Ajatuksista asiaan 12/09

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Angsteritonttu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Angsteritonttu

Vieras
Ajatuksista asiaan 12/09

Baltsu 8.6.2008 rv 40+2, poika 3340g 48cm
Angsteri 14.6. rv 39+6, tyttö 3900g 50 cm
Mi-iu 13.7 rv40+5 tyttö 4015g 52cm
Amilda 5.10. rv 37+5, tyttö 3280g 49,5 cm
Saana 7.10. poika
Rosa 9.10. rv 39+5 tyttö 2880g 49 cm
Jellybean 10.10. rv 39+1 tyttö 3485g 49cm, 15.8.2007 rv 31+0 tyttö 1805g 42cm
Sade81 12.11 rv 38+5 tyttö 3040g 48cm
Brogan ja Poju 12/08
Neilikka, tyttö ja poika 02/09, rv 33
Pimmu 20.8 rv 38+3, poika 2980g 49cm
 
Hei tytöt, se olisi joulukuu!

Lumpparille suuri hali -ei sanoja. Pieni toive on kuitenkin vielä, toivottavasti se ihme tulisi ja saisitte hyviä uutisia ensi viikolla. Halaus. Mielessä olet!

Toivon myös, että Rosan fiilikset muuttuisivat! Pidä meidät ajantasalla. Vittumaista, kun menee noin. Ja toivottavasti Nöpön yöt rauhoittuisivat -ei hänellä voi olla esim.korvatulehdus?

Täällä alkaa ensi viikolla sen small secondo piattin yritys. Jos ei tällä viikolla kuulu työpaikasta, niin asia on päätetty.

Muuta tänne ei kuulu kuin työtä ja hammassärkyä. Nuki avasi tänään elämänsä ensimmäisen joulukalenterin. Laitettiin suklaa puoliksi.

Täytyy lopetaa, Nuki limaa tarroja lattiaan. Niin tyttömäistä!
 
Kävin leimikon reunalla nokkaa kaivamassa ja nyt oon ihan jäässä! Kun nyt ehdin jäätyä, niin palelen koko illan.

Mä niin niin niin hartaasti toivon, että Lumis selviäisi säikähdyksellä. Miten voi olla näin epäreilua.

Nöpölle (ja tietenkin sadelle) toivon parempia öitä. Kerrassaan harmillista, että noin meni yöt repaleisiksi. Mikähän mahtaa olla syynä? Jospa helpottaa pian, oli syy mikä tahansa.

Ansteri, hammaslääkäriin! Älä kärsi hammassärystä turhaan. Paitsi olen paraskin neuvoja, kun varmaan jo kuukausi takaperin huomasin jotain epäilyttävää yhdessä hammasvälissä ja mun mielestä hammaslankaan tarttui sieltä mukaan pala hammastakin... Enkä vieläkään ole saanut varattua aikaa hammaslääkäriin! Mulla ei edes hampaita särje, vaikka olisi puoli hammasta muussina, joten en tiedä että kuinka suuri katastrofi siellä muhii.
 
Hyvää joulukuuta!

Hyi hammaslääkäri. Mä niiiin vihaan mennä hammaslääkäriin. Pitäisi varmaan käydä tarkastuttaan, mä luulet, et takahampaassa on reikänen. Alkaa vatsaan kolottaa pelkästä ajatuksestakin..

Siis kuin voikin olla tylsää, kun Huugis nukkuu. On ihan semmonen mitäs nyt- olo.

3vkoa ja Hugon ensimmäinen lentokone matka, huisia!!

Hei mua oikeasti jännittää se kiinteiden aloitus. Onko mun pienestä vauvasta tullut jo niin iso? Mistä sen muuten tietää, et on oikea aika aloittaa? Voisinks mä vaan imettää forever, ja sillain mun pikkunen pysyis mun pikkusena. Haikeeta.
 
Voi Lumista. Miten voi olla niin epäreilua? Ihan järkyttävää. Annetaan onni ja otetaan pois tai ehkä sittenkin on vielä toivoa ja ... varmasti rankka viikko tulossa. Paljon voimia.

Jb, puhuit järkeviä. Ja just se, että epäilee onko itse vaatimassa liikoja, vaiko täysin tärähtänyt vain vai onko suhde oikeasti huono vai mitä ihmettä pitäis tehdä. Toivottavasti pölkky tajuaa käyttäytyä hyvin eikä teoillaan menetä sua.

