Aviomies ja sukujuhlat

[vierailija]

Meillä on mun suvussa aiko ajoin (ehkä 3-4 vuoden välein) tapana järjestää isohkot sukujuhlat. Tuonne tulee semmoset n. 50 henkee. Yleensä siellä on tapana, että "uudet" ihmiset hieman kertoo itsestään. Ydinsuku aika hyvin "omiensa" jutut tietääkin. Mä olen nuo juhlat kaksi edellistä kertaa skipannut, lähinnä mieheni takia. Mutta viimeksi kun keksi tekosyyn olla menemättä, mies lupasi tulla seuraavaan.

Mieheni menneisyys on aika hankala. Koulut jäi nuoruudessa kesken ja oli huumeita/alkoholia. Tämä muuttui vasta kun tapasimme. Ei tosin silloinkaan ihan kivuttomasti. Vuosikausia meni siihen, että mies pääsi elämään kiinni.

Nykyään asiat ovat hyvin. Meillä on 3 lasta, miehellä vakityö ja muutenkin asiat hyvin. Miehen elämästä vaan osapuilleen 10 vuotta mennyt sumussa (20-30v), nyt hän 40v.

Miten miehen kannattais elämästään kertoa tuolla? Yleensä siellä siis "sukuuntulleet" miehet kertovat sellaisen perinteisen sankaritarinan, On käytä kauppakorkea ja sitten toimitaan huippuhommissa jne. jne. Monella tuokin kuva on aika siloiteltu jne. mutta kuitenkin sitää lihaa tarinan ympärille on.

Minua ei mieheni "menestymättömyys" haittaa. Itseassiassa koen, että hän on todella hienosti noussut "kuilun partaalta", hankkinut tutkinnon ja saanut ainakin kohtuullisen työpaikan. Raha-asiat hoitaa mallikkaasti, on meidän perheessä se joka ns. taloutta johtaa. Tätä ei olisi 12 vuotta sitten uskonut kun hän oli velkaantunut pikavippeihin alkoholistin/huumeveikon elämäntyylissä.

Itseä ei siis hämää, mutta kun häntä hämää, niin kyselen että miten ja mitä tuolla kannattaisi kertoa. Sukuni sinällään on ihan ns. suvaitsevaista sakkia. Kohtuullinen koulutustaso, ei mitään uskonnollisia ihmisiä etc. Maailmaa ainakin vähän nähneitä.

Mieheni suku on paljon vanhanaikaisempaa. Mutta siellä taas jo se, että on duuni ja perhe, on riittävä menestys. Ei tartte mitään selitellä.

 

[vierailija]

Ei muuta kuin ukolle "känni päälle" sittehän sitä vapautuneesti voi kertoa.

 

[vierailija]

Kertoisin olleeni suojelupoliisin salaisissa tehtävissä, joista ei voi puhua. Palkka oli tähtitieteellinen, mutta hyväsydämisenä miehenä se tuli lahjoitettua tyttöjen koulutukseen Nepalissa. Nykyään olen tavallinen perheellinen puurtaja, mutta omasta tahdostani. Edelleen soitellaan perään, että nyt olisi huippumiehelle hommia ja maailmassa kriisi ratkaistavaksi.

 

[vierailija]

Syksyisin kaupat ovat täynnä elämänkertoja. Selasin nettiä ja luin ip-lehden jutun Kaija Koon
kirjasta. Otsikko lupasi enemmän kuin antoi. Jutusta ei selvinnyt millainen lapsuuskoti oli.
En osta enkä lue elämänkertoja. En pidä tirkistelystä.
Hienoa, että koronan jälkeen jo pidetään sukujuhlia.
Harva jaksaa iloisissa juhlissa vatvoa vanhoja asioita. Jokaisella on taatusti luurankoja kaapeissaan.
Katsoin YouTubesta amerikkalaisen saippuasarjan uusimman jakson ja luen kohta kommentit.
Uuunituoreelle lääkärille selvisi kuka on hänen biologinen äiti. Puolisolla on hänestä erittäin ikäviä ja karvaita lapsuusmuistoja. TV-sarjoissa pitää olla draamaa ja koukuttavia juonenkuvioita.
Tavallisen taviksen elämässä niitä ei tarvita. Riittää kun hoitaa arkiset askareet ja seuraa jonkin verran maailman menoa.
Avasin radion ja kuuntelin lähes tunnin pituisen keskustelun 20 vuotta sitten tapahtuneesta tragediasta.
Opin uuden sanan keskustelusta ruotsiksi. Suomenkieliset ohjelmat saavat minut huonotuuliseksi.
Minä en ole koskaan kertonut siloiteltuja tarinoita edesmenneestä avioliitostani.
Olen halunut kaataa kulissit, jotka aikoinaan itse pystytin.
Jos ihminen esittää muuta mitä on, taatusti ahdistaa ja on jatkuvasti huono olo.
Ihmisiä me kaikki vain ollaan karvoinemme päivinemme.
Minun seurassa kenenkään ei tarvitse esittää yhtään mitään.
Elän niin etten tarvitse kirjoittaa elämänkertoja.
Parhaillaan luvun alla on kaksi kirjaa. Toinen 799 sivua ja toinen 450.
Lukisin mieluummin kirjat alkuperäiskielellä.
Voit ap. mennä juhliin puolisosi kanssa tai olla menemättä. It Is up to you.
Niin aina exäni tuumasi jokaiseen asiaan, jonka kanssa tuskailin.
Olisi kiva tietää minkä asioiden kanssa Kaija Koon äiti tuskaili.

