Toggle sidebar

Elämäni pahin virhe...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Kaksi vuotta sitten tapasin mieheni ja alle kuukauden seurustelun jälkeen tulin raskaaksi, kun pillerit petti. Olin juuri eronnut väkivaltaisesta miehestä, lapset olivat pieniä ja uutta miestä en kunnolla edes tuntenut. Ensimmäinen viikko positiivisen testin jälkeen meni pilvissä leijuen, olin onnellinen. Sitte iski paniikki, mitä jos eroamme, kuinka jaksaisin yksin. Soitin lääkäriin, joka heti ohjasi minut polille. Muutaman tunnin aikana päätin että teen abortin, kävin polilla ja sain lääkkeet, jolla abortti alkoi :´( Jos olisin saanut nähdä ultaran, saanut edes vuorokauden miettimisaikaa en olisi koskaan tehnyt aborttia.
Kun menin sairaalaan seuraavana päivänä itkin ja tärisin... Abortin jälkeen alkoi kohtutulehdusten ja kaavintojen putki, joka kesti melkein vuoden :(
Mä kadun tuota päätöstä joka päivä, varmaan koko loppu elämäni. Luulen, että moni päättäisi pitää lapsen, jos saisi nähdä ultran ja sen jälkeen voisi olla vuorokausi miettimisaikaa ennen pillereiden ottoa.
Mä en kaipaa haukkuja, enä toisaalta sääliäkään. Rankaisen itseäni ihan tarpeeksi. Halusin vain kertoa jollekin, kun ei ole oikein ketään jolle kertoa :/
 
Minä näin ultrakuvaa. Siellä oli joku möykky, ruskuaispussiksi lääkäri sitä kutsui, noin neljä viikkoa olin arvion mukaan olltu raskaana. Ei mitään elonmerkkejä havaittavissa. Tein keskeytyksen, enkä ole hetkeäkään katunut. En olisi sitä raskautta kestänyt ja lapsi oli puhdas vahinko enkä usko, että siitä olis osattu iloita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tequila Sunrise:
:hug:
En voi kuin kuvitella miten pahalta tuntuu :(
Onko sulla muita lapsia?
Click to expand...

Kaksi aika pientä oli silloin kun tuo tapahtui, siksi pelkäsinkin kolmen ihan pienen kanssa yksin jäämistä jos uusi suhde olisi kariutunut heti. Varmaan edellinen väkivaltainen suhdekin jätti kaikenlaisia pelkoja :/
 
No kannattaako tommosta nyt jossitella. Tehty mikä tehty. Enää asialle ei voi mitää, joten voit vain elää tätä päivää ja suunnitella tulevaisuutta. Jos tolleen jossittelet, niin voit jossitella ihan kaikessa. Jospa olisitkin kuollut tänäpäivänä jos olisit antanut raskauden jatkua ja siinä olisi tullut sun hengen vaativia kompolikaatioita. Ihan samalla voit jossitella vaikka tommosta asiaa kun kerta tykkäät jossitella. Tai voit jossitella, että jospa olisitkin ottanut sen toisen reitin kaupunkiin silloin yks kerta niin olisit saattanut olla mukana auto-onnettomuudessa ja kuolla silloin. Etkä sä edes tiedä varmasti, olisko toi raskaus koskaan jatkunu normaalisti loppuun asti. Tyhmää jossitella ja pilata elämä tommosilla murheilla kun asialle ei enää voi mitään.
 
Ymmärrän sinua, sillä itsekin olen tehnyt toisessa asiassa ratkaisun, jota olen katunut ja myös muille ihmisille on koitunut tuskaa. Siksi ymmärrän, ettet kaipaa moitteita sen paremmin kuin sääliäkään - oma fiilis ihan sama. Itse on tullut ruoskittua itseään ihan yllin kyllin. Jaksamista tapahtuneen kanssa.
 
Mulla sellanen elämäntilanne,etten pystyisi lapsesta huolehtimaan.Psyyke ei kestä ja sikiötä/alkiota vahingoittavat lääkkeet käyttössä.Teen abortin.Kuvaa en missään nimessä halua nähdä,vaikeaa muutenkin.Ja tiedän,että katumaan tulen loppuelämän.Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa.
 
