Ajatuksista odotukseen 2

[Daisy.]

Heippa,

Ekassa ultrassa piti ihan peba paljaana kävellä tutkimuspöydälle, mutta ei se matka onneksi ole pitkä. Laitoin pitkän paidan päälle tarkoituksella, mikä vähän peitti. Mulle tulee aina ihan Aku Ankka olo, kun pitää pelkkä paita päällä taaperaa. Lääkäri komensi miehen mun taakse (siis pään puolelle) mistä sen telkkarinkin parhaiten näki eli katseli vaan sitä möykkyä kuvaruudulla, eikä sorkkimista. Eilen huoneessa oli tosi hämärää ja riisuuntuminen tapahtui sermin takana ihan sen tutkimuspöydän vieressä ja kuvaruutu sielläkin katossa eli jos mies olisi ollut mukana, niin taas olisi vaan keskittynyt vauvaan. Harmittaa, ettei mies päässyt mukaan katselemaan meidän pikkuisen liikeitä, mutta sain onneksi kuvia sentään mukaan. Ultriin kannattaa mies ottaa ehdottamasti mukaan, mutta neuvolaan mä en aio ottaa, kun ei siellä tosiaan mitään ihmeellistä tapahdu.

Onko teistä kukaan ajatellut mennä omakustanteisesti 4D-ultraan? Me mietitään sitä, maksaa täällä Kelan vähennyksen jälkeen satasen, mutta olen lukenut ja kuullut, että olisi sen arvoista. No täytyy vielä miettiä, vasta joskus rakenneultran jälkeenhän se on ajankohtaista.

Vilkulle tsemppiä mielialojen myllerrykseen! Kuuluu asiaan ja helpottaa ajan kanssa onneksi. Meillä töissäkin yksi mies ihmetteli, kun olen niin sulkeutunut ollut. Yleensä kun olen ihan iloinen ja sosiaalinen, mutta viime kuukaudet olen vaan tuijottanut tätä päätettä ja koittanut pysyä omassa rauhassa. Sitä tämä väsymys, huono olo ja alakuloisuus teettää! Ja tuo saamattomuus, se on niin tuttua!!! Töissä en kehtaa palauttaa raportteja ja kotona on kaikki mullin mallin, mutta sitä ihanaa tarmokasta keskiraskautta odotellessa...!

 

[Katriina _]

Mä ja lähetän tsemppiä Vilkulle ultraan! Mä en ole itse edes tullut ajatelleeksi sitä, että gynellä tosiaan kävellään peppu paljaana, kun se touhu on mulle tullut tässä niin tutuksi parina viime vuotena. Yhdelle jos toiselle sitä onkin saanut jalkoväliään levitellä. Mieshän ei noissa ultrissa olekaan ollut mukana, ainoastaan rakenneultrassa oli, missä ultrattiinkin sitten vatsan päältä eikä housuja tarvinnut kokonaan riisua.

Mitä muuten teille on sanottu istukan sijainnista? Mulla se on takaseinässä, mutta en yhtään tiedä mitä merkitystä sen sijainnilla on. Ihmettelin myös aikani ultrassa neuvolakorttiin merkittyä mittaa (lyhenne ei nyt muistu mieleen), mutta se lienee ollut "pään leveys", joka meidän asukilla oli tuolloin 4,7 cm. Muita mittoja ei neuvolakorttiin edes merkitty.

Edelleen mua häiritsee se, ettei laskettua aikaa muuteta, kun ultran ja neuvolan aikojen välillä on kolmen päivän heitto. Haluaisin olla töissä mahdollisimman pitkää ja loppupäästä pidentää aikaa vauvan kanssa.

Daisylle ja Vilkulle tiedoksi, että tää keskiraskaus (ainakin mulla) tosiaan on sitä aikaa, kun jaksaa taas.

 

[Anttuli.]

Me ei mennä 4D-ultraan. On liian kallis eikä kuulemma täällä ees ole sellasta. Tai no on, muttei yleisessä käytössä jos oon oikein ymmärtäny. En usko, että enää mihinkään ultraan mennään ees yksityiselle, joten seuraava kerta ko vauvelin näkkee niin syntymä.

Mulle tais ultraaja sanoa, että istukka on eessä ihan hyvällä paikalla. En saa selvää tuosta käsialasta. Siinä alku-ultrassa meinasi, että istukka on ylhäällä, mutta kai se sitte on vähän laskeutunu.

