Appiukko otti ja repäs sitten :( Olen kai ihan huono äiti, ainakin ilkeä

["vieras"]

Jäin oikeastaan miettimään tuota miksi isä ei puuttunut tilanteeseen mitenkään. Onko hän samaa mieltä kanssasi tuosta kasvatustavasta vai onko se sinun päätös ja mies noudattaa sitä silloinkun noudattaa? Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla oikeus päättää kasvatuksesta, -säännöistä.

Muuten tietenkin joutuu välillä miettimään onko valmis tinkimään tai miten paljon säännöistä esim. säilyttäekseen isovanhempien ja lapsen lämpimän suhteen. Elämä on valintoja.

minun mielestäni se on juuri isovanhempien tehtävä tinkiä siitä omasta sanomisen ja puuttumisen tarpeesta, jotta lämmin suhde lapseen ja vanhempiin säilyy. Koska he eivät kasvata sitä lasta vaikka olisivat mitä mieltä.

 

["Rouva"]

[QUOTE="aloittaja";23575439]

Olen myös sen luontoinen, että en vain yksinkertaisesti pidä siitä että toista ihmistä painetaan matalaksi. .[/QUOTE]



Paitsi jos se olet sinä joka painat matalaksi ja 2.5-vuotiasta!

Minusta toimit oikein, pitää olla johdonmukainen, en minäkään anna herkkuja ennen ruokaa ja miehesi on lapamato, kun ei pitänyt sinun puoliasi.

En vaan kuitenkaan ymmärrä, miksi koet hävinneesi jotain, kun kerran itsekkin kerroit, että lapsi kuitenkin söi sitä ruokaa ennen sitä pientä pullapalaa?! En ymmärrä, mitä sinä olet hävinnyt?

 

["hui"]

Mua häiritsee, että 2,5 vuotiaan ateriaväli on melkein 5 tuntia!! Aivan liian pitkä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vierailija";23575553]Ei tuo ole mitään diktaaattori toimintaa.Noin meilläkin toimitaan normaalitilanteessa, tosin hyvin harvoin iltapuuron jälkeen mitään makeaa lapset saa (eli olenko vielä enemmän diktaattori?). Mutta kuten ap:n tilanteessa kun paikalla on vieraita, mikä ei ole joka päiväistä, ei edes joka viikkosta, niin kyllä sillon lapsi saa herkkuja pöydästä. Ei häntä jätetä muun kahviseurueen ulkopuolelle.[/QUOTE]

Kyllä meillä muitakin vieraita käy, joten tilanne ei kyllä ole mitenkään kovin erikoinen tai harvinainen.
Ja lasta ei kyllä jätetty seuran ulkopuolelle, vaan totesin vain, että hän ei saa herkkuja.
Pöytään hän olisi saanut tahtoessaan tulla.

 

[Marianne Isola]

Ei kai niitä herkkuja kannata kokonaan kieltää, vaan sanoa että herkut saa sitten kun oikea ruoka on syöty?

 

[aloiaja]

[QUOTE="hui";23575591]Mua häiritsee, että 2,5 vuotiaan ateriaväli on melkein 5 tuntia!! Aivan liian pitkä.[/QUOTE]

Luitko koko ketjun, ruokaa siis tarjottiin hälle klo 15.30 koska hän oli päiväunilla, eikä heti sen jälkeen syö, sen tiedän kokemuksesta.

 

["vieras"]

Äläkä välitä noista jotka sua nipoksi sanoo. Ne on niitä vapaan kasvatuksen mukaan toimivia ja niiden lapset riehuu tuolla vailla mitään pelisääntöjä.
Hankalaa se on lapselle suuressa maailmassa kun tuleekin vastaan sääntöjä eikä asiat mee niinku ite haluaa, kun ei oo kotona opittu sääntöjä ja aina on saatu mitä on haluttu!

