Ajatuksissa 7

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anttuli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oli kyll ätosi huojentavaa kuulla, että Vanillalla menee henkisesti paremmin. Hieman nimittäin huolestutti.

Täällä on kuulemma ensimmäinen ja viimeinen ultra joskus viikolla 18. Eli sinne on se reilu 2kk. Yksityiselle ei yksinkertaisesti raski mennä, vaikka välillä kyllä haluttelis. Onneksi tuo miekkonen on sitä mieltä, ettei me sinne lähetä.

Mulla ei tiettävästi ole ollu mitään outoja unia. Hirveästi kuitenki oon nähny vauvaunia. Viime yönäkin sain kaksoset, tytön ja pojan. Joku aika sitten sain keskenmenon joskus viikolla 16 ja sitten sain tytön (jolla kaikki vaatteet ja tavarat olivat sinisiä ja mieskin väitti vauvaa pojaksi. Mutta tyttö se oli!).

Täälläkin turvottaa. Ärsyttävää.

Vaan tosiaan. Missäs loput on?

Missä vaiheessa Vilkku on menossa? Vieläkö on kunnon yritys päällä vai ootteko jo keskittymässä hauvavauvaan ja häihin?

entä Daisy? Joko oot saanu ovulaatio-ongelmaan apua?
 
Heipsansaa,

Kiva tosiaan kuulla, että Vanillalla kaikki taas paremmin kuin hyvin. Varmaan kuuluu raskauteen tuo tunteiden vuoristorata, mutta silti vakavasti otettava noinkin kurjat tunteet, ainakin jos pidempään jatkuu.

Täällä odotukset korkealla. Kävin lääkärissä ja mulla oli 19 millinen munarakkula, sain irroituspiikin ja nyt pitäisi sitten pöllytellä peittoja ahkerasti. Ensi viikolla taas testeihin (testataan onnistuiko ovulaatio) ja sitten odotellaan... Jos kuukkarit alkaa, niin lisää kokeita ja miehen simppatesti myöskin, ne tutkitaan siis aina varoiksi. Sen saa tehdä onneksi kotona, kunhan sopivan lämpösenä parin tunnin sisään kiikuttaa labraan. Piikki muuten sisälsi raskaushormonia eli voi kuulemma ilmaantua raskausoireita tässä lähipäivinä. Toistaiseksi ainakin ollut ihan normaali olo :)

Kuulosti ihanalta nuo tarinat ultrasta. Mäkin sain lääkärissä katsella paikkojani itsekin, hiljaista tosin oli, mutta oli se ihan mielenkiintoista nähdä, miltä siellä näyttää.

Näin viime yönä kanssa unta, että mulla oli tyttövauva kantoliinassa ja mun piti pitää kämmentä sen otsalla, että se rauhoittui ja nukahti. Ihana uni, oli aamulla lämmin ja mukava olo!

Daisy
 
Mä tosiaan runsas viikko sitten neuvolassa kerroin näistä mun mielialani nopeista muutoksista ja rajusta "yksinäisyyden tunteesta" - jota tällä hetkellä en onneksi pode. Neuvolatätimme oli sitä mieltä, että nämä mieliala muutokset sekä läheisyyden kaipuut ovat kovin yksilöllisiä ja aivan normaalia.. toisinaan kaikki on todella ihanaa ja toisinaan todella kamalaa, se kuulemma kuuluu tähän raskausaikaan. On ylä- sekä alamäkiä. Ja painotti miehelleni, että kärsivällisyyttä todella nyt koetellaan, mutta kunhan mies ymmärtää mistä tuo kaikki johtuu ja että nainen ei oikeasti voi käyttäytymiselleen mitään, niin yhteiselämä on paljon helpompaa. Mieheni oli samaa mieltä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos =)

Tämän viikon ma:na kävimme mieheni kanssa kaupunkimme kuntoutusneuvolassa, fysioterapeutin pitämällä luennolla (kuuluu perhevalmennukseen ja oli maksuton). Siellä käsiteltiin naisen kropassa raskauden aikana tapahtuvia muutoksia, puhuttiin paljon raskauden aikaisesta liikunnasta sekä suositeltavista liikuntamuodoista ja ihan lopuksi fysioterapeutti piti puolentunnin kevyen jumpan (jumpan aikana mies oli muiden miesten tavoin kahvilla=)). Oli oikein mielenkiintoista.