Kieltämättä olo on piristyny nyt keskiraskauesta. Ei kuitenkaan kannata menettää järkeä, niin ko mie tein ko kalenterin mukkaan keskiraskaus oli jo alkanu ja mulla olo oli yhtä vetämätön ko ennenki. Oisko joskus viikolla 18-19 vasta piristyny.

 

[Daisy.]

Heippa taas,

Mulla istukka on kohdunsuun päällä, mutta sen pitäisi nousta siitä vielä kohdun kasvaessa. Sen paikka tutkitaan sitten rakenneultrassa seuraavaksi. Ei kai sillä kohdun paikalla muuten väliä ole, mutta juuri tuossa kohtaa se on pikkuisen uloskäynnin tiellä. Jostain luin, että jos on takaseinässä, niin liikkeet tuntuu yleensä aikaisemmin kuin niillä kenellä istukka on etuseinässä.

Lasketun ajan pitäisi kai heittää viikolla ennen kuin sitä lähdetään muuttamaan. Meilläkin viikot oli ultran mukaan kolme päivää edellä, mutta siitä piikistä (ja siitä ettei mies ollut paikalla...) tiedän, ettei se ole mahdollista. Pikkuisella on vaan ollut joku kasvupyrähdys.

Kiva kuulla, että pian pitäisi helpottaa tämä väsymys. Vielä pitäisi pari tuntia jaksaa töissä ja pää on jo ihan tyhjä. Kop kop, onneksi tänään ei ole ainakaan pahaolo vaivanut.

Ai niin, kerroin tässä lähimmille työkavereillenikin raskaudesta. Toinen onnitteli ja toinen totesi "oliko se vahinko?"!!!

Päivänjatkoja!

 

[Katriina _]

Ei mä en jaksa käsittää noita ihmisten kommentteja! Siis että "oliko se vahinko". Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei se edes periaatteessa koskaan ole vahinko, mutta että miten joku kehtaa sanoa tuon ääneen jollekin raskautuneelle. Siinä on yksi syy miksi eräälle tuttavaparille ei vielä missään nimessä kerrota. En halua kuulla "taisi olla vahinko", kun he eivät itse halua lapsia, niin ajattelevat, ettei kukaan muukaan tahdo. Vihaksi pistää.

 

[Anttuli.]

Anteeksi. Mie repesin ihan totaalisesti tuohon Daisyn saamaan "Oliko se vahinko?" -kommenttiin. Naurusta ei meinannu vaihteeksi tulla loppua. Siis ei hyvänen aika noita ihmisiä. Onhan ne ääliöitä. Mie toennäkösesti karsisin kurkkuun kiinni, jos joku tulis multa kysymään, että oliko vahinko. Toisaalta ite sanon monesti, että ei ollu mitenkään suunniteltu, enemmän tulee jos on tullakseen, mutta se on täysin eri asia ko tuo toisen kysyminen.

 

[Anttuli.]

Miten Vilkun ultrassa meni? Kaikki hyvin?

Täällä aletaan hiljalleen määräillä, missä asennossa nukutaan. Hirveä potkiminen ja möykkääminen jos asento on väärä.

 

[Vilkku_]

=)
Kaikki hyvin!!! Mötikkä voi hyvin ja vastasi viikkoja 7+5 niinkuin itse ja neuvolatäti laskettiin. Sydän löi 167 kertaa minuutissa! Tasi olla yhtä jännittynyt kuin äitinsä=) Kyllä sydänäänten kuuntelu toi kyyneleet silmiin... Voi että kuinka ihanaa. Olenkin ollut yhtä hymyä koko illan. Mieskin tais innostua taas entistä enemmän kun pääsi kokemaan tuon. Ei ollu silläkään helppoa olla hymyilemättä hetkeäkään. Lääkäri sanoi että keskenmenoriski on enää pari prosenttia. No, rauhallisesti yritän kuitenkin vielä asian ottaa kunnes 12 vkoo on täynnä. Voi elämä, mä oon niiiiiin onnellinen. Ja taas itken....
ihkaonnellinen Vilkku ja mötikkä

 

[Katriina _]

Ohhoh mikä työviikko takana. Vielä ens ja sitä seuraava viikko pitäs jaksaa täysillä, sitten alkaa jo hiljalleen helpottaa. Ehkä.

