En kestäisi miestä, joka ei lue lainkaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Libris
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26874631]Netissä on liikaa tietoa jotta enää koskaan tulee olemaan aikaa avata yhtään paperille painettua kirjaa.[/QUOTE]Niin totta. Mä kyllä lueskelen jonkun verran ihan perinteisesti, mutta on tämä netin informaatiotulvan määrä jotain uskomatonta. Luettavan materiaalin karsiminen ja louhiminen käy työstä. Vaikeinta on se, että mielenkiintoista luettavaa on moninkertaisesti enemmän mihin on ikinä aikaa. Se tekee jotenkin surulliseksi, kun tiedostaa paljonko mielenkiintoista menee väkisin jatkuvasti ohi. Nuppi käy yleensä sen verran kuumana, että kirjan avaaminen rentouttaa kummasti. Kirjassa kun jollain rivillä lukee, että "James istui vuoden 1974 Aston Morrisiinsa, jonka oli ostanut Miloševi?in kummipojalta Podgoricasta...", niin enpä pääse samantein googlettamaan asiasanoista lisätietoa :)
 
Minä en voisi taas olla suhteessa miehen kanssa joka ei ole kiertänyt maailmaa. Enkä nyt puhu turismista. Vaan että on asunut muualla, useammassa maassa jne. Koska sitä ymmärräystä erilaisuudesta ja eri kultuureista ei kirjoista löydä tai opi.

Tai en voisi elää ihmisen kanssa jolla ei olisi matemaattisia lahjoja ja taitoa soveltaa niitä käytäntöön.

Makuasioita. Mä saattaisin todennäköisesti pitää sinun miestäsi tylsänä teoreetikkona. Tai sitten en.

Lukeminen ei kuitenkaan ole yksin mikään mittari mistään.

Niinpä, makuasioita. Maailmaa kiertänyt mies ei ole yksin mikään mittari mistään. Tosin me olemme mieheni kanssa kyllä kiertäneet aika lailla. :)
 
[QUOTE="memmuli";26874768]Eikös mielikuvitus ole toisilla lahja joka on jo lapsesta lähtien olemassa oleva. Eikä suinkaan kaikilla kirjojen kautta syntynyt ominaisuus?[/QUOTE]

Kyllä mun mielestä toisilla on jo pienestä pitäen enemmän mielikuvitusta kuin toisilla. Lukeminen kyllä mielestäni ruokkii sitä.
 
[QUOTE="jepsis";26874791]Niinpä, makuasioita. Maailmaa kiertänyt mies ei ole yksin mikään mittari mistään. Tosin me olemme mieheni kanssa kyllä kiertäneet aika lailla. :)[/QUOTE]
Mutta sitä tässä hain että yhdellä mittarilla ei voi kokonaisuuksia mitata. Eikä missään taivaan nimessä nimetä jotain muuta "ajatusmaailmaa" kantavaa suoraan vaan juntitksi tai vähemmän älykääksi.

Mikä kenellekin on viisautta ja mikä kutakin kantaa maailmassa on hyvinkin yksilöllinen seikka. Yleisellä tasolla kuitenkin toki kirjaviisaat ja matemaattisesti lahjakaat nousee jollain tasolla korkeammalle pallilla. Jos asiaa halutaan siltä kantilta katsoa. Mutta usein hyvinkin "älykäät" saattavat esimerkiksi olla sosiaalisesti kovinkin rajoittuneita. Tai tunteiden tasolla. Kun taas toinen ihminen on älykäs sosiaalisella&tunnetasoalla. Omaa tunneälyä enemmän kuin toinen. Vaikka ei lukisikaan yhtään tai seuraisi uutisia jne.
 
[QUOTE="memmuli";26874768]Eikös mielikuvitus ole toisilla lahja joka on jo lapsesta lähtien olemassa oleva. Eikä suinkaan kaikilla kirjojen kautta syntynyt ominaisuus?[/QUOTE]Tämä totta, mutta kyllä mielikuvitusta on ruokittava, jotta se kehittyy ja sen tuotokset monipuolistuvat.