 

["vierailija"]

[QUOTE="aloittaja";23575518]
Kertokaas mulle, mistä 2,5 vuotias sitten voi tietää milloin äiti/isä on tosissaan, ja milloin ei? Jos välillä saa jotain vaikka väitetään ettei saa, ja välillä sit taas ei saa sitä?[/QUOTE]

Itse en alunperinkään olisi lähtenyt kiristämään ruoalla, joten en tiedä miten olisin toiminut tilanteessasi. Meillä ruoka ei ole kiristyksen aihe.

 

[Peppari]

[QUOTE="Rouva";23575321]Käsitinkö nyt siis oikein, että annat normioloissa 2,5-vuotiaalle lapselle vain yhden mahdollisuuden ruokailuun? Jos hän ei silloin syö, ei tule koko iltana enää mitään?

Koska nythän kuitenkin annoit lapselle uuden tilaisuuden ruokailulle ja tunnut ajattelevan hävinneesi taistelun?

Mieti muuten ihan tosissaan tuota syömishäiriöjuttuakin, siinä on vinha perä.[/QUOTE]

Montako kertaa luulet että esim hoidossa annetaan tilaisuus syödä? Ei syömisestä pidä tehdä mitään numeroa ja rukoilla/lepsuilla että lapsi söisi. Äidin tehtävä on tarjota ruokaa ja lapsen tehtävä on syödä sitä. Syömishäiriö ei tule siitä että saa ruokaa, vaan siitä että pakotetaan syömään. Tässähän äiti totesi vain että herkkuja ei tule kun ei syödä ruokaakaan. Ruokaa on tarjolla seuraavalla kerralla ja silloin lapsella luulisi olevan nälkä ja ruoan maistuvan.

 

["Rouva"]

Kyllä ymmärtää.
Meidän hiukan yli 2v tietää ihan tarkkaan, että ei saa piparia jos ei ole syönyt ruokaa/puuroaan.
Eilen illallakin tultiin sisälle vasta puuroaikaan ja tyttö alkoi kiumaan piparia. Itkupotkuraivarit sai, kun en antanut. Kiukulla söi melkein kaiken puuron ja sai sitten vasta sen piparin.

T: toinen diktaattoriäiti

No eihän tossa ole mitään ihmeellistä, varmasti suurimmassa osassa perheistä toimitaan samoin, ainakin meillä.

Ei ole sama tilanne, kuin mistä ap nyt vaahtoaa. Hänen lapsensa ei syönyt, ei tullut herkkuja. Sitten lapsi söi ja sai pullapalan. Ja nyt ap on käärmeissään ööö... mistä? Appiukon sekaantumisestako? Miehensä munattomuudesTA? Vai siitä, että joutui antamaan lapselle jotain periksi, vaikkei antanutkaan?

 

["aloittaja"]

Mensan jäsen? Minä olen myös. Ties vaikka tuntisimme. Minä vuonna tulit jäseneksi? Mistä päin olet kotoisin? Löydänkö sinut uusimmasta jäsenluettelosta?

Sulla on näköjään sitten joku ongelma. Tässä ei kai käsitelty mun älykkyyttäni, ei sitä missä asun, eikä sitä milloin olen jäseneksi tullut? Mietihän nyt tarkkaan, onko tällä asian kannalta mitään merkitystä?

 

[fifiia]

[QUOTE="vieras";23575569]minun mielestäni se on juuri isovanhempien tehtävä tinkiä siitä omasta sanomisen ja puuttumisen tarpeesta, jotta lämmin suhde lapseen ja vanhempiin säilyy. Koska he eivät kasvata sitä lasta vaikka olisivat mitä mieltä.[/QUOTE]

Valinta ja ihmissuhde kysymyksiä. Tosin meillä appiukko ei puuttuisi kasvatukseeni tai okeammin kasvatukseemme. Toisaalta jos lapset ovat hänellä esim. hoidossa en ohjeista kuin oleellisimman asiat eikä ne liity tämän kaltaisiin kavatus kysymyksiin.

