S
V
Vilkku_
Vieras
ONNEA KATRIINALLE JA KOKO PERHEELLE!!! Ihanaa!
Odotellaan innolla synnytyskertomusta ja minua kiinnostaa kovasti osuiko ennustuksesi sukupuolen suhteen oikeaan?? Onnea arjen totutteluun!
Vilkku rv.27+5
Odotellaan innolla synnytyskertomusta ja minua kiinnostaa kovasti osuiko ennustuksesi sukupuolen suhteen oikeaan?? Onnea arjen totutteluun!
Vilkku rv.27+5
D
Daisy.
Vieras
Oih, ihanaa, kovasti onnea Katriinalle ja perheelle! Jaksuja myöskin vauva-arkeenne! Synnytyskertomusta odotan minäkin kovasti, tulehan kertomaan kunhan vaan jaksat ja ehdit. Ja tietenkin kaikkea muutakin, millainen pakkaus uusi perheenjäsenenne on ja miltä elämä käärön kanssa tuntuu.
Tilasin uudesta neuvolasta ajan ja samalla kävi ilmi, että heillä seuraava synnytysvalmennus alkaa kun mulla alkaa 39. vk. Heh, saas nähdä ehdinkö saamaan valmennusta laisinkaan! Millaisia kokemuksia teillä kokeneilla on, oliko siitä jotain hyötyä? Etenkin te synnytyksen jo läpikäyneet.
Sellalle, täällä ei kilpirauhaskokeet kuulu neuvolan verikokeisiin, mutta pyysin sen erikseen ottamaan, koska tiesin mun arvoissa olleen jotain häikkää (kävin lapsettomuuslääkärillä ennen tärppiä), no niiden ekalla labrakäynnillä otettujen kokeiden tulokset jäi hämärän peittoon, kun mun ensimmäinen neuvolantätini ei osannut niitä koneelta katsoa. Pölönä luulin, että joku olisi ottanut yhteyttä, jos niissä olisi jotain häikkää ollut. Seuraavalta neuvolantätiltä sain tulokset (olivat kuulemma yhden napin painalluksen takana), sitten ne otettiin uudelleen ja sitten mua pompoteltiin lääkäriltä toiselle ennen kuin sain lääkkeet. No parempi, että selvisi myöhään kun ei silloinkaan! Ja onneksi mun vajaatoiminta on lievimmästä päästä
Toivottavasti Pinjalla ja vauvalla kaikki hyvin!!! Kuulumisia odotellen!
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Daisy (34. rvk)
Tilasin uudesta neuvolasta ajan ja samalla kävi ilmi, että heillä seuraava synnytysvalmennus alkaa kun mulla alkaa 39. vk. Heh, saas nähdä ehdinkö saamaan valmennusta laisinkaan! Millaisia kokemuksia teillä kokeneilla on, oliko siitä jotain hyötyä? Etenkin te synnytyksen jo läpikäyneet.
Sellalle, täällä ei kilpirauhaskokeet kuulu neuvolan verikokeisiin, mutta pyysin sen erikseen ottamaan, koska tiesin mun arvoissa olleen jotain häikkää (kävin lapsettomuuslääkärillä ennen tärppiä), no niiden ekalla labrakäynnillä otettujen kokeiden tulokset jäi hämärän peittoon, kun mun ensimmäinen neuvolantätini ei osannut niitä koneelta katsoa. Pölönä luulin, että joku olisi ottanut yhteyttä, jos niissä olisi jotain häikkää ollut. Seuraavalta neuvolantätiltä sain tulokset (olivat kuulemma yhden napin painalluksen takana), sitten ne otettiin uudelleen ja sitten mua pompoteltiin lääkäriltä toiselle ennen kuin sain lääkkeet. No parempi, että selvisi myöhään kun ei silloinkaan! Ja onneksi mun vajaatoiminta on lievimmästä päästä
Toivottavasti Pinjalla ja vauvalla kaikki hyvin!!! Kuulumisia odotellen!
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Daisy (34. rvk)
N
Neilikka..
Vieras
Onnea Katriinalle ja perheelle! Pitääpä mennä toitottamaan tuolle ajattelijoiden puolelle, että täällä on ihania uutisia!
Terveisiä kaikille tutuille, toivottavasti tullaan pian perässä tänne - omalla kohdalla kyllä vaikuttaa valjulta, mutta toivotaan parasta.
Terveisiä kaikille tutuille, toivottavasti tullaan pian perässä tänne - omalla kohdalla kyllä vaikuttaa valjulta, mutta toivotaan parasta.
S
Saana...
Vieras
A
Anttuli.
Vieras
Yhä kokonaisena eikä kaverilla ole aikomustakaan tulla ulos lähipäivinä.. Odottajan aika on tosiaan pitkä.
Oli kai nuo synnytysvalmennukset ihan hyviä ainaki tällä hetkellä tuntuu siltä. Tosin paljon jäi kysymyksiä, mutta ko ois sillon tajunnu kysyä niin ois saanu niihin vastaukset. Eniten minusta oli hyötyä siitä viimesestä, eli lapsenhoitoa koskevasta osasta ko itellä ei oo minkäänlaista kokemusta pienistä lapsista. Vaan tosiaan sen näkkee sitte ko vauva syntyy, että oliko valmennuksesta mitään hyötyä.
Toivottavasti Pinjalla on kaikki hyvin ja on vaan niin kiireinen, ettei kerkeä enää tänne.
anttuli 40+1
Oli kai nuo synnytysvalmennukset ihan hyviä ainaki tällä hetkellä tuntuu siltä. Tosin paljon jäi kysymyksiä, mutta ko ois sillon tajunnu kysyä niin ois saanu niihin vastaukset. Eniten minusta oli hyötyä siitä viimesestä, eli lapsenhoitoa koskevasta osasta ko itellä ei oo minkäänlaista kokemusta pienistä lapsista. Vaan tosiaan sen näkkee sitte ko vauva syntyy, että oliko valmennuksesta mitään hyötyä.
Toivottavasti Pinjalla on kaikki hyvin ja on vaan niin kiireinen, ettei kerkeä enää tänne.
anttuli 40+1
V
Vilkku_
Vieras
Ja Anttulikin menee jo yliajalla!... Voi meitä! Kauhistuttaa kyllä ajatus että joutuisi tuolla kesähelteellä ison mahan kanssa sinnitellä yliajalla.. Pitänee siinä tapauksessa tehdä kaikki luvallinen ja luvaton.. Alkaa jo nyt välillä tuntua siltä että tuo masu alkaa olee välillä tiellä. Ruokaa voi syödä ainoastaan vähän kerralla ettei ala närästää tai tuu ihan ähky oloa. Ja tätä masun kasvua pitäis kattella vielä melkeen kolme kuukautta..... APUA! Sf-mitta oli kyllä ihan keskikäyrällä viime viikolla rv.27+ mitta 24cm. mut masu on jo niin pinkee et huh. Painoo on tullut alusta n.8-9 kg. Hb oli 110 mikä selittänee jatkuvan väsymyksen. Terkkari sanoi kuitenkin ettei yhtä obsidania enempää saa päivässä ottaa.. Mut eiks joku teistä oo syöny sitä kaksikin päivässä? Verenpainekin edelleen matala minulle joten salmiakkia olen vielä nautiskellut. Daisy, mites sun masun-kasvu ja mitat? Ja koska jäät lomalle? Mulla ois viel 5 vkoo töitä ennen vuosiloman alkua. Äippis alkaa vasta 22.6. Ja yksi uusi vaiva on ilmennyt; iltaisin nukkumaan mennessä jalat tuntuvat tosi "levottomilta". Ja kun muutenkin alkaa olla hankalaa asennon löytäminen niin nukkamaan meno on oikea ohjelma-numero.