On varmasti ihan hyvän mielikuvituksen merkki, jos lapsi heittää leikkiessään, että "Nyt orava ja hamsteri hiipivät kirahvin lentokoneeseen ja lähtevät kuuhun syömään juustoa." Vaatii jonkun verran historian ymmärrystä historiasta, että sama lapsi tekee aikuisena elokuvan, jossa Etelämantereelta kuun pimeälle puolelle paenneet natsit hyökkäävät maahan.
 
[QUOTE="jepsis";26874807]Kyllä mun mielestä toisilla on jo pienestä pitäen enemmän mielikuvitusta kuin toisilla. Lukeminen kyllä mielestäni ruokkii sitä.[/QUOTE]

Sinulla se ruokkii. Toisella välttämättä ei. Sinun todellisuus ei ole kaikkien muiden todellisuus. Lukeminen saa sinun mielikuvituksen lentämään. Lukeminen on sinua viisastanut. Molemmat subjektiivisia tunteita.
 
Minä luen paljon. Silti minulla ei kyllä ole mielikuvitusta. Ihannoin ihmisiä joilla sitä on. Minä en vaan toimi niin. Minua ei ole rakennettu kovin mielikuvitukselliseksi saati innovatiiviseksi. Voin vain ihailla muiden taitoa.
 
[QUOTE="memmuli";26874886]Sinulla se ruokkii. Toisella välttämättä ei. Sinun todellisuus ei ole kaikkien muiden todellisuus. Lukeminen saa sinun mielikuvituksen lentämään. Lukeminen on sinua viisastanut. Molemmat subjektiivisia tunteita.[/QUOTE]

Voi olla, että joitakin poikkeuksia on, mutta kyllä sitä on ihan tutkittu, että lukeminen kehittää mielikuvitusta. Toki siitä on muitakin hyötyjä: antaa lapselle tietoa, kehittää pitkäjänteisyyttä...
 
[QUOTE="lukutoukka";26874903]Minä luen paljon. Silti minulla ei kyllä ole mielikuvitusta. Ihannoin ihmisiä joilla sitä on. Minä en vaan toimi niin. Minua ei ole rakennettu kovin mielikuvitukselliseksi saati innovatiiviseksi. Voin vain ihailla muiden taitoa.[/QUOTE]

Kun luet, kehitteletkö mieleesi kuvan kirjan tapahtumista? Maisemista? Henkilöhahmoista?
Minusta olisi aika hankala sisäistää lukemaansa, jos ei em. asioita omaan päähänsä rakenna.
 
Nimenomaan lapsille lukeminen on tärkeää. Kehittää kielellisiä valmiuksia, kehittää ajattelua ja mielikuvitusta. Elokuvat ja tv ovat melkoisen valmiiksipureskeltua kamaa, joten jos lapsi on pelkästään ns. audiovisuaalisen tarjonnan varassa, niin hän menettää paljon. Uskoisin, että lapsen lukemisella on suora korrelaatio siihen, miten hän menestyy opinnoissaan.

Itse luin lapsena ja nuorena melkoisen paljon kirjoja (ainakin pojaksi). Aikuisiässä tuo kyllä väheni, mutta nyt olen löytänyt kirjat uudelleen. Lukeminen ei ole minulle erityisen vaivatonta, joten on niitä kirjoja keskenkin jäänyt. Joskus pyrin lukemaan klassikoita, koska pääosin niissä on oikeasti jotain ainutlaatuista. Kaikki klassikot eiväy kyllä ole minulle auenneet. Toki sitten kevyempää myös.

Lukeminen ja koulutustaso varmasti korreloivat jonkun verran, mutta tunnen paljon yliopisto/korkeakouluihmisiä, jotka eivät ole koskaan lukeneet paljoa (jos lainkaan), siis opintokirjojen lisäksi. Näin on etenkin luonnontieteiden ja tekniikan opiskelijoiden keskuudessa. Silti tunnen myös paljon humanisteja, jotka eivät ole paljoa lukeneet opintojen lisäksi. Ja sekin vähä sitä kevyempää osastoa. Tuo on joskus vähän hassua. Ihan kuin Sibelius-Akatemiassa opiskeleva kuuntelisi kotona pelkästään humppaa.

