L
Laura
Vieras
Pää aivan sekaisin ja haluaisin ns ulkopuolisia mielipiteitä asiaan. Olemme pian kolmekymppinen pari, naimisissa olemme olleet viisi vuotta, taloudellisesti kaikki hyvin. Elämämme oli ihanaa siihen asti kunnes lapsemme syntyi. Poika nyt 3v. Yhdessä lasta toivottiin ja odotettiin. Mies oli se, joka olisi lasta halunnut jo aiemmin, minä jarruttelin kun halusin matkustella kahdestaan ym. Aina puhuttiin lapsista monikossa. Odotusaika oli hieman vaikea ja jo silloin mies sanoi, että ei tätä sitten koskaan enää. En kiinnittänyt sanomiseen silloin juurikaan huomiota. Kun lapsi syntyi, mies huolehti ja huomio hienosti. Kun lapsi oli puolivuotias, riidan yhteydessä mies sanoi, että ei ole koskaan halunnut yhtään lasta. Tämän yhden halusi vain ja ainoastaan siksi, että minä olisin muuten halunnut erota. Olin aivan järkyttynyt. Mies on toistanut sanomisensa tuon jälkeen useasti ja usein lähtiessään jonnekin viihteelle (jos olen asiasta jotain sanonut) on sanonut, että hän saa mennä niin paljon kuin huvittaa koska hän ei ole tuota lasta halunnut niin se ei saa myöskään rajoittaa hänen elämäänsä. Siitä asti kun mies ensimmäisen kerran asian sanoi, olen miettinyt eroa. En kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. En jotenkin uskalla, tuntuu että minussa ei ole naista siihen. Kuinka pärjään lapsen kanssa kahdestaan taloudellisesti ja mitä jos en koskaan löydäkään uutta miestä, en halua olla yksinkään. Näitä asioita olen viimeiset kolme vuotta pohtinut ja välillä tuntuu että tulen hulluksi. Parisuhde ei muutenkaan ole mikään unelmien suhde. Suhteemme oli ihana siihen asti kunnes lapsemme syntyi. Se ja tuo miehen sanominen on tappanut kaiken. Me emme puhu juuri mistään. En voi sanoa, että olisimme hyviä ystäviä. Olemme kuitenkin olleet niin kauan yhdessä, että toisen läsnäoloon on niin tottunut, että kai se tuo jonkinlaista turvaa. Lapsesta huolehdin kuitenkin pääsääntöisesti yksin, olen aina huolehtinut. Mies hoitaa, jos minulla on jotain menoa. En tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen aina itse halunnut useamman lapsen ja parisuhteen, joka olisi oikea hyvä suhde.