Alkoholi, minä ja mies

[Hankalia asioita]

Olen näköjään kommentoinut tässä ketjussa viime joulukuussa. Olin siinä huolissani mieheni koko ajan lisääntyvästä alkoholinkäytöstä.

Aika kului samoissa merkeissä - ja yhä paheni - kunnes huhtikuun puolessa välissä minulle tuli mitta täyteen. Siihen asti olin halunnut antaa miehelleni aikaa selvitellä ongelmiaan ja olla apuna ja tukena, enkä puuttua aikuisen ihmisen rahan käyttöön tai juomiseen. Olin loputtoman ymmärtäväinen ja kärsivällinen, ja yritin ystävällisellä tavalla auttaa vähentämään viinankäyttöä.

Mutta huhtikuussa loppuivat tämän naisen rahkeet. Pistin tulemaan täydeltä laidalta, mitä minä ajattelen tuollaisesta kännäämisestä, miltä minusta tuntuu ja miksi, ja millaista elämää minä en halua elää ja millaisia asioita en yksinkertaisesti pysty sietämään. Minun kärsivällisyyteni ja auttamisen halu alkoi olla aikas finaalissa.

Kyllähän tuo loukkaantui, kun en häntä "arvosta ja kunnioita", ja vain itsekkäästi latelen, mitä minä haluan. No kenen ihmeen toiveita minun oikein olisi pitänyt luetella, jollei omiani? Sanoin sanottavani ihan suoraan, ja jätin mieheni päätettäväksi, miten suhteemme jatkuu vai jatkuuko.

Hän mietti kolme päivää, ja sai lopulta sanottua (koska minä en suostunut hänen puolestaan päättämään, enkä antamaan vastausvinkkejä), että hän haluaa minut ja lupaa vähentää juomista.

Okei. Olimme toukokuun koeajalla. Hän tosiaan lopetti ryyppäämisen - ei juomista kokonaan, mutta kännääminen vaihtui ruokajuomaksi tai saunaolueksi. En meinaa vieläkään uskoa sitä todeksi. Enkä tosiaankaan ole unohtanut niitä lukemattomia typeryyksiä ja ääliötempauksia, joilla hän koko juopon rajattomalla itsetunnolla varustettuna ehti ympäristöään rasittaa. Ja etenkin minua.

Katsotaan nyt. Hän myöntää, että hänessä on juopon vikaa, on ollut aina, mutta haluaa ilmeisesti pitää sen jotenkin kurissa. Kuten muutkin kommentoijat ovat todenneet, alkoholisti on valehtelija, jossa itsessään ei ole ikinä mitään vikaa. Vika on aina muissa. Tämä näkyy miehessänikin. Sekin oli minun vikani että hän joi: hän kuulemma rakastaa minua niin paljon, että se sattuu. Mitä tuohon voi sanoa? Ääliökö?

Sehän tässä on merkillistä, että aikuinen ihminen on näköjään ihan samaa maata kuin lapset ja koirat: ne jatkavat hölmöä käytöstään niin kauan, kun sen annetaan jatkua.

 

[kitita]

Kukaan ei tässä keskustelussa ole tainnut mainita al-anonia. Se on yksi selviytymiskeino alkoholistin läheiselle. Kuten jotkut ovat jo maininneet, alkoholismi on periytyvää sekä opittua, eikä siihen voi puoliso (yleensä) vaikuttaa. Juomista on eri tasoista. Mielestäni kyse on alkoholismista, jos se loukkaa, huolestuttaa tai aiheuttaa hankaluuksia itselle tai toiselle. Terve ihminen voi elää ilman että hakeutuu känniin.

Suosittelen myös Tommy Helstenin kirjoja, etenkin virtahepo olohuoneessa. Myös al-anonilla on kirjoja, jos ei halua keskustella ryhmissä.