Ja ultra oli tosiaan tiistaina. Kätilö toivotteli onnea odotukseen ja seuraava käynti kyseisessä rakennuksessa (ellei mitään yllättävää satu), onkii sit tutustuminen synnärille. Sit kun raskausviikkoja on runsas 30.. Joten sinne on vielä aikaa.

Mulla tosiaan painoa ei ollut tullut kuin pikkasen päälle 2 kiloa, neuvolatäti oli mielissään. Mutta onhan tässä vielä aikaa keräillä tuota ylimääräistä.. =)

On ollut mukava lukea juttujanne, kun kaikilla tuntuu olevan hyvä fiilis.. Se on erikoista, kun ottaa huomioon että on pimeää ja syksyistä. Mulla itelläni ainakii on joka syksy sellainen "kaamostila" ja keväisin aina piristyn auringon ilmestyessä. Mutta mähän olen syntynytkii keväällä - kevään lapsi =)

Pidän Daisy kovasti peukkuja yrityksellenne !! Toivotaan, että syyssateet toisivat teille positiivisia uutisia =)

Anttulille ja Katriinalle myös hurjasti iloista mieltä odotukseenne !!

Mitäs Pinjalle kuuluu ? Ja muille ?

Mä taidan tältä päivältä lopetella tähän.. tuo massuasukki kun heittää taas niin kovasti kärrynpyörää tuolla masussa, että menen rauhoittelemaan lastani tuonne sohvalle =)

-Vanilla-
 
Se ois taas perjantai. Vois yrittää pitää sellasen rentouttavan leffaviikonlopun, hyvää ruokaa, loistavaa seuraa ja mielenkiintosta katottavaa. :)

Tuli käytyä salilla pitkästä aikaa. Jotenki jääny näin syksyn tullen tuo liikunta aika onnettomalle tasolle. Harmi, että piti just tänään käydä tuolla salilla ko nyt ei enää viitti tehä tuota kakkoselta tulevaa jumppaa. Mutta kun kaverille ei oikein muut päivät kelpaa, niin.. :)
 
Tänään oli sitten ensimmäinen lääkäri käynti. Eipä sielläkään mitään ihmeellistä ollut. Verenpaine oli hieman laskenut samoin paino, eli nyt olen lähtöpainossa. Lääkäri halusi ultrata mikä sopi mulle. Sen mukaan olisin viikon pidemmällä kuin mitä menkkojen mukaan pitäisi. Eli kaikki oli hyvin. Sanoi myös niistä vatsa kivuista, että todennäköisesti johtuivat suoliston toiminnasta. Ilmavaivat voivat kuulemma saada järkyttäviä vatsa kipuja aikaan samoin ummetus. Kolmas ultraus olis sitten reilun viikon päästä. Se virallinen. Jossa saan varmaan myös uuden lasketun ajan.

Mä olen myös muutaman kerran juopotellut unissani. Toisella kertaa vielä työpaikalla. Vaikka en minäkään mikään alkoholin suur kuluttaja ole.

Mitäpä muuta. Tänään pitäisi hakea vihdoin ja viimein se koiran uurna. Elleivät ole vetäneet sitä jo vessasta alas.

Kuulostaa hyvältä tuo Daisyn juttu. Nyt sitten vaan tottelette lääkäriä ja pupuilette tosissaan :)

Mukavaa kuulla myös Vanillasta. Mä en tiedä mistä johtuu, mutta mun vatsa rupeaa kanssa jo näkymään. Onko mun pienellä koolla jotain tekemistä asian kansa. Tiedä häntä.

Ja nyt viikonlopun viettoon.
 
Heip,
jaahas ja sivut toimii taas.

Hei, ME MENNÄÄN NAIMISIIN!!!!! =)
Ovistestit jätetty pois ku ei enää jaksa pettyä kerta toisen jälkeen. Nyt suunnitellaan häitä maaliskuulle ja koiravauvan hankkiminenkin on ajatuksissa. Pupuillaan nyt fiiliksen mukaan jonkin aikaa mut yritetään olla stressaamatta. Otan varmaan myös vähän aikalisää täältä kun masentaa välillä muiden onni vaikkakin olen onnellinen puolsetanne. Vaikka yritetty onkin vast suht lyhyt aika niin kuitenkin ajatus lapsettomuudesta pelottaa niin että ahdistaa. Katsotaan nyt fiilisten mukaan.

