Ajatuksista odotukseen 2

[Katriina]

Hyvät viikonalut kaikille!

Ja Vilkku, aivan valtavasti onnea sulle! Tätä me on kaikki ootettu pitkään ja sinä varmaan kaikkein kauiten. Vaikka eihän siihen todellisuudessa ihan hurjan pitkä aika mennyt, vaikkakin odottavan aika on tunnetusti pitkä.

Mulla alkoi just viikko 19 ja sanoisin, että ellei hääpukusi ole aivan järjettömän tiukka, niin mun vatsan kasvuvauhdilla se menisi. Tarkoitan, että mun vatsa ei ole niin järjettömästi vielä kasvanut, että muut kuin tiukimmat vaatteet menee vielä ihan ok päälle. Mut tosiaan, raskaudet on niin erilaisia, että sitä ei voi koskaan tietää.

Mä kävin sitten äitiysvaateostoksilla. Mut mulle oli yllätys esimerkiksi H&M:n housuissa, että M-koko on NIIN iso. Mä sovitin vaan M:ää ja totesin, että niitä housuja saan pitää kaapissa vielä pitkään, ne nimittäin tosiaan tippui päältä. En sitten tiedä millainen heidän S-kokonsa on, joten housut jäivät kauppaan vielä. Sen sijaan Lidexiltä löytyi 36-kokoiset farkut, joita voisin alkaa ehkä kohta jo käyttämään, mulla kun tosiaan on enää yhdet housut, joita pelkästään oon käyttänyt jo monta viikkoa... Miten te muut ootte löytäneet housuja?

Mulla tulee kanssa aina välillä sellaisia pahoinvoinnin tuntemuksia, mutta ei mitään verrattuna niihin alkuviikkojen oloihin. Mä luulen, että mua on myös alkanut närästää (mä siis en tiedä mitä närästys on!), kun syön paljon ruokaa. Lauantaina oli niin kamala nälkä shoppailun lomassa, että päätettiin ostaa miehen kanssa Mäkkäristä Big Bacon -ateriat ja sen jälkeen oli monta tuntia tosi huono olo ja maha kipeänä itse asiassa eiliseen iltaan saakka.

Mua alkaa kohta pelottaa, kun en vieläkään oo tuntenut vauvan liikkeitä. Tai ainakaan varmuudella. Vaikka kaikki neuvolan opukset sanoo, että se viikkohaarukka on iso ja kaikki on yksilöllistä, niin silti koko ajan pelottaa, että entä jos kaikki ei olekaan hyvin ja miksen minä voi tuntea, kun jotkut muutkin jo tuntee. Mut toisaalta, mun vatsa kyllä kasvaa tasaisesti koko ajan.

Mä kerroin myös toiselle ystävälleni, oli pakko, kun muuten niiden äitiysvaatteiden ostaminen ois ollut vähän outoa. Mua alkoi oikeestaan ärsyttää, kun se rupes heti hössöttämään yms. ja ois pitänyt katsella vauvan vaatteita, vaikka mua ei tosiaan vielä kiinnosta. Eikä mua oikeestaan kiinnosta puhuakaan koko asiasta vielä. Sillä on kokemusta sisarusten lapsista, mutta mulla ei lainkaan ja jotenkin tää vaan on enemmän mun juttu enkä kaipaa mitään ylimääräistä hössötystä tähän vielä.

Mitähän muut kirjoitteli? Ainakin Vanilla oli palannut, mukava kuulla sinustakin. Varmaan aivan ihanaa, kun äitiyspakkaus tulee postissa. Kerrohan noista perhevalmennuksista sitten, mua jännittää mennä sellaiseen.

Daisy, hyvä että oot alkanut jo tottua ajatukseen. Mä aina välillä säikähdän, kun valkovuotoa lurahtaa housuun silleen reilunlaisesti. Pelästyn, että vertako se on, mutta verta ei oo tullut enää viikkoihin yhtään. Mitä nyt ikenet vuotaa hampaita harjatessa =).

Ai niin Pinja kyseli seksielämästä. No meillä toisinpäin - mä haluaisin paljonkin enemmän kuin ennen, mutta jotenkin mies ei halua. Miehellä on nyt töissäkin aika rankkaa ja se verottaa meidän seksielämää entisestään - itse asiassa sitä on paljon harvemmin kuin ennen. Joskus mä jopa loukkaannun miehelle, kun mä haluaisin, mutta mies ei halua tai jaksa.

Jospa tästä sitten töihin. Tulipahan avattua uus ketjua ja kirjoitettua taas pienen romaanin verran...

Vanilla, esikoinen LA 12.2.07
Pinja, esikoinen LA 17.4.07
Katriina, esikoinen LA 21.4.07
Anttuli, esikoinen LA 4.5.07
sari-77, esikoinen, LA 15.5.07
Daisy, esikoinen, LA 21.6.07
Vilkku, esikoinen, LA 28.7.07

 

[Anttuli]

Hihi.

Oltiin sitte samaan aikaan. Otetaan tämä käyttöön, joohan? On ainaki parempi alotus

 

[Anttuli]

Mie huusin huutonetistä ittelleni äippähousut. Tuossa on vaan se huono puoli, ettei pääse ite näkemään tavaraa ennen ko sen on maksanu ja nuo housut oli enemmän kesäkäyttöön. Ei ollut niin paksua kangasta, että tarkenisi kovilla pakkasilla. Mutta eiköhän se tästä.