Minulla oli alkoholisti-isä, joka kuoli sen seurauksena. Avomieheni ottaa kännejä usein ja on reissullansa puolitoista vuorokautta. Kotona en ryyppäämistä katsele. Itsekin join kännejä nuorena, mutta nykyään on toisenlaiset harrastukset. Meillä onkin vähän liiankin erilliset elämät, ei paljoa yhteistä. Silti mies ei halua erota. Nuorempana suunnittelin eroa joka kerta mies joi, ja usein yritinkin, mutta mies rukoili takaisin ja lupasi muuttua. Viimeksi vuonna 2000 kun mies haistatteli minulle kännissä, kysyin että välitätkö edes jos lähden toisen miehen mukaan. Mies vaan haistatti painamaan vittuun. No minä lähdin, tapasin miehen jonka seurassa vietin pari iltaa, mutta suhde ei mennyt seksiin asti, sillä eihän eromme ollut vielä selvä. Ihastuin kovasti ja olisin halunnut jatkaa tämän uuden miehen kanssa, mutta avomieheni laittoi niin kovasti hanttiin että kuukausien kuluttua en jaksanut enää laittaa vastaan. Nyt kun ajattelee, niin ei uusi mies ratkaise ongelmia. Alkoläheisen sisällä on aina joitakin asioita, jotka pitää ratkaista ennen kuin lähtee uuteen suhteeseen, muuten kierre jatkuu, aina mies osoittuukin alkoholistiksi tai muuksi riippuvaiseksi.

Nytkin mies oli yötä poissa, kuulema serkullansa. Vähän jännittää tuleeko kotiin nyt aamulla vai jatkaako ryyppäämistä. Kuulosti kyllä selvälle puhelimessa eikä nukkumapaikassa ryyppääminen jatkunut. En ole äiti, en hoida miehen asioita, en peittele juomista. En vahdi enkä kyttää perään. Jos haluaa nukkua helsingin keskustassa yötä puistonpenkillä tai haastaa riitaa "pitäis pieksää sellainen vitun kusipää" baarissa ihmisten kanssa, niin saa syyttää itseään jos jotain tapahtuu. Minä en aio surra.

Minulla on oma elämä, matkustelen, lähden toiselle puolelle Suomea aina kun huvittaa, liikun luonnossa ym. Joskus on surullista että ei ole kumppania jonka kanssa jakaa nämä tärkeät asiat.

En tiedä miksi mies haluaa jatkaa seurustelua, minä en ainakaan itse saa paljon tästä enää irti, en tiedä mitä hän sitten saa.

 

[äiskä -67]

Meillä tapahtui viikonloppuna näin. Mieheni oli työkaverinsa 60 v juhlissa. Juhlat kesti 13 tuntia. Mieheli tuli tosi kännissä kotiin aamu yöstä. Hän eli yleensäkään osaa käyttää alkoholia käyttää siis liian paljon silloin kun käyttää. Olin TAAS tosi pettynyt ja vihainen kun hän tuli kotiin siinä kunnossa. En tietysti pystynyt olemaan sanomatta kun kotiutui. siitä hän sitten suuttui ja alkoi huutamaan että " on mulla paska akka". sitä toisti useita kertoja ja poistui sitten aittaan nukkumaan. 14 vuotian tyttäremme heräsi isänsä huutoon ja alkoi itkeä ja huusi sängystään "hiljaa". tyttäremme on muutenkin arkaluontoinen ja hän vihaa kun isä on humalassa. tyttäremme totesikin kun isä ei lähtenyt meidän kyytiin että "isä tulee taas hirmu humalassa kotiin".
Siinä yöllä sain sitten rauhoitella tyttöä ja yrittää olla fiksu vaikka vitutti niin kamalasti. eipä ole juteltu sen jälkeen mieheni kanssa. Juhannuskin on tulossa ja ryyppäämistä tiedossa. Itse en humalanhakuisesta ryyppäämisestä perusta. Pari siideriä riittää.

 

[lehtimies75]

Kuulostaa pahalta lukea alkoholiongelmista varsinkin kun tiedän hyvän ratkaisun siihen, mutta siinä on muita juridisia ongelmia.

Itse olen myös juonut paljon, mutta vähentänyt nykyisin ja korvannut sitä muulla tuotteilla, nimittäin kannabiksella. Suomessa sen käyttö on vasta nyt yleistymässä joten kuljemme hieman Yhdysvaltoja ja muita maita jäljessä tässä.

Oma tyttöystäväni ei ole koskaan kokeillut kannabista, mutta kun hän on jo pitkään tarkkaillut minun käyttöäni, niin hän on tullut siihen tulokseen että ei haittaa. Entisen miesystävänsä hän jätti ryyppäämisen takia. Kannabiksella ihminen ei saa huonoja ääliömäisiä piirteitä, vaan sopivassa pilvessä ajatukset toimivat ehkä hieman korkealentoisesti, mutta järkevästi. Viina ei todellakaan ole se viisasten päihde vaan hamppu.