Pinja on täälläkin kovasti mielessä. Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin. Muistaakseni Tammisaaresta ei "pääsekään" niin nopeasti kotiin kuin muista paikoista. Olikohan niin että siellä pitää imetyskin saada hyvin sujumaan ennen mahdollisuuttakaan kotiutumiseen?...
Katriinalle voimia vauva-arkeen. Ja Anttulille malttia odotukseen sekä onnea synnytykseen.
Ja muille hyviä vointeja!
Vilkku ja erittäin vilkas futari rv.28+1
Pinja on täälläkin kovasti mielessä. Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin. Muistaakseni Tammisaaresta ei "pääsekään" niin nopeasti kotiin kuin muista paikoista. Olikohan niin että siellä pitää imetyskin saada hyvin sujumaan ennen mahdollisuuttakaan kotiutumiseen?...
Katriinalle voimia vauva-arkeen. Ja Anttulille malttia odotukseen sekä onnea synnytykseen.
Ja muille hyviä vointeja!
Vilkku ja erittäin vilkas futari rv.28+1
D
Daisy.
Vieras
Maanantai huomenet!
Kovin tuntuvat ajatusvauvat masussa pitkään viihtyvän! Todennäköisesti ehditään mekin käymään ne valmennukset vaikka moneen kertaan, jos samaan malliin mennään yliajalle.
Mulla on viikko vielä töitä ja sitten alkaa se kauan odotettu äippäloma Viikonloppuna koottiin pinnis ja mä jo pesin pesukone kuumana niitä pikku pikku vaatteita! Ihanaa puuhaa, siis vielä toistaiseksi...
Mulla hb oli alimmillaan 106, jolloin söin aamuin illoin Obsidania. Viime mittauksessa oli 116 ja sen jälkeen olen syönyt yhden illalla ja lisänä sitä Multi-tabs raskautta aamuisin, joissa kanssa hitusen rautaa.
Mulla sf-mitta huitelee lähellä yläkäyrää, viikolla 30 ollut 28 ja viikolla 31 masuasukki oli ultrassa jo pari kiloinen. Hassuja muuten nuo ihmisten kommentit mun masusta, kun joidenkin mielestä se on tosi pieni ja joidenkin mielestä jo ihan valtava! Painoa mulle on tullut 13 kg alusta. Ihmettelen kyllä, että on noinkin paljon noussut, kun musta tuntuu, että olen syönyt aika terveellisesti ja vähemmänkin kuin ennen + oksennellut nyt taas ihan päivittäin. Mutta en jaksa sitä kauheasti murehtia, kesällä sitten vaan pitkää vaunulenkkiä! Saman olen huomannut kun Vilkkukin, että annoskokoja on pitänyt reilusti pienentää, muuten iskee armoton ähky ja närästys.
Terkka muuten kyseli viimeksi, että onko mua supistellut. Vastasin ettei, mutta sitten kun mittasi tuon sf:n niin väitti, että mua supisteli parasta aikaa, ai jaa... en mä mitään ole huomannut, kun ei tosiaan tuntunut yhtään miltään!
Viikonjatkoja!
-Daisy
Kovin tuntuvat ajatusvauvat masussa pitkään viihtyvän! Todennäköisesti ehditään mekin käymään ne valmennukset vaikka moneen kertaan, jos samaan malliin mennään yliajalle.
Mulla on viikko vielä töitä ja sitten alkaa se kauan odotettu äippäloma
Viikonloppuna koottiin pinnis ja mä jo pesin pesukone kuumana niitä pikku pikku vaatteita! Ihanaa puuhaa, siis vielä toistaiseksi... Mulla hb oli alimmillaan 106, jolloin söin aamuin illoin Obsidania. Viime mittauksessa oli 116 ja sen jälkeen olen syönyt yhden illalla ja lisänä sitä Multi-tabs raskautta aamuisin, joissa kanssa hitusen rautaa.
Mulla sf-mitta huitelee lähellä yläkäyrää, viikolla 30 ollut 28 ja viikolla 31 masuasukki oli ultrassa jo pari kiloinen. Hassuja muuten nuo ihmisten kommentit mun masusta, kun joidenkin mielestä se on tosi pieni ja joidenkin mielestä jo ihan valtava! Painoa mulle on tullut 13 kg alusta. Ihmettelen kyllä, että on noinkin paljon noussut, kun musta tuntuu, että olen syönyt aika terveellisesti ja vähemmänkin kuin ennen + oksennellut nyt taas ihan päivittäin. Mutta en jaksa sitä kauheasti murehtia, kesällä sitten vaan pitkää vaunulenkkiä! Saman olen huomannut kun Vilkkukin, että annoskokoja on pitänyt reilusti pienentää, muuten iskee armoton ähky ja närästys.
Terkka muuten kyseli viimeksi, että onko mua supistellut. Vastasin ettei, mutta sitten kun mittasi tuon sf:n niin väitti, että mua supisteli parasta aikaa, ai jaa... en mä mitään ole huomannut, kun ei tosiaan tuntunut yhtään miltään!
Viikonjatkoja!
-Daisy
P
Pinja
Vieras
Pitänee päästää teidät piinasta.
Meille syntyi poika 26.4 klo 9.19 painoa oli 4400 ja pituutta 51cm.
Synnytys käynnistettiin 25.4 kalvojen puhkaisulla ja 20 h tuskallisen yrittämisen jälkeen päädyttiin kuitenkin sektioon. Synnyttämisestä voin kirjoittaa myöhemmin lisää jos joku haluaa kuulla. Tosin se ei ole välttämättä mukavaa luettavaa. mutta loppu hyvin kaiki hyvin.
Nyt ollaan oltu kotona kohta viikko ja mukavasti on mennyt. Pieniä vatsa vaivoja pikkusella tosin on johtuen varmaan mun lääkityksestä jota joudun leikkauksen takia ja verenpaineen takia syömään, mutta uskon, että tasaantuu kun lopetan niiden syömisen.
En nyt kerennyt lukea muiden kuulumisia ja nyt täytyy jo rientää, mutta palaan taas jossain vaiheessa.
Meille syntyi poika 26.4 klo 9.19 painoa oli 4400 ja pituutta 51cm.
Synnytys käynnistettiin 25.4 kalvojen puhkaisulla ja 20 h tuskallisen yrittämisen jälkeen päädyttiin kuitenkin sektioon. Synnyttämisestä voin kirjoittaa myöhemmin lisää jos joku haluaa kuulla. Tosin se ei ole välttämättä mukavaa luettavaa. mutta loppu hyvin kaiki hyvin.
Nyt ollaan oltu kotona kohta viikko ja mukavasti on mennyt. Pieniä vatsa vaivoja pikkusella tosin on johtuen varmaan mun lääkityksestä jota joudun leikkauksen takia ja verenpaineen takia syömään, mutta uskon, että tasaantuu kun lopetan niiden syömisen.
En nyt kerennyt lukea muiden kuulumisia ja nyt täytyy jo rientää, mutta palaan taas jossain vaiheessa.
V
-Vanilla-
Vieras
Sydämelliset onnittelut Pinja, koko perheelle !! Kovin teitä koeteltiin, mutta lopuksi saitte palkinnoista parhaan - kauan odotetun nyyttinne.. Luulisin, että varmasti kaikki tahtovat kuulla kokemuksesi. Tule kertomaan heti kun ehdit ja jaksat. Kukakohan pyöräyttää ensimmäisen tytön =) ?