 

[Peppari]

[QUOTE="vierailija";23575608]Itse en alunperinkään olisi lähtenyt kiristämään ruoalla, joten en tiedä miten olisin toiminut tilanteessasi. Meillä ruoka ei ole kiristyksen aihe.[/QUOTE]

Mitä ihmeen ruoalla kiristämistä? Onko sinun kasvatusperiaate sellainen että lapsi saa itse valita syökö vain herkkuja? Annat vain pullaa ja namia ettet vain kiristäisi lasta syömään oikeaa ruokaa???

 

[aloitta]

[QUOTE="Rouva";23575583]

Paitsi jos se olet sinä joka painat matalaksi ja 2.5-vuotiasta!

Minusta toimit oikein, pitää olla johdonmukainen, en minäkään anna herkkuja ennen ruokaa ja miehesi on lapamato, kun ei pitänyt sinun puoliasi.

En vaan kuitenkaan ymmärrä, miksi koet hävinneesi jotain, kun kerran itsekkin kerroit, että lapsi kuitenkin söi sitä ruokaa ennen sitä pientä pullapalaa?! En ymmärrä, mitä sinä olet hävinnyt?[/QUOTE]

Mun käsitykseni appiukon toiminnasta muuttui, ja olen todella pettynyt.
Mietin vain että ennen niin mukava suhde heihin taisi saada käännöspisteensä, sillä appiukko mulkoili minua koko loppuvierailun.

 

[reke]

[QUOTE="vieras";23575607]Äläkä välitä noista jotka sua nipoksi sanoo. Ne on niitä vapaan kasvatuksen mukaan toimivia ja niiden lapset riehuu tuolla vailla mitään pelisääntöjä.
Hankalaa se on lapselle suuressa maailmassa kun tuleekin vastaan sääntöjä eikä asiat mee niinku ite haluaa, kun ei oo kotona opittu sääntöjä ja aina on saatu mitä on haluttu![/QUOTE]

Niin. Lapsella kun ei voi olla rajoja ilman, että säännöt ovat joustamattomia ja absoluuttisia. Kun lapsi kasvatetaan siten, että hänen on kyseenalaistamatta osattava totella vanhempien jopa mielivaltaisiakin sääntöjä, hän oppii lannistumaan ja kasvamaan juuri sellaiseksi joojoo-kansalaiseksi, joita Suomi on pullollaan. Sellaiseksi ihmiseksi, joka ei osaa pitää puoliaan, ei saa sanottua asioita kasvotusten, mutta puhuu pahaa selän takana.

Nykyaikana ihmisten on kuitenkin osattava nähdä sekä maailman että sääntöjen suhteellisuus ja sopimuksenvaraisuus. Se on kuitenkin taito, jota on opeteltava pienestä pitäen.

 

[..]

[QUOTE="aloittaja";23575518]Ihan ammattilaisten (lääkärit/neuvola/varhaiskasvattajat) mielestä on edellä kehitystään. Omasta älykkyydestäni voin kertoa, että olen mensan jäsen. Joten jätetäänkö nyt se mun älykkyyden ja mun lapseni älykkyyden ruotiminen?

[/QUOTE]

Muahahahahaa Menikö nyt vähän överiksi

 

["aloittaja"]

Ei kai niitä herkkuja kannata kokonaan kieltää, vaan sanoa että herkut saa sitten kun oikea ruoka on syöty?

Sulta meni kenties ohi se, että näinhän mä juuri olin sanonut lapselle.

 

[tuota]

[QUOTE="aloittaja";23575628]Sulla on näköjään sitten joku ongelma. Tässä ei kai käsitelty mun älykkyyttäni, ei sitä missä asun, eikä sitä milloin olen jäseneksi tullut? Mietihän nyt tarkkaan, onko tällä asian kannalta mitään merkitystä?[/QUOTE]

Itsehän sinä koit tarpeelliseksi kertoa olevesi Mensan jäsen eli mielestäsi sillä ilmeisesti oli merkitystä

 

[Kiva!!]

