Ei ketään, jolle puhua

[ajiliareiv]

Kertokaa mulle, että mitä kannattaa tehdä kun ei yksinkertaisesti ole yhtään ketään jolle puhua, kun oma henkinen vointi on mennyt alamäkeä. Samalla olen saanut huomata, että oon tehnyt huonoja valintoja ystävyyssuhteiden kanssa, luullut että kyse on ollut ystävyydestä mutta sitähän se ei ole, kun kelpaan tukijaksi ja kuuntelijaksi ja hauskanpitäjäksi, mutta kun tarvitsisin jonkun jolle puhua edes joskus, huomaan olevani yksin. Käyn juttelemassa psykologille, mutta tarvisin jonkun sellaisen mun elämään, jonka kanssa vois aidosti jutella, ehkä tehdä jotain yhdessä. Jonkun, joka kuuntelisi siksi että tahtoo eikä siksi, että saa siitä rahaa.
Alan olla tosi väsynyt. Sisin tuntuu tyhjältä, eikä ketään jonka edessä voisi kertoa miltä tuntuu tai olla se mitä on. Millä mä muutan tän? Vai pitääkö mun vaan hyväksyä, että mulle ei ole olemassa ystäviä?

 

[päätön]

tervetuloa kerhoon.

 

[Elena777]

Sen verran muokkaan, että mun ongelma ei niinkään ole ystäväpula vaan luottopula..sen verran monet kerrat petetty, satutettu, lyöty puukko selkään ja käännetty selkä ja jätetty yksin ettei enää oikein uskalla luottaa liiemmin vaikka kaipaus oliskin suuri. Sama koskee rakkautta ja rakastumista.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Näinhän se menee. Toinensanoo, kerro mikä on mä kuuntelen, mä autan. Useimmiten siinä käy niin, että tämä kuuntelija onkin kiinnostuneempia siitä kun sen pojan nenä on vähä tukossa, kuin siitä mistä sinä kerrot. Kommentoi kenties, että kuule kyll ne asiat järjestyy ja that's it

 

[vierailija]

Sen verran muokkaan, että mun ongelma ei niinkään ole ystäväpula vaan luottopula..sen verran monet kerrat petetty, satutettu, lyöty puukko selkään ja käännetty selkä ja jätetty yksin ettei enää oikein uskalla luottaa liiemmin vaikka kaipaus oliskin suuri. Sama koskee rakkautta ja rakastumista.

Erittäin osuvasti ilmaistu nuo asiat... Täällä sama homma. Aikalailla täysin.

Ap. Et ole ainoa etkä varsinkaan yksin. Mutta kommunikaatiollisesti ehkä kylläkin.
Äläkä usko niitä puheita että kyllä kun vaan harrastelee ja blaa blaa. Ei se johda mihinkään, korkeintaan vaan epäonnistuneempi olo.

Moni aina antaa nevoja muttei oikeita kokemuksiaan, varsinkaan toimivia asioistaan.

 

[vierailija]

Mä meen kapakkaan, sielä kännissä pöpisemuutaman tunnin niin kaikki on taas hyvin pariksi päivää

 

[Zariza]

Olen saanut elää saman kokemuksen : ennen,kun minulla meni suhteellisen hyvin, jopa keskivertoa paremmin, autoin aina ystäviä missä vaan pulassa, mutta sitten,kun minulle sattui musta hetki, nuo ystävät katosivat. Tiedän kokeneeni pahimman totuuden muka.ystävyydestä, ja kuitenkin sitten: parhaan sattuman elämässäni. Pääsin eroon ystävistä. Kun selvisin elävien kirjoihin siskoni ja läheiseni tuella, olin onnellinen, että elämäni oli puhdistunut, kirkastanut "luonnollisella" tavalla, Koko tuo jengi muka-ystäviä meni kerralla totuuden filtterin läpi, eikä heistä jäänyt jäljelle ketään. Goodbye!
Nyt ,kun olen taas melkein"huippukunnossa", nuo entiset muka.ystäväni ovat alkaneet taas yrittää saada minuun yhteyttä. Olen tyytyväinen joka kerta, kun en vastaa heille: Minun ei todellakaan tarvitse enää koskaan jakaa sydäntäni heidän valheellisten, itsekkäiden ja keskenkasvuisten kanssa, eikä kantaa heidän huoliaan sydämessäni...
Valitettavasti tämän päivän Suomi on sydänkylmä-paikka.