 

[vierailija]

Jos vaan kertoo missä vietti lapsuutensa, ja jonkun kivan lapsuusmuiston, mainitsee että kiva kun näkee omissa lapsissaan niitä ja näitä omia piirteitään. Ja sitten hyppää koulutukseen ja jättää iän mainitsematta, ja sitten kertoo nykyisestä työpaikasta. Ja miksi ihastui sinuun, ja miten hyvin viihtyy perheen kanssa. Jos jotain haluaa hurjasta nuoruudestaan kertoa, niin vaikka että nuorena tuli juhlittua rajummin, mutta aikuistuttuaan on alkanut arvostaa perhe-elämää ja päihteillä juhliminen on jäänyt.
Ei kai siitä romaania tarvitse tehdä, ja hyvin voi tuossa tilanteessa hypätä päihdevuodet yli, kunhan ei valehtele niistä koska ne kuitenkin voi tulla myöhemmin esille.

 

[Kissmett]

Paljon elämää nähnyt monelta eri kannalta.
Nykyään on niin paljon hyvää elämässä, että ei tarvitse menneitä muistella.

 

[Echo]

Suomenkieliset ohjelmat saavat minut huonotuuliseksi.

On sulla ongelmat. Suomenkielisiä ohjelmia on monenlaisia.

Elän niin etten tarvitse kirjoittaa elämänkertoja.

Totaaaaa....*reps*




Ymmärrätkö itsekään, mitä kirjoitat?

 

[Echo]

Jos vaan kertoo missä vietti lapsuutensa, ja jonkun kivan lapsuusmuiston, mainitsee että kiva kun näkee omissa lapsissaan niitä ja näitä omia piirteitään. Ja sitten hyppää koulutukseen ja jättää iän mainitsematta, ja sitten kertoo nykyisestä työpaikasta. Ja miksi ihastui sinuun, ja miten hyvin viihtyy perheen kanssa. Jos jotain haluaa hurjasta nuoruudestaan kertoa, niin vaikka että nuorena tuli juhlittua rajummin, mutta aikuistuttuaan on alkanut arvostaa perhe-elämää ja päihteillä juhliminen on jäänyt.
Ei kai siitä romaania tarvitse tehdä, ja hyvin voi tuossa tilanteessa hypätä päihdevuodet yli, kunhan ei valehtele niistä koska ne kuitenkin voi tulla myöhemmin esille.

Just näin. Pääasia että mies on itselleen, ap:lle ja lähipiirille rehellinen, mutta sen sijaan sukujuhlissa jätetään kertomatta ne luurangot. Ne ovat juhlat, ei sosiaalityöntekijän tapaaminen tai terapiaistunto.

 

[vierailija]

Ensimmäinen ajatukseni: kamalaa. Ja tuo ajatus vain siksi, että pitäisi mennä muiden arvioitavaksi ja hyväksytyksi, kuitenkin tavallaan ns. omiensa joukkoon.
Itsehän en moisissa viihdy, meilläkin tuota harrastettu ja aikoinaan olen todennut itselleni parhaaksi sen, että skippaan moiset pönötykset tyystin. Nuo eivät olleet muuta kuin aina toistuvia kilpailutilanteita; kuka menestynyt parhaiten, kuka nainut sukuun lisää meriittiä ja rahaa.. Yhtä ylenkatsomista.

Toinen ajatus: jos vain on pokkaa, niin saattaisin heittää niin paksua legendaa kehiin elämänkulustani kuin vain keksisin. Ja jokaisella joukkokokoontumiskerralla uutta putkeen. Ruokkisin nälkäistä laumaa...

Kolmas ajatus:.... tai sitten ihan vaan heittäisin oman itseni juuri sellaisenaan likoon ja katsoisin, onko porukka todellakin yhtä pintaliitoa vai kelpaanko sellaisenaan joukkoon rakastamani ihmisen seurassa. Miksi omaa elettyä elämää pitäisi hävetä? Ei kaikilla mene suunnitellusti ja unelmien mukaisesti vaan silloisten valintojen mukaan sitä ohjautuu toisaalle. En kuitenkaan avautumalla avautisi vaan puhuisin eletystä elämästä ympäripyöreästi painottaen nykytilannetta ja sen tärkeyttä ja onnellisuutta. Sitten tuonnempana mikäli väestä löytyy lähelle päästämisen arvoisia tyyppejä, voisin avautua lisää..

Millään muulla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä kuin sillä, että te kaksi olette yhdessä ja teillä on hyvä olla.