Meidän vauveli potkii ahkerasti. Mieskin tossa yhtenä iltana tunsi potkaisut. Neuvolan oppaat sanoo, että ulkopuoliset tuntee ne noin viikosta 28 eteenpäin... miten teillä muilla, Anttulilla ainakin mies tunsi jo?

Mekään ei enää mennä muuhun ultraan, tosin mua ultrataan varmaan viikolla 29, mutta itse en pääse tapahtumaa näytöltä näkemään.

Meillä mies on muuten ihan selkeästi ton rakenneultran jälkeen tajunnut, että mun mahassa on ihan oikeaa elämää. Aiemmin se ei jotenkin noteerannut niin kovasti, mutta nyt se oikein itsekin omasta aloitteestaan tunnustelee mahaa ja koittaa kuunnella vauvaa ja tunnustella potkuja.

Ihanaa että myös Vilkun pikkuisella on kaikki hyvin ja sydämen sykekin saatiin bongattua. Kohta ne 12 viikkoakin on jo täynnä!

Jaa, alkuvuodesta pitäs sitten ruveta tosissaan tekemään hankintoja vauvalle, kunhan ensin saadaan hänelle huone remontoitua. Vaikka mistäs sitä koskaan tietää, miten oma kunto romahtaa vaikka tai jos vaikka vauva haluaa tulla maailmaan ties kuinka aikaisin, vaikka kaikki tähän asti onkin sujunut tosi hyvin. Mulla ei ole mitään normaalista poikkeavaa oloa, paitsi nenäverenvuotp on taas muutamana päivänä kiusannut.

Joo, ens maanantaina ois sitten se kolmas neuvola, jossa saan Kelan paprutkin mukaan. Mies ei tuu mukaan, mutta loppuvaiheessa ollaan puhuttu, että hänenkin ois hyvä käydä. Ja varmaan jonkun sortin valmennuksiakin on olemassa vai onko...

 

[Pinja]

Huh,huh! Kaksi päivää pyörinyt ostoksilla ja nyt on pakko hiljentää tahtia. Kroppa sanoo niin. Selkää särkee ja pieniä supistuksia tulee.

Meillä täällä siis kaikki hyvin mitä nyt pientä kremppaa rupeaa olemaan siellä ja täällä. Tosin mun pitäis nyt vaan ymmärtää hiljentää tahtia, mutta se on niin vaikeaa. Se on totta, että keskiraskauden aikana on pirteämpi ja energisempi, mutta sitten taas tilalle voi tulla muita oireita. Vaikka kuinka tekisi mieli siivota vielä vaatekaappi tai pestä lattiat on pakko välillä jättää väliin vain sen takia, että ruumista kolottaa ja särkee. Ei tietenkään kaikilla näin, mutta mun kohdalla kyllä.

Mies oli mukana siinä ensimmäisessä ultrassa vk 10 ja näki mun ronklaamisen ja peppu paljaana juoksentelemisen eikä se mua haitannut ollenkaan. Vielä kun lääkärit oli molemmat naisia. Eikä mieskään tuntunut olevan millään tavalla järkyttynyt tapahtuneesta. Olinhan toki varottanut tilanteesta etukäteen. Totesi vaan kun lähdettiin kotiin, että tulipahan sekin nyt nähtyä.

Mun laskettua aikaa ei muutettu vaikka vikassa ultrassa vauvan koko vastasi viikon ja 2 päivää vanhempaa lasta mitä laskettu aika olisi. Mekään ei menä 4D-ultraan. Mun istukan sijainti oli etuseinässä. Ymmärtääkseni jos sijaitsee kohdun suulla voi estää alatie synnytyksen.

Mukavaa, että myös Vilkun maha-asukilla kaikki hyvin.

Hyvää ja RAUHALLISTA viikonloppua kaikille!

 

[Katriina _]

Pikavisiitti,

Neuvolassa käyty. Hb oli edelleen ok, mutta täti antoi mulle mukaan rautatabletteja, jotka voisin aloittaa viikolla 25, seuraava neuvola kun on viikolla 27. Nyt siis 22+2 eli 23:tta viikkoa mennään jo.

Samoin pissa oli puhdas, verenpaine kohdallaan sekä painoa oli tullut "nätisti", 330 g / vk. SF-mitta oli vähän keskiarvon alapuolella (en nyt tiedä paljonko se oli, kun neuvolakortti on autossa) ja vauvan syke oli normaali (edelleen mennään siellä tyttösykkeissä...)

Neuvolassa kehotettiin rasvaamaan mahaa (tuntui kuivalta), vaikka sillä ei kyllä todennäköisesti raskausarpia saadakaan ehkäistyksi.

Mun lääkärikäynnin tuloksetkin käytiin läpi. Eipäs se tohtori sanonutkaan siellä käynnillä juuri mitään silloin, tää kaikki tieto oli uutta mulle. Eli kohdunsuu kiinni, kohdunkaulan pituus ok, ei endometrioosilöydöksiä eikä pystytty osoittamaan niitä entisiäkään munasarjalöydöksiä nyt, kohdun ollessa ultrassa tiellä. Sen sijaan peräsuolen kautta endometrioosiin sopivat löydökset on edelleen, mikä todennäköisimmin aiheuttaa mun suolistovaivat. Synnytyksen jälkeen on sitten endometrioosikontrolli naisten polilla 6 kk:n päästä. Ja tosiaan vielä kertaalleen äitiyspolilla lääkäri viikolla 28, ja tämä korvaa siis neuvolalääkärin jälleen kerran...

Siinäpä ne mitä tuosta käynnistä jäi käteen, ei ihmeitä. Ai juu, sain mä raskaustodistuksen ja Kelalle laitettavat paperit. Tietääkös muuten joku miten toimia, kun työnantaja maksaa palkkaa aluksi? Minne kaikkialle mun noi Kelan paperit pitää toimittaa...?

 

[Anttuli.]

Viikonlopusta selvitty ja nyt sitten aletaan hiljalleen panikoija joulua..

Neillä on varmaan Katriinan kans aikalailla saman kokoset massut ko mulla tuo sf-mitta huiteli siellä yläkäyrällä. Onneksi sitä ei tarvi enää juurikaan yrittää peitellä. ainoastaan pari tuntia jouluaattona, ettei joululahjayllätys mene pilalle.

Joo, meillä mies tuntee potkuja välillä. Ei tietenkään aina, oisko jotain puolet. Riippuu hirveästi siitä, miten kaveri monottaa, mutta ei kyllä tarvinnu oottaa sinne viikolle 28.

Mulla ei oo kyllä mitään hajua noista Kelan papereista. Oon jonku verran yrittäny katella, mutta menny entistä sekasemmaksi. Mulla on tammikuun alussa tuo papereitten laitto -käynti. Toivottavasti siellä jotain ees kerrotaan.

Oli kyllä ihanaa kuulla, että Vilkulla meni ultrassa hyvin. Ei ole onneksi tullu kellekään mitään takapakkeja.

Mitähän sitä piti vielä sanoa? Noh, palaa takasin jos muistuu mieleen.

Tosiaan, puoliväli ylitettiin perjantaina.

 

[Daisy_]

Hip!

Meillä ne Kelan paperit pitää toimittaa henkilöstöhallintoon, jossa täyttävät työpaikka, palkka ym. tiedot ja josta sitten laittavat ne eteenpäin. Näin siis meille, mutta kannattaa kysyä oman työpaikan käytäntöä.

Mulla on aamuisin ihan kunnon kokoinen massu, mutta pienenee kyllä siitä kun käy lirauttamassa aamupisut. Paha olokin alkaa hellittää, vaikkakin välillä vielä tulee oksu, mutta siis ei ole koko ajan huono olo. Nyt vaan olen alkanut heräillä öisin parin tunnin välein öisin ilman mitään syytä. Onko teillä muilla ollut sellaista? Tuli mieleen, että josko sitä hormonit totuttelevat tulevaan?

Kerrottiin viikonloppuna lopuillekin kavereille ja iloinen oli vastaanotto. Osa yllättäneitä, mutta osa oli jo ehtinyt aavistellakin. Kukaan ei onneksi tällä kertaa kysellyt vahingosta Se työkaverin kommentti oli kyllä aika mauton! En ymmärrä miten sille edes tuli mieleen, kun tietää kuitenkin, että rakennetaan yhteistä taloa ja että meidän suhde on ihan vakaalla pohjalla. Kenellä tällaisessa elämäntilanteessa (ja yli kolmekymppisille) edes sattuu todellisia vahinkoja??? No se samainen tyyppi kyseli tässä myös, että koskas häät sitten ovat eli ilmeisesti hänen mielestään pitäisi olla naimisissa ennen kuin lapsia aletaan tekemään.