Hienoa että teillä raskautuneilla tuo masun kasvu on sujunut noinkin hyvin. Mitäs Ericalle ja muille kuuluu?
Ja Daisy; sun puolest kyl jännitän ja pidän peukkuja! Muiden onnistuminen tuo aina luottamusta siihen omaan onnistumiseen, jonain päivänä.

Haleja, Vilkku

 
Lähdössä töihin.. tulin vain lukaisemaan, joskos olisi tullut uusia viestejä. Jostain kumman syystä ketjumme ei enää ole aktiivisimmillaan.. mutta tästä on hyvä jatkaa =)

Hauskaa lauantaipäivää naiset !!

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06¨- +19.8 kp 35/32
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, T8/06
Vanilla, 26+24, Y3/06, LA 12.2.07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)

-Vanilla-
 
Onnittelut Vilkulle päätetystä hääpäivästä!

Tuossa oonmiettiny, että kun kerran tässä ketjussa ollaan äänessä pääasiassa vain me raskautuneet niin pitäisikö siirtää ketju tuonne toiselle puolelle? Tai tehdä jokin alajaosto? En kyllä millään haluaisi siirtyä, mutta kun se tosiasia on se, että tällä puolella vasta haaveillaan ja todennäköisesti juuri me raskautuneet oomme vaientaneet nuo ketjun haaveilijat. Vielä kun oikeasti saisi Vilkun ja Daisyn plussaamaan niin sittenhän ketjun äänessäolijat olisivat siinä.

Haikein ja masentunein aatoksin.
 
Onnittelut Vilkulle myös mun puolestani !!

Anttuli on ihan oikeassa. Kait mein on pakko (?!) siirtyä tuonne odottajien puolelle, että saavat haaveilijat sanansijaa. On vain niin kovin surku jättää tätä ketjua..

-Vanilla-
 
Heippa vaan ja onnittelut Vilkulle! Milloin teillä on sit häät? Meillä on ens vuoden elokuussa : )

Meillä ei oo vauva-asiat edistyny ollenkaan -ollaan saatu tietää että mun firman osasto sulkee meidän kotikaupungissa ja ois varmaan muutto toiseen kaupunkiin. Ehkä. Tai sitten muutetaan vaikka Suomeen, mutten tiiä kun poikaystäväni ei puhu suomea niin en tiedä mitä hommaa se vois löytää. Eli tilanne on vähän epävarma kun ei tiedetä minne muutetaan...

Mutta vauvakuume ei oo kyllä hävinny minnekään! Miehen veljen 9 kk vanha pikku poika joka istuskeli mun sylissä nukahti mun syliin, ja musta se oli NIIN ihana tunne!Mutta mies ei oo kyllä sen valmiimpi, päin vastoin. Oltiin lomalla tuttavapariskunnan kanssa, joilla on aika hankala ja tempperamenttinen lapsi, ja saattoi vauvakuume ehkä lieventyä poikaystävältä. Mutta multa sitä ei valitettavasti vie mikään!
 
Mahtavaa!! Onnittelut Vilkulle!

Mutta tuntuu kyllä kurjalta siirtyä täältä mihkään muualle. Mutta jos muista siltä tuntuu, että niin on parempi, ilmottakaa kun siirron teette ja minkänimisellä otsikolla niin siirryn sitten myös minä.

Mukavaa kuulla Minnistäkin. Varmaan riippuu se työn saanti ammatista ja siitä puhuuko miehesi englantia? Tiedän pariskunnan jossa nainen on suomalainen ja mies tanskalainen ja molemmat ovat suomessa töissä. Mies ei puhu suomea, englantia kyllä. Mutta kaikkea hyvää teille missä ikinä asuttekaan.

Ja nyt voisin jatkaa siivoilu puuhia. Palataan asiaan...
 
Iha hurja väsymys taas. Meinaan huomenna pyytää sairauslomaa, jotta jaksaisin paremmin. Oksettaakin ihan koko aika. Niin siis tosiaan mulla on huomenna se np-ultra. Pelottaa. Mut toisaalta, me halutaan tietää. Ja en kyllä siltä osin kuulu mihinkään riskiryhmään, mutta tokihan mahdollisuus on aina olemassa.

Meidän alalla on hirveesti sellaisia ihmisiä töissä, jotka eivät osaa suomea, mutta työt hoidetaan englanniksi. Itse asiassa se on minullakin venäjän lisäksi työkielenä, vaikka tottakai suomalaisten yritysten kanssa asiat hoidetaan suureksi osaksi suomeksi.