Mä oikeasti jo mietin tavaroiden jaot ja tapaamiset. Surin että pitää ottaa ihana sormus pois (aina pinnallinen minä). Puppen puolesta en surrut, koska ei Puppe isäänsä erossa menettäisi. Mies on aina ollut hyvä isä ja olis sitä vaikka erottaiskin. Tiedän että pärjäisin yksin, olin siihen jo orientoitunut. Toi viileä kausi oli niin rankka. Sitten yksi ilta mies tuli töistä, katsoin sitä pitkästä aikaa kunnolla. Se oli niin uupunut ja surullinen ja rakas. Mun sydän jotenkin suli, sehän on mun rakas, välillä pölvästi mieheni, joka yrittää pitää mut onnellisena. Juteltiin kunnolla ja käytiin yhdessä nukkumaan. Oon nukkunut viikon eri huoneessa. Nukahdettiin yhdessä ja siinä kainalossa oli pitkästä aikaa niin hyvä olla, tajusin miten kova ikävä mulla oli siihen ollut. Aamulla olin varma että haluan tätä ja tän kaiken. Koko eroajatus tuntui kaukaiselta. Mutta ei pidä unohtaa, että se oli silti totta. Tai vaan joku vaihe, mikä lie.

Vaiheita, vaiheita. Mistä sen tosiaan tietää mikä on vaan ohimenevä vaihe ja milloin pitäis kuunnella intuitiotaan ja toimia. En tiedä. Mutta nyt haluan vaan olla tämä perhe. Toivottavasti pysyn järjissäni eikä mitään uusia "vaiheita" tuu lähiaikoina, aika kuluttuvaa henkisesti tollanen eromietiskely.

Antero, varaa se hammaslääkäri!

Sade, miten olette kotiutuneet? Miltä uusi koti untuu, onko se jo ihan kodin tuntuinen? Entäs Baltsun sisustaminen?

Lumikselle VOIMIA!!
 
Joo, ja tietty mua nyt vähän nolottaa kun täällä niin varmana puhuin että haluan erota. Mutta siltä musta tuntui, enkä silloin kirjotella jotain niitänäitä arkijuttuja jos samalla tunnen niin vahvasti tuollaisia tunteita, ootte niin hyviä ystäviä ja tajuatte mua. En mä osaa teeskennellä itselleni muutakaan. Mutta toivon joo että kaikki menee jatkossakin hyvin.

Lumiksen puolesta kyllä niin surullinen olo.
 
Upea kuulla Rosan uusista tuntemuksista (kuulostaapa lattealta, mutta varmaan ymmärrät mitä tarkoitan).!! Mä olen aina luottanut siihen että vaihe on vaihe, jos se menee suhteellisen pikaisesti ohi. Vaihe ei ole kyseessä, jos olo jatkuu monta kuukautta. Mä puhun syvällä rintaäänellä, koska näillä perustein erosin, ennen nykyistä suhdettani, viisi vuotta kestäneestä avosuhteestani. Vuosi meni huonosti ja vuoden tein eroa. Se saattaa oikeasti tuntua älyttömän pitkältä ajalta, mutta ei se sitä ole, kun puhutaan elinkäisitä ja rajuista ratkaisuista. Nyt voin hyvillä mielin olla jopa ylpeä päätöksestäni ja se tuntuu edelleen (seitsemän vuoden jälkeen)täysin oikealta. Olen myös tyytyväinen siihen, että mietin asiaa ja tein eroa pitkää. Lopulta kaikki oli varmaa ja tosi selkeää. Ei tarvitse jossitella mitä jos tai mitä jos olisin tehnyt toisin tai olisiko pitänyt yrittää kovemmin. Kaikki tein ja ero oli hyvä ja ainoa vaihtoehto.

Lumiksesta tuli mieleen se Hagmanin Piritan ja Niklaksen juttu, jossa heille sanottiin muistaakseni saman tyyppistä kuin Lumikselle. Silti sieltä tuli ihana vauva. Toivon niin kovasti...
 
ihana kuulla että Rosalla vaihe meni ohi!!!!

ja Angstis sinne hampulääkäriin, mä inhoan niitä yli kaiken mutta silti käyn tunnollisesti kerran vuodessa että ei pääsisi mitään isompaa ainakaan tapahtumaan..eikä ole kyllä tapahtunutkaan, mutta visurit kun poistettiin niin vaadin miehen siihen viereen pitämään kädestä kiinni.

Pimmu, voi hurja, kerro sitten miten tuo matka meni! ja kyllä Hugis pysyy aina sun pikkuvauvana vaikka rupeaakin syömään. Mulla oli ihan samat fiilikset (niinkuin taisi olla melkein meillä kaikilla täällä) mutta nyt Nöpö vasta onkin suloinen kun syö ruokaa ja itse. Mussuttaa niin älyttömän suloisesti ja tunnen että alan olemaan valmis kokonaan imetyksestä luopumiseen.

Viime yö meni jo paremmin että ehkä tämä tästä.

niin ja Angstikselle onnea kakkosen yritykseen!!! meidän tossa leikkipuistossa kaikilla muilla on 2 lasta ja useimmilla ikäerot ovat vajaata vuotta. En kyllä ihan niin pienellä ikäerolla olisi halunnutkaan mutta jos nyt saisi niin että Nöpö ei kauheasti yli 3v olisi niin ehtisivät leikkiäkin vielä yhdessä. Mutta siis kovasti tsemppiä!

ja Lumiksen puolesta niin surullinen olo :(
 
Niin surku Lumiksen puolesta. Tosin toivoa on niin kauan kuin toisin todistetaan.

Muutettu on ja nyt asetumme pikkuhiljaa uuteen kotiin. Remontti on lähes valmis, mutta vaatekaapit ja kylpyhuoneen säilytystorni tulevat vasta joulun jälkeen. Joten kaaoksen keskellä elelemme. Sisustaminen on loppusuoralla ja budjettikin on pitänyt jotenkuten. Kyllä tästä meille kuitenkin kotipesä tulee. :)

Rosa kyseli kakkosesta. Haaveissa on, mutta näillä näkymin ei ihan lähivuosina. Voisimme kuvitella sopivaksi ikäeroksi nelisen vuotta, mutta riskinsähän tuossa on. Miehen kanssa olemme onneksi samoilla linjoilla. Toivon kovasti muille ääriryhmäläisille plussia, kakkosestakin haaveilee suurin osa. Mites JB, koska teille tulee kolmas?

Mielenkiintoisia suhdepohdintoja. Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että ero ei ole vaihtoehto. Aiemmissa suhteissa tuli testattua onko ruoho vihreämpää aidan takana, ja nyt ei ole mitään epäilyksiä. Tämän ihmisen kanssa olen valmis elämään arkea, kiireistä tai tylsää, ihan miten vain. Se ihminen johon rakastuin on sitoutumisen arvoinen.

Voi Saanaa, pitkät työpäivät sucks.
 
Juu, meikäläisen lautanen on nyt niin sanotusti täynnä. Eli kolmas (sekä neljäs ja viides) pikkuämmä saavat odottaa muutaman vuoden. Toivottavasti meille vielä sitten lapsia suodaan.. Mutta tällä hetkellä en repeä enää yhteenkään lapseen, mun raja on tässä.

Mulla on suhteessa muutamia sellaisia asioita, joiden suhteen en tee kompromisseja. Se on joko minun tapani, tai ulos. Yhtenä esimerkkinä alkoholi. Jos siitä tulee ongelma ja mies ei olisi valmis laittamaan perhettä juopottelun edelle, niin se on siinä tapauksessa soronoo. En jää katselemaan, vaan laitan eron vireille ja lähden. Toinen on väkivalta. Jos karvankaan taittaa minun tai lapsen päästä, niin se jää sen ihmisen viimeiseksi teoksi. Kolmas voisi olla se, että tavallaan hylkää perheen. Eli alkaa omat, kodin ulkopuoliset asiat olla tärkeämpiä ja kiinnostavampia kuin oma perhe. Mielestäni en ole kovin kevyin perustein eroamassa ja varsinkin kaksi ensimmäistäistä "vikaa" tuskin olisivat korjattavissa.

Voih, onnea Baltsulle uuteen kotiin! Onnittelut Sadellekin paremmin menneestä yöstä! Ja Angsterille lykkyä!
 
