Elämän miettiminen

["pieni"]

Tai miettiminen ja ajatteleminen ylipäätään. Siinä aihe, jota olen pohtinut viime aikoina. Miten ihmiset pysyy kasassa. Ja miten ihmiset jaksaa tavoitella sitä, että ollaan töissä 40v putkeen.

Vai onko suurin osa niitä, jotka ei koskaan pysähdy ajattelemaan, että mitä järkeä tässä kaikessa on?

 

["risto"]

Vaikea sanoa. Itse olen pysähtynyt silloin tällöin ja ne ovat olleet kasvun paikkoja. Joskus juoksin rahan perässä, nykyään arvot ovat aivan erilaiset, eli arvostan perhettä, rakkautta ja tasapainoa. Ikävää tässä on se, että monet naiset arvostavat mammonaa ja hyljeksivät sellaista, joka ei ole valmis raatamaan 50-vuotta maksaakseen sen omakotitalon.

 

[mietin mietin]

Mä taas olen miettinyt viime aikoina paljon elämää sillä lailla, tai ehkä ennenmminkin kuolemaa.. Mä kun uskon että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Tai mistäs voisin tietää. Mutta jos ei ole mitään niin.. Kaikki tuntuu välillä niin turhalta. Sitten kun kuolen, kaikki muistot ja kaikki katoaa. Ihan kun en ikinä olisi ollutkaan.
Hyh. Ahistavaa.

 

["A P"]

Mä taas olen miettinyt viime aikoina paljon elämää sillä lailla, tai ehkä ennenmminkin kuolemaa.. Mä kun uskon että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Tai mistäs voisin tietää. Mutta jos ei ole mitään niin.. Kaikki tuntuu välillä niin turhalta. Sitten kun kuolen, kaikki muistot ja kaikki katoaa. Ihan kun en ikinä olisi ollutkaan.
Hyh. Ahistavaa.

Tässä aika paljon pointtia, mitä itsekin hain.

 

[mieli]

En kyllä liikaa mieti, miks miettiä ja ahdistua kun tässä matkassa on kuitenkin paljon seikkoja joille ei vaan voi mitään vaikka päällään seisois. Niihin seikkoihin joihin pystyn itse vaikuttamaan, haluan vaikuttaa. Kuten vaikka koti, joka on mulle äärimmäisen tärkeä. Se on iso kokonaisuus joka sisältää miehen ja lapset, mutta myös tämän ympäristön jossa asumme. Asumme maalla, metsän laidassa. Tästä en tingi vaikka se tarkoitta joidenkin mielestä "rahan perässä juoksemista", ilmatteeks kun taloa ja metsää ei kukaan saa. Mä tulisin surulliseksi kerrostalossa - jos on pakko niin sitten on pakko - silloin elämä on tehnyt kepposen johon en ole voinnut vaikuttaa.

Eli koitan tehdä työtä jotta ne ihanat asiat elämässä pysyy; perhe ja koti. Kun kuolen tiedän eläneeni elämää - en elänyt miettiäkseni kuolemaa.

 

[Keittiönoita]

Noh, mä en ole ikinä tavoitellut sitä, että olisin 40 vuotta putkeen töissä. Mutta tuo ei tainnut olla tämän aloituksen ydin. Kuten "risto" myös minä olen pysähtynyt välillä miettimään elämääni. Yleensä ne vaiheet ovat tulleet silloin, kun elämä on joko jämähtänyt paikoilleen tai elämässä on tapahtunut jotain muutoksia. Tällöin olen miettinyt, mitä seuraavilta 5-10 vuodelta elämässäni haluan ja millaisia mahdollisuuksia mulla on toteuttaa tavoitteeni.

 

[Miettijä]

Mä taas mietin välillä sellaista, että kauhean moni elää (suuri osa pakosta) lähes kaiken elämänsä muille, raataa raataa raataa, kokee pieniä ilonhetkiä välillä, ja sitten: nothing, kuolema. Voi kun osais itsekkin enemmän elää niinkuin huomista ei tulisikaan. Voi kun keksisi enemmän vaihtoehtoisia tapoja elää, ettei vietä kolmasosaa elämästään tylsässä työssä, ja kolmasosaa kotitöitä tehden, kotiväkeä passaten, noin karkeasti ottaen (nukkuessa menee siis se "viimeinen" kolmasosa). Tämä ainoa elämä tulee suurimmalta osin monien kohdalla uhrattua asioihin, joista ei edes pidä tai nauti.

 

[mieli]

Mä taas mietin välillä sellaista, että kauhean moni elää (suuri osa pakosta) lähes kaiken elämänsä muille, raataa raataa raataa, kokee pieniä ilonhetkiä välillä, ja sitten: nothing, kuolema. Voi kun osais itsekkin enemmän elää niinkuin huomista ei tulisikaan. Voi kun keksisi enemmän vaihtoehtoisia tapoja elää, ettei vietä kolmasosaa elämästään tylsässä työssä, ja kolmasosaa kotitöitä tehden, kotiväkeä passaten, noin karkeasti ottaen (nukkuessa menee siis se "viimeinen" kolmasosa). Tämä ainoa elämä tulee suurimmalta osin monien kohdalla uhrattua asioihin, joista ei edes pidä tai nauti.

Mutta moni noistakin on valintoja. Voit miettiä ammattia jossa raatamisen sijaan viihdyt; teet sen kokoisen perheen että jaksat siitä huolta kantaa, opettelet että kodin ei tartte olla aina niin siisti... Aika monta juttua on omissa käsissä ja kompromisseja.

Ja myös niin, miten voit nauttia mistään jos kaikki asiat ympärillä on "nauttimista"? Kyllä ne parhaat hetket korostuu juurikin siksi että ovat poikkeavia. Elämästä nauttiminen kokee inflaation jos elämä on vain sitä. Ja muutoinkin nauttimisesta tulee silloin vaan suoritus.

 

[Miettijä]

Mutta moni noistakin on valintoja. Voit miettiä ammattia jossa raatamisen sijaan viihdyt; teet sen kokoisen perheen että jaksat siitä huolta kantaa, opettelet että kodin ei tartte olla aina niin siisti... Aika monta juttua on omissa käsissä ja kompromisseja.

Ja myös niin, miten voit nauttia mistään jos kaikki asiat ympärillä on "nauttimista"? Kyllä ne parhaat hetket korostuu juurikin siksi että ovat poikkeavia. Elämästä nauttiminen kokee inflaation jos elämä on vain sitä. Ja muutoinkin nauttimisesta tulee silloin vaan suoritus.

On valintoja. Tarkoitinkin että elämän lyhyyttä ei monesti osaa ajatella niin konkreettisesti, että usein noita valintoja ei tule tehtyä riittävästi. Eikä nuo mainitsemasi riitä kaikille tekemään elämästä mieluisampaa. En muuten oikeastaan tarkoittanut itseäni tuossa aiemmassa kirjoituksessa, koska olen elänyt monesti "poikkeuksellisesti", vaikka silti toki voisin enemmänkin elää "kuin viimeistä päivää" (en puhu mistään pähkähullusta jutusta).