[QUOTE="vieras";25304203]Taitaa vaan olla niin, että toiset on kaksnaamasia ja kuvittelevat, että tietävät mikä toiselle on parhaaksi. Mun mielestä suhteen perustana on oltava rehellisyys ja jos sitä ei ole niin kaikki rakentuu valheelle. Mitä hyvää siinä sitten on. Ja todellakin haluaisin tietää jos minua ois petetty ja haluaisin tietää sen mahdollisimman pian.[/QUOTE]
Tuskin kukaan ajattelee, että pettäminen on parisuhteen/kumppanin parhaaksi. Se, onko siitä kertominen kenenkään/kaikkien parhaaksi, riippuu suhteesta ja tilanteesta. Mun mielestä kaikkein tekopyhintä ja kaksinaamaisinta on, että joku ulkopuolinen (tässä tapauksessa ap:n "ystävä") kokee oikeudekseen kertoa ap:n hairahduksesta hänen miehelleen 10 vuoden jälkeen. Eikös myös ystävyyssuhteen pitäisi perustua rehellisyydelle ja luottamukselle? Mä en koe, että mulla olisi oikeutta rikkoa ystäväni luottamus ja puuttua hänen parisuhdeasioihinsa. En koe tarvetta puuttua kenenkään suhdeasioihin, oli kyseessä sitten ystävä, tuttava tai ventovieras.
Ap:n "ystävä" ilmeisesti kuvittelee tietävänsä, mikä on ap:n miehelle tai heidän suhteelleen parhaaksi. En keksi, mikä ihmeen motiivi siihen voisi noinkin pitkän ajan kuluttua ajaa. Varmaan haluaa tuntea itsensä rehelliseksi ihmiseksi, tehdessään "oikein". Melko itsekästä. En usko tuon aiheuttavan mitään hyvää ap:lle, hänen miehelleen tai lapsille. Minusta ap ei edes ansaitse jätetyksi tulemista ja perheen rikkoutumista. Hän on selvästi virheestään oppinut. En arvosta tuollaista käyttäytymistä, että puututaan toisten ihmissuhteisiin sillä nojalla, että voi sitten tuntea olevansa niiin rehellinen ja ihana ihminen.
Mä olen menettänyt joskus läheisen ystävyyssuhteen puhuttuani entisen ystäväni minulle kertomasta asiasta yhteisen kaverimme kanssa. En tiennyt, ettei kaveri ollut siitä tietoinen enkä ymmärtänyt möläytykseni vakavuutta sillä hetkellä. En pettänyt luottamusta tarkoituksella enkä halunnut aiheuttaa mitään pahaa. Kolmas osapuoli (varmaankin myös rehellisyyden nimissä..) kertoi kuitenkin asiasta entiselle ystävälleni ja kun meillä oli sillä hetkellä muutenkin hankala tilanne, meni ystävyys kokonaan poikki. Minusta olisi ollut reilua ennemminkin kehottaa minua itseäni kertomaan mokastani tms. eikä hankaloittaa toisten välejä puuttumalla asiaan. En kuitenkaan kanna tuosta kaunaa ja tiedän olevani ihan itse syyllinen luottamuksen rikkoutumiseen, olen sitä katunut syvästi enkä oikeastaan koe ansainneeni sitä ihmissuhteen katkeamista. Joka tapauksessa, minusta ei ole yleisesti ottaen oikeutta puuttua toisten ihmissuhdeasioihin.