Niin, mä oon kanssa miettinyt, että me raskautuneet ollaan kyllä hiljennetty tää ketju muilta osin, oiskohan aihetta sitten oikeesti siirtyä tonne odotuspuolella, tokihan voi olla molemmissa?
 
Älkää missään nimessä jättäkö tätä, ittekin kyllä kuulusin tuonne odotuspuolelle, mutta kun käytte siellä, niin alkaa tulla ikävä tänne. Voitaskohan olla molemmissa? Itte enemmin vaikenen vaikka kokonaan. Onko teillä muilla rinnat älyttömän kipeänä? Mulla on lisäksi kova väsymys ja palelee melkein kokoajan. Hauskaa maanantaita, sateista sellaista.
 
Sitä mietin itekki, että jos tuonne ootuspuolelle laittais sellasen alajaoksen, jossa voi sitte ihan kaikessa rauhassa hyvällä omalla tunnolla höpöttää näitä raskausjuttuja ihan perusteellisesti ja sitte tällä puolella enemmän niitä muita asioita? Toki tännekkin voi päivitellä noita ultra ym kuulumisia?
Kun kyllä se tuntuu niin vieraalta vaan lähteä tuonne toiselle puolelle kun en siellä oo ensimmäistäkään viestiä kirjoittanut.
Suunnitellaan. ;)

Kyllä uskoisin, että Suomessa pärjää hyvin englannilla, vaikkei osaisikaan sanaakaan suomea. Paremmin varmaan englannilla pärjää kuin ruotsilla, näin villinä arvauksena.

Vaan joo. Runsaan puolen tunnin päästä eka neuvola ja sanomattakin selvää, että olo on ollu aivan kauhea koko päivän. Siis aivan uskomaton jännittäminen, vaikkei mitään jännittämistä olekaan. Tosin tiesin tämän jo entuudestaan kun jännitän ihan kaikkea kuten ensimmäistä työpäivää, ensimmäistä koulupäivää, juhlapäiviä.. Ärsyttävää, mutta ei voi mitään.

Nyt menoksi.
 
Ai niin isot onnittelut Vilkulle tulevien häiden johdosta. Olin tossa aiemmin niin pökerryksissä, etten muistanut mitään mitä piti kirjoittaa.

Joo, siis voidaan laittaa tonne Odotus-puolelle joku jatkojuttu, mutta jatkan mielelläni myös täällä, ei tätä ketjua tappaa saa!

Sarille ja muillekin: Mulla on ainakin rinnat ihan julmetun kipeet, sivulta sattuu liikkuessa ja mahallaan ei voi maata ollenkaan. Rintaliivit on saaneet vähän täytettä (jopa mies huomasi tän asian vihdoin ja viimein), kun on olleet jotkut mallit vähän "vajaat" aiemmin.

Mulla on myös tosi flunssainen olo, en tiiä sitten onko flunssaa, vai liittyykö tämä tähän raskauteen, mutta aivastelen jatkuvasti ja palelee. Aion huomenna pyytää sairauslomaa, jos se sairaalan gyne sitä mulle voi myöntää. Muutama lepopäivä, niin jaksaisin varmasti vähän paremmin, nyt nukuttaa ihan vietävästi aamusta iltaan, lisäksi suoli toimii edelleen tosi huonosti ja ällötys on kokoaikaista. Oksentanut en ole enää sen toissaperjantaisen jälkeen, mutta yökkäilen kyllä jatkuvasti.

Hitsi kun jänskättää se huominen ultra. Se kun ois vapaaehtoinen, mutta toisaalta me ollaan miehen kanssa vähän niillä linjoilla, ette emme ihan välttämättä ole valmiita vammaisen lapsen vanhemmiksi. Mitäs muut tästä ajattelee? Yhdellä toisella keskustelupalstalla oli kovasti väittelyä juupas - eipäs -tyyliin. Minusta asia on kuitenkin jokaisen oma valinta. Mut sit jos ajattelen asiaa niin päin, että kunta ei tarjoaisikaan kyseistä ultraa, niin luultavasti en siihen menisi.

Mitäs Anttulilla, miten eka neuvola meni? En nyt muista, ootkos sinä jo käynyt jossain ultrassa myöskin? Olikos Sari käynyt?