Paljon täällä sanotaan, että mies lukee tietokirjaja tms. Se on silti ihan eri asia lukea proosaa. Täälläkin on muutama maininnut, että miksi lukea kun voi katsoa leffan. No en ala tästä peistä vääntämään, mutta se nyt on vaan pikkasen eri asia. Ja voihan sitä tehdä molemmatkin.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Jos ei lukeminen nappaa, niin ei se millään asian jalustalle nostamisella siitä parane. Silti sanoisin niin, että lapsella on luontaisesti suuri mielenkiinto asioihin. Tuossa vaiheessa aikuisella on mahdollisuus vaikuttaa hänen valintoihin. Eli laitetaanko aina pyörimään joku DVD vai annetaanko mahdollisuus sukeltaa kirjojen maailmaan. Kehottaisin tosiaan kaivamaan tutkimuksia lukemisen hyödyllisyydestä (enkä tarkoita nyt sitä että tankataan tietosanakirjasta Karibian meren valtioita) moneenkin asiaan. Etenkin lapsuudessa alkaneen lukemisen.
 
Nimenomaan lapsille lukeminen on tärkeää. Kehittää kielellisiä valmiuksia, kehittää ajattelua ja mielikuvitusta. Elokuvat ja tv ovat melkoisen valmiiksipureskeltua kamaa, joten jos lapsi on pelkästään ns. audiovisuaalisen tarjonnan varassa, niin hän menettää paljon. Uskoisin, että lapsen lukemisella on suora korrelaatio siihen, miten hän menestyy opinnoissaan.

Itse luin lapsena ja nuorena melkoisen paljon kirjoja (ainakin pojaksi). Aikuisiässä tuo kyllä väheni, mutta nyt olen löytänyt kirjat uudelleen. Lukeminen ei ole minulle erityisen vaivatonta, joten on niitä kirjoja keskenkin jäänyt. Joskus pyrin lukemaan klassikoita, koska pääosin niissä on oikeasti jotain ainutlaatuista. Kaikki klassikot eiväy kyllä ole minulle auenneet. Toki sitten kevyempää myös.

Lukeminen ja koulutustaso varmasti korreloivat jonkun verran, mutta tunnen paljon yliopisto/korkeakouluihmisiä, jotka eivät ole koskaan lukeneet paljoa (jos lainkaan), siis opintokirjojen lisäksi. Näin on etenkin luonnontieteiden ja tekniikan opiskelijoiden keskuudessa. Silti tunnen myös paljon humanisteja, jotka eivät ole paljoa lukeneet opintojen lisäksi. Ja sekin vähä sitä kevyempää osastoa. Tuo on joskus vähän hassua. Ihan kuin Sibelius-Akatemiassa opiskeleva kuuntelisi kotona pelkästään humppaa.

Paljon täällä sanotaan, että mies lukee tietokirjaja tms. Se on silti ihan eri asia lukea proosaa. Täälläkin on muutama maininnut, että miksi lukea kun voi katsoa leffan. No en ala tästä peistä vääntämään, mutta se nyt on vaan pikkasen eri asia. Ja voihan sitä tehdä molemmatkin.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Jos ei lukeminen nappaa, niin ei se millään asian jalustalle nostamisella siitä parane. Silti sanoisin niin, että lapsella on luontaisesti suuri mielenkiinto asioihin. Tuossa vaiheessa aikuisella on mahdollisuus vaikuttaa hänen valintoihin. Eli laitetaanko aina pyörimään joku DVD vai annetaanko mahdollisuus sukeltaa kirjojen maailmaan. Kehottaisin tosiaan kaivamaan tutkimuksia lukemisen hyödyllisyydestä (enkä tarkoita nyt sitä että tankataan tietosanakirjasta Karibian meren valtioita) moneenkin asiaan. Etenkin lapsuudessa alkaneen lukemisen.

