A
ajiliareiv
Vieras
Kertokaa mulle, että mitä kannattaa tehdä kun ei yksinkertaisesti ole yhtään ketään jolle puhua, kun oma henkinen vointi on mennyt alamäkeä. Samalla olen saanut huomata, että oon tehnyt huonoja valintoja ystävyyssuhteiden kanssa, luullut että kyse on ollut ystävyydestä mutta sitähän se ei ole, kun kelpaan tukijaksi ja kuuntelijaksi ja hauskanpitäjäksi, mutta kun tarvitsisin jonkun jolle puhua edes joskus, huomaan olevani yksin. Käyn juttelemassa psykologille, mutta tarvisin jonkun sellaisen mun elämään, jonka kanssa vois aidosti jutella, ehkä tehdä jotain yhdessä. Jonkun, joka kuuntelisi siksi että tahtoo eikä siksi, että saa siitä rahaa.
Alan olla tosi väsynyt. Sisin tuntuu tyhjältä, eikä ketään jonka edessä voisi kertoa miltä tuntuu tai olla se mitä on. Millä mä muutan tän? Vai pitääkö mun vaan hyväksyä, että mulle ei ole olemassa ystäviä?
Alan olla tosi väsynyt. Sisin tuntuu tyhjältä, eikä ketään jonka edessä voisi kertoa miltä tuntuu tai olla se mitä on. Millä mä muutan tän? Vai pitääkö mun vaan hyväksyä, että mulle ei ole olemassa ystäviä?