Jaa, lähdenkin tästä kohta kotia, päikkäreillä. Hei vaan.
 
Voi vitsi, kiva kuulla et teidæn raskaus on sujunu hyvin! (oon hotellissa ja lainaan niiden konetta jotein æ ja ø on væhæn pæin honkia...)

Ja oli kans kiva kuulla, Pinja, et tunnet jonkun pariskunnan jossa tanskalainen mies on muuttanut Suomeen naisen peræssæ. Mun mies puhuu kyllæ tosi hyvææ englantia ja jopa ruotsiakin, mutta kai suurimmassa osissa tyøpaikkoja vaadita suomea... Ainakin Mol:in sivuilta oon kattellu mut aika harvoja kansainvælisiæ paikkoja... Ja hænellæ ei kuitenkaan ole korkeakoulututkintoa (sellanen 2 vuotinen kaupan alan tutkinto lukion jælkeen) joten minnekææn konsulttitoimistoihin ei ainakaan ole asiaa... No, mutta tæytynee pitææ silmæt auki!

Meillæ tuli eilen oltua væhæn varomattomia puuhailtaessa, mut en ny saanu kuitenkaan "lastia" ihan perille asti. Mutta ainahan siinæ sæhlætessæ on riski.... Ja kun itseasiassa viel eilen nippas alavatsasta ja kalenterinkin puolesta osuis ovulaatio, niin pieni toiveenkipinæ tietysi on... Mutta toisaalta parempi vasta sittenkin kun mies oikeasti haluaa yrittææ.

Kuullaan taas! :)
 
Ei tullu minusta yhtään sen viisaampi tuolla neuvolassa. Aikalailla kaikki kerrotut asiat jo tiesin ja kun sydänääniä ei saatu kuulumaan, niin en tiedä vieläkään, onko tuolla massussa ketään elollista. Ja kun näillä viikoilla ne äänet voi jo ihan hyvin kuulla niin olen jo totuttamassa itteäni ajatukseen, ettei siellä ketään ole. Kolme viikkoa seuraavaan kertaan jos en yksityiselle mene.

Peukkuja Katriinalle ultraan. Täällä ois vapaaehtoinen mikälie seula, mutta tuskin menen.
 
Heips,

Ultra on takana. Vauveli vastasi viikkoja 11+1 eli nyt ollaan taas siinä, mitä itsekin olin laskeskellut mitä pitäisi olla. Koko oli reilut neljä senttiä ja niskaturvotusta 0,6 mm. En tiiä mitä se tarkottaa, en tajunnut kysyä ja kätilö ei sitä kertonut. Enkä oikein netistä löydä tietoakaan. Kävin vielä jossain verikokeessa tapahtumaan liittyen, kaipa ne sitten ottavat yhteyttä, jos jotain outoa on. Meinasi tehdä vähän tiukkaa tuon np-mitan saaminen, kun pikkuinen tais olla vielä aamu-unilla eikä suostunut liikkumaan.. Vähän se sitten heilutteli käsiä ja jalkoja, kun kätilö paineli mahaa. Ja koneen kautta kuunneltiin sydämen sykettä! Oli aika mahtava tunne. Mut edellisiin ultriin verrattuna tuntui vähän ammattitaidottomalta, kun ei oikein kunnolla saanut vauvaa kuvaa ja vähän se tuntuikin ikävältä koko ultraaminen. Tänään on taas parempi päivä ja tuntui etten tarvikaan sairauslomaa eikä toisaalta jostain syystä ollut lääkäri tänään paikallakaan, vaikka nimenomaan piti olla!

Seuraavaksi mulla on sitten rakenneultra joulukuun alussa ja siinä välissä tietty käyn neuvolassa niin tiheästi, kuin vaan heidän resurssit antaa myöten. Rakenneultran yhteyteen varattiin sitten lääkäri ton endon takia.

Eipä mulla tässä nyt muuta kuin nää ultrakuulumiset, kotiinlähtöä odottelen. Ai niin, on multa jo yks kollega kysynyt oonko raskaana, samoin entinen kollega. En tunnustanut =). Mennäänhän vielä riskirajoilla.
 