"Oman lapsen, pienen linnun,
kannoit alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliisi saat ottaa sen.
Tunnet käden pienen, hennon,
tunnet posken pehmeän.
Voisko olla kauniimpaa,
kuin alku uuden elämän."
-Vanilla-
"Oman lapsen, pienen linnun,
kannoit alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliisi saat ottaa sen.
Tunnet käden pienen, hennon,
tunnet posken pehmeän.
Voisko olla kauniimpaa,
kuin alku uuden elämän."
-Vanilla-
K
Kolmen Äippä
Vieras
Moikka.
Jämähdin nyyhkien lukemaan tätä ihanaa ketjua ;o) ja itse kärväilen vauvakuumeessa....
ONNEA teille kaikille; jos vauvan saaneille sekä vielä odottaville !!
Erityisen ihana oli jonkun Kaarina Helakisan tänne laittama runo...nyyh!
Niin ihana - ja todellinen !
Niin, ja tietysti myös tämä "Vanillan" laittama on ihana.
Tsemppiä jokaiselle siis ja kauniita kesäpäiviä =o}
Jämähdin nyyhkien lukemaan tätä ihanaa ketjua ;o) ja itse kärväilen vauvakuumeessa....
ONNEA teille kaikille; jos vauvan saaneille sekä vielä odottaville !!
Erityisen ihana oli jonkun Kaarina Helakisan tänne laittama runo...nyyh!
Niin ihana - ja todellinen !
Niin, ja tietysti myös tämä "Vanillan" laittama on ihana.
Tsemppiä jokaiselle siis ja kauniita kesäpäiviä =o}
V
-Vanilla
Vieras
Päivitetäänpäs listaa hiukan.. =)
-Vanilla-, esikoinen, LA 12.2.07 - poika 2.2.07 (3400 g ja 50 cm)
Pinja, esikoinen, LA 10.4.07 - poika 26.4.07 (4400 g ja 51 cm)
Katriina, esikoinen, LA 21.4.07 - poika 27.4.07 (48 cm)
Anttuli, esikoinen, LA 4.5.07
sari-77, esikoinen, LA 15.5.07
Daisy, esikoinen, LA 21.6.07
Vilkku, esikoinen, LA 28.7.07
Sella, esikoinen, LA 24.9.07
Jellybean, esikoinen LA 15.10.07
-Vanilla-, esikoinen, LA 12.2.07 - poika 2.2.07 (3400 g ja 50 cm)
Pinja, esikoinen, LA 10.4.07 - poika 26.4.07 (4400 g ja 51 cm)
Katriina, esikoinen, LA 21.4.07 - poika 27.4.07 (48 cm)
Anttuli, esikoinen, LA 4.5.07
sari-77, esikoinen, LA 15.5.07
Daisy, esikoinen, LA 21.6.07
Vilkku, esikoinen, LA 28.7.07
Sella, esikoinen, LA 24.9.07
Jellybean, esikoinen LA 15.10.07
A
Anttuli.
Vieras
Oikein valtavat onnittelut Pinjalle pienestä prinssistä!
Kylläpä meille vaan syntyy poikia. Saapa nähä, tuleeko mulle sitte ajatusten ensimmäinen prinsessa. Edellyttäen, että tämä joskus suostuu syntymään.. Näköjään Vanilla ainoa, jolla tullu ennen laskettua, joten ei kai tässä kannata vielä hättäillä.
Ulkona on karmea vesikuuro ja pitäs lähteä hakkeen miestä töistä.. Saa nähä, alkaako ukkostaan.
Anttuli 40+3
Kylläpä meille vaan syntyy poikia. Saapa nähä, tuleeko mulle sitte ajatusten ensimmäinen prinsessa.
Edellyttäen, että tämä joskus suostuu syntymään.. Näköjään Vanilla ainoa, jolla tullu ennen laskettua, joten ei kai tässä kannata vielä hättäillä.Ulkona on karmea vesikuuro ja pitäs lähteä hakkeen miestä töistä.. Saa nähä, alkaako ukkostaan.
Anttuli 40+3
M
Minni80
Vieras
Onnittelut Katriinalle ja Pinjalle!
Ihania myöskin noi runot, silmät kostuivat vaikka työaikana luinkin... : )
Ihania myöskin noi runot, silmät kostuivat vaikka työaikana luinkin... : )
V
Vilkku_
Vieras
ONNEA Pinjalle ja koko perheelle!!! =)
Ei täällä voi muuta kuin hymyillä leveästi! Ihania pikku prinssejä syntynyt tähän maailmaan. Yritetään me muut vielä odottavat kuitenkin nauttia vielä näistä viimeisistä hetkistä ennen jonkin suuren alkua!
Anttuli, käypä sä ilmoittautumassa täällä nyt päivittäin jos vaan jaksat niin tiedetään pitää peukkuja kun ei susta sit vähään aikaan kuulu! Ja oishan se rinsessakin tervetullut tähän ketjuun!
Vilkku-ähkymähky
Ei täällä voi muuta kuin hymyillä leveästi! Ihania pikku prinssejä syntynyt tähän maailmaan. Yritetään me muut vielä odottavat kuitenkin nauttia vielä näistä viimeisistä hetkistä ennen jonkin suuren alkua!
Anttuli, käypä sä ilmoittautumassa täällä nyt päivittäin jos vaan jaksat niin tiedetään pitää peukkuja kun ei susta sit vähään aikaan kuulu! Ja oishan se rinsessakin tervetullut tähän ketjuun!
Vilkku-ähkymähky
S
Sella.
Vieras
Onnea Pinjalle!
Kylläpäs onkin poikavoittoista! Kyllä mä ainakin olen Pinja sun synnytyskertomuksen valmis lukemaan, vaikka sisältäisikin epämukavia asioita. Eli jos vaan jaksat kirjoitella sen meille joskus, niin kiva olisi.
Osaatteko muuten neuvoa jotain liikettä, jolla voisi kotona treenata selkälihaksia? Masulla kun ei voi maata.
Kylläpäs onkin poikavoittoista! Kyllä mä ainakin olen Pinja sun synnytyskertomuksen valmis lukemaan, vaikka sisältäisikin epämukavia asioita. Eli jos vaan jaksat kirjoitella sen meille joskus, niin kiva olisi.
Osaatteko muuten neuvoa jotain liikettä, jolla voisi kotona treenata selkälihaksia? Masulla kun ei voi maata.
S
Sella.
Vieras
-Vanilla-, esikoinen, LA 12.2.07 - poika 2.2.07 (3400 g ja 50 cm)
Pinja, esikoinen, LA 10.4.07 - poika 26.4.07 (4400 g ja 51 cm)
Katriina, esikoinen, LA 21.4.07 - poika 27.4.07 (48 cm)
Anttuli, esikoinen, LA 4.5.07
sari-77, esikoinen, LA 15.5.07
Daisy, esikoinen, LA 21.6.07
Vilkku, esikoinen, LA 28.7.07
Sella, esikoinen, LA 21.9.07
Jellybean, esikoinen LA 15.10.07
Mulla olikin listassa väärä LA. Päivitetäänpä sekin oikeaksi. Kuinkas tuo sari-77? Ei ole hänestä mitään kuulunut..
Pinja, esikoinen, LA 10.4.07 - poika 26.4.07 (4400 g ja 51 cm)
Katriina, esikoinen, LA 21.4.07 - poika 27.4.07 (48 cm)
Anttuli, esikoinen, LA 4.5.07
sari-77, esikoinen, LA 15.5.07
Daisy, esikoinen, LA 21.6.07
Vilkku, esikoinen, LA 28.7.07
Sella, esikoinen, LA 21.9.07
Jellybean, esikoinen LA 15.10.07
Mulla olikin listassa väärä LA. Päivitetäänpä sekin oikeaksi. Kuinkas tuo sari-77? Ei ole hänestä mitään kuulunut..
