Avio-ongelmia; yhteinen lapsi 3v mies ei haluakaan sitä

[Laura]

Pää aivan sekaisin ja haluaisin ns ulkopuolisia mielipiteitä asiaan. Olemme pian kolmekymppinen pari, naimisissa olemme olleet viisi vuotta, taloudellisesti kaikki hyvin. Elämämme oli ihanaa siihen asti kunnes lapsemme syntyi. Poika nyt 3v. Yhdessä lasta toivottiin ja odotettiin. Mies oli se, joka olisi lasta halunnut jo aiemmin, minä jarruttelin kun halusin matkustella kahdestaan ym. Aina puhuttiin lapsista monikossa. Odotusaika oli hieman vaikea ja jo silloin mies sanoi, että ei tätä sitten koskaan enää. En kiinnittänyt sanomiseen silloin juurikaan huomiota. Kun lapsi syntyi, mies huolehti ja huomio hienosti. Kun lapsi oli puolivuotias, riidan yhteydessä mies sanoi, että ei ole koskaan halunnut yhtään lasta. Tämän yhden halusi vain ja ainoastaan siksi, että minä olisin muuten halunnut erota. Olin aivan järkyttynyt. Mies on toistanut sanomisensa tuon jälkeen useasti ja usein lähtiessään jonnekin viihteelle (jos olen asiasta jotain sanonut) on sanonut, että hän saa mennä niin paljon kuin huvittaa koska hän ei ole tuota lasta halunnut niin se ei saa myöskään rajoittaa hänen elämäänsä. Siitä asti kun mies ensimmäisen kerran asian sanoi, olen miettinyt eroa. En kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. En jotenkin uskalla, tuntuu että minussa ei ole naista siihen. Kuinka pärjään lapsen kanssa kahdestaan taloudellisesti ja mitä jos en koskaan löydäkään uutta miestä, en halua olla yksinkään. Näitä asioita olen viimeiset kolme vuotta pohtinut ja välillä tuntuu että tulen hulluksi. Parisuhde ei muutenkaan ole mikään unelmien suhde. Suhteemme oli ihana siihen asti kunnes lapsemme syntyi. Se ja tuo miehen sanominen on tappanut kaiken. Me emme puhu juuri mistään. En voi sanoa, että olisimme hyviä ystäviä. Olemme kuitenkin olleet niin kauan yhdessä, että toisen läsnäoloon on niin tottunut, että kai se tuo jonkinlaista turvaa. Lapsesta huolehdin kuitenkin pääsääntöisesti yksin, olen aina huolehtinut. Mies hoitaa, jos minulla on jotain menoa. En tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen aina itse halunnut useamman lapsen ja parisuhteen, joka olisi oikea hyvä suhde.

 

[apua]

Tuollainen mies on tunnevammainen ääliö. Millaiset kotiolot sillä mahtoi lapsena olla?

 

[--]

En kommentoi nyt tuota viesti, koska se on niin epäselvä. Auttaisi jos tekisi kappalejaon.

 

[anne]

Ei tuollaista kukaan kestä..se ei tule muuttumaan,joudut pahoittamaan mielesi tämän asian takia vielä monta kertaa.. Kerää rohkeutta siihen että teet itsesi ja lapsesi onnelliseksi!

 

[apua]

Oletko varma, ettei mies kykenisi murhaamaan?
Ihan tosissani kysyn.

 

[vieras]

Kuullostaa kauhealta! Kamala mies

 

[miltski]

Kyllä, jos olisin sinä niin ero olisi ainoa vaihtoehto! Ei ole lapsellekkaan hyvä elää niin, ettei isä välitä. Vaikka mies ei siis sitä pojalle näyttäisikään, se heijastuu kuitenkin käyttäytymiseen. Kyllä sinä yksin pärjäät! Ja varmasti löydät vielä miehen, jonka kanssa unelmasi voi toteutua!

Voimia! :hug:

 

[Ap]

Ihan hyvät kotiolot sillä on ollut. Yhteensä neljä lasta. Yksi iso syy siihen, miksi en eroa haluaisi on se, että miehen perhe on aivan ihana enkä haluaisi heitä elämästäni menettää. Anoppi on minulle kuin varaäiti. Kukaan muu perheessä ei ole tuollainen kuin mieheni. Ja mieheni osaa olla ulospäin ihana, kukaan oman perheemme ulkopuolinen ei osasi ikinä kuvitella millaista elämämme oikeasti on. En siis ole osannut /kehdannut kertoa asiasta kenellekään ja sekin hajottaa omaa päätään kun ei ole kenellekään saanut asiaa purkaa.

 

[vieras]

Voi, tuntuu surulliselta lukea aloituksesi. Kyllä sinun on lähdettävä suhteesta itsesi ja lapsesi vuoksi. Parempi yksin kuin rakkaudettoman ihmisen kanssa. Tuollainen tilanne vaikuttaa sinuun enemmän kuin arvaatkaan, ja elämänilon palaaminen on mahdollista vasta kun pääset tilanteesta pois. Uskon että olette vlapsesi kanssa loppupeleissä paljon onnellisempia kahden!

 

[:-(]

Ensimmäisen kerran jälkeen kun mies sanoo että ei olisi halunnut lasta, niin että tuo lapsi kuulee sen ero on väistämätön lapsen tunne-elämän kannalta. Nyt ymmärtääkseni sanoo sen vain sinun kuullen ja ero on jo sen vuoksi erittäin suositeltava.
Lapsi voi sen kuulla tosin vaikka sanoisi nuo sanat vain sinulle.
En voisi elää tuollaisen miehen kanssa. Hän on todellakin tunnevammainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Älä jätä lasta hänelle edes hoitoon niin että ovat kahden.
Ei ole kyse vain avio-ongelmista, vaan ongelmista joissa lapsi on kyseessä.

 

[ja]

Jos ja kun eroatte, ole tarkkana tapaamis ja huoltajuusasioissa ! Mies voi niitä itselleen kiristää kiusalla sinulle vaikka ei välittäisi lapsesta. Ole tiukka ja vaikka nauhoita tilanne jossa sanoo ettei ole halunnut lasta ja ei välitä siitä.

 

tuossa tilanteessa kannattaa hakea ulkopuolista apua pariterapiasta, jos mies suostuu tai yksin. kulissien ylläpidolla teet isoan karhunpalveluksen paitsi itsellesi niin myös lapsellsi.

 

[Ap]

Järkyttävää luettavaa. olen itse kyllä tajunnut, että mieheni on kamala, mutta että ulkopuolisen mielestäkin näin kamala. Mies huomioi kyllä lasta, halii ja suukottaa, mutta jos lapsi kitisee kiukuttelee, mies ei jaksa yhtään. Mutta varsinaisesti minä hoidan kaikki lapsen asiat.

Ei mieheni ketään murhaisi, mutta usein olen toivonut, että löisi minua, niin sen varjolla olisi helppo erota. Väkivaltaa tai sen uhkaa ei ole kuitenkaan koskaan ollut.

 

[eroa]

Eihän sinun tarvitse erotessa katkaista välejä miehen vanhempiin.
Aivan varmasti laspi jossain vaiheessa huomaa ettei mies hänestä välitä,voit vaan arvailla millaisen kolauksen lapsi silloin saa.

 

[Tintti83]

Meillä mies on joskus palelluttanut alapäänsä niin pahasti, että lääkäri sanoi siitä mahdollisesti seuraavan jopa lapsettomuutta. Mies ei kuitenkaan kertonut minulle tätä, vaan koko avioliiton alun hoki haluavansa lapsia. Saimmekin pojan, jonka ollessa 5 kk mieheni paljasti lapsettomuusepäilynsä ja sanoi harkitsevansa avioeroa pettämisepäilynsä vuoksi. Sen jälkeen en ole jaksanut panostaa tähän suhteeseen lainkaan.