Heips,
juu älkää te raskautuneet ihan meitä jättäkö! Sithän tääl ei enää kukaan sano mitään. Daisy ja mä ehkä välillä huhuillaan=) Mullakin menee päivät vähän vuoristorataa tän vauva-asian kanssa. Nyt on ehkä ylitetty sellainen raja et alkaa tuntuu et vaik oviksen bongailee ja pupuillaan silloin enemmän kuin tarpeeks ilman tulosta ettei meille välttämättä oo tarkoitettu omaa vaavelia. Ja sit taas ajattelee et no eihän täs oo yritetty ku vast neljä kuukautta. Mut ku mulla tätä odotusta on ollut jo niin pitkään niin kyl haluis et jo tapahtuis. Nyt sit tää hää-hässäkkä on onneks saanut ajatuksia muualle ja mielen piristymään. Ja sit ajattelin kokeilla vyöhyketerapiaa. Täältä oon lukenu muutamia stooreja vyöhyketerapian myönteisestä vaikutuksesta raskautumiseen. Tiedä sit... Oikeastaan ois nyt hyvä ollakin about kaks kuukautta raskautumatta jotta ei sit ois sitä isoo masuu häissä, jotka on nyt siis suunnitteilla 3.3. jos vaan paikat saadaan lyötyä lukkoon. Mut kuitenkin pupuillaan silloin kun siltä tuntuu, tosin ilman ovis-testien, greippimehun tai muiden ihmakonstien apua. Mä otin aikamoisen riskin koska menin tilaamaan hääpuvun Kiinasta!!!! =) Netin kautta. Ja suht halvalla! Hullulta kuulostaa - TIEDÄN! Mutta, kerrankin kokeilen jotain erilaista enkä siinä paljoa rahaa menetäkään jos puku ei sitten istukaan tai jtk. Käykääs kattomassa ja haaveilemassa www.ebay.com. Kuukauden kuluttua pitäis kai tulla (tehdään mittojen mukaan). Kerron sit. Älkää tuomitko ennen sitä.

Missäs vaihees Daisy menee?
Mitäs Ericalle kuuluu? Jokos se teitin matka oli? Mitäs tapahtui? =)

Vilkku jolla ei hajuakaan kp:stä
 
Moikka kaikille!

Ensiksi jätti onnittelut Vilkulle hääpäivän päättämisestä. Varmaan ihanaa suunitella häitä!! Toivotaan, että mä tuun perässä ensi viikolla... ;) Nyt perjantaina ollaan lähdössä reissun, en vieläkään tiedä minne. Epäilen vähän, että kosinta tapahtuu siellä... Äiti meni tietämättään möläyttämään mulle salaisuuden. Tai ainakin uskon, että se on salaisuus. Avokki on kuulemma huomenna menossa mun isää tapaamaan ja se ei ole puhunu mulle halaistua sanaa asiasta... Kerroin asiasta äidille ja sekin oli ihan että jaaa, taitaa sitten olla miesten jttuja... Aika söpöä jos se oikeesti menee pyytää isältä mun kättä...aaah, mää pakahdun täällä!!! Mutta mutta sen näkee sitten viikonloppuna...

Muutenkin kaikki menee oikein loistavasti. Tää syksy on mennyt ihan mieletöntä vauhtia eteenpäin. Nyt ollaan jo lokakuussa, sitten on marraskuu ja sit aaah- Joulu!! Mä oon ihan mahdoton joulu ihminen, oon jo ostanu monet joululahjat...(naurakaa vaan, tiedän että tää on ihan kahjoa!! ;) )

Mutta nyt täytyy kiiruhtaa, ollaan avokin kanssa lähdössä salille,. Sitten kotiin kattomaan Pakoa :) Sori tuli vaan omaa napaa.....

Terkuin, Erica
 
Heippuli,

Kiva kiva, Vilkku pääsee naimisiin!! Mihinkä nyt päädyitte paikan suhteen? Vai onko se vielä salaisuus? Kuulosti hyvältä ajatukselta hääpuvun tilaaminen tuolta. Mun kaveri on tilaillut kanssa jotain juhlavaatteita ja ollut tosi tyytyväinen niihin. Kyllä Vilkku teille on oma vauveli tarkoitettu, usko pois! Ehkei sen aika vaan ole ollut vielä, ehkä teidän pitää sopia hääpäivä ensin ;)

Kuulostaa niiiiiin romanttiselta Erican reissu ja jos mies vielä kättäkin oikein on isältä kyselemässä, wau!

Minnille, Nokialla ainakin on konsernikieli englanti (ja monessa muussakin isossa kansainvälisessä yrityksessä) ja niissä on paljon ulkomaalaisia töissä. Suostuisiko sun mies muuttamaan Suomeen siinä tapauksessa, että saisi täältä töitä?