A
Anttuli.
Vieras
Yhä täällä.. Parin viikon ajan sitte käyn täällä päivittäin sanomassa, ettei taaskaan ole tapahtunu mitään.
Sari-77 kävi täällä joskus vaihtamassa muutaman lauseen, mutta valitettavasti on vetäytyny taustalle.
Mieki kyllä mielelläni luen synnytyskertomuksia. Hyvä varautua erilaisiin tilanteisiin ko yksikään synnytys ei ole samanlainen.
Tiskit ja kävely oottavat. Tai luultavasti vaan tiskit ko ulkona taitaa kohta sattaa vettä.
Kypsynyt Anttuli 40+4
Sari-77 kävi täällä joskus vaihtamassa muutaman lauseen, mutta valitettavasti on vetäytyny taustalle.
Mieki kyllä mielelläni luen synnytyskertomuksia. Hyvä varautua erilaisiin tilanteisiin ko yksikään synnytys ei ole samanlainen.
Tiskit ja kävely oottavat. Tai luultavasti vaan tiskit ko ulkona taitaa kohta sattaa vettä.
Kypsynyt Anttuli 40+4
D
Daisy.
Vieras
Lämpimät onnittelut Pinjan perheelle. Kiva kuulla, että kaikki päättyi kuitenkin lopulta hyvin. Huh, 20 tuntia on aika pitkä aika...
Mites Anttuli sulla ne verenpaineet ja valkuaiset? Muistelen, että niissä oli jossain vaiheessa jotain häikkää.
-Daisy
Mites Anttuli sulla ne verenpaineet ja valkuaiset? Muistelen, että niissä oli jossain vaiheessa jotain häikkää.
-Daisy
V
-Vanilla-
Vieras
Voin vain Anttuli kuvitella kuinka PITKÄLTÄ odottavan aika tuntuu.. Mutta toisaalta, ajattele kuinka jänniä aikoja te miehesi kanssa elätte, vauveli saattaa syntyä ihan millä hetkellä hyvänsä =) Muutaman viikon sisällä teillä on jo oma pikkuinen. Ihanaa..
Miehen kanssa juteltiin lapsista ja olisihan tuolle naperolle jossakii vaiheessa mukava saada sisarus. Ei nyt todellakaan ihan vielä ole suunnitelmissa saattaa pikkukakkosta alulle, mutta sitten kun aika on oikea. Tahtoisin lapseni pienillä ikäeroilla, jos vain mahdollista. Se kun ei ole meistä kiinni vaikka kuinka tahtoisi =) Nyt me kuitenkii nautitaan tästä lapsesta täysin rinnoin ja seurataan kuinka hän muuttuu ja kehittyy, 3 kuukaudessakii muutos on valtava.
Pinja tosiaan sai tehdä töitä saattaessaan prinssinsä maailmaan.. 20 tuntia tosiaan on pitkä aika. Itselläni kun synnytys kesti kaikkineen vain 4 tuntia 20 minuuttia. Oli nopea ja helppo, mutta kivulias synnytys. Ja jos sitä olisi kestänyt 20 tuntia, niin huh huh.. Hattua täytyy nostaa Pinjalle =) Vaikka kyllä niitä voimia ja kestävyyttä pakon edessä kummasti löytyy. Ja varsinkin kun tietää, että mitä ihanin palkinto odottaa.
Jännityksellä odotan Pinjan sekä Katriinan synnytyskertomuksia.. Sekä myös kuulumisia vauva-arjesta.
Meillä ollaan hieman otettu takapakkia tuon nukkumisen kanssa. Selvä rytmi oli jo jonkin aikaa havaittavissa, mutta nyt ei tunnu olevan taas minkäänlaisesta rytmistä tietoakaan. Yöt menee jotenkuten (1-2 syöttöä), mutta päikkäreille mennään aina miten sattuu ja silloinkii taistellen. Täytyy sanoa, että on sitkeä napero.. vasta hirmuisen pilkkimisen ja kitinän jälkeen antaa unelle vallan. Nytkii kuuluu ähinää ja unilaulua sängystä, mutta silmät rävähtää vähän väliä auki. Ei kuitenkaan kitise, joten annan hänen olla siellä jos vaikka tapahtuisi ihme ja nukkumatti veisi mukanaan. Tänään ei ole vielä nukuttukkaan kuin pieniä torkkuja. Yritin nukuttaa ulos vaunuihin, mutta nukkui siellä runsaan puolituntia ja alkoi hirmuinen huuto. Huutoa kesti toiset puolituntia ja sitten rauhoituttiin.. Normaalisti nyt olisi päikkäriaika (2-4 tuntia). Itellä on aikamoiset univelat, kun aamuherätykset on kuuden seitsemän maissa ja päiväunia en oikein osaa nukkua. Yritetty on. Mutta aikansa kutakin =) Ehkä sitä sitten joskus saa nukkua..
Maitoa onneksi tulee omiin ja tulisi varmaan muidenkii tarpeisiin. Niin kauan ajattelin mennä täysimetyksellä kuin vain maitoa piisaa. Kiinteisen aloittamista jännityksellä odotan, mutta sen asian kanssa en kiirehdi..
-Vanilla-
Miehen kanssa juteltiin lapsista ja olisihan tuolle naperolle jossakii vaiheessa mukava saada sisarus. Ei nyt todellakaan ihan vielä ole suunnitelmissa saattaa pikkukakkosta alulle, mutta sitten kun aika on oikea. Tahtoisin lapseni pienillä ikäeroilla, jos vain mahdollista. Se kun ei ole meistä kiinni vaikka kuinka tahtoisi =) Nyt me kuitenkii nautitaan tästä lapsesta täysin rinnoin ja seurataan kuinka hän muuttuu ja kehittyy, 3 kuukaudessakii muutos on valtava.
Pinja tosiaan sai tehdä töitä saattaessaan prinssinsä maailmaan.. 20 tuntia tosiaan on pitkä aika. Itselläni kun synnytys kesti kaikkineen vain 4 tuntia 20 minuuttia. Oli nopea ja helppo, mutta kivulias synnytys. Ja jos sitä olisi kestänyt 20 tuntia, niin huh huh.. Hattua täytyy nostaa Pinjalle =) Vaikka kyllä niitä voimia ja kestävyyttä pakon edessä kummasti löytyy. Ja varsinkin kun tietää, että mitä ihanin palkinto odottaa.
Jännityksellä odotan Pinjan sekä Katriinan synnytyskertomuksia.. Sekä myös kuulumisia vauva-arjesta.
Meillä ollaan hieman otettu takapakkia tuon nukkumisen kanssa. Selvä rytmi oli jo jonkin aikaa havaittavissa, mutta nyt ei tunnu olevan taas minkäänlaisesta rytmistä tietoakaan. Yöt menee jotenkuten (1-2 syöttöä), mutta päikkäreille mennään aina miten sattuu ja silloinkii taistellen. Täytyy sanoa, että on sitkeä napero.. vasta hirmuisen pilkkimisen ja kitinän jälkeen antaa unelle vallan. Nytkii kuuluu ähinää ja unilaulua sängystä, mutta silmät rävähtää vähän väliä auki. Ei kuitenkaan kitise, joten annan hänen olla siellä jos vaikka tapahtuisi ihme ja nukkumatti veisi mukanaan. Tänään ei ole vielä nukuttukkaan kuin pieniä torkkuja. Yritin nukuttaa ulos vaunuihin, mutta nukkui siellä runsaan puolituntia ja alkoi hirmuinen huuto. Huutoa kesti toiset puolituntia ja sitten rauhoituttiin.. Normaalisti nyt olisi päikkäriaika (2-4 tuntia). Itellä on aikamoiset univelat, kun aamuherätykset on kuuden seitsemän maissa ja päiväunia en oikein osaa nukkua. Yritetty on. Mutta aikansa kutakin =) Ehkä sitä sitten joskus saa nukkua..
Maitoa onneksi tulee omiin ja tulisi varmaan muidenkii tarpeisiin. Niin kauan ajattelin mennä täysimetyksellä kuin vain maitoa piisaa. Kiinteisen aloittamista jännityksellä odotan, mutta sen asian kanssa en kiirehdi..
-Vanilla-
A
Anttuli.
Vieras
Reippaalla vaappumisella käyty ja tiskattu. Mitähän sitten..
Verenpaineita yhä täällä mittailen ja koholla ne on. Ei kuitenkaan tarpeeksi koholla. Tai no, neuvolassa ne vetelee lukemia 147 ja 101, mutta kotona yleensä alle 140 ja 95. Valkuaisia on silloin tällöin, nyt parina päivänä ollu yhellä plussalla. Huomenna onki sitte neuvola just noitten takia, mutta meinasi terkkari, että jos mulle ois myrkytys tullu nii se ois jo tullu. Tai jotain.
Anttuli
Verenpaineita yhä täällä mittailen ja koholla ne on. Ei kuitenkaan tarpeeksi koholla. Tai no, neuvolassa ne vetelee lukemia 147 ja 101, mutta kotona yleensä alle 140 ja 95. Valkuaisia on silloin tällöin, nyt parina päivänä ollu yhellä plussalla. Huomenna onki sitte neuvola just noitten takia, mutta meinasi terkkari, että jos mulle ois myrkytys tullu nii se ois jo tullu. Tai jotain.
Anttuli
K
Katriina _
Vieras
-Vanilla-, esikoinen, LA 12.2.07 - poika 2.2.07 (3400 g ja 50 cm)
Pinja, esikoinen, LA 10.4.07 - poika 26.4.07 (4400 g ja 51 cm)
Katriina, esikoinen, LA 21.4.07 - poika 27.4.07 (2860 g ja 48 cm)
Anttuli, esikoinen, LA 4.5.07
sari-77, esikoinen, LA 15.5.07
Daisy, esikoinen, LA 21.6.07
Vilkku, esikoinen, LA 28.7.07
Sella, esikoinen, LA 21.9.07
Jellybean, esikoinen LA 15.10.07
Nyt kun poitsu nukkuu ulkona, niin ehdin pikkasen kirjoitella, pitää vaan kohta herätellä, jotta nukkuisi yölläkin. Lisäsin tuon pojan syntymäpainon tuonne, nyt 1,5 viikon vanhana onkin sitten jo komiasti yli kolmen kilon.
Meille tuli lähtö sairaalaan torstaina 26.4. illalla. Koko päivän oli tullut suunnilleen 10 minuutin välein sellaisia ihan tuntuvia supistuksia, mutta jossain vaiheessa alkuillasta alkoi jo tehdä vähän kipeääkin ja supistusten väli oli siinä 8 minuuttia. Ihan rauhassa kateltiin telkkaria kumminkin iltasella ja mä vähän silti siinä sivussa pakkailin kassiin puuttuvia tavaroita, kun jotenkin oli semmoinen fiilis, että saattaa olla lähtö käsillä. Jossain vaiheessa tuli sitten semmoista liman ja verensekaista vuotoakin ja siitä tiesin viimeistään, että synnytys alkaa varmaankin ihan pian.
Kun supistusten väli alkoi olla siinä 5 - 6 minuuttia mies päätti, että nyt lähdetään. Mun kärvistely aina supistuksen tullessa mahtoi olla mielenkiintoista katseltavaa enkä oisi itse halunnut vielä siinäkään vaiheessa lähteä, mutta mies melkein pakotti ja niinpä joskus puoli 11 oltiin sairaalalla. Kätilö otti meidät vastaan ja kyseli supistuksista ja muusta ja sitten mentiin tutkittavaksi, mies jäi odotushuoneeseen. Tulos oli, että kohdunsuu oli 3 cm auki ja synnytys hyvin käynnissä, niinpä pääsimme sitten suoraan synnytyssaliin vaihdettuani ylleni erittäin hemaisevat sairaalaan vaatteet. Esitin toiveen, etten välttämättä halua kivunlievitystä, mikäli pärjään ilmankin.
Sitten odoteltiin. Mä istuin keinutuolissa ja mahaan laitettiin piuhat kiinni vauvan sykkeen ja supistusten seuraamiseksi. Selkäpuolelle sain lämmitetyn kaurapussin supistuksia helpottamaan, kipu tuntui pahempana selässä. Kätilö kehui, että hengitin kuulemma hienosti aina supistuksen tullessa, jotenkin se meni ihan automaattisesti.
En muista mitä kello oli, joka tapauksessa yli puolen yön, kun kivut olivat sitä luokkaa, että koin etten enää pärjännyt ilman lääkettä. Niinpä siirryin keinutuolista sänkyyn ja alettiin kokeilla ilokaasua. Sitä ennen kätilö tutki mut ja totesi, että kohdunsuu on siinä 3 - 4 cm auki. Olin pettynyt, niin vähän. Vähän väliä sain kutsua kätilöä paikalle, kun pissa- ja kakkahätä oli jatkuva ja olin piuhoissa kiinni, mutta pakko oli vessaan päästä. Mies yritti kovasti autella ja antaa juomista ja tehdä mun olon mukavaksi, mutta aina supistuksen tullessa meni jotenkin vaikeeksi, kait sen kivun katsominen oli sitten niin kauheeta. Niin, se ilokaasu ei tosiaan mun kohdalla toiminut. Eka annos meni ohi ja tokasta tuli sen nousuhumalan jälkeen sellainen olo kuin olisi juonut liikaa ja sitten alkoikin oksettaa. Oksennusta ei kuitenkaan tullut ja niinpä urheasti kokeilin vielä kolmannen kerran välttääkseni epiduraalin.
Kolmas kerta teki samat kuin toinenkin, joten sitten alettiinkin laittaa puudutusta. Se oli ehkä kamalin paikka koko synnytyksen aikana. Mutta kun se helpotti, niin helpotus olikin suunnaton. Kipu siirtyi mahasta ja selästä pyllyyn, mutta sen "järkyttävän kakkahädän tunteen" kesti siltikin paremmin kuin mielettömän kiristyksen vatsassa ja selässä. Eka puudutus kesti pari tuntia ja sitten tutkittiin taas, siinä vaiheessa olinkin 8 cm auki. En siis saanut enää toista kokoannosta epiduraalia, laitettiin vähän pienempi annos, koska ponnistusvaihe oli lähellä. Ajankulu on multa unohtunut, samoin supistusten väli. Mies kertoi, että epiduraalin jälkeen supistusten väli hieman piteni, mutta hetken päästä lyheni jälleen ja kun se oli jotain 3 minuuttia multa puhkaistiin kalvon, koska lapsivesi ei koskaan mennyt. Vähän ajan päästä sain alkaa ponnistaa.
Vaikeinta ponnistuksessa oli tietää, milloin supistus on ohi. Supistuksen alussa ponnistus sujui siis loistavasti, mutta koska en tuntenut lainkaan milloin supistus loppuu, ponnistin myös väärässä kohtaa. Kiroilin ja huusin ja valitin etten jaksa. Aina siinä vaiheessa, kun vauva pää oli melkein tulossa ulos lopetin ponnistuksen, kun tunsin etten vaan jaksa. Niin ja tosiaan sitä kakkaakin tuli siinä ponnistellessa siihen sängylle, mutta eipä sitä tarvinnut siinä hävetä ja ajatella. Lopulta kuitenkin sain jostain sitä voimaa ja ponnistin niin, että hetken päästä kuuluikin parkaisu. Enää ei tarvinnut ponnistaa, vaan kätilö auttoi loput vauvasta ulos käsivoimin ja tuloksena oli pieni ruttuinen, mustatukkainen poikavauva.
Jälkeisvaihe kesti vain 13 minuuttia ja tämän jälkeen sain muutaman tikin pieniin repeämiin, välilihaa ei ollut tarvinnut leikata. Vauva oli rinnalla paidan sisässä ja isä ja äiti kovin väsyneitä mutta onnellisia. Jonkun ajan kuluttua kätilö kylvetti pojan isän häntä valokuvatessa ja äidin levätessä. Sitten isä sai kapaloidun vauvan syliin ja minä pääsin suihkuun. Tämän jälkeen saimme aamiaista, ja sitten meidän vietiin osastolle.
Kerron sairaalassaoleskelusta myöhemmin lisää, poika tahtoo taas lisää ruokaa. Imetys sujuu meillä oikein mainosti ja poika on kasvanut kovasti. Niin, ja tosiaan se äidinvaistoni tiesi ennen syntymää, että poikahan se on =)
Pinja, esikoinen, LA 10.4.07 - poika 26.4.07 (4400 g ja 51 cm)
Katriina, esikoinen, LA 21.4.07 - poika 27.4.07 (2860 g ja 48 cm)
Anttuli, esikoinen, LA 4.5.07
sari-77, esikoinen, LA 15.5.07
Daisy, esikoinen, LA 21.6.07
Vilkku, esikoinen, LA 28.7.07
Sella, esikoinen, LA 21.9.07
Jellybean, esikoinen LA 15.10.07
Nyt kun poitsu nukkuu ulkona, niin ehdin pikkasen kirjoitella, pitää vaan kohta herätellä, jotta nukkuisi yölläkin. Lisäsin tuon pojan syntymäpainon tuonne, nyt 1,5 viikon vanhana onkin sitten jo komiasti yli kolmen kilon.
Meille tuli lähtö sairaalaan torstaina 26.4. illalla. Koko päivän oli tullut suunnilleen 10 minuutin välein sellaisia ihan tuntuvia supistuksia, mutta jossain vaiheessa alkuillasta alkoi jo tehdä vähän kipeääkin ja supistusten väli oli siinä 8 minuuttia. Ihan rauhassa kateltiin telkkaria kumminkin iltasella ja mä vähän silti siinä sivussa pakkailin kassiin puuttuvia tavaroita, kun jotenkin oli semmoinen fiilis, että saattaa olla lähtö käsillä. Jossain vaiheessa tuli sitten semmoista liman ja verensekaista vuotoakin ja siitä tiesin viimeistään, että synnytys alkaa varmaankin ihan pian.
Kun supistusten väli alkoi olla siinä 5 - 6 minuuttia mies päätti, että nyt lähdetään. Mun kärvistely aina supistuksen tullessa mahtoi olla mielenkiintoista katseltavaa enkä oisi itse halunnut vielä siinäkään vaiheessa lähteä, mutta mies melkein pakotti ja niinpä joskus puoli 11 oltiin sairaalalla. Kätilö otti meidät vastaan ja kyseli supistuksista ja muusta ja sitten mentiin tutkittavaksi, mies jäi odotushuoneeseen. Tulos oli, että kohdunsuu oli 3 cm auki ja synnytys hyvin käynnissä, niinpä pääsimme sitten suoraan synnytyssaliin vaihdettuani ylleni erittäin hemaisevat sairaalaan vaatteet. Esitin toiveen, etten välttämättä halua kivunlievitystä, mikäli pärjään ilmankin.
Sitten odoteltiin. Mä istuin keinutuolissa ja mahaan laitettiin piuhat kiinni vauvan sykkeen ja supistusten seuraamiseksi. Selkäpuolelle sain lämmitetyn kaurapussin supistuksia helpottamaan, kipu tuntui pahempana selässä. Kätilö kehui, että hengitin kuulemma hienosti aina supistuksen tullessa, jotenkin se meni ihan automaattisesti.
En muista mitä kello oli, joka tapauksessa yli puolen yön, kun kivut olivat sitä luokkaa, että koin etten enää pärjännyt ilman lääkettä. Niinpä siirryin keinutuolista sänkyyn ja alettiin kokeilla ilokaasua. Sitä ennen kätilö tutki mut ja totesi, että kohdunsuu on siinä 3 - 4 cm auki. Olin pettynyt, niin vähän. Vähän väliä sain kutsua kätilöä paikalle, kun pissa- ja kakkahätä oli jatkuva ja olin piuhoissa kiinni, mutta pakko oli vessaan päästä. Mies yritti kovasti autella ja antaa juomista ja tehdä mun olon mukavaksi, mutta aina supistuksen tullessa meni jotenkin vaikeeksi, kait sen kivun katsominen oli sitten niin kauheeta. Niin, se ilokaasu ei tosiaan mun kohdalla toiminut. Eka annos meni ohi ja tokasta tuli sen nousuhumalan jälkeen sellainen olo kuin olisi juonut liikaa ja sitten alkoikin oksettaa. Oksennusta ei kuitenkaan tullut ja niinpä urheasti kokeilin vielä kolmannen kerran välttääkseni epiduraalin.
Kolmas kerta teki samat kuin toinenkin, joten sitten alettiinkin laittaa puudutusta. Se oli ehkä kamalin paikka koko synnytyksen aikana. Mutta kun se helpotti, niin helpotus olikin suunnaton. Kipu siirtyi mahasta ja selästä pyllyyn, mutta sen "järkyttävän kakkahädän tunteen" kesti siltikin paremmin kuin mielettömän kiristyksen vatsassa ja selässä. Eka puudutus kesti pari tuntia ja sitten tutkittiin taas, siinä vaiheessa olinkin 8 cm auki. En siis saanut enää toista kokoannosta epiduraalia, laitettiin vähän pienempi annos, koska ponnistusvaihe oli lähellä. Ajankulu on multa unohtunut, samoin supistusten väli. Mies kertoi, että epiduraalin jälkeen supistusten väli hieman piteni, mutta hetken päästä lyheni jälleen ja kun se oli jotain 3 minuuttia multa puhkaistiin kalvon, koska lapsivesi ei koskaan mennyt. Vähän ajan päästä sain alkaa ponnistaa.
Vaikeinta ponnistuksessa oli tietää, milloin supistus on ohi. Supistuksen alussa ponnistus sujui siis loistavasti, mutta koska en tuntenut lainkaan milloin supistus loppuu, ponnistin myös väärässä kohtaa. Kiroilin ja huusin ja valitin etten jaksa. Aina siinä vaiheessa, kun vauva pää oli melkein tulossa ulos lopetin ponnistuksen, kun tunsin etten vaan jaksa. Niin ja tosiaan sitä kakkaakin tuli siinä ponnistellessa siihen sängylle, mutta eipä sitä tarvinnut siinä hävetä ja ajatella. Lopulta kuitenkin sain jostain sitä voimaa ja ponnistin niin, että hetken päästä kuuluikin parkaisu. Enää ei tarvinnut ponnistaa, vaan kätilö auttoi loput vauvasta ulos käsivoimin ja tuloksena oli pieni ruttuinen, mustatukkainen poikavauva.