Onko joku myynyt huuto.netissä tavaraa? Ainakin Rosa muistaakseni. Olen rupeamassa myymään sekä omia, että lasten vaatteita. Leluja, kenkiä, turvaistuimia etc, niin onko antaa hyviä vinkkejä tavaroiden lähettämiseen. Jos siis menevät kaupaksi.. Mihin olette niitä pakanneet? Laatikoita, mistä? Siihen voimapaperiin-vai-mitä-lie? Jos joutuu postista ostamaan pakkaussysteemejä, niin varmaan maksavat ihan kohtuullisesti.

Sitten toinen asia. Kun pyykkikone taas jättää vaatteisiin tummaa nukkaa. Sadella oli joku vinkki tähän, mitä en enää kuollaksenikaan muista.

Täytyypi lähteä lapsukaiset hakemaan, kun nyt sain paperihommatkin tehtyä. Olen taas ihan jäässä, kun piti metsässä käydä. Tehdäänköhän untuvahaalareita aikuisten koossa..?
 
Paljon samoja asioita olen tahollani pohtinut, mitä olette esiin tuoneet. Tosi upeaa, että Rosan tilanne raukesi tällä kertaa (Apua, voiko noin sanoa manaamatta toiselle pahaa..) noin onnellisesti. Itselläni kävi hieman samoin..olen elänyt viime viikot jossain ihme tunnetyhjiössä, miettinyt syitä olla yhdessä ja mitä muuta elämä voisi olla jne. Kunnes sitten toissapäivänä ahdistus kasvoi niin suureksi, etten voinut muuta, kuin itkeä ja itkeä (En todella tee niin usein.) Sain sitten miehelle soperrettua, että ahdistaa ja en voi elää näin. Kerroin mitä kaipaisin arkeen enemmän..läheisyyttä ja hassuttelua, ILOA. Aluksi mies kävi puolustuskannalle, mutta kaiketi ymmärsi sitten mistä on kysymys. Sen purkauksen jälkeen on ollut huomattavasti helpompi olla, mies tuntuu niiin paljon läheisemmältä. Ja kumma kyllä, itseäni helpotti osin juuri tietoisuus siitä, että jos me emme haluaisi yhdessä olla, me pystymme myös eromaan sopuisasti, kiitollisina yhteisestä ajasta. Olen kai tällainen optimistinen realisti=hyvään pyritään, mutta lopputuloksesta ei ole takeita. Minusta lupaus loputtomasti rakastaa toista on liian paljon vaadittu pieneltä ihmiseltä. Parhaani lupaan kuitenkin yrittää.

Heippa!
 
Se alkaa kohta sitten olla taas itsenäisyyspäivä. Onkos kukaan menossa linnan juhliin? ;)

Pakko heti kommentoida omaa kirjoitustani, kuulosti kauhean jyrkältä, kun nyt luin sen. Se ei tod.ollut tarkoitus. Kunhan kertoilin omia kokemuksia kyseisestä aiheesta.

Kiva, että Baltsukin on jo pikku hiljaa kotiutumassa! Meillä pitäisi alkaa vielä kattolistojen laitto ennen joulua ja ikkunapokien maalaus, mutta katsotaan nyt miten ehditään. Tuntuu, että aika vain juoksee.

Kiva lukea Ullaup:kin kokemuksista ja todella hienoa, että sielläkin päin on asiat alkaneet luistamaan! Pakko vielä kommentoida, että mun mielestä ero on vaihtoehto, jos mikään muu ei auta. Siihen kategoriaan laitan myös sen, että ero on myös aiheellinen, jos ei rakasta toista(alleviivaan kuitenkin, että piiiiitkä kestoisesti). Ja taas kyse on omista mietteistäni.

JB, mulla ei ole kokemusta huuton.netistä. Toiv.joku muu osaa vastata.