Mä olen tänään menossa verikokeeseen tsekkauttamaan onnistuiko ovis. Tunsin ihan selvästi sen eli voin ilman testiäkin sanoa, että se munis sieltä irtosi. Lisäksi kärsin kamalasta yökötyksestä sen piikin jälkeisenä päivänä. Lääkärihän varoittelikin, että voi aiheuttaa raskausoireita. Melkein unohdin tilata ajankin verikokeeseen eli täälläkin ollut nyt vähän taka-alalla nämä vauvahaaveet. Tehty hulluna hommia tontilla ja muutenkin pitänyt kiirettä, mutta ihan hyvä niin! Mullakin sai nämä asiat välillä vähän liian suuret mittasuhteet nämä asiat. Kp:stä ei tietoakaan, pitäisi varmaan labraa varten laskea...

-Daisy
 
Heip,
Daisy, mitäs verikoe totes? Ja koska jännäillään?
Juu, salaisuutena vielä juhlapaikka kunnes se varmistuu. Vielä vähän tarjouspyyntöjä avoinna. Laivalla ei sit kuitenkaan kun ei ois voinu järkätä ruokailuu kokoustiloihin mitkä Galaxyllä on ainaski tosi mukavan oloiset. Venäläinen ravintola ku ois ollu vaihtoehtona niin ei oikein napannu. Mut kerron enemmän kunhan asioita varmistuu. Mielessäni on kyl melkeen kaikki jo suunniteltu ja kovana askartelu-ihmisenä teen itse paljon.
Ericalle pitelen sormia ristissä että matkasta tulee ikimuistoinen... Tuu sit heti kertomaan mitä tapahtu!
Minni, Finnmap Consultingissakin on paljon eri kansalaisuuksia. Ja onhan näit yrityksii mis puhutaan englantia ja ruotsia!

Nyt taas nettiin selailee...
Vilkku
 
Morgen!

Verikokeen tulokset saa vasta viikon päästä. Nyt mennään koopee 22:sta eli ensi viikon lopulle osuu jänskäilyt. Luin täältä, että monet ovat tunteneet kiinnittymisen noin viikko oviksen jälkeen. Mä en ole ainakaan vielä mitään erikoista huomannut. Sen munasolun irtoamisen kyllä tunsin, sitä kun ei oikein voinut olla huomaamatta, sen verran lujaa tuntui.

En nyt muista, oliko teille Vilkku tulossa isotkin häät? Mä olen kanssa askarteluihminen ja tykkään suunnitella ja järkkäillä kaikenlaista. Äiti multa hiljattain kanssa kyseli häitä, mutta sanoin, että kannattaa vaikka odotella ennemmin kutsua tupaantulijaisiin. Heh, sitäkin saa kyllä jonkin aikaa odotella... Alkanut tässä vähän hirvittää taloprojektin suuruus!

Eikun takaisin töiden pariin,

Daisy

 
Hei taas,

Mulla tää olotila kyllä vaihtelee tosi paljon. Nyt on taas ihan hyvä olla, vatsa toimii, ei pahasti okseta eikä edes kauheesti väsytä (ehkä 12 tunnin yöunet auttoi asiaa..) Eilen oli sitten taas ihan toinen ääripää illalla, päätä särki niin kovasti, etten muista koskaan koskeneen niin paljon. Ja oon huomannut, ettei Panadolista mun särkyihin oo mitään apua. Oon tottunut käyttämään särkylääkkeenä ibuprofeiinivalmisteita, mutta kun niitä ei nyt saisi käyttää...

Ilmoittauduin firman pikkujouluihin. Ne pidetään Vilkunkin hääpaikaksi suunnittelemalla Galaxylla marraskuussa ja luulen, että mun on siiheksi pakko kertoa, ainakin mun esimiehille tästä siunatusta tilasta. On nimittäin tosi outoa, jos en mitään ota, kun en noissa kinkereissä yleensä juuri lasiin sylje. Ja luultavastihan se näkyykin edes jotenkin silloin, en haluaisi nimittäin pukeutua telttaan, kun kerran jotain juhlavaa pitää päälleen laittaa, muutenkin tykkään enemmän vartalonmyötäisistä vaatteista, vaikka nyt se tuntuu vaikeelta, kun turvottaa koko ajan ja vaatteet ahdistaa. Joku hame ehkä. Saas nähdä ja pitänee ostaa vaatteet vasta kun tilaisuus on lähempänä, jottei käy mahan kanssa huonosti. Viinilasillisen meinasin uskaltaa illallisella ottaa, sanokaa mitä sanotte =)