En ole myöskään (koskaan) rajoittanut mieheni menemisiä ennen kuin nyt. Ehkäpä tämän toisen raskauteni (ja epäilijöille tiedoksi, että mieheni toden totta on siitoskykyinen) aikaansaaman tunneherkkyyden vuoksi sain viikko sitten sellaisen hepulin, että laitoin mieheni valitsemaa alkoholin ja perheen välillä. Ainakin tällä erää hän valitsi perheen.

Nyt hän on ensimmäistä kertaa hoitanut lastamme (ja erittäin osaavasti kuin luonnonlahjakkuutena), joten ilmeisesti mieheni on hyväksynyt hedelmällisyytensä vihdoinkin. (Aiemmin hän ei osannut hoitaa lasta, eikä suhtautua tämän itkuun tms. lainkaan.)

Pahoittelut sinulle, Laura. Kirjoituksesi toi mieleen sen toisen vaihtoehdon, joka meille olisi voinut tapahtua. Toivottavasti tuohon tilanteeseen ei ajauduta. Voi, kunpa miehelläsikin kävisi mielessä se, että seksin harrastamisesta voi aina tulla raskaaksi, ja että yhdessä se lapsi on saatu aikaan (ja näin myös yhdessä hoidettava). Ei varmastikaan lapselle mukava tilanne, jos isä ei välitä.

 

[UpsyDaisy]

Kamala mies kun omasta lapsesta voi nuin puhua Vakavan keskustelun paikka ja tarvittaessa kytkin ylös!

 

[vieras]

Älä turhaan pelkää anoppisi menettämistä. Voisitko vihjaista hänelle että miehesi ja sinun välillä on ongelmia joihin et pysty itse vaikuttamaan, ja olet pohtinut erilleen muuttoa. Samalla pelkäät hänen menettämistään.

 

[vieras]

Kerro nyt jo jollekkin läheiselle asiasta! Ja varaudu toki niihin kommentteihin, että ei kannata erota, jos parisuhteessa ei ole väkivaltaa tai pettämistä. Näin minulle kerrottiin, mutta erosin silti. Joskus vain pitää olla itsekäs ja nyt sinun pitää olla sitä lapsesi takia!

Maailma on miehiä täynnä, joten älä tässä vaiheessa vielä pohdi mitään uusia juttuja.

 

[mh]

Meillä mies on joskus palelluttanut alapäänsä niin pahasti, että lääkäri sanoi siitä mahdollisesti seuraavan jopa lapsettomuutta. Mies ei kuitenkaan kertonut minulle tätä, vaan koko avioliiton alun hoki haluavansa lapsia. Saimmekin pojan, jonka ollessa 5 kk mieheni paljasti lapsettomuusepäilynsä ja sanoi harkitsevansa avioeroa pettämisepäilynsä vuoksi. Sen jälkeen en ole jaksanut panostaa tähän suhteeseen lainkaan.

En ole myöskään (koskaan) rajoittanut mieheni menemisiä ennen kuin nyt. Ehkäpä tämän toisen raskauteni (ja epäilijöille tiedoksi, että mieheni toden totta on siitoskykyinen) aikaansaaman tunneherkkyyden vuoksi sain viikko sitten sellaisen hepulin, että laitoin mieheni valitsemaa alkoholin ja perheen välillä. Ainakin tällä erää hän valitsi perheen.

Nyt hän on ensimmäistä kertaa hoitanut lastamme (ja erittäin osaavasti kuin luonnonlahjakkuutena), joten ilmeisesti mieheni on hyväksynyt hedelmällisyytensä vihdoinkin. (Aiemmin hän ei osannut hoitaa lasta, eikä suhtautua tämän itkuun tms. lainkaan.)

Pahoittelut sinulle, Laura. Kirjoituksesi toi mieleen sen toisen vaihtoehdon, joka meille olisi voinut tapahtua. Toivottavasti tuohon tilanteeseen ei ajauduta. Voi, kunpa miehelläsikin kävisi mielessä se, että seksin harrastamisesta voi aina tulla raskaaksi, ja että yhdessä se lapsi on saatu aikaan (ja näin myös yhdessä hoidettava). Ei varmastikaan lapselle mukava tilanne, jos isä ei välitä.