Aikuisten ihmisten pitäisi ehdottomasti vaihtaa alkoholi pilveen jo terveyssyistä. Vaikeaa se on tietysti opetella uusi tapa. Juomiskulttuuri istuu lujassa suomalaisissa. Monen tosimiehen mielestä pilvenpoltto on varmaan aika neitimäistä verrattuna kaljankittaamiseen. Se vain olisi huomattavasti järkevämpää.

 

[Ja maailma pelastuu!]

Mistä hitosta näitä pilven polttoa puolustelevia ja ihannoivia hipin poikasia aina esiin kaivautuukaan? "En mä juo alkoholia, kun se on sellainen kauhee aine, mut kannbis, tietsä, se on sentään..."

Jessus sentään.

 

[lehtimies75]

En nyt mitenkään halua paheksua alkoholin käyttöä vaikka siltä saatoin kuulostaakin. Mutta tilanne on vain se että kaikille se ei niinsanotusti sovi, eli tulee käyttäytymishäiriöitä. Ja edelleen tärkeä pointti on nuo terveysvaikutukset. Alkoholi on kuitenkin myrkky ja sitä ei sen vuoksi kannattaisi kaataa elimistöönsä päivittäin kuten monet ovat täällä kertoneet miehiensä tekevän. Hampulla ei ole mitään terveyshaittoja edes keuhkoille jos se nautitaan syötynä tai höyrynä.

En minä tässä yritä maailmaa pelastaa, mutta haluaisin tehdä sen paremmaksi. Eikö teistä alkoholinkäytön hillitseminen muka parantaisi tätäkin yhteiskuntaa merkittävästi? Perheväkivalta häviäisi merkittävästi, ihmiset jaksaisivat tulla töihin kun ei ole krapulaa, terveydenhoitokulut alenisivat. Hyödyt olisivat uskomattomat!

Minä tiedän mistä puhun koska olen käyttänyt molempia, hamppua tosin vasta pari vuotta. Elämänlaatuni on parantunut tänä aikana huomattavasti. Töissä menee loistavasti ja sain tyttöystävän. Lisäksi tunnen olevani fyysisesti ja henkisesti terveempi kuin koskaan!

 

[Katja*]

En nyt mitenkään halua paheksua alkoholin käyttöä vaikka siltä saatoin kuulostaakin. Mutta tilanne on vain se että kaikille se ei niinsanotusti sovi, eli tulee käyttäytymishäiriöitä. Ja edelleen tärkeä pointti on nuo terveysvaikutukset. Alkoholi on kuitenkin myrkky ja sitä ei sen vuoksi kannattaisi kaataa elimistöönsä päivittäin kuten monet ovat täällä kertoneet miehiensä tekevän. Hampulla ei ole mitään terveyshaittoja edes keuhkoille jos se nautitaan syötynä tai höyrynä.

En minä tässä yritä maailmaa pelastaa, mutta haluaisin tehdä sen paremmaksi. Eikö teistä alkoholinkäytön hillitseminen muka parantaisi tätäkin yhteiskuntaa merkittävästi? Perheväkivalta häviäisi merkittävästi, ihmiset jaksaisivat tulla töihin kun ei ole krapulaa, terveydenhoitokulut alenisivat. Hyödyt olisivat uskomattomat!

Minä tiedän mistä puhun koska olen käyttänyt molempia, hamppua tosin vasta pari vuotta. Elämänlaatuni on parantunut tänä aikana huomattavasti. Töissä menee loistavasti ja sain tyttöystävän. Lisäksi tunnen olevani fyysisesti ja henkisesti terveempi kuin koskaan!

Minun miehestäni tulee itse piru kun hän juo. Hänessä on kaksi niin erilaista minää että oikein ihmettelen välillä voiko se olla tottakaan. Välillä uskon ihan tosissaan että saatana saa hänestä vallan kun hän on tarpeeksi kännissä. Pahuuden voimat, ihan tosissaan. Silmissä on outo hehku, katse on pistävä ja ilkeä. Silloin tunnen menettäneeni sen henkilön jonka haluan tuntea, sen henkilön johon rakastuin, se on silloin poissa ja tilalla on joku muu, pirun sarvet otsallaan.

Hän on joskus poltellut jotain "ruohoja", oliskos sitten kannabista. Mutta huono puoli tulee siitä, että hän juo sitten kuitenkin myös kaljaa/viinaa. Eli yhdistää nämä kaksi, silloin polttamisesta ei ole hevon humpan hyötyä. Uskon että siitä voisi olla hyötyä jos jättäisi tuon viinan pois. En tiedä onko kuitenkaan parempi vaihtaa huume huumeeseen, mutta jos se tätä tilannetta parantaisi edes hitusen, olisin valmis sen hyväksymään. Jos se toisi sen ihmisen takaisin, jonka haluan tuntea. Sitä pirua en halua tuntea, en todellakaan!