Anna itsellesi anteeksi jo! En ole vastaavaa kokenut/tehnyt, eli en voi aivan samaistua tilanteeseesi, mutta ymmärrän tuskan. Kaikki ihmiset tekevät virheitä. Olet jo katunut tarpeeksi. En tiedä oletko uskossa, että älä loukkaannu tästä, mutta itse ajattelen, että vauvasi on paremmassa paikassa ja sinulle on anteeksianto, niinkuin kaikille meille. Keskity tulevaisuuteen, olet kyllä ansainnut sen. ja Voimia
 
Voi sinua :( Yritä ajatella, että tuollaiset ratkaisut tehdään sen hetkisen elämäntilanteen ja voimavarojen mukaan. Älä tuomitse itseäsi liikaa. Kaikkea hyvää sinulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vieras:
Anna itsellesi anteeksi jo! En ole vastaavaa kokenut/tehnyt, eli en voi aivan samaistua tilanteeseesi, mutta ymmärrän tuskan. Kaikki ihmiset tekevät virheitä. Olet jo katunut tarpeeksi. En tiedä oletko uskossa, että älä loukkaannu tästä, mutta itse ajattelen, että vauvasi on paremmassa paikassa ja sinulle on anteeksianto, niinkuin kaikille meille. Keskity tulevaisuuteen, olet kyllä ansainnut sen. ja Voimia
Click to expand...

Yritän koko ajan unohtaa, ja vähemmän ja vähemmän sitä koko ajan ajattelenkin. Paha mieli johtuu lähinnä siitä, että minulla olisi ollut mahdollisuus pitää lapsi. Syy aborttiin oli ainoastaan mieletön paniikki. Pakko se on unohtaa ja alkaa miettimään tulevaisuutta. Nyt on meillä suunnitelmissa lapsi, mutta ei milläänlailla hätiköidä. Tulee jos on tullakseen.

Kiitos että sain teille purkaa tunteitani, se helpottaa kun ei kaikkea tarvi sisällään pitää :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja i:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ens sanot ettei elonmerkkiä ja sit että et ois jaksanut sitä raskautta...Eikös se silloin ole kuollut kun ei elonmerkkiä?
Click to expand...

Monilla ei vielä kuule sydänäänet kuultavissa 4 viikkoisena..
Click to expand...


Olikohan tämä minulle. Eli tilanne todella oli semmoinen, että tein testin pari päivää sen jälkeen kun kuukautisten piti alkaa ja se oli vahvasti positiivinen. Ultrassa kävin seuraavana päivänä ja siellä arvioitiin viikkoja olevan noin 4. Ultrassa näkyi siis ruskuaispussi, siitä ei voitu vielä päätellä olisiko siitä ikinä kasvanut mitään elollista koska raskaus oli niin alussa. Minä olin kuitenkin päätökseni tehnyt jo kun testiä tein. Jos todella ehkäisystä (minipillerit) ja vauvan (3kk.) imetyksestä huolimatta olen raskaaksi tullut, en uuteen raskauteen ole vielä valmis, joten raskaus keskeytettiin viikoilla 4+?. Yksi syy miksi päätös oli niin helppo oli että raskaus oli niin alussa, ettei "mitään" näkynyt. Näin ollen ei ole myöskään tarvinnut jäädä jossittelemaan mitään.


 
Minusta tuon perusteella mitä kerroit, teit ihan oikean päätöksen. Totta kai se tuntuu pahalta ja varmasti menee vielä pitkään ennen kuin toivut kokonaan, jos koskaan. Sinulla on kuitenkin aina oikeus surra.
Vaikka ei tietenkään voi tietää miten elämä olisi mennyt jos olisit päättänyt toisin, on näin varmasti parempi ja toisaalta tehty mikä tehty, asialle ei enää voi mitään ja nyt sen kanssa on vain elettävä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras ap:
Alkuperäinen kirjoittaja RäpäRällä:
Oletteko te kuitenkin vielä yhdessä tämän miehen kanssa??
Click to expand...

Ollaan vielä yhdessä.
Click to expand...

Ihana kuulla. Eli kannattaa nyt vain ajatella asioita eteenpäin, joskus joutuu tekemään vaikeita valintoja, mutta usein nekin osottautuvat oikeiksi!

Voimia teille :hug:
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa