkia, ei mitään äitienpäivä muistamista ( olemme uusperhe ja oma lapsi alle kouluvuotias, eli ei osaisi ilman apuja leipoa kakkua jne.. ) mies lähti muksunsa kanssa, meitä ei pyydetty edes mukaan. Jäätiin kaksin kotiin ilman mitään äitienpäiväsuunnitelmia. Mulla on niin tyhjä ja hylätty olo. Ollaan nyt käyty oman lapsen kanssa mummon haudalla ja jätskillä. Mua vaan itkettää. Olisin kuvitellut mieheltä edes jotain pientä huomionosoitusta, mutta ei. Olenko vaan itsekäs, kun tuntuu nyt siltä, ettei mies välitä, vai onko mulla vaan tunteen pinnassa äitini kuoleman johdosta?
No, mies lähti oman poikansa kanssa heti aamusta koko päiväksi reissuun tapaamaan sukulaisiaan, minä jäin oman lapseni kanssa kahdestaan kotiin. Ei ollut aamulla kakkua, ei kukkia, ei mitään äitienpäivä muistamista ( olemme uusperhe ja oma lapsi alle kouluvuotias, eli ei osaisi ilman apuja leipoa kakkua jne.. ) mies lähti muksunsa kanssa, meitä ei pyydetty edes mukaan. Jäätiin kaksin kotiin ilman mitään äitienpäiväsuunnitelmia. Mulla on niin tyhjä ja hylätty olo. Ollaan nyt käyty oman lapsen kanssa mummon haudalla ja jätskillä. Mua vaan itkettää. Olisin kuvitellut mieheltä edes jotain pientä huomionosoitusta, mutta ei. Olenko vaan itsekäs, kun tuntuu nyt siltä, ettei mies välitä, vai onko mulla vaan tunteen pinnassa äitini kuoleman johdosta?