Musta uskollisuus kuuluu vasta rakkauteen. Nuorena rakastui ensisilmäyksellä, nyt vanhempana enää ei. Toki se tuntuu epäreilulta, jos kaveri tapailee muitakin. Mutta ainakin itse haluan olla vapaa tapailemaan muita juuri siihen asti, kun rakastun ja katson sen vuoksi olevani valmis sitoutumaan. Jonkun kanssa voi olla kivaa, seura voi olla älyttömän hauskaa, seksi voi olla taivaallista, mutta silti rakkaus puuttuu. Ei rakautta voi pakottaa. Jos se tapailu ja seurustelu rakkaudeksi muuttuu, niin kyllä silloin jää ne muut taakse.
Oikein on kuitenkin sekin, että ei määräänsä enempää odottele. Toisen tunteiden kehittymistä ei voi pakottaa johonkin aikatauluun, oman kärsivällisyytensä voi. Silti en alkaisi syyttämään sitä, joka ei tee itselleen hätiköityjä päätöksiä. Koska ne hätiköidyt päätöset vaikuttavat siihen toiseenkin.
Haluaisitko oikeasti itsekään sitä, että joku mies vain sua miellyttääksesi sanoisi haluavansa ottaa riskin, vaikka omassa mielessään mies olisikin hyvin epävarma koko asiasta? Tekisitkö itse niin jollekin miehelle, joka lakaisi patistelemaan sua päätöksessäsi? Sen tiedän, että monella miehellä on vaikeuksia sanoa kauniisti EI. Miehet välttelevät sitä, että pitäisi pahoittaa naisen mieli. Jos toisesta tykkää, ei ole kivaa loukata. Mutta se, että tykkää, ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rakastaisi.