Töitä jatkamaan. Ja tosiaan hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
 
Pakko tulla purkamaan. Miehen kanssa ollaan kahdestaan, tytöt on hoidossa. No mut kuitenkin, miehen serkku ja eetin kummi, oli jostain saanut "tietää" että viedään lapset niiden isomummolle hoitoon (joka on nyt melko huonossa kunnossa) ja lähetti mulle tosi ilkeän viestin. Tähän saakka luulin, että on ihan loistotyyppi ja olen todella loukkaantunut että voi edes kuvitella että oltaisiin niin itsekkäitä. Siis oikeasti tytöt on mummonsa ja isoenonsa hoidossa tästä illasta huomiseen päivään. Täksi päiväksi oli suunniteltuna syöntiä, elokuvaa ja illalla viihteelle, mut alkuilta menikin sitten itkiessä sen vihaisen viestin takia. Olen siis nyt jo kutakuinkin 4 olutta juonut, joten juttu on varmaan sen mukaista. Mut siis ilkeää, että ihminen joka muka tuntee minut, voi kuvitella että kippaisin lapset itsekkäästi jonkun sairaan isomummon niskoille! Se loukkasi todella ja on koko ajan mielessä. Tosi kivaa kun ilta meni piloille. Ja ollaan mekin tosi usein lapsia yöhoitoon laitettu! Tämä on tasan toinen kerta ja siitäkin nyt hirveä syyllisyys. Sain tänään sitten tietää, että samainen ihminen oli selän takana valittanut siitäkin, että kun meidän lapset on siellä isomummolassa hoidossa. Siis siellä lasten mummo ja isoeno hoitaa lapsia, eikä se sairas isomummo.. Isomummo saa nauttia lasten seurasta silloin kun huvittaa ja mennä lepäämään omaan rauhaan jos ei jaksa. Sitä paitsi ne ihmiset jotka näitä juttuja nyt levittää, ei ole isomummon kanssa tekemisissä kuin kerran yhdessä tai kahdessa kuukaudessa ja me joka päivä. Mielestämme siis tiedetään tilanne paremmin ja osataan arvioida ja KYSYÄ mummon vointia. Tämän ihmisen motiivina on kuulemma mummon vointi, mutta niinkö se luulee ettei meitä mummon vointi kiinnosta?! Voi surkeuksien surkeus, kun meni kiva ilta penkin alle.
 
Nopea moi. Kamala ikävä teitä. Olis vaikka mitä kommentoitavaa ja jaariteltavaa, mutta siis kotiläppäri korjattavana (onneks kotivakuutus korvaa), pitäis saada se keskiviikkona. Oli ihan pakko päästä nettiin katsomaan Lumiksen ultrauutiset, mutta ei niitä siellä vielä ole. Voi että miten kovasti toivon heille hyviä uutisia...

JB, TOSI itsekästä, typerää ja ilkeää käytöstä tuolta ihmiseltä lähettää tuollainen viesti!! Varsinkin jos hänelläkin lapsi(a) niin tietää tarkalleen että pilaa toisen vapaaillan. Tosi härskiä käytöstä. Murr. Olen ihan vihainen sun puolesta. Saitteko edes yhtään nautittua vapaasta? Mullakin olis kyllä mennyt fiilikset. Törkeää syyllistämistä.

Ullan kanssa taas hyvin samaa mieltä. Kiva kuulla ajatuksistasi. Vaikkei siis tietenkään kiva että joutuu tuntemaan ahdistusta ja tyhjyyttä, mutta musta on kiva että niistäkin asioista puhutaan. Mutta hienoa että sait puhuttua miehesi kanssa. Mä aina puhun mitä tunnen ja ajattelen, mutta joskus voisin kokeilla vaihteeksi ihan hiljaa olemista. Tuntuu että olen ollut vähän liiankin kova tässä rehellisyydessäni miestä kohtaan. On kiva kun voi täällä mietiskellä ääneen, eikä tarvitse mennä heti ilmottamaan jokaisesta viileestä tuulahduksesta välittömästi miehelle. Jatkan myöhemmin lisää.

Jep, Puppe heittelee leivänpaloja naapuripöytiin... Ollaan siis lounaalla lapsiystävällisessä raflassa jossa netti. Sori tää omanapaisuus. Navasta puheen ollen, odottelen menkkoja. Raskaus ei ole mitenkään mahdollinen, sattuneesta syystä. Jos ens kierrosta tulis niin se olis syyskuun vauva... Ikäeroa kuukausi vajaa 2 vuotta. Se olis täydellistä.
 
Harmittaa edelleen sen tyypin sanomiset. Se on sellainen pilkulleen suositusteen mukaan kasvattaja (ikävuosien mukaan öitä erossa lapsesta, ei epäterveellisiä ruokia muruakaan ja blaa blaa), mutta luulin kuitenkin ettei tuomitse vaikka joku muu tekee erilailla. Ja ennen muuta luulin, että tuntee minut niin hyvin ettei suin päin mene uskomaan jotain puolivillaista juorua ja ajattele minusta heti pahinta. Lisäksi jostain syystä sai minut epäilemään itseäni, että olenko todellakin sellainen itsekäs lehmä. Järki sanoo etten ole ja kun kaikki faktat kertaa päässä, niin EN TIETENKÄÄN OLE! Mutta miksi sitten tuntuu niin kurjalta? Ehkä se, että joku tuttu todellakin uskoo minusta sellaista vaikka luotin siihen ihmiseen. No hohhoi, typerää edes puida mokomaa juttua. Mut oli joo todella reilua pilata mun ja miehen ilta. Peräti toinen kerta kolmen vuoden sisällä, kun oltiin rilluttelemassa. Hyi hyi meitä.
 
Huomenta,

No jo oli Jellyllä viikonloppu! Ensinnäkin et ole itsekäs. 1. huonokuntoinen isomummo ei hoitanut yksin lapsia 2. jokainen osaa sanoa ei, jos on niin huonossa kunnossa ettei pysty hoitamaan lapsia 3. jokainen huolehtikoon omista asioistaan 4. jos haluaa puuttua, niin eikö olisi reilumpaa soittaa tai puhua asiat kasvotusten 5. toi on jo tarkoitushakuista illan pilaamista, jne, jne... Tosi kurja juttu ja mun mielestä sun kannattasi soittaa tälle ihmiselle ja kertoa mitä ajattelet ja mitä ajattelit viedessäsi lapset hoitoon. Voisit myös kertoa, että teidän harva kahdenkeskinen ilta meni tästä viestistä täysin pilalle. Minä en jättäisi asiaa tähän. Itseasiassa tuo viesti kuulostaa täysin mun siskoni laittamalta. Tai siis hän kykenisi juuri tuohon. Mä itse kielsin kerran mun siskoa (tai itseasiassa hänen miestään) viemästä villiä lasta meidän äidille, koska äiti oli juuri päässyt sydänvaivojen takia sairaalasta pois. Koen kyllä, että tämä sinun asiasi on eri ja tässä mun tapauksessa oikeasti oli kyse puhtaasta itsekkyydestä. Tiivistettynä: et ole itsekäs ja mun mielestä sun olisi hyvä ottaa yhteyttä tähän viikonloppu terroristiin.

Toivottavasti R saa pian läppärinsä takaisin!! Mites menkkatilanne? Mulla olisi tikun mukaan tänään ovis ja mies haluaisi hyödyntää, mua taas vähän emmityttää tuon mahdollisen mailissa kertomani työtilanteen takia. Mä taidan soudata ja huovata... lisäksi mietin miten jaksan kahden noinkin pienen lapsen kanssa. Toisaalta mulla on JB esikuvana, mutta kuitenkin. JB, onko sun mielestä Eetin kanssas helpompaa nyt kun on jo hieman isompi lapsi siinä mukana, siis lähinnä helpottaako Irkun seura Eetin "hoitamista"? Saatko ne kivasti yhtä aikaa unelle? Pukemiset, ym käytännön asioita?
 
Ihania nuo Anteron jouluviritykset :)

JB, vähänKÖ urpå sukulainen. Angsteroinen puhui jo viisaasti aiheesta. Mutta mä en voi tajuta, ei mene jakeluun, että miksi toiset ihmiset sekaantuu toisten asioihin sillä lailla? Ja vielä niin kärkkäästi, kai se serkku-kummi nyt tajus varmaan kuitenkin, että voinet jopa pahoittaa mielesi. Komppaan A:a, soita sille ja sano että terve.

Kävin postittelemassa teitin sähköpostiin juttuja.
 
Lumppari täälläkin mielessä ja kynttilän sytytin eilen pikkuiselle. Kovin surullista.

Muistaako kukaan (tai Lumppari, jos itse luet palstaa), oliko ultrassa jo nähty syke vai voisiko kyseessä olla tuulimuna?
 

Similar threads

Yhteistyössä