Oon miettinyt sitäkin, että molempien vanhemmille kerrottaisiin vasta jouluna. Sain idean antaa lahjaksi molemmille tuleville isovanhemmille jotkut mummo- ja pappamukit tai vastaavaa, eli kerrottaisiin sillä tavalla. Mut siis, mä nään omaa äitiä lähes päivittäin, ja en tosiaan tiedä onnistunko peittelemään asiaa siihen saakka. Jouluaattona mennään varmaan mun vanhempien luokse syömään ja sitten joulupäivänä miehen vanhemmille. Heitä en useinkaan tapaa, vaikka kaikki asutaan kyllä samassa kaupungissa.

Kavereille kertomisesta, minusta saavat arvata itse koko homman. Oma paras kaverini asuu tällä hetkellä ihan toisella puolella Suomea ja on tulossa vasta joulukuussa kotiseudulle, joten se varmaankin saa tietää silloin. Muut täällä asuvat kaverit saavat arvata sitten kun arvaavat. Muutamat bileet, joihin on muuten pakko ottaa osaa, on tulossa tässä syksyn aikana ja kuumeisesti mietin, miten salaan asian. Taidan ostaa alkoholitonta siideriä, ei kukaan mun tölkkejä tutki ja jos kaadan ne lasiin heti. Booli voikin sitten olla hankalampi homma, mutta eiköhän se järjesty.

Olikos kaikki muut jo kertoneet ihan kaikille? Vanilla muuten, en nyt muista, mutta missä vaiheessa sun vatsa alkoi oikeesti näkyä. Oon huomannut kollegoiden tarkkailevan mun mahaa, mutta ei se nyt vielä oikeesti näy. Turvoksissa se on kyllä ja siten antaa ihmetyksen aihetta ja toisaalta on mulle varmaan kilon verran ellei enemmänkin tullut painoa lisää, kun jatkuvasti on syömässä ja liikkuminen on vaihtunut runsaasta minimiin. Ois ihan oikeesti pakko saada itsensä oikeelle hikilenkille, mutta kun aina iltaisin on niin huono olo.

Ohhoh, tulipas taas tekstiä. Mä kanssa haluan kuulla Daisyn koetuloksista, riennähän kertomaan.
 
Mullakin alkoi tekemään mieli naimisiin kun lueskelin noita Vilkun ja Erican touhuja. Tuon Vilkun päivän luulis kyllä miehen muistavan. Tosin saimpas itse vähän kitkerää kommenttia kun kerroin omista suunnitelmistani tuolle tulevalle siipalle. Meinasi, että eihän hän nyt niiiiiin huono muistinen ole, että pakko ottaa sellanen helposti muistettava päivä.. Nooh, onneksi meän häihin on vielä se pari vuotta aikaa.

On tuo ihanan romanttista tuo Erican matkalle lähtö. Sydän solmussa täällä ajattelen, miten mahtavalta tuo tuntuu. Mihinhän te olette menossa. :)

Mie olen kertonu tasan yhelle ihmiselle tästä tilanteesta. Ajattelin oottaa niin kauan, että ollaan ihan varmoja asukkaasta. Luultavasti kerrotaan parin viikon päästä ko on kaverin tuparit toisessa kaupungissa ja sieltä ei ilman kuskia pääse pois. Kyllähän siellä yöpaikkoja ois, mutta en ole ihmisiä, jotka tykkää olla yökylässä. Ja kun ei voi mitään ottaa niin tyhmää jäähä yöksi, vaikka pääsis pois..

Peukkuja pietään Daisylle! Minä en kyllä muistaakseni huomannut mitään kiinnittymistä. Näkyvin, tai mieleenjäänein oli hirveä turvotus, joka alkoi viikkoa ennen ko menkkojen ois pitäny alkaa.
 

Similar threads

A
Viestiä
100
Luettu
2K
M
A
Viestiä
102
Luettu
2K
S
S
Viestiä
100
Luettu
2K
S
A
Viestiä
100
Luettu
3K
K
A
Viestiä
104
Luettu
3K
N

Yhteistyössä