No onko miehesi sitten valmis vaikka isyystestiin tai edes siittiöiden tutkimiseen (ovatko siis terveitä ja hyviä yms), vai oletteko jätäneet asian tolleensa. Miehellekin teksisi varman hyvää, että saisi tietää. Kun nykyään ei tarvitse arvuutella ja odotella hyväksymist, vaan asian saa selville ihan satavarmasti.

 

[ee]

Ymmärrän ap että et ole itse ymmärtänyt tilanteen vääryyttä kokonaan koska elät keskellä sitä. Silloin saattaa tulla sokeaksi sille mitä tapahtuu eikä erota oikeata ja väärää kunnolla.
Miehen perheeseen voit pitää yhteyttä vaikka eroatkin, niin minäkin olen tehnyt.
Mies joka ei välitä omasta lapsestaan ei ole henkisesti terve.
Lapsi vaistoaa sen vaikka sitä ei edes näytettäisi, sen vain vaistoaa.
Tuollainen isän tunteettomuus vaikuttaa tavalla tai toisella lapsen kehitykseen.

 

[asiat kuntoon, nyt.]

Miehesi voisi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa sen lapsellisen kiukuttelun. Ihan oikeasti tuntuu, että hän on taantunut ihmisenä rajusti tai sitten ei ole kasvanut koskaan aikuiseksi.

Toivon ja rukoilen, ettei lapsenne vaistoa miehen "asenetta" sillä lapsethan ovat viisaita ja aistivat kyllä.

Menkääpä pariterapiaan jos ette saa kaksin asioita puhuttua auki. Voisitte tietenki laittaa lapsen vaikka sille ihanalle anopille hoitoon ja viettää kaksin aikaa ja PUHUA ja PUHUA.

tsemiä.

 

[Ap]

Mua itkettää ihan hirveesti kun luen näitä teidän kirjoituksia. Tottahan tuo kaikki on ja ihana tietää, että muutkin ovat sitä mieltä, että mieheni ajatusmaailma ei ole normaali. Tuntuu vaan niin väärältä, että miksi just mulle sattui näin paska mies ja miksei mies tosiaan voinut sanoa tätä asiaa ennen naimisiinmenoa, nyt on pilannut kolmen ihmisen elämän. Olen kysynyt tätä mieheltä, mutta hän on sitä mieltä että minä olen haluamani lapsen nyt saanut ja minulle ei vain mikään riitä kun vielä valitan.

 

[Ap]

Haluaisinkin puhua ja puhua, mutta useasti kun olen yrittänyt niin mies on sitä mieltä, että meillä on kaikki hyvin ja minulle ei vain mikään riitä.

 

[sss]

Ajatteleppa asiaa lapsen kannalta, millainen lapsesta kasvaa kun isä on tuollainen? voin kertoa että lapsestakin kasvaa tunnevammainen, isä joka ei rakasta oikeasti vahingoittaa lapsen kehitystä todella pahasti. lapset aistii todella herkästi aikuisen tunnetilat.
mieti nyt edes lapsen parasta ja eroa. jos et itsestä välitä niin välitä edes lapsesta.

 

[Ap]

Tuntuu, että en voi sietää silmissäni kaveripariskuntia, jotka ovat onnellisia ja hankkivat useita lapsia YHDESSÄ. Viha, katkeruus ja kateus näitä normaaleja perheitä kohtaan on valtava ja tuntuu että se vaikuttaa sosiaaliseen elämäänikin kun tuntuu, että ei kestä katsella kuunnella noita onnellisen elämän tarinoita. kai tuokin helpottaisi, jos avoimesti kertoisi heille omasta tilanteesta. Mies kyllä pillastuisi siitä, jos saisi tietää että olen kertonut ongelmistamme jollekin.