[QUOTE="aloittaja";23575628]Sulla on näköjään sitten joku ongelma. Tässä ei kai käsitelty mun älykkyyttäni, ei sitä missä asun, eikä sitä milloin olen jäseneksi tullut? Mietihän nyt tarkkaan, onko tällä asian kannalta mitään merkitystä?[/QUOTE]

Anteeksi nyt, sinullahan tässä näyttää olevan ongelma, kun suhtaudut noin aggressiivisesti. Minähän vain olen kiinnostunut kanssamensalaisesta, koska - kuten mensalaisena hyvin tiedät - meillä on tapana suhtautua toisiimme positiivisessa hengessä ja ilahtua tavatessamme toisiamme. Paitsi tiedät-kyllä-missä.

 

["vierailija"]

Mitä ihmeen ruoalla kiristämistä? Onko sinun kasvatusperiaate sellainen että lapsi saa itse valita syökö vain herkkuja? Annat vain pullaa ja namia ettet vain kiristäisi lasta syömään oikeaa ruokaa???

Ei, meidän lapset eivät itse valitse mitä syövät. Jos ruoka ei kelpaa niin sitten poistuvat pöydästä ja sillä selvä. Näin tapahtuu enää nykyään hyvin harvoin, en edes muista millon viimeksi. En uhkaile jättää herkkuja antamatta kun vieraat tulevat, enkä uhkaile mitään muutakaan. Lpaset poistuvat pöydästä ja asia on sillä selvä. Herkkuja he eivät saa, vaan seuraava ruoka on seuraavaan ruoka-aikaan. Meidän kaksi vuotias on niin fiksu, että hänkin sen ymmärtää

 

["vieras"]

[QUOTE="hui";23575591]Mua häiritsee, että 2,5 vuotiaan ateriaväli on melkein 5 tuntia!! Aivan liian pitkä.[/QUOTE]

siellä taas yksi totuuden torvi.

 

["Kaisa"]

Nuin meilläkin toimitaan, ensin ruoka ja sitten hrkut!!!

 

[ok]

Tyhmä appiukko! Ei sen pitäisi alkaa vanhempien kasvatusta lyttäämään. Ymmärrän hyvin että ärsyttää ettei miehesi sano mitään. Määräilevillä ukoilla on nynnyt pojat?

 

["triplaisä"]

Ongelmana tässä tuntuu olevan lapsen tulo äidin ja miehen isän väliseksi kiistan osapuoleksi.
Provosointi johti hermoiluun tilanne ei aikuisten kesken lauennut. Mies toimi viisaasti kun ei
akuuttiin tappeluun osallistunut ja toivottavasti ottaa asian puheeksi kun järki on osapuolille
palanut.

En tiedä mikä välejäsi appeen rienaa mutta siitähän tässä saattaa lopulta olla kyse.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Rouva";23575617]No eihän tossa ole mitään ihmeellistä, varmasti suurimmassa osassa perheistä toimitaan samoin, ainakin meillä.

Ei ole sama tilanne, kuin mistä ap nyt vaahtoaa. Hänen lapsensa ei syönyt, ei tullut herkkuja. Sitten lapsi söi ja sai pullapalan. Ja nyt ap on käärmeissään ööö... mistä? Appiukon sekaantumisestako? Miehensä munattomuudesTA? Vai siitä, että joutui antamaan lapselle jotain periksi, vaikkei antanutkaan?[/QUOTE]

Jos luit ketjun, niin varmasti tiedät itsekkin että juuri tuo mua tässä korpeaa, ei se söikö mun lapseni mitä, vaan se että asiaan toisaalta puututtiin väärältä suunnalta, ja mieheni munattomuuksissaan antoi isänsä "läksyttää" minua perheemme yhteisistä (kyllä mieheni on ihan samalla linjalla, ainakin näköjään kun vanhempansa eivät ole paikalla) säännöistä.