 

[vierailija]

Totuudesta on hyvä aloittaa.

 

[vierailija]

Ensimmäinen ajatukseni: kamalaa. Ja tuo ajatus vain siksi, että pitäisi mennä muiden arvioitavaksi ja hyväksytyksi, kuitenkin tavallaan ns. omiensa joukkoon.
Itsehän en moisissa viihdy, meilläkin tuota harrastettu ja aikoinaan olen todennut itselleni parhaaksi sen, että skippaan moiset pönötykset tyystin. Nuo eivät olleet muuta kuin aina toistuvia kilpailutilanteita; kuka menestynyt parhaiten, kuka nainut sukuun lisää meriittiä ja rahaa.. Yhtä ylenkatsomista.

Toinen ajatus: jos vain on pokkaa, niin saattaisin heittää niin paksua legendaa kehiin elämänkulustani kuin vain keksisin. Ja jokaisella joukkokokoontumiskerralla uutta putkeen. Ruokkisin nälkäistä laumaa...

Kolmas ajatus:.... tai sitten ihan vaan heittäisin oman itseni juuri sellaisenaan likoon ja katsoisin, onko porukka todellakin yhtä pintaliitoa vai kelpaanko sellaisenaan joukkoon rakastamani ihmisen seurassa. Miksi omaa elettyä elämää pitäisi hävetä? Ei kaikilla mene suunnitellusti ja unelmien mukaisesti vaan silloisten valintojen mukaan sitä ohjautuu toisaalle. En kuitenkaan avautumalla avautisi vaan puhuisin eletystä elämästä ympäripyöreästi painottaen nykytilannetta ja sen tärkeyttä ja onnellisuutta. Sitten tuonnempana mikäli väestä löytyy lähelle päästämisen arvoisia tyyppejä, voisin avautua lisää..

Millään muulla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä kuin sillä, että te kaksi olette yhdessä ja teillä on hyvä olla.

Voi miten hauska kommentti. Hihittelin itsekseni. Vastasin tähän viestiin aiemmin ja mieleen on noussut paljon muistoja sukujuhlista.
Minulla on isoveli, joka vieläkin järjestää kiusallisia tilanteita kuin Mr. Bean. Hän soittaa minulle silloin tällöin virhesoittoja. Viime kerralla en vastannut ja asia jäi kaivelemaan.
Soitin myöhemmin ja hän vastasi pubissa television vieressä, joka oli säädetty maksimivolyymille.
Muutaman päivän päästä asia jo nauratti. Mies ei välitä koronajutuista. Säälin sisartani, joka vieraili hänen luona lähiaikoina. Vakavasti sairas mies, jolla ei ole mitään rotia.
En tiedä millaiset jutut liikkuvat minusta sukulaisten keskuudessa. Veljeni aina luulee, että soitan ulkomailta. Saan huutaa puhelimeen kurkku suorana, että kotona olen Suomessa. Hänellä on kuulo heikentynyt iän myötä eikä suostu käyttämään kuulolaitetta.
Uutta miestä en eron jälkeen hommannut. Olisi kaameaa olla uuden puolison kanssa uusissa perhekuvioissa. Mieluummin katson saippuasarjoja ja samalla parannan kielitaitoani.
Sivuutin tässä ketjussa Echon viestit. Hän ei yhtään tykkää jutuistani.
Jos ihminen osaa nauraa itselleen, se on iso plussa. Viihdyn hyvin omissa oloissa. Enpä silloin joudu uusiin vaikeuksiin elämässäni.

 

[Echo]

Sivuutin tässä ketjussa Echon viestit. Hän ei yhtään tykkää jutuistani.
Jos ihminen osaa nauraa itselleen, se on iso plussa. Viihdyn hyvin omissa oloissa. Enpä silloin joudu uusiin vaikeuksiin elämässäni.

Sun jutut on epäloogisia, eivätkä perustu usein todelliseen asiaintilaan.

Kirjoittele vaan, jos susta on täällä rattoisaa kirjoittaa. Kyllä tänne tekstiä mahtuu. Mutta pari asiaa:
-tiedätkö itsekään mitä kirjoitat?
-elämän yks tärkein taito on tajuta, miltä oma käytös näyttää muiden silmissä. Ei muita tartte pokkuroidakaan, mutta tuosta em.kyvystä on tosi paljon hyötyä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no tuskin kenenkään tarvii kovin tarkkaan elämästään alkaa selittelemään. kertoo jotain ympäripyöreetä, mutta kuitenkin niin ettei tarvii valehteluun sortua

 

[vierailija]

"Olen käynyt elämänkoulun ja kaapit ovat täynnä luurankoja...", selittää puoliso möreällä matalalla käheällä äänellä. Ja jatkaa normaaliin sävyyn: " Suoritin xxx-tutkinnon ja olen firmassa zzz siinä ja siinä hommassa. Tuo ap. muutti elämäni ja hänen kanssaan olemme saaneet elämäni kolme suurinta saavutusta eli Nico-Petterin, Mirkku-Sofian ja Jadelmiinan.