 

[Elämän kevät!]

Kukaan ei tässä keskustelussa ole tainnut mainita al-anonia. Se on yksi selviytymiskeino alkoholistin läheiselle. Kuten jotkut ovat jo maininneet, alkoholismi on periytyvää sekä opittua, eikä siihen voi puoliso (yleensä) vaikuttaa. Juomista on eri tasoista. Mielestäni kyse on alkoholismista, jos se loukkaa, huolestuttaa tai aiheuttaa hankaluuksia itselle tai toiselle. Terve ihminen voi elää ilman että hakeutuu känniin.

Suosittelen myös Tommy Helstenin kirjoja, etenkin virtahepo olohuoneessa. Myös al-anonilla on kirjoja, jos ei halua keskustella ryhmissä.

Minulla oli alkoholisti-isä, joka kuoli sen seurauksena. Avomieheni ottaa kännejä usein ja on reissullansa puolitoista vuorokautta. Kotona en ryyppäämistä katsele. Itsekin join kännejä nuorena, mutta nykyään on toisenlaiset harrastukset. Meillä onkin vähän liiankin erilliset elämät, ei paljoa yhteistä. Silti mies ei halua erota. Nuorempana suunnittelin eroa joka kerta mies joi, ja usein yritinkin, mutta mies rukoili takaisin ja lupasi muuttua. Viimeksi vuonna 2000 kun mies haistatteli minulle kännissä, kysyin että välitätkö edes jos lähden toisen miehen mukaan. Mies vaan haistatti painamaan vittuun. No minä lähdin, tapasin miehen jonka seurassa vietin pari iltaa, mutta suhde ei mennyt seksiin asti, sillä eihän eromme ollut vielä selvä. Ihastuin kovasti ja olisin halunnut jatkaa tämän uuden miehen kanssa, mutta avomieheni laittoi niin kovasti hanttiin että kuukausien kuluttua en jaksanut enää laittaa vastaan. Nyt kun ajattelee, niin ei uusi mies ratkaise ongelmia. Alkoläheisen sisällä on aina joitakin asioita, jotka pitää ratkaista ennen kuin lähtee uuteen suhteeseen, muuten kierre jatkuu, aina mies osoittuukin alkoholistiksi tai muuksi riippuvaiseksi.

Nytkin mies oli yötä poissa, kuulema serkullansa. Vähän jännittää tuleeko kotiin nyt aamulla vai jatkaako ryyppäämistä. Kuulosti kyllä selvälle puhelimessa eikä nukkumapaikassa ryyppääminen jatkunut. En ole äiti, en hoida miehen asioita, en peittele juomista. En vahdi enkä kyttää perään. Jos haluaa nukkua helsingin keskustassa yötä puistonpenkillä tai haastaa riitaa "pitäis pieksää sellainen vitun kusipää" baarissa ihmisten kanssa, niin saa syyttää itseään jos jotain tapahtuu. Minä en aio surra.

Minulla on oma elämä, matkustelen, lähden toiselle puolelle Suomea aina kun huvittaa, liikun luonnossa ym. Joskus on surullista että ei ole kumppania jonka kanssa jakaa nämä tärkeät asiat.

En tiedä miksi mies haluaa jatkaa seurustelua, minä en ainakaan itse saa paljon tästä enää irti, en tiedä mitä hän sitten saa.

Voi hyvä ihminen, miksi SINÄ sitten haluat jatkaa seurustelua tuollaisen miehen kanssa, jos et kerran saa suhteesta enää mitään? Loppukaneettisi saa asian kuulostamaan siltä kuin suhteenne olisi kokonaan miehen kontrollin alla ja jatkuu niin kauan kuin mies haluaa sen jatkuvan, ja sinä pysyt siinä niin kauan kuin mies haluaa sinun pysyvän. Eikö sinulla ole omaa selkärankaa ja elämää? Etkö edes ikinä suutu kunnolla niin paljon että pelastat itsesi ja lähdet?