Ihanaa tosiaan, kun meidän ketju ei ole joutunut kohtaamaan ikäviä asioita! Toivottavasti ei joudutakaan ja saadaan kaikki terveitä kääröjä!!!

 

[Anttuli.]

Tosiaan, viikonlopun aikana tästä meän uutisesta kuuli aikamoinen läjä miehen kavereita ja tuttavia. Kiitos kaksien pikkujoulujen. Enää ovat sukulaiset pimennossa, mutta eiköhän neki kuule sitte jouluna.

Mie en ole ajatellukkaan tuota yötä ja nukkumista. En oo ite huomanu mitään poikkeavaa, samalla lailla pyörin menemään kuin ennenki. Tosin nyt jokunen yö on tullu huomattua, ettei voi enää samalla lailla vaihtaa kylkeä ko ennen ko viiltää jostain tuolta nivusista tai kyljistä. Ja vessassa häätyy alkaa hiljalleen käymään öisinki.

 

[Katriina _]

Mulla oli tota ihan samaa kun Daisylla, että heräilin öisin muutamaan kertaan ja uudelleen unen päästä kiinni saaminen oli vaikeeta. Samoin pissalla sai juosta öisinkin ja ajoittain edelleen, mutta se on helpottanut vähän.

Mä en tajunnut niistä Kelan papereista sitten yhtään mitään. Pitänee kysyä pomolta, että mitä ihmettä mun pitää tehdä, jotta saan palkkaa siltä ajalta kun työehtosopimus sanoo...

 

[Pinja]

Hip, hurraa! Joulu ostokset ON TEHTY. Kyllä olikin työn ja tuskan takana. Nyt tosin on ollut myös aikaa kierrellä kun sain tän viikon saikkuu. Selkä se ei meinaa parantua millään. Nyt on enään muuttoa vaille valmis ja joulu saa mun puolesta tulla.Torstaina Siirrän itseni toiselle paikkakunnalle ja mies tulee viimesten kamojen kanssa perjantaina perässä.

Perjantaina mulla on neljäs käynti (uudessa paikassa) neuvolassa ja saan silloin raskaustodistuksen ja ne kelan paperit. Jotenkin mulla on semmonen tunne, että ne kelan paperit voi jättää suoraan työpaikalle ja ne sieltä lähettää ne etiä päin kaikkine tarvittavine tietoineen. Voin kyllä olla väärässä?!

Meillä mies ei vielä ole tuntenut potkuja vaikka ne näkyy jo ulos päinkin pelkästään katsomalla. Ajotus ei sillä osu koskaan nappiin. Ja mahan kanssa rupeaa olemaan hankalaa kun se tuppaa olemaan tiellä. Tänään en meinannut ylettyä skrapaamaan auton laseja kun maha otti niin pahasti vastaan. Puolisen tuntia ähisin ja puhisin auton kimpussa ja meinasin monet kerrat luovutta ja toivoin hartaasti, ettei kukaan nää mun toivotonta yritystä. Ja jos joku näki niin sai varmaan kunnon naurut.
Yö heräämiset vaivaa välillä muakin. M'ä luulen kanssa, että menee hormoonien piikkiin.
Daisylle suosittelen joulu lukemista ja muutenkin semmoista kirjaa kuin RUUHKAVUOSI.
Se kertoo kolmikymppisestä pariskunnasta joka on rakentamassa taloa ja saavat ensimmäisen lapsen. Sain itse sen lainaksi juuri ja olen vähän kerennyt jo sitä lukemaankin. Hieman ehkä ahdistava, mutta hyvin mielenkiintoinen ja varmasti totuuden mukainen.

Hyvää joulun alusviikkoa kaikille!

-Pinja rv. 24+0

 

[Vilkku_]

Heippa tytskät!
Mä oon ihan zombi! Tuntuu kuin kävelisin unessa kaiket päivät. Mitään en saa aikaseks ja mieliala heittelee aamun masentuneisuudesta illan onnellisuuteen. Ihan kauhea tunne kun oikeasti aamuisin tuntuu siltä ettei todellakaan halua lasta ja ajattelee kaikkea mitä pitää jaksaa kun se syntyy. Mä oon kauhee ihminen. Onneks illaks tunne muuttuu päinvastaiseksi ja miehen suukottelusta ja halailusta ei taho tulla loppua...kunnes mies hermostuu... Mulla on ollu vatsa niiin turvoksissa et jouduin töissä vaihtamaan tänään verkkareihin! Viikonloppuna söin ja join maitoa eri muodoissa vaikka kuinka paljon kun ajattelin sen olevan vauvalle hyväksi. Mul on laktoosi-intoleranssi joka ollut lievä mut on tainnut pahentua koska kaikesta maidosta (sekä HYLA että tav.) tuli sellaset vatsakrampit sunnuntai-yönä et luulin et keskenmeno tuli. Mut kyllä vessakäynnit ja sinnikkyys auttoi.
Ah, kaks työpäivää ja sit saa nukkua!!! Ja kiva joulu odotettavissa - jouluaattona miehen vanhemmat saavat kaksi yllätyslahjaa (häät ja vauva) ja joulupäivänä mun vanhemmat saavat tiedon ensimmäisestä odotetusta lapsenlapsestaan kun mennään sinne.

Pinja, anteex mut ratkesin totaalisesti kun kuvittelin sua raaputtamassa auton ikkunoita=) Söpöä - ajattele sitä niin. Mäkin odotan sitä OIKEATA vauvamasua!

Rauhallista loppuviikkoa toivottaen, Vilkku rv.8+3

 

[Anttuli.]

Täällä ei ole vieläkään joululahjoja ostettu. Käytiin eilen kaupungilla ja jotain kyllä lähti matkaan, mutta arviolta puolet vielä puuttuu. Noh, eihän nyt oo vasta ko keskiviikko ja tämä ilta ja huominen menee jo muissa hommissa.. Pääsee sitte niinä kaikkein ruuhkaisimpina päivinä ostoksille. Ihan ko ei lähtis järki jo nyt..

Ei sun kannata Vilkku aatella, että oot kauhea ihminen. Nuo ajatukset käy varmasti ihan jokaisen mielessä jossain välissä. Ainaki mulle tulee vähän väliä tunne, etten tätä halua. Tai siis haluan, mutta se muutos kauhistuttaa. Just tuo, miten ite jaksaa jos vauvasta tulee vaikea.

Se on ruuan ettimisen aika.

Anttuli ja kaveri 20+5

 

[Daisy_]

Hih, muakin niin hymyilitti, kun kuvittelin sitä Pinjan auton ikkunoiden skrapausta! Eilen samoissa puuhissa mietinkin, että miten ihmeessä sitä saa etuikkunan masun kanssa puhtaaksi, kun jo nyt tuntuu, ettei siihen keskikohtaan kunnolla yletä.

Mä joudun varmaan kanssa vaihtamaan neuvolaa kesken kaiken, kun laitetaan kämppä tammikuussa myyntiin. Ensi viikolla onkin sitten jo toinen neuvolakäynti. Olisipa taas se samainen sijainen kun viimeksikin.

Kiitos lukuvinkeistä, pitää hommata tuo jostain! Toivottavasti se ei kuitenkaan ihan hirveän ahdistava ole, kun tässä on vähän herkässä tilassa kuitenkin! Otin välipäivät lomaakin, kun tuntuu veto olevan ihan poissa eli olisi aikaakin lukea! Mulla on ollut flunssaa ja siihen lisäksi ajoittain vielä pahoinvointia ja tämä yhdistelmä on vienyt mehut ihan kokonaan.

Jaksuja Vilkulle, toivottavasti sun olo helpottuu ajan kanssa. Mulla oli ihan samankaltaisia mietteitä ja masensi välillä oikein kunnolla. Ei kiinnostanut huushollata, eikä edes pitää ystäviin yhteyttä. Pahinta taisi olla siinä juuri ennen 12. viikkoa, mutta sen jälkeen helpotti ja onkin taas ollut henkisesti tosi hyvä olla ja jaksaa ihan eri lailla. Älä vaadi itseltäsi liikoja ja siirrä suosiolla juttuja parempaan keskiraskauteen!

 

[Katriina _]

Mulla on parin viime päivän aikana iskenyt ihan järjetön masennus. En ole koskaan tuntenut mitään tällaista. En jaksa mitään, mikään ei huvita, en jaksa lähteä töihin enkä lähteä töistä kotiin, en jaksa tehdä joululeivonnaisia, en jaksa siivota en yhtään mitään. Koko ajan itkettää ihan järjettömistä syistä ja ainoa asia, mikä saa mut hymyilemään on se, kun vauva potkii. Mies ei halua seksiä mun kanssa ja katsoo vaan telkkaria muutenkin koko ajan eikä osallistu kotihommiin. Töissä on ihan järjetön kiire ja neuvolan lässytykset ergonomiasta yms. ottaa pelkästään päähän. Mä en oikeesti tiedä, mikä mulle on nyt tullut enkä tiedä miten tästä pääsen yli. Ei ole ketään kenen kanssa jutella ja mieskään ei ymmärrä.

 

[Saana..]

Voi Katriina! *suuri halitus* Jos tuntuu, että purpattaminen helpottaisi, tule toiselle puolelle käymään..

 

[Pinja]

Mä en tiedä mitä sanoisin, että siitä olisi sulle Katriina jotain apua. Masennukselta toi kuulostaa tai sitten se surullisen kuuluisa stressi on saanut ylivallan susta. Toivottavasti voit puhua asiasta jonkun ystävän kanssa tai sitten tänne meille. Sitä vartenhan ME ollaan täällä ketjussa. Miehen kanssa kannattaa kyllä asiasta keskustella. Ne ei yleensä ymmärrä tilannetta muuten. Kerro miltä susta tuntuu ja että kaipaisit , etä hän osallistuis kotitöihin enemmän. Meillä on tällä hetkellä ton seksin kanssa sama tilanne. Otin sitten asian puheeksi ja lopulta ymmärsin, että yksin kertaisesti väsymys vie miehen suurimmat halut mennessään eikä vika ole mussa ja mun mahassa. Oma itsetunto kun oli saanut suurimman kolauksen. Kerroin miehelle, että pieni läheisyyskin riittää mulle kunhan se on pyyteetöntä. Ja nyt täytyy vaan toivoa, että kun muutto ja joulu stressi miehellä helpottaa niin punkassakin olisi vilkkaampaa.
Jaksamista täksi illaksi, huomenna on taas uusi päivä. Eli koita mennä päivä kerrallaan. ISO HALI.

-Pinja-

 

[Pinja]

Hei!

Tulin vielä toivottamaan oikein rauhallista ja mukavaa joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Tämä tyty muuttaa tänään ja en tiedä kuinka kauan joudun olemaan netti pimennossa.

Jaksamista Katriinalle ja Vilkulle ja onnellista odotusta kaikille.

-Pinja-

 

[Anttuli.]

Ei voi sanoa muuta kuin, että kovasti voimia Katriina. Päivä kerrallaan kuten Pinja sanoi. Ja jos pystyt niin puhu, sen pitäisi helpottaa. Jos ei muuta niin nimettömänä netissä, jossa tosin on vaarana se suunnaton lauma ääliöitä, mutta on myös niitä, joilta voi saada tukea. Parhainta tietenkin olisi joku läheinen, miehesi, joka olisi läsnä myös fyysisesti.

Vaan minun on lähdettävä viimeisille jouluostoksille. Illalla sitten leffaan ja huomenna joulun viettoon. Takaisin joskus ennen uutta vuotta, toivottavasti.

Rauhallista joulua kaikille tasapuolisesti ja onnellista odotusta!

Anttuli ja kaveri

 

[Katriina _]

Iloista joulua myös minun puolestani kaikille, tänään on jo huomattavasti parempi päivä, mutta silti surettaa. Ehkä kun tämä työstressi alkaa helpottaa, niin hiljalleen alkaa joulumielikin tulla ja lohduttaa toi asiakkailta saatu muhkea joulupakettikin (vaikkakin sisälsi pääosin alkoholijuomia...).

Mut joulumieltä kaikille teille, syökää kunnolla ja nauttikaa muutamasta hyvin ansaitusta vapaasta (toivottavasti siis kaikilla on jouluna vapaata)!