Joo, välillä kyllä tulee sellaisia pieniä vellotusaaltoja, muttei ole kyllä mitään verrattuna siihen alkupahoinvointiin, vaikkei mulla edes paha pahoinvointi ollutkaan. Ja tuo närästys. Se on välillä kyllä jotain aivan uskomatonta. Se voi joskus iskeä ja kestää muutaman päivän. Tai sillain, että iltasella alkaa aina. Ja joskus se vaan loppuu ko seinään eikä sitä näy, syö mitä tahansa. Mitään logiikkaa en ole keksinyt tuohon. Vaan kun se närästys iskee niin siihen ei auta yhtään mikään, ei Rennie eikä mikään maito tai vastaava hapan.

Mie kuvittelen välillä tuntevani pienenpienen liikkeen, mutta luultavasti se tosiaan on kuvittelua. Kyllähän se mahollista on, mutta epätodennäköstä. Täällähän mennään vasta viikkoa 17.

Muaki ärsyttää suunnattomasti nuo ystävät, jotka vaan häsyävät ja touhottavat. jouduin viikonloppuna paljastamaan taas yhdelle kun ei enää vaan mennyt läpi, että olisin ollut jollakin kuurilla. Ja loppuiltana tämä kyseinen ihminen ei sitten osannu mulle mitään muuta sanoa kuin vauvavauvavauva..

En tiä, pääseekö tuosta keskenmenon pelosta missään vaiheessa. Jossain alitajunnassa se on koko ajan, vaikken mie sitä varsinaisesti pelkääkään. Se on vaan tämä epäuskoinen olo vieläkin ja välillä toivon ihan oikeasti, että heräisin tästä ja kaikki ois kuin keväällä. Kai tämä on sitä hormonien heittelyä.

 

[Pinja]

Ai että pieni pitäis mahan olla rv 18. Toivossa on hyvä elää. Mä en ainakaan lukeudu siihen joukkoon. Mun maha on niin suuri, että sitä on jo mahdotonta salata keneltäkään. Mutta niinkuin Katriina sanoi jokainen on omanlaisensa samoin mahat.

Mä löisin HM:stä itselleni kahdet housut kokoa M. Vaikka pieni ihminen olenkin istuivat suht hyvin jalkaan ja tilaakin jäi mahalle vielä kasvaa. Eivät kuitenkaan putoa jalasta.

Muhunkin iski pieni huolen kipinä kun nyt maha asukki on ollut niin liikkumaton vauhdikkaan alun jälken, mutta onneksi mulla on torstaina neuvola ja perjantaina viimenen ultra. Että taas näkee ja kuulee, että kaikki on hyvin.

 

[Daisy]

Kyllä Vilkku sun ajatukset ja pelot on ihan normaaleja tai ainakin mulla oli ihan samanlaisia eli jos ei ole normaaleja, niin on meitä sitten vähintään kaksi epänormaalia. Voin kertoa, että viikot ei todellakaan kulu alussa nopeasti, tai ei siis vieläkään, kun pari viikko pitäisi odottaa, että se 12 viikkoa olisi täynnä ja sitten np-ultra ja rakenne jne. Nyt jo pystyn vähän keskittymään johonkin muuhunkin, mutta pari ensimmäistä viikkoa päässä pyöri vain ja ainoastaan se, että olenko todellakin raskaana. Suunnittelin kanssa, että kahden haamun jälkeen teen vielä yhden testin, mutta sillä seuraavalla viikolla alkoi sellainen pahoinvointi, että tiesin ihan testaamattakin hormonien määrän nousseen ja rajusti. Kop kop, nyt en ole muutamaan päivään onneksi oksentanut, vaikka takahampaiden harjaus ja astmalääkkeen otto laittaakin vatsalihakset koville. Ne kun saa mut yökkäilemään joka kerta. Kerran oksensin perjantai-iltana kaupan pihaan, se oli noloa!

Tuttua on myös Katriinan kuvailema valkovuoto, jota pelästyy vereksi. Ei mulla ole ennen sitä sentään tullut sellaisia plörähdyksiä pöksyyn, jotka oikein tuntuu ja vieläpä ihan samalta kun menkat.

 

[Vilkku]

Kiitos onnitteluista vielä!
Kyllä tässä taitaa mennä tovi että tajuu tän tilanteen! On tää vaan niin epätodellista! Ja koko ajan tulee mieleen et ei tätä mulle suoda kyl loppuun asti pidettäväks! Kaipa nää hormonit sekoittaa päätä..
Menkkatuntemukset vaan jatkuu. Viime yönä oli taas niin kipee masu etten saanut nukuttua. Tosin en oikeen tiedä et onks ne sit kuitenkaan ihan menkkatuntemuksia vai ilmaa vatsassa. En oo tottunu ilmaan vatsassa ja nyt on kyl masu niin turvoksissa ilmasta et HOHHOH! Tänään mäki luulin et menkat alko kun tuntu et jotain alko vuotaa (tsori yksityiskohtaisuus) mut se oliki tuota mainitsemaanne valkkaria.
Sit oon vähä ollu huolissani kun silloin tällöin nipistelee aika kovaakin hetken samasta kohtaa kuin missä ovis tuntui. Miltäköhän kohdun ulkopuolinen tuntuu? Missä vaiheessa? Ja kauanka kipu tuntuu? Tietoa??
Ja viel yks pelonaihe; mun yks viisauden hammas oli jo aikaisemmin puheenaiheena hammaslääkärini kanssa ja nyt tuntuu et se on ehkä vähä ärtynyt. Pelkään kuitenkin kuollakseni hammaslääkäriä ja olen vaan lykännyt sinne menoa. No, nyt sitä ollaan raskaana - eli mites nyt asia hoidetaan? Voiko hampaitaan hoitaa ihan normaalisti raskausaikana? Onko se suositeltavampaa raskausden alussa vai lopussa?