Miksi naisten on niin vaikeaa laittaa selvät rajat sille mitä he suhteessa mieheltä sietävät? Suomalainen nainen on maailman riippumattomin, on oma työ, omaa rahaa ja vapaus erota ja jättää huono kumppani. Miksi sitten tieten tahtoen riiputaan sössöttävissä ja vittumaisissa alkoholisteissa, kas siinä olisi taas jollekin väitöskirjan teon paikka...

 

[Päihdetyöntekijä]

Nim. kitita En mahtanut mitään, mutta mielestäni kuulostat väsyneeltä ja rasittuneelta. Kiinnitin huomioita siihen, että puhut kokoajan mitä miehesi haluaa ja mitä ei halua. Omista haluistasi et osannut oikein kertoa? Ihmettelet, miksi mies haluaa seurustella ja toistat, että hän nimenomaan haluaa. Itse taas kerran ihastuit toiseen mieheet, mutta miehesi ei halunnut sitä, etkä jaksananut laittaa hanttiin.

Minusta on huolestuttavaa kuinka sinä jaksat? Joskus jos on ahdistavassa tilanteessa pitkään, käy niin, että alkaa pitämään sitä ihan tavallisena ja normaalina. Mitä itse ajattelet, kykenetkö näkemään tilanteenne ihan rehellisesti?

On todella valitettavaa, että miehesi jää paitsi niin paljosta. Yhteisestä elämästänne. Te olette ilmeisesti yhdessä, eläen elämäänne siinä, mutta silti niin kaukana toisistanne. Voin olla aivan väärässä, mutta jotenkin tuntuu, että olet sulkenut silmäsi kokonaan tuon asian tiimoilta? Ehkä hälytyskellosi ovat soineet jo, mutta osaat olla nykyään välittämästä siitä? Joskus täytyy ajatella itseäänkin, tilanteesi kuulostaa rankalta. Toivotan sinulle voimia!

Joku kirjoitti vaihtaneensa alkoholin kannabikseen. Se on päihde ihan siinä missä alkoholikin, paitsi, että se on huumausaine. Kannabiksen käyttöä moni käyttäjä ylistää maasta taivaisiin, mutta unohtavat niiden haitalliset psyykkiset vaikutuksen. Niiltä suljetaan silmät tyystin. Mm. kannabispsykoosiin voi johtaa.

Ihminen jolla on tarve tuollaiseen, joku pakonomaiseen juomiseen tai huumausaineiden käyttöön ei yleensä voi hyvin. Joku syy ajaa ihmisen tekemään sellaista. Ihminen pärjää ilman päihteitä ja joskus on ihan mukava nautiskella paukku tai kaksi, mutta kun mopo lähtee käsistä, on se aina yhtä ikävää.

Tiedän monia ihmisiä, jotka katuvat sitä, että käyttivät koskaan kannabista. Heillä on alkanut elämän rakentaminen ihan alusta. Moni kysyy, miksi ei kerrottu, miksi ei ihan kunnolla kerrottu mitä siitä voi seurata?

Minäkin kerroin tämän, mutta tiedän, että moni ihminen (yleensä kannabiksen käyttäjä) ei usko, vaikka kuinka kertoisi. Se luetaan niin turvalliseksi ja hyväksi asiaksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyse on huumausaineesta. Siinä ei ole mitään turvallista, päinvastoin.

 

[Ella]

Löysin tän vanhan ketjun jossa keskustellaan liiallisesta juomisesta. Itkien luin tätä ketjua kun tuli niin omat ajatukset mieleen. Työttömänä ollessaan mieheni joi lähes päivittäin, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ja yritti sen vielä salata minulta. Nyt työssä ollessaan pitää kuitenkin joka viikonloppu päästä "rentoutumaan", joka meidän perheessä tarkoittaa nimenomaan juomista. Ja vieläpä monena päivänä. Hän lupaa minulle joka viikonloppu että ensi viikonloppuna ei ota, mutta kun perjantai taas koittaa niin alkaa se mieletön kinuaminen että "jos muutaman ottaisi". Ja vaikka sanon että nyt et kyllä ota niin kuuroille korville tuntuu puhe menevän. Ollaan käyty ammattiauttajankin puheilla tämän ongelman tiimoilta ja siellä hän lupailee kaikkea mutta miksi ne lupaukset ei kuitenkaan käytännössä toteudu. Rakastan miestäni yli kaiken enkä haluaisi hänestä erota, mutta kuinka kauan minun pitää tällaista jaksaa? Täytyykö meidän erota jotta itse jaksaisin? Väkivaltaiseksi hän ei muutu juotuaan mutta olen liian läheltä katsonut äitini taistelua isäni juomista vastaan enkä samanlaista elämää itselleni halua. Onko mitään keinoa jolla saisin mieheni vähentämään juomistaan jotta voisimme jatkaa yhdessä?