Jälkeisvaihe kesti vain 13 minuuttia ja tämän jälkeen sain muutaman tikin pieniin repeämiin, välilihaa ei ollut tarvinnut leikata. Vauva oli rinnalla paidan sisässä ja isä ja äiti kovin väsyneitä mutta onnellisia. Jonkun ajan kuluttua kätilö kylvetti pojan isän häntä valokuvatessa ja äidin levätessä. Sitten isä sai kapaloidun vauvan syliin ja minä pääsin suihkuun. Tämän jälkeen saimme aamiaista, ja sitten meidän vietiin osastolle.
Kerron sairaalassaoleskelusta myöhemmin lisää, poika tahtoo taas lisää ruokaa. Imetys sujuu meillä oikein mainosti ja poika on kasvanut kovasti. Niin, ja tosiaan se äidinvaistoni tiesi ennen syntymää, että poikahan se on =)
V
Vilkku_
Vieras
Mä täällä aloin ihan pillittää tosta Katriinan synnytyskertomuksesta. On se vaan niiiin liikkistä! Ihanaa kuulla synnytyksestä noin paljon vaikkakaan mikään synnytys ei olekaan toisensa kaltainen. Se kuitenkin valmistaa meitä muita omiin synnytyksiimme jollain tasolla. Kiitos Katriina! Ja kyllä tuo sairaalassa olokin kiinnostaa.
Vielä teiltä kaikilta jo synnyttäneiltä kysyisin; voitteko kuvailla sitä tunnetta kun vauva sieltä sitten viimein ulos tuli? Tuliko itku? Entäs miehenne reaktio?
Anttuli, voihan se olla et terkka lähettää sut vaik jo huomenna sairaalaan... Peukutusta!!!
Jee, tänään sain palkattua toisenkin tyypin meille töihin syksyksi. Eli nyt ei tarvi murehtia enää sitä!
Ja Daisyllä vika viikko....
Mulla 4 1/2 vielä....
Vilkku 28+3
Ai niin, mietin sellaista jos joku tietää; Jos lapsen suunnitellaan syntyvän sektiolla ja istukka on etuseinässä aikas matalalla, niin mites e sektio sit onnistuu? Eiks se leikkaushaava tuukin kuitenkin just alamasuun? Mietityttää kun jos tuo mun istukka ois vaik siirtyny ihan vaan vähän ylöspäin kohdunsuulta mut etuseinään... Mut sehän selvinnee ens viikolla kun on tarkistusultra. Kiinnostais muuten kovasti ottaa jo selvää sukupuoli...
Vielä teiltä kaikilta jo synnyttäneiltä kysyisin; voitteko kuvailla sitä tunnetta kun vauva sieltä sitten viimein ulos tuli? Tuliko itku? Entäs miehenne reaktio?
Anttuli, voihan se olla et terkka lähettää sut vaik jo huomenna sairaalaan... Peukutusta!!!
Jee, tänään sain palkattua toisenkin tyypin meille töihin syksyksi. Eli nyt ei tarvi murehtia enää sitä!
Ja Daisyllä vika viikko....
Mulla 4 1/2 vielä....
Vilkku 28+3
Ai niin, mietin sellaista jos joku tietää; Jos lapsen suunnitellaan syntyvän sektiolla ja istukka on etuseinässä aikas matalalla, niin mites e sektio sit onnistuu? Eiks se leikkaushaava tuukin kuitenkin just alamasuun? Mietityttää kun jos tuo mun istukka ois vaik siirtyny ihan vaan vähän ylöspäin kohdunsuulta mut etuseinään... Mut sehän selvinnee ens viikolla kun on tarkistusultra. Kiinnostais muuten kovasti ottaa jo selvää sukupuoli...
D
Daisy.
Vieras
Kiitokset Katriinalle yksityiskohtaisesta synnytyskertomuksesta! Oli tosi kivaa lukea sun kokemuksista, kun itselläkin alkaa ajatukset pyörimään enemmän ja enemmän synnytyksessä. Vai pieni ruttuinen mustatukkainen poitsu, ihanaa! Pinjan tarinaa odotellaan vielä... ja Katriinan osastoaikaa.
Olen miettinyt samaa kun Vilkkukin eli tota mahdollista sektiota ja istukkaa etuseinässä? Pitänee kysellä neuvolalääkäriltä synnytystapa-arvioissa viimeistään.
Anttulille roppakaupalla kärsivällisyyttä! Taihan eihän sitä tiedä vaikka olisi jo vauvanhakumatkalla!
Vähiin käy täällä piikit aamukammassa (4), eikä voisi kyllä työt enää vähempää kiinnostaa, kun ajatukset pyörii jo ihan muualla
Daisy
Olen miettinyt samaa kun Vilkkukin eli tota mahdollista sektiota ja istukkaa etuseinässä? Pitänee kysellä neuvolalääkäriltä synnytystapa-arvioissa viimeistään.
Anttulille roppakaupalla kärsivällisyyttä! Taihan eihän sitä tiedä vaikka olisi jo vauvanhakumatkalla!
Vähiin käy täällä piikit aamukammassa (4), eikä voisi kyllä työt enää vähempää kiinnostaa, kun ajatukset pyörii jo ihan muualla
Daisy
K
Katriina _
Vieras
Poitsu vielä aamu-unilla huonosti nukutun yön jälkeen, joten jatkan kertomusta vähän..
Mun synnytyksen kestoksi laskettiin 8 h 40 minuuttia alkaen siitä, kun supistuksia oli viiden minuutin välein eli tosi arvioitu kesto. Istukka painoi 420 grammaa ja verta meni synnytyksessä saman verran. Kun synnytys oli ohi, tunsin lievää pettymystä, koska tunsin etten ollut tehnyt kaikkeani ja nyt myöhemmin olen ajatellut, että oisin pystynyt ponnistamaan enemmän. Kätilö kävi sitten sairaalassa osastolla käymässä synnytyksen kanssani läpi ja oli kovasti huolissaan, ettei mulle jäänyt kammoa, kun niin kovasti valitin, etten pysty. Ei jäänyt, olisin valmis samanlaiseen melkein heti uudestaan. Tikitkin on jo kutakuinkin parantuneet eikä jälkivuotoakaan ole enää paljon. Painoa oli sunnuntaiaamuna 1,5 kiloa enemmän kuin ennen raskautta, joten kamalasti ei mulle niitä raskauskiloja kertynyt ja luotan siihen, että saan nämäkin "ylimääräiset" pois reilusti ennen häitä. Kaiken kaikkiaan paino taisi nousta siinä 8 - 9 kiloa. Kohtu oli miltei palautunut normaalimittoihin JO 3 tuntia synnytyken jälkeen, mitä kätilökin ihmetteli, kun ei ollut löytää painellessa kuin vatsalihakset (ne siis ei kadonneetkaan kokonaan raskauden aikana...)
Maitoa tulee tosi reilusti ja imetys lähti sairaalassa heti käyntiin, ei tarvittu lainkaan lisämaitoa. Itse asiassa maitoa tulee niin paljon, että sain maanantaina rintatulehduksen, kun rinnat olivat NIIN täynnä maitoa eikä poika ehtinyt ahkerasta tyhjennyksestä huolimatta syödä niin paljon. Onneksi sairaalassa oli annettu tietoa ja ohjetta mahdollisen rintatulehduksen varalle. Olin jo päivän mittaan tuntenut kuumotusta rinnoissa, mutta ajattelin, että helpottaa, kun poika syö. En kuitenkaan ehtinyt syöttää, kun tunsin että lämpö lähti nousuun ja se nousikin sitten hetkessä 39:ään. Ei siinä sitten muuta kuin särkylääkettä ja rintaa pumppaamaan. Kotihoito onneksi auttoi ja aamuksi lämpö oli laskenut normaaliin ja rinnatkin on saatu kuntoon. Enpä muuten oisi kuvitellut että jonain päivänä käytän D-kuppia =).
Sairaalassaolosta lupasin kirjoitella. Eka päivä meni siinä pientä otusta ihmetellessä, tosi väsyneenä, kun vuorokausi oli tullut valvottua putkeen, mutta eipä siinä vauva vierellä unta saanut. Ekana päivänä harjoiteltiin vähän imetystä ja vaipanvaihtoa, mutta suurimmaksi osaksi sain levätä ja ruokakin mulle tuotiin huoneeseen. Olin tosi kalpea eikä hoitajat uskaltaneet laskea mua jalkeille, vaikka itse tunsin voivani kohtalaisen hyvin.
Toinen päivä olikin jo sairaalan rutiineihin totuttelua. Minä kävin aamupalalla ja vauva nukkui sillä aikaa huoneessa kaukalossaan. Sitten lähdettiin hoitohuoneeseen hoitajien avustuksella harjoittelemaan pesuja ja vaipanvaihtoa ja pukemisia ja ottamaan punnitus. Tämän jälkeen koko päivä oli sairaalassa vauvan kanssa olemista, imetystä, nukuttamista, vaipanvaihtoa yms. Hoitajat kävivät säännöllisesti huoneessa katsomassa miten sujuu ja opastamassa imetyksessä. Meidän pienokainen oli niin rauhallinen, että saatoin jättää hänet nukkumaan huoneeseen, kun itse kävin ruokalassa syömässä tai kun menin suihkuun.
Näillä rutiineilla mentiin sitten maanantaille, (vappuaatto) jolloin pääsimme siis kotiin lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen. Vauvan paino oli lähtenyt jo nousuun silloin ja terveeltä vauvalta vaikutti, vaikkakin oli melko pieni, mutta normaalimitoissa silti. Erittäin positiivinen kuva jäi henkilökunnasta sairaalassa. Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin ensimmäinen hoitaja oli kyllä jäänyt jollekulle muulle vuosikymmenelle asenteineen ja kommentteineen, mutta en siitä sen enempää välittänyt.
Ei taaskaan kerkiä kirjottamaan kaikkea mitä on mielessä, poika kaipaa taas ruokaa. Palaillaan...
Ai niin ja kovasti onnea Pinja-äitille ja tsemppiä Anttulille loppuodotukseen!!!
Mun synnytyksen kestoksi laskettiin 8 h 40 minuuttia alkaen siitä, kun supistuksia oli viiden minuutin välein eli tosi arvioitu kesto. Istukka painoi 420 grammaa ja verta meni synnytyksessä saman verran. Kun synnytys oli ohi, tunsin lievää pettymystä, koska tunsin etten ollut tehnyt kaikkeani ja nyt myöhemmin olen ajatellut, että oisin pystynyt ponnistamaan enemmän. Kätilö kävi sitten sairaalassa osastolla käymässä synnytyksen kanssani läpi ja oli kovasti huolissaan, ettei mulle jäänyt kammoa, kun niin kovasti valitin, etten pysty. Ei jäänyt, olisin valmis samanlaiseen melkein heti uudestaan. Tikitkin on jo kutakuinkin parantuneet eikä jälkivuotoakaan ole enää paljon. Painoa oli sunnuntaiaamuna 1,5 kiloa enemmän kuin ennen raskautta, joten kamalasti ei mulle niitä raskauskiloja kertynyt ja luotan siihen, että saan nämäkin "ylimääräiset" pois reilusti ennen häitä. Kaiken kaikkiaan paino taisi nousta siinä 8 - 9 kiloa. Kohtu oli miltei palautunut normaalimittoihin JO 3 tuntia synnytyken jälkeen, mitä kätilökin ihmetteli, kun ei ollut löytää painellessa kuin vatsalihakset (ne siis ei kadonneetkaan kokonaan raskauden aikana...)
Maitoa tulee tosi reilusti ja imetys lähti sairaalassa heti käyntiin, ei tarvittu lainkaan lisämaitoa. Itse asiassa maitoa tulee niin paljon, että sain maanantaina rintatulehduksen, kun rinnat olivat NIIN täynnä maitoa eikä poika ehtinyt ahkerasta tyhjennyksestä huolimatta syödä niin paljon. Onneksi sairaalassa oli annettu tietoa ja ohjetta mahdollisen rintatulehduksen varalle. Olin jo päivän mittaan tuntenut kuumotusta rinnoissa, mutta ajattelin, että helpottaa, kun poika syö. En kuitenkaan ehtinyt syöttää, kun tunsin että lämpö lähti nousuun ja se nousikin sitten hetkessä 39:ään. Ei siinä sitten muuta kuin särkylääkettä ja rintaa pumppaamaan. Kotihoito onneksi auttoi ja aamuksi lämpö oli laskenut normaaliin ja rinnatkin on saatu kuntoon. Enpä muuten oisi kuvitellut että jonain päivänä käytän D-kuppia =).
Sairaalassaolosta lupasin kirjoitella. Eka päivä meni siinä pientä otusta ihmetellessä, tosi väsyneenä, kun vuorokausi oli tullut valvottua putkeen, mutta eipä siinä vauva vierellä unta saanut. Ekana päivänä harjoiteltiin vähän imetystä ja vaipanvaihtoa, mutta suurimmaksi osaksi sain levätä ja ruokakin mulle tuotiin huoneeseen. Olin tosi kalpea eikä hoitajat uskaltaneet laskea mua jalkeille, vaikka itse tunsin voivani kohtalaisen hyvin.
Toinen päivä olikin jo sairaalan rutiineihin totuttelua. Minä kävin aamupalalla ja vauva nukkui sillä aikaa huoneessa kaukalossaan. Sitten lähdettiin hoitohuoneeseen hoitajien avustuksella harjoittelemaan pesuja ja vaipanvaihtoa ja pukemisia ja ottamaan punnitus. Tämän jälkeen koko päivä oli sairaalassa vauvan kanssa olemista, imetystä, nukuttamista, vaipanvaihtoa yms. Hoitajat kävivät säännöllisesti huoneessa katsomassa miten sujuu ja opastamassa imetyksessä. Meidän pienokainen oli niin rauhallinen, että saatoin jättää hänet nukkumaan huoneeseen, kun itse kävin ruokalassa syömässä tai kun menin suihkuun.
Näillä rutiineilla mentiin sitten maanantaille, (vappuaatto) jolloin pääsimme siis kotiin lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen. Vauvan paino oli lähtenyt jo nousuun silloin ja terveeltä vauvalta vaikutti, vaikkakin oli melko pieni, mutta normaalimitoissa silti. Erittäin positiivinen kuva jäi henkilökunnasta sairaalassa. Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin ensimmäinen hoitaja oli kyllä jäänyt jollekulle muulle vuosikymmenelle asenteineen ja kommentteineen, mutta en siitä sen enempää välittänyt.
Ei taaskaan kerkiä kirjottamaan kaikkea mitä on mielessä, poika kaipaa taas ruokaa. Palaillaan...
Ai niin ja kovasti onnea Pinja-äitille ja tsemppiä Anttulille loppuodotukseen!!!