Ookoo, sori omanapaisuus...
Mut voi kuinka ihanaa olla täällä TEIDÄN kanssa!!!
Juu, masun kasvun tiedän olevan niin yksilöllistä mut nyt sit tiedän et kattelen kuitenkin sivusilmällä noita muitakin hääpukuja.. Enköhän mä tammikuussa jo vähä tiedä et miltä vaikuttaa ja silloin kerkee viel uuden puvun tilaamaan.

Uus testi polttelee kaapissa=) Ajattelin kyl käyttää vielä sen. En oo uskaltanu soittaa neuvolaan kun pelkään et sit se vuoto alkaa...=/ Eiks joku sanonu et lääkäri oli todennut jonkun alkuraskauden ultran jälkeen et kun sydän sykkii niin vaavi pysyy jo aika varmasti mukana? Katriina vai kuka? Ajattelin varata varhaisultran yksityiselle ennen jouluu rv.8+ (ja jos kaikki hyvin ja saa kuvat niin vois käyttää niitä vanhemmille annettavassa joululahjassa).

Mitäs joululahja-ideoita teil on syntynyt? Ihan siis muitakin kuin vauvaan liittyviä?

Miten vietätte joulua? Me ollaan tänä vuonna jouluaatto miehen vanhemmilla ja joulupäiväks mennään mun vanhemmille. Ens vuonna saakin sit nähä miten käy kun on uusi tulokas mukana..

Häihin: mitäs kaikkee ois tarpeellista löytyä tuosta hääohjeesta kutsun liitteenä?

Palataan, V

 

[Daisy]

Vilkulle nopeasti vastailen:

Mullakin oli kuukkarikipuja ja aika koviakin kipuja vähän toispuolisesti ja miettisin kanssa noita ulkopuolisia ym. mut niin kauan kun ne kivut on siedettäviä on ihan normaalia. Kohdun kasvaminen ja kiinnikkeiden venyminen aiheuttaa kaikenmaailman tuntemuksia alavatsalla.

Minä ainakin kävin viikolla 6+6 varhaisraskaudenultrassa, jolloin lääkäri sanoi, että kaikki on hyvin, jos sydänäänet päälle sadan (meillä 146) ja keskenmenoriski sen jälkeen enää pieni. Kunnallisellahan eka ultra tulee vasta noin viikolla 12 ja silloin löytyy tapauksia, joissa alkion kehitys on pysähtynyt paljon aikaisemmin eli siitä tavallaan tulee se 12 viikon sääntö. Suosittelen kyllä ehdottomasti menemään tuonne, jos vähääkään nämä asiat painaa mieltä. Mä sain sieltä ainakin vähän mielenrauhaa, muutenhan olisi tosi pitkä aika miettiä viikolle 12 asti, että onkohan siellä elämää vai ei. Nyt neuvolassa sanottiin, että 96 %:n varmuudella raskaus menee loppuun ja jostain luin, että np-ultran jälkeen keskenmenoriski on enää 2 %.

Hammaslääkäri pitäisi hoitaa alkuraskaudesta, näin mulle sanottiin neuvolassa. Siellä vaan pitää muistaa mainita, että on raskaana. Mä onneksi kävin juuri ennen raskautumista.

Nyt pitää jatkaa töitä, palaillaan!

-Daisy

 

[Anttuli]

Mulla ei ole vielä ensimmäistäkään joululahjaa ostettuna saati suunniteltuna. Mitä sitä turhaa.. Kyllä sitä taas parin kolmen viikon päästä tulee tuttu paniikki ja sitten sotetaan kaikki, mitkä vastaan tulee. Tuosta tavasta vaan ei pääse eroon. Viime vuonna ostettiin sellaisia saunatarvikkeita, joihin saa pistää niitä hajusteita ym. Minusta ihan kiva.

Mullakin alkuraskauesta pisti enemmän toiselle puolelle. Oikeastaan ei tainnu pistää toiselle puolelle ollenkaan ainakaan niin, että ite sitä muistaisin.

Tuosta hammaslääkäristä. Mulle annettiin heti ekalla neuvolakäynnillä hammaslääkärin numero ja suositeltiin hampaiden tarkistusta. Mulle taiettiin sanoa, että toisella kolmanneksella tai jotain. Nyt sain sitten ajan ollikohan viikolle 25 ja neuvolassa ihmeteltiin, että miten noin myöhään. ei kyllä auttanu yhtään, etä sano olevansa raskaana. Eihän tuossa kuulemma muuta huonoa ole kuin se, että ison mahan kans on kohtuu tukalaa maata hammaslääkärin tutkittavana. Muuten kai siellä saa käyä milloin haluaa.

Joulusta sen verran, että luultavasti menee samalla kaavalla kuin entisetki. Mennään aaton aattona äitini luo yöksi ja aattona sitte miehen vanhemmille. Tapana on ollut mennä joulupäivän iltana paikalliseen, mutta se jää multa nyt suosiolla välistä. Ajattelinkin, että jos menisin takaisin äitini luokse tuolloin (välimatkaa on sellaiset 60km anoppiloiden välillä). Saa sitte nähä.

Meinaakko Vilkku tehä sellasen kunnon hääohjeen mihin tuli kaikkea hauskaa kuten lahjusten antaminen ja sulhasen ja appiukkojen juottamiskielto? En kyllä muista tarkemmin tuota enää. Pääasia, että jossakin on kartta kirkolta hääpaikalle.

Tuosta varhaisultrasta. Me käytiin viikolla 10+0. Ei ollu tarkotus käyä, mutta ekassa neuvolassa kun ei kuulunut syänääniä (ei ollut mikään ihmekään) niin tuli sellanen tosi epätodellinen olo. Ja kun hintakaan ei ollut kuin 30€ niin samahan se oli käydä. Lisäksi täällä ei ole kunnan puolesta kuin yksi ultra, joka on mulla parin viikon päästä niin oli kiva käyä kattomassa toista. Me saatiin ultrasta kaksi kuvaa, mutta vain sähkösessä muodossa.

Nyt hetkeksi tekemään jotain järkevää.

 

[Katriina]

Samat fiilikset Vilkku sulla on kun oli mullakin alussa. Mulla sitten pelkoa lisäsi se, että tuli vuotoa johonkin viikolle 10 asti vaihtelevasti. Nyt ei oo sen jälkeen enää tullut.

Mulle tosiaan ultrassa tais lääkäri todeta, että kun sydämen syke näkyy, niin melkoisen suurella todennäköisyydellä mennään loppuun asti. Muistaakseni antoi 90 % todennäköisyyden. Mut tää oli se ihana lääkäri viikolla 10. Ekan kerranhan mä kävin ultrassa 6+3 ja silloin oli se maailman kamalin lääkäri, joka ei kyllä osaa käsitellä potilaita tuntevana ihmisenä. Vieläkin pistää vihaksi ja raskauden jälkeen pelko sinne asiakkaaksi palaamiseen on suuri.

Ei mulla noissa ultrissa kyllä kerrottu sykettä, neuvolassa viikolla 15 vauvan syke oli 155. Myös minulla oli hurja pelko siitä, että on kohdunulkoinen tms. mutta muistaakseen myös mulla oli toisella puolella pientä kipuilua plussan jälkeen, siksi sitä pelkäsinkin. Oli helpottavaa nähdä se pikkuinen katkarapu ja ihan oikeassa paikassa vielä. Jotain hyvää sairauksista, pääsee ultrattavaksi helpommin.

Kuukautiskipuja mulla ei onneksi ollut tai ehkä en edes osaa tunnistaa pieniä kipuja kivuiksi, koska ne endon aiheuttamat kuukautiskivut on niin järjettömät. Lääkäri itse asiassa käski imettää mahdollisimman pitkään, jotta endo pysyis kurissa. Mua suoraan sanottuna pelottaa aika paljon se aika, kun raskaus on ohi ja hormonitoiminta palailee normaaliin tilaansa. Nyt on ollut kipujen kanssa paljon helpompaa ja muutenkin. Ainoastaan suolen kanssa on edelleen ongelmia.

Tosi pitkään pelkäsin et kesken se menee, mut pikkuhiljaa viikon 12 jälkeen aloin rauhottua. Ja vaikka mä uhkasin, ettei kenellekään kerrota ennen joulua, niin nyt töissä tietää jo muutama, kavereistakin kaksi. Miehen kavereista yksi tietää ja muut epäilee. Mut siitä koitan pitää kiinni et vanhemmille kerrotaan vasta jouluna. Tosin vaikeetahan tuo alkaa olemaan, kun äitiä nään melkein päivittäin ja vatsa vaan kasvaa.

Hammaslääkäristä... mulla meni kerran viisi vuotta ennen kun uskalsin lähteä hammaslääkäriin ja silloin jouduinkin käymään kymmenisen kertaa, oli paikattavaa. Nyt on taas mennyt pari vuotta edellisestä käynnistä enkä ole saanut aikaiseksi varata aikaa ja nyt kun raskaus on jo niin pitkällä, niin sitten on menossa jo kolmas kolmannes, kun mahdollisesti ajan saisin, kun jonot ovat sellaiset.

Jouluna meillä on sellaiset suunnitelmat, että aattona ollaan mun vanhempien luona ja sitten joulupäivänä mennään miehen vanhemmille. Sisaruksista en vielä tiedä, miehen sisko ainakin on tulossa "kotiin" jouluksi, mutta omasta ja miehen veljestä en osaa vielä sanoa, että mitä he tekevät. Mä ootan joulua kyllä tosi innolla ja tekis mieli leipoa kaikkea ja saada kotiin joulutunnelmaa. Ehkäpä sitten parin viikon päästä, kun nyt tulevana lauantaina on pikkujoulut, niin silloin ei ehdi.

 

[Daisy]

Mä sain sieltä ultrasta kuvan pikkuisesta (pituus 10,2 mm) ja toisen kuvan jossa oli sydän viivojen välissä ja hänen sydänkäyränsä. Lääkäri laittoi äänen päälle siitä laitteesta ja silloin alkoi kuulumaan kauhea pampatus.

Meillä mies ei pääse siihen np-ultraan mukaan, kun sattuu tärkeä työreissu silloin. Nyt mietin voisinkohan siirtää sitä aikaa vai pitääkö vaan mennä yksin. Kaikki sanoo, että se on paras kaikista ultrista, kun siellä on jo silloin ihan pikkuihminen, joka näkyy vielä mahtuu kuvaan tosi hyvin. Toisaalta niitä aikoja oli vaikea saada (tämä oli ensimmäinen vapaa) ja kovin pitkälle eteenpäinkään ei voi siirtää. Sitten pelottaa, että jos onkin jotain vialla, niin miten pärjään yksin. Voisinkohan pyytää jonkun kaverin mukaan? Vai onko se hassua...

Olen joululahjat jo suurimmaksi osaksi ostanut. Kerrankin näin ajoissa, yleensä olen Anttulin tavoin juuri ennen aattoa tehnyt paniikkiratkaisuja. Miehelle mietin vähän, josko ostaisin Isän käsikirjan. Omalle isälle pitää vielä myös keksiä jotain. Meillä ei vielä ole joulusuunnitelmat selvillä. Isäni on kutsunut sinne aattona, joten sinne varmaan mennään ja sitten nämä perinteiset hautausmaat ja sukulaiset läpi. Jokos teillä muilla on pikkujouluja ollut? Meillä on nyt tulevana perjantaina, saas nähdä miten pysyn hereillä... onneksi työkaverini on kanssa raskaana, joten on selväpäistäkin seuraa.

 

[Pinja]

Mä luulen, että aika moni käy noi samat tuntemukset läpi kuin sinä Vilkku. Mulla kanssa oli menkkamaisia kipuja aluksi ja vk 10 oli niin kovat alavatsa kivut, että jouduin käydä naisten tautien polillla tarkistuttamassa onko kaikki hyvin. Kivuillehan ei löytynyt mitään syytä. Oma lekuri epäili, että suolen toiminta/toimimattomuus on saanut kivut aikaan. Valkovuoto on myös toinen mitä tulee aika ajoin aika reilustikkin. Mulla ei ole tietoa jatkuuko vuoto raskauden loppuun saakka.Niinhän kaikki opukset sanoo, että raskauden ensimmäisellä kolmanneksella ihmetellään sitä, että olenko mä todella raskaana ja yritetään selviytyä pahoinvoinnista ja muista vaivoista. Toisella kolmanneksella sitten kuulemma vaan nautitaan pirteästä olosta.
Hammaslääkäristä sen verran, että mä hoidin omat hampaat heti kuntoon ja niin suositteli terkkarikin. Mulla oli juuri hoito yhdessä hampaassa just kesken kun sain tietää olevani raskaana. Muistaa vaan mainita raskaudesta niin hyvin menee. Tekeehän ne umpisuoli leikkauksiakin jos sitä nyt voi verrata. Pääasia, että hampaat on kunnossa.

Voi kunpa mä pystyisin kanssa samaan kuin Daisy, että saisin kerrankin ostettua lahjat ajoissa, mutta luulempa, että käy niin kuin Anttulillekin. Jää viime tippaan.

Mulla on huomenna sitten neuvola ja rakenne ultra. Ultraan olin menossa vasta perjantaina, mutta onneksi tarkistin asian. Mies ei viime ultrassa ollut mukana. Työ kiireiden takia, mutta nyt tulee mukaan. onneksi. Oli siellä hieman orpo olo kun lähes kaikilla muilla naisilla oli kumppani mukana.

Eli siis huomisiin!

-Pinja- rv 19+1

 

[Vilkku_]

Heip,
pikaisesti vaan ennen yöunia. Varasin sit eilen neuvolan (11.12) ja ultran yksityiselle (14.12). Nyt vaan toivotaan et ötökkä pysyy matkassa ja et kaikki on kohdallaan.
Neuvolatäti kuulosti kyllä tosi mukavalta puhelimessa. Eilen kerroin sit tyttöporukallemme - molemmat uutiset! Oli kyllä iloisia ilmeitä ja innostuneita kommentteja. Ihanaa! Lupasivat pitää asiat salassa muilta. Polttareistakin tuli puhe ja löyty mulle pikaisesti ainakin yksi tehtävä - olla muille kuskina!!! Hekoheko, ei kai sit sentään..;-)

Huomenna johtajien pippalot. Viel en tiiä jos huijaan vai paljastanko. Jotenkin on niin väsy ja hälläväliä mieliala ettei jaksais uhrata energiaa huijaamiseen. No, huomen sit näkee.

Öitä, Vilkku

 

[Anttuli]

Pinjalle peukkuja ultraan. Onnellinen ko saat nähä pikkuruisen, vaikka eihän se ennää mikään äärettömän pieni ole. Iso vauva jo.

Vilkulle en oikein osaa sanoa mitään tuosta johtajille paljastamisesta. Kai sie ite tiät parhaiten, mitä teet. Mie luultavasti en sanois, ellei sitten tulis oikein hyvää tilaisuutta. Ko oon huomannu, että harvemmassa on sellaset luontevat tilaisuuet, jossa voi vaan ohimennen asiasta kertoa.

Mulla on nykyään sellanen olo, että sais luvan kaikki tietää. Oon tosin sanonu miehelle, että saa ite kertoa omille vanhemmilleen ja sisaruksilleen, mutta ko eipä sillä näytä mitään kiirettä olevan asian suhteen. Ärsyttää sinänsä naamatusten sanoa ko siitä syntyy sellanen hössötys ja hulina. Parille kaverille joutunu kasvotusten kertoon, ja kumpiki on totaalisesti pimahtanu eikä muusta oo voinu loppuaikana puhuakkaan ko vauvasta. Sen takia yritän saaha miekkosta soittaan vanhemmilleen ja kertomaan uutisen. Tätä mahhaa kun ei kovin kauaa enää voi piilotella.

Jopa se käänty taas ommaan nappaan. Parempi alkaa siivoaan.

No johan on perhana ko ei saa enää vieraana kirjottaa samalla nikillä, pitää kirjautua ellei halua lisätä noita viivoja nikin perään tai eteen tai johonki.

 

[Vilkku_]

Pippalot takanapäin. Tulipahan kerrottua johtajille. Iloisia ilmeitä. Oma pomokin suhtautui tosi hyvin vaik kerroin meistä kahdesta jotka ens kesänä poistumme kuvioista. Saapahan alkaa miettii mistä löytäis uusia työntekijöitä..

Tänään tosi onnellinen olo. Taisin tajuta miten onnellisessa asemassa tällä hetkellä elän.

Nälkä on ihan kauhea. Mut enhän mä voi syödä sitä mukaa!!! No, ehkä tää tästä..

Öitä,
v

 

[Pinja]

Neuvola ja ultra on nyt takana päin. Ja vauva voi hyvin. Painoa oli tullut 325g/vk. Eli kilon verran oli tullut lisää ja olen pysynyt taulukoissa missä suositellaan tässä vaiheessa 4-6kg. Mulla on tullut 5½kg. Vauvan syke oli 145. SF mitta oli 17cm ja nyt tiedän mitä se tarkoittaa. Siinä mitataan kohdun kokoa. Eli häpyluusta kohdun yläosaan eli napaan päin.
ultrassa näky kaikki mitä pitääkin. Vauvan koko vastasi viikkoja 20+4 vaikka mulla oli viikot 19+2 menossa. Yli viikon vanhempi oli eikä siltikkään muutettu laskettua aikaa? Saa varmaan varautua siihen, että synnytän hieman etuajassa. Sukupuolta ei kysytty eikä sitä kuvaruudusta osattu itse katsoa, mutta vihjasivat hieman siihen suuntaan, että poika tulee. Jää siis nähtäväksi. Mies oli mukana tällä kertaa ja taisi olla sille aika iso juttu. Jossain vaiheessa rupesi hermostuksissaan kiemurtelemaan tuolissa ja mä luulin jo että tunteet on pinnassa, mutta jälkeen päin sanoi, että rupesi ahdistamaan rinnasta katsoa lasta. Ymmärsin, että sitä teki hieman pahaa jollain lailla se toimen pide? No, tyytyväinen oli kuitenkin, että oli mukana. Ja ehkä se hieman konkretisoitu sille , että lapsi siellä mahassa on oikeesti. Sen oma lapsi.
Nyt sitten nähdään tulokas seuraavan kerran huhtikuussa. Odottavan aika on pitkä.

Sit mun piti kysyä semmosta, että eikös joku suunnitellut antavansa isyys pakkauksen tulevalle isälle? Ajattelin itsekin tehdä samoin ja antaa sen joulu lahjaksi. Siispä onko teillä jo ajatuksia mitä pakkaukseen laitatte. Vinkkejä otetaan vastaan.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

 

[Anttuli.]

Oi että. Oispa jo ultra itelläki.

Mie ainaki suunnittelin tuota isyyspakkausta. Antoajasta ei ole kyllä vielä tietoa, mutta luultavasti joskus sitte ko äitiyspakkaus tulee. Sisällöksi olen alustavasti suunnitellu korvatulppia, pari pyykkipoikaa (saa pistää nenäänsä ko vaihtaa kakkavaippoja), suosikkijoukkueen tutin tai jonku vastaavan, mahollisesti pienen viskipullon ja pienen vauvanvaatteen. Saa sitte nähä mitä tulee lopulta laitettua kun on sen aika.

Tuo nälkä on kyllä tosi ärsyttävä juttu. Onneksi on kuitenki päässy siitä vellotuksesta, mikä oli koko alkuraskauen ajan jos ei koko ajan ollu syömässä. Ärsytti kyllä itteä niin pahasti, mutta minkäs teit. Nyt sentään pystyy jo pitämään hieman taukoa. Nälkä kyllä on lähes koko ajan, mutta pahaa oloa ei onneksi.

Anttuli tasan 17

 

[Katriina _]

Voi että, mää on Pinjalle ihan kateellinen. Oma ultra on 4.12. Sitä saa ootella vielä.

Mä kanssa meinaan isyyspakkauksen hommata ja varmaan se ajoittuu samaan ajankohtaan ku äippäpakkauskin.

Huomenna ois ne pikkujoulut ja jatkuu sunnuntaille. En oikeesti tiedä miten tuun kestämään kännistä porukkaa koko viikonlopun. Mä oon aika urhea kyllä.

Nyt pitää jatkaa töitä. Palaillaan maanantaina, hengissä toivottavasti.

 

[Daisy_]

Nuo neuvolakäynnit on aina niin kivaa luettavaa Erikoinen tuo Pinjan miehen reaktio, mutta niinhän ne miesten reaktiot välillä on.