Hear hear! :flower:
 
Joopa joo. Mä en lue mitään kirjoja. Siis oikeesti ajanhukkaa. Vanhanaikaista. Otetaan ny vaikka se Sormusten herra. Leffana mä katon sen 3 tunnissa ja saan nähdä kaiken kokonaan heti. Kirjaa lukisin vittu varmaan vuoden. Tai ainakin viikon jos koko ajan lukis. Ja silti leffassa saa silmät, korvat ottaa tiedon vastaan. Oikeesti tiedon omaksumiseen kirja on auttamattomasti vanhentunutta kamaa.

Siis ihan sama kun menis polkupyörällä lomalle etelään. Vaikka lentämälläkin pääsis. No mikäs siinä jos olis aikaa matkustaa kuukausi suuntaansa mut ku ei oo.

Mut oikeesti. Älkää aina aatelko että kaikki vanha on parempaa ku se ei oo. Vai pitäiskö lääkäreidenkin luottaa vaan johonkin saakelin ikivanhoihin yrtteihin. Oikeesti kehitys kehittyy.
 
[QUOTE="vieras";26877210]:D Lähdetkö treffeille, mentäis vaikka leffaan? Kirjastoon et kumminkaan lähde?[/QUOTE]

No riippuu vähän mimmonen audiovisuaalinen kokemus olet. Ja kenties jossain vaiheessa kysyttäis mimmoinen olisit muillekkin aisteille :)
 
Olin tossa kaverini luona ja siellä jutteltiin niitä näitä. Sen mieskin siinä pyörähti pari kertaa. Olen aina pitänyt häntä vähän junttina, mutta ihan symppiksenä. Kattelin sitten heidän kirjahyllyään ja kaverini sano, että pääosa kirjoista on vintillä, koska ei mahtunut. Naureskelin, että hän on omansa tuonut tänne ja miehen kirjat on vintillä. Lakonisesti kaverini totes, että "Mun mies ei lue."

Juteltiin sitten tosta. Äijä ei oo lukenut elämässään yhtään kirjaa, ellei nyt sitten ehkä jotain pakotettua yläasteella. Juttelin tosta sitten oman mieheni kanssa (joka ei ole lukutoukka, mutta on kuitenkin lukenut satoja kirjoja joista paljon klassikoitakin). Hän vaan totes, että moni mies ei lue paljoa. Ja sitten kun harvoin lukee, niin aina jotain samanlaista sotaromaania...

En tiedä. Mun mielestä tuntuis ihan pöyristyttävältä, että mies olis niin juntti, ettei olis lukenut oikein mitään. Tietysti sama koskee naisiakin, mutta en kyllä tunne ketään joka ei mitään lukis. Toki osalla kaikki lukeminen on "roskakirjallisuutta", mutta silti... Mites teidän miehet lukee? Ja jos eivät lue, niin miksi eivät. Ei ehdi... Mutta mikseivät lukeneet nuorempana... eivät ehtineet... ???

En pidä junttina jos ei lue pitkiä romaaneja(kuka niitä jaksaa lukea). Miehet ainakin lukee "naku ankkoja". Sekin on lukemista. Itse luen kirjaa vaan sillon kun ei nukuta.Minulla on tuo maailman tylsin kirja ollut jo 5 vuotta enkä ole kahta sivua enempää lukenut.
 
Meillä ei lue kumpikaan. Ei vaan riitä mielenkiinto eikä aika moiseen. Tai siis et jos olis mielenkiintoa ni olis kai sit siihen aikaakin. Joskus nuorempana luin jonkun verran mutta ei se mikään rakas harrastus ole koskaan ollut ja silloinkin mieluummin kirjoitin itse novelleja kuin luin kirjoja. En muutenkaan ole kovin kultturelli persoona, en harrasta teatteria, balettia tms. viihdettä ja ihan puhtaasti TIETOA löytyy nykyisin internetistä niin ettei sitä varten tarvitse välttämättä lukea kirjoja.

En lue muuten edes naistenlehtiä tms. hömppää.
 
Minun mieheni lukee todella paljon ja monenlaista kirjallisuutta. Kotimme on täynnