Anoppi puuttuu perheemme elämään

["Vieras"]

Minkälaisia ongelmia teillä on anoppinne kanssa?

Meillä anoppi tekee minusta ongelman. Olen tässä vuosien varrella huomannut, että haukkuu kaikki poikansa entiset ja nyt minäkin olen päässyt mukaan "listalle". En ole anopin mielestä pojalleen tarpeeksi hyvä ja olin kaiken lisäksi yh, kun tapasimme.

No en ole aiemmin välittänyt anopin puheista, mutta mies käy kertomassa riitojen päätteeksi kaikki ongelmamme äidilleen ja tietysti vain hänen näkökulmastaan. Joka on ollut mielestäni todells outoa, mutta mues sanoo aina, että pakko puhua jonkun kanssa. Ja ihan perusriitaa, jota on varmasti kaikissa perheissä.

Vähän aikaa sitten kerroimme, että meille tulee vauva niin anoppi/appiukko eivät sanoneet mitään. Ei onnitteluja, ei mitään kommenttia. Mieskin oli vähän ihmeissään kun eivät sanoneet mitään. Anoppi oli sitten jälkeenpäin miehelle soittanut ja kertonut että on erittäin järkyttäynyt kun meille tulee vauva. Ja oli mieheltä testannut kenen idea tämä vauvan hankinta oli ja ollaanko me tosissamme...

Minusta anoppi menee liian pitkälle puuttuessaan meidän asioihin. Miehen mielestä saa puuttua niin kauan kun olemme yhdessä. Aivan käsittämätöntä. Ollaan jo nelikymppisiä ja anopillle/appiukolle ensimmäinen lapsenlapsi tulossa. Mulla meni tällä kertaa hermot anopin lisäksi mieheen!

 

[tuossa tilanteessa]

mulla olisi mennyt hermot jo kauan sitten mieheen joka käy äidilleen vikisemässä parisuhdeasioita. Ei hyvää päivää.

 

["vieras"]

40 v. mies puhuu parisuhdeasioitaan äidilleen.. auts.

Itse olen tehnyt jo ajat sitten päätöksen etten puhu äidilleni meidän parisuhteesta yhtään mitään, samoin mies ei puhu äidilleen.

Sitten saammekin kuunnella omien sisrustemme parisuhdesotkuja omien äitiemme (anoppiemme) kautta.. ei millään jaksaisi kuunnella. Omalle äidilleni ei mene millään kaaliin, että hänelle luottamuksella kerrottuja asioita ei todellakaan tarvitse kertoille eteenpäin.

 

["poks"]

Sulla on ongelmana mies, ei anoppi. On munkin anoppini kommentoinut vuosien varrella yhtä ja toista, mutta mulla on mies puskurina välissä. Sama toimii myös minun vanhempieni suhteen. Minä pidän heille rajat.

Totta hitossa anoppi sotkeutuu elämäänne, kun mies käy oikein kerjäämässä sitä. Hänhän erikseen tekee teidän asioistanne myös lapsuudenperheensä asioita.

Tottakai jokainen haluaa jutella mieltään painavista asioista jonkun kanssa, minäkin tiedän yllättävän pienetkin riidanaiheet ja kiristykset ystävieni perheistä. Asioiden ei tarvitse olla isoja, että niistä haluaa jutella, mutta harvempi menee vahemmilleen juttelemaan omia parisuhdejuttuja. Sitä varten on ystäviä, joiden homma on kuunnella, mutta olla sorkkimatta toisten asioita oma-aloitteisesti.

Sun miehellä on varmasti exiä, jotka ovat ottaneet pitkät juuri tuon tilanteen takia, mikä teilläkin nyt on. Ovat luulleet olevansa suhteessa miehen kanssa, mutta tajunneet sitten, että suhteessa on kolmas (ja jopa neljäskin) pyörä, kun mies ei ole älynnyt eroa parisuhteen ja äitisuhteen välillä.

 

["vieras"]

Mä syyttäisin miestä enkä anoppia. Kai anoppikin luulee, että teillä menee huonosti, kun mies käy valittamassa ja siksi vähän epäilee, miten käy, jos siihen vielä lapsi tulee.

 

[noooh]

Mun anoppi on myös tollanen rasivatta puuttuja. Kaikki mitä päätetään miehen kanssa yhdessä, anoppi teilaa kaiken. Ei tosin välitetä. Mutta on ravostuttavaa kun saa selitellä omia päätöksiään.

Tässä esimerkkejä; oltiin menossa naimisiin, anoppi ei sanonut tähän mitään eikä halunnut puhua kanssani häistä. Päätimme siirtää häitä vähän myöhemmäksi, anoppi sanoi että oli miehensä kanssa puhunut että katsotaan vaan niin koko häitä ei tule. Mä päätin lähetä opiskelemaan toista ammattia, anopin mielestä huono idea koska sitten olen väsynyt ja meille tulee riitaa mieheni kanssa. Meillä oli tuossa miehen kanssa huono vaihe joku aika sitten ja suunniteltiin jos vuokraisimme meille toisen asunnon, sellaisen pienen yksiön minne voisi mennä aina kun toinen ahistaa, emme harkinneet kuitenkaan eroa, noh anopin mielestä se olisi todella sekavaa jos meillä olisi kaksi asunto!! Tätä suunnitelmaa emme kuintekaan koskaan toteuttaneet.

Mutta mä olen niin kypsä siihen naiseen. Pari päivää sitten kävivät toisen lapsemme synttäreillä, kun eivät halua tulla samana päivä minun sukulaisteni kanssa. Ja siitäkin piti alkaa narista, he kuulemma huomasivat tulleensa väärään aikaan ja me olimme heitä kohtaa tympeitä ja anoppi kysyi että onko meillä taas riitaa mieheni kanssa kun käyttäydyimme niin oudosti. Olin aivan ihmeissäni, koska me käyttäydyimme aivan normaalisti ja keskusteltiin asiallisesti heidän kanssaan. Ja minä vielä heidän lähtiessään sanoin että kiva kun kävitte.

Että sellanen anoppi mulla. Ja hän ei KOSKAAN soita ja valita miehelleni mistään vaan se olen aina minä joka sen kuran saa niskaan.

 

[ap vieras]

Mistähän tuo hymynaama tuohon otsikkoon tuli... No tilanne ei naurata yhtään.

Mulla tuo anoppi puuttuu meidän ja vähän muidenkin asioihin ja kertoilee niitä eteenpäin. Sen takia olen miehelle sanonut, että meidän luottamuksellisia asioita ei parane kertoa ihmiselle joka ei osaa pitää niitä omana tietonaan ja olla puolueeton. Olen huomannut että heillä on muutenkin kovin arvosteleva js negatiivinen suhtautuminen vähän kaikkeen. Mies on kyllä tosiaan se pahempi ongelma kuin anoppi ja kotoa oppinut moisen käytöksen. Nyt vasta alan tajuta näiden vuosien jälkeen millainen mies mulla on.

Omille vanhemmille en haluaisi viedä oman parisuhteeni taakkoja ja lapsuudenkodissani ei muutenkaan koskaan juoruttu tai arvosteltu muiden asioita saati puututtu niihin.

 

[Sanna80]

[QUOTE="poks";27594603]Sulla on ongelmana mies, ei anoppi. On munkin anoppini kommentoinut vuosien varrella yhtä ja toista, mutta mulla on mies puskurina välissä. Sama toimii myös minun vanhempieni suhteen. Minä pidän heille rajat.

Totta hitossa anoppi sotkeutuu elämäänne, kun mies käy oikein kerjäämässä sitä. [/QUOTE]

AAMEN!!!

 

[rietas]

Aika kovapäinen olet, kun uskallat perustaa perheen sellaisen miehen kanssa, joka ei ole vielä nelikymmpisenäkään katkaissut napanuoraa omaan äitiinsä...

 

[ei tuu mitään]

No selvähän tuo tilanne on. Tottakai äiti puuttuu lapsensa elämään, kun lapsi ei selvästikään ole vielä itsenäistynyt.

Minä mieluummin ottaisin miehekseni aikuisen miehen. Tilanne ei ole niinkään anopin syy kuin miehen ihan oma vika.

 

["vieras"]

Puuttuu se meilläkin, mutta syytän tilanteesta miestä yhtä paljon kuin anoppia; kai se puuttuu kun mies antaa siihen tilaisuuden, eikä tee rajaa niihin asioihin, joihin anopin tunkeutumista tai mielipidettä ei tarvita. Olepa siinä tilanteessa sitten se yksi valittaja ja vastustaja, kun mies vetääkin äitinsä kanssa yhtä köyttä ja pyytää mua ymmärtämään ja joustamaan... Meillä tilanne kärjistyi pahasti lapsen syntymän jälkeen ja harkitsin jo vakavasti eroa, kun miehen mielestä oli esimerkiksi ok että anoppi tuli meille mihin vuorokaudenaikaan tahansa ilmoittamatta (omilla avaimilla jotka mies antoi, tai ovesta jonka mies jätti pyynnöistä huolimatta lukitsematta). Olipa "kiva" kun anoppi marssii sisälle aamu kuudelta jakaen haukkuja mitä kaikkea olen jo ehtinyt tehdä vauvan kanssa väärin, kun ollaan just herätty ja suunnilleen silmätkin vielä kiinni...

Jos et olisi vielä raskaana, sanoisin, että jätä se mies ja äkkiä, mutta tässä tapauksessa kannattaa jutella ja tehdä rajat mahdollisimman selviksi ettei sitten vauva-aika mene niistä tapellessa. Jos mies kaipaa keskusteluapua niin ohjaa tai menkää yhdessä vaikka perheneuvolaan.