Jopas on Katriinalla oikein maratonjuhlat. Meillä pikkujoulut tänään, taidan tänä vuonna poistua jo hyvissä ajoin, sen verran rasittavia ne känniset ja unikin tulee nykyään aika aikaiseen. Lisäksi mun kolttuni on käynyt ihan parissa päivässä aika pinkeäksi, mutta ei tässä enää ehdi muutakaan hankkimaan. Mulla tuntuu jo tuntuu mahassa kun painelee sellainen kovempi kohta ja aamulla herään välillä siihen, että sattuu mahaan, ilmeisesti kun on virtsarakko täynnä ja olen mahallaan, niin painaa johonkin tai jotain, auttaa joka tapauksessa kun kääntyy kyljelleen.

Viikonloppuna ajateltiin kertoa miehenkin vanhemmille ja siskolle, saa nähdä millainen on vastaanotto uutiselle!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Daisy (rv 10+1)

 

[Anttuli.]

Meillähän on Katriinan kans ultrat peräkkäisinä päivinä ko mulla on 5.12. Ei oikein malttais oottaa, mutta toisaalta pianhan se on.

Mites muuten meni Katriinan pikkujoulut? entä minkälainen oli Daisylla miehen vanhempien reaktio? Itellä ko on menossa painostus, että mies sais kerrottua omille vanhemmilleen ennen ko seuraavan kerran nähhään ne. Oonki sanonu, etten lähe tulevaan anoppilaan ennen ko uutinen on kerrottu. Ja seuraava kerta ois jo itsenäisyyspäivänä..

Niin. Minä sitten pääsin hakemaani hoitoalan kouluun.. Kerkeänkin olla siellä valtavat 3kk ennen äitiyslomaa..

 

[Pinja]

Onnea Anttulille! Pääasia, että olet saanut jalan oven rakoon vaikka et kauaa kerkiäkkään opiskella.

Me oltiin sunnuntaina erään pikku ihmisen 5v. synttäreillä ja hieman rupesi ahdistamaan se keskipisteenä oleminen. Muusta ei sitten puhuttu kuin mun mahasta. Ja tulihan sitä eräs sukulais rouva hiplaamaankin. Onhan se tietysti jossain määrin mukavaa, mutta liika on aina liikaa.

Nyt on tarinat aika vähissä, joten lopettelen tähän.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

 

[Daisy_]

Onnea Anttulille minultakin! Kuten Pinja edellä sanoi hienoa, että sulla on paikka ja tiedät sitten mihin palata äippäloman jälkeen!

Me ei vielä saatu kerrottua miehen vanhemmille, kun lähtivät reissuun viikonlopuksi. Miehen siskolle kerrottiin sen sijaan. Tosin hän ei ensin tajunnut, kun mies sanoi muodossa "ollaan ajateltu tehdä susta täti" että onko se suunnitteluvaiheessa vasta vaiko pidemmällä. Ihan positiivinen oli kuitenkin vastaanotto. Vähän toki oli huolissaan siitä, että meillä osuu pahin vaihe rakennusprojektista ja vauva-arki samaan syssyyn, mutta eiköhän me niistä selvitä.

Nyt kun aletaan pikku hiljaa olemaan varmemmilla vesillä keskenmenovaaran kanssa, alkaa mieskin selvästi suunnittelemaan jo enemmän tulevaa, kun tähän asti on ollut aika varovainen jutuissaan. Tuuppasi yksi yö vahingossa polvella mua mahaan ja oli heti sanomassa vauvalle anteeksi kulta pieni ja muutenkin jo juttelee hänelle ja pusuttelee kanssa. Kyseli tuossa aamulla multa, ollaanko masussa hereillä, mutta sitähän mä en vielä tiedä, kun ei voi tuntea mitään. Tosin meidän pikkujoulujen jälkeisenä yönä kuvittelin jotain tuntevani, mutta kaipa mulla oli vatsa vaan kaikesta siitä syömisestä niin sekaisin.

 

[Vilkku_]

Heippa,
tänään oli jo liian tavallinen olo ja kerkesin hermostumaan että onko tuolla masussa mitään elämää. No, iltapäivällä iskikin sitten IHAN JÄRKYTTÄVÄ väsy - hyvä etten bussiin nukahtanu. Kahen tunnin päikkäit ois voinu jatkuu loppuillan mut pakotin itteni ylös muutamaks tunniks. Nyt sit istunuki sohvalla pari tuntii yökkäys kurkun päässä. Ja nyt pakko mennä takas nukkuu. Mut voi että kun tää on raastavaa kun ei ole todisteita elämästä. Ultraan viel yli kaks viikkoo.. Sanoin tänään miehelle et sit ku mennään sinne niin meen sillä asenteella eteti siel oo elämää niin sit ei pettymys oo niin suuri jos ei siel mitään näy. Mies vaan nauro et "voi ku sä oot positiivinen!" Mieliala kyl heittelee päivästä toiseen. Eilen aamulla heräsin tunteeseen et "jumakauta en mä haluu olla raskaana ja saada jotain huutavaa vauvaa" kun väsy olla niin kova. No, päivän mittaan sekin ajatus taas muuttui päinvastaiseksi.

Ai niin, hienoa Anttuli kouluun pääsystä! Onhan näitä sitkeitä suomalaisiakin jotka sinnittelee koulut ennätystahdissa kun vaan motivaatio on kohdallaan! =)


Vilkku rv.5+4(voi nyyh ku vähä...) Mut ONNELLINEN oon! Halit.

 

[Katriina _]

Moi, pitkästä aikaa.

Pikkujoulut tuli sitten "juhlittua" ja mun salaisuus paljastui koko firmalle. Toinen pomoni ilmoitti asian erittäin selkeästi koko läsnäolleelle porukalle, johon totesin, ettei asia ollut vielä yleistä tietoa =). Pomo oli NIIN nolona. Ja kovasti pyyteli anteeksi. Seuvaavan kerran kyllä harkitsen uudemman kerran, että lähdenkö viikonlopun kestävälle risteilylle selvinpäin...

Tasapuolisuuden nimissä päätin sit töissä kertoa myös niille, jotka eivät laivalla olleet. Siitäkin syystä, että kyllä tieto heidänkin korviinsa ois ennen pitkää kantautunut. Nyt vaan mietin sitä, että miten pidän asian salassa vielä vanhemmilta, kun tää meidän työporukka on aika suulasta... Mahan peittelyssä ei varmaan tule olemaan ongelmaa, toisen toimipisteen ihmiset eivät olleet uskoa, että olen pitemmällä kuin eräs toinen henkilö firmastamme, kun en kerran näytä siltä. Mut tosiaan, nää on yksilöllisiä juttuja.

Mä en vieläkään ole ihan varma tunnenko vauvelin liikkeitä. Vasemmalla puolella tunnen jotain epämääräistä kuplintaa aina silloin sun tällöin. Muuten, onko teillä muilla maha ihan keskellä? Kun mulla vauva on selkeästi enemmän vasemmalla kuin oikealla. Alkuun oli vieläkin selkeämmin, mutta nyt parin viikon aikana ero on tasoittunut hieman.

Oon jaksanut lenkkeilläkin viime aikoina ihan ahkerasti. Hyvä, koska oli niin kovasti turvonnut olo aiemmin. Vaa'allekin uskalsin pitkästä aikaa ja lähtöpainoon verrattuna painoa on tullut noin 2,5 kg eli ei paljon =).

Noh, ei mun raskauteen mitään kummempaa kuulu nytkään. Ens viikolla ois rakenneultra ja neuvola seuraavaksi vasta jouluviikolla. Mut kait mä tänne jotain tulen höpisemään kumminkin. Kirjotelkaas muutkin.

 

[Pinja]

Pitääpä nostaa meitä tai pudotaan kohta kartalta kokonaan.

Mä oon ollut nyt pari päivää koti hoidossa kun rupesi issias vaivaamaan oikein tosissaan. Huomenna pitäis taas yrittää töihin menoa. On jotenkin niin kovin saamaton olo. Tulispa lunta. Josko se nostais mieliaalaakin hieman.
Meidän ystävät ovat kanssa kauhistelleet meidän jaksamista ja maalailleet piruja seinille kun nyt on kaksi suurta mullistusta tulossa elämään. Lapsi ja talon rakennus. Itse en ole niin huolissani vaikka tiedostan kyllä, että rankkaa tulee olemaan. Onneksi meillä on laaja tuki verkosto johon voi aina tarpeen tullen tukeutua. Nyt on enämmänkin hieman kärsimätön olo. Haluaisin jo, että olisi kevät ja kaikki uusi jo konkreettista.
Perjantaina käydään hakemassa vauvalle pinnasänky ystävältäni. Kohta rupeaa olemaan kaikki tärkeimmät hankinnat kasassa. Vaikka kyllä sitä kaikkea pientä vielä pitää ostellakin. Niinkuin esim. rinta pumppu, tutit ja tuttipullot, harsot, peitot ja kaikki petivaatteet yms. Minkälaisia vaippoja muuten ajattelitte käyttää. Itse olen pikku hiljaa ruvennut lämpiämään noihin kesto vaippoihin. (Oonkohan kysynyt tätä joskus aikasemminkin?)

Ehkä tässä pitää pikku hiljaa ruveta puuhastelemaan jotain. Huomiseen!

-Pinja- rv 20+1

 

[Anttuli.]

Kuulostaa kyllä niiiiin tutulta tuo Vilkun ajatusmaailma. Mullekki kerkesi mies ärähtää ennen ensimmäistä ultraa (joka oli yksityisellä 10+0), että jos mie en oikeasti osaa puhua muusta ko, että "Ei siellä varmaan ketään ole, ja jos on niin ei varmaan elossa" nii ole mielummin hiljaa!

Mulle tuli kans eilen tunne, että en ihan oikeasti halua olla raskaana. Näitä ajatuksia mulle kyllä tulee vähän väliä, mutta nyt oli kyllä kaikkein vahvin tunne eilen. Miehellekin avauduin, että tuleeko tästä ihan oikeasti mitään. En mie halua tähän mitään kolmatta sekottaan meän ihanaa kahdenkeskistä eloa. Vaan silti sitä toivoo erittäin hartaasti, että kaikki on vauvelilla kunnossa ja näkee terveen pikkuisen ens viikolla ultrassa.

Minusta taas tuntuu, että maha on enemmän oikealla. Niinhän ne sannoo jossain 'tutkimuksessa', että jos vaavi on oikealla puolella nii tullee poika ja jos vasemmalla niin tyttö. Toisaalta korkeampi syke tais povata kans tyttöä.. Kivoja nämä uskomukset.

Vaan pitää kuulemma alkaa pellaamaan, vielä kun voi..