 

[Vivian]

Asia on kyllä niin, että uskoon tulo, eli vain Jeesus voi pelastaa. Rakkaus pelastaa joskus.
Juoppo, alkoholisti ei vaan muutu, olen nähnyt uskoon tulon raittiuden.
Kaikki pettymykset mitkä tuli 11 v avioliitossa alkoholistin kanssa.
Ei auttanut ihana perhe, tiilitalo, hienot autot. ym.
Alkoholi oli ykkönen.
Meni 20v ennen kun osaan nähdä iloa yhdestä 6 viikon raittiudesta, ja vielä selvästä viikonlopusta.
Tilanne paheni kun miehen veli toi pienten lasten isälle 30v -lahjaksi litran pullon pirtua.
Lapset oli silloin 10, 5, 3, ja 1. Tämä tapahtui 13.6-91
Minkälainen ihminen tuo alkoholiongelmaiselle lahjaksi litran pirtua?
Mieheni oli patoloogisen mustasukkainen,ja myös väkivaltainen.
Erittäin kiltti selvinpäin, huolehtivainen ,hellä.
Ymmärrystäni on lisännyt kun muistelen vielä vanhempia asioita, eli miehelläni oli oikeesti aivovamma, ja hän ei olisi saanut dokata ollenkaan.
10 vuotiaana oli jäänyt auton yliajamaksi , ja oli ollut kauan teholla pää vamman ja katkenneiden jalan ja käden takia.
Se on se sama juttu,mitä on tutkittu nyrkkeilijöillä, aivovamma ja alkoholi ei sovi yhteen.
Toisenlainen olisi voinut olla elämäni, jos tuon olisin tietänyt.
Erosimme 1995, ja mieheni kuoli tapaturmaisesti, tulipalossa,ehkä rikoksen uhrina?
Ikävää että näin kävi,rauha hänen sielulleen

 

[Jeesus pelastaa]

Asia on kyllä niin, että uskoon tulo, eli vain Jeesus voi pelastaa. Rakkaus pelastaa joskus.
Juoppo, alkoholisti ei vaan muutu, olen nähnyt uskoon tulon raittiuden.
Kaikki pettymykset mitkä tuli 11 v avioliitossa alkoholistin kanssa.
Ei auttanut ihana perhe, tiilitalo, hienot autot. ym.
Alkoholi oli ykkönen.
Meni 20v ennen kun osaan nähdä iloa yhdestä 6 viikon raittiudesta, ja vielä selvästä viikonlopusta.
totta se onTilanne paheni kun miehen veli toi pienten lasten isälle 30v -lahjaksi litran pullon pirtua.
Lapset oli silloin 10, 5, 3, ja 1. Tämä tapahtui 13.6-91
Minkälainen ihminen tuo alkoholiongelmaiselle lahjaksi litran pirtua?
Mieheni oli patoloogisen mustasukkainen,ja myös väkivaltainen.
Erittäin kiltti selvinpäin, huolehtivainen ,hellä.
Ymmärrystäni on lisännyt kun muistelen vielä vanhempia asioita, eli miehelläni oli oikeesti aivovamma, ja hän ei olisi saanut dokata ollenkaan.
10 vuotiaana oli jäänyt auton yliajamaksi , ja oli ollut kauan teholla pää vamman ja katkenneiden jalan ja käden takia.
Se on se sama juttu,mitä on tutkittu nyrkkeilijöillä, aivovamma ja alkoholi ei sovi yhteen.
Toisenlainen olisi voinut olla elämäni, jos tuon olisin tietänyt.
Erosimme 1995, ja mieheni kuoli tapaturmaisesti, tulipalossa,ehkä rikoksen uhrina?
Ikävää että näin kävi,rauha hänen sielulleen

Totta se on että vain aito uskoontulo ja usko Jeesukseen voi pelastaa alkoholistin ( ja muutkin sairaat). Olen nähnyt monta tapausta ja minutkin, kovin alkoholiriippuvaisen naisen, uskoontulo on parantanut. Se tapahtui, kun Pyhä Henki kosketti sieluani eräänä pääsiäisenä. Se edellyttää vain, että tunnustaa mielessään olevansa juoppo ja katuu vääriä tekojaan. Kaikki on mahdollista Jumalalle.