P
"Pimu"
Vieras
Olen ollut mieheni kanssa 7 vuotta yhdessä. Kun tapasimme olin pienen vauvan yh.
Silloin oli kova tarve saada mies perheeseen ja kuka tahansa kunnollinen,raitis,työssäkäyvä kelpasi. Ihastuin mieheeni, mutta en ollut kovin palavasti rakastunut. Menimme naimisiin ja saimme yhteise lapsen.
Viimeiset kaksi vuotta tunteet on minun puolelta täysin kuolleet. Tykkään miehestä,mutta en rakasta. Ihan hyvä tyyppi ja kunnollinen ja hyvä isä jne..Mutta en kaipaa hänen kosketusta,seuraa yleensä,seksiä tai mitään muuta kun tilipussia ja lapsenvahtia..
Seksiä harrastan kerran viikossa "väkisin". Ihan kivaa se on, mut vaikea aloittaa kun ei välitä toisesta yhtään. Pusuja en halua koskaan, en nukkua lähekkäin, en istua sohvalla töllöö katsomassa, en viedä lapsia hoitoon koska kahden keskeinen aika tarkoittaa joko puhumista,tai seksiä. En kaipaa kumpaakaan..
Miestä tilanne rassaa ja hän rakastaa ja kaipaa hellyyttää. Minua ei niinkään ja en kaipaa hältä mitään.En halua erota koska lapsilla ois kaks kotia ja isompi jo yhden eron kokenut. Lisäksi menettäisin ihanan kodin johon ei mulla varaa yksin..
Odotan vaan milloin mies kyllästyy ja lähtee..On luonteeltaan kyllä sellainen ettei osaa erota. Ennen minua ollut kahdessa huonossa suhteessa joissa kärvistellyt vuosia kunnes nainen jättänyt...
Kellään samanlaista?
Silloin oli kova tarve saada mies perheeseen ja kuka tahansa kunnollinen,raitis,työssäkäyvä kelpasi. Ihastuin mieheeni, mutta en ollut kovin palavasti rakastunut. Menimme naimisiin ja saimme yhteise lapsen.
Viimeiset kaksi vuotta tunteet on minun puolelta täysin kuolleet. Tykkään miehestä,mutta en rakasta. Ihan hyvä tyyppi ja kunnollinen ja hyvä isä jne..Mutta en kaipaa hänen kosketusta,seuraa yleensä,seksiä tai mitään muuta kun tilipussia ja lapsenvahtia..
Seksiä harrastan kerran viikossa "väkisin". Ihan kivaa se on, mut vaikea aloittaa kun ei välitä toisesta yhtään. Pusuja en halua koskaan, en nukkua lähekkäin, en istua sohvalla töllöö katsomassa, en viedä lapsia hoitoon koska kahden keskeinen aika tarkoittaa joko puhumista,tai seksiä. En kaipaa kumpaakaan..
Miestä tilanne rassaa ja hän rakastaa ja kaipaa hellyyttää. Minua ei niinkään ja en kaipaa hältä mitään.En halua erota koska lapsilla ois kaks kotia ja isompi jo yhden eron kokenut. Lisäksi menettäisin ihanan kodin johon ei mulla varaa yksin..
Odotan vaan milloin mies kyllästyy ja lähtee..On luonteeltaan kyllä sellainen ettei osaa erota. Ennen minua ollut kahdessa huonossa suhteessa joissa kärvistellyt vuosia kunnes nainen jättänyt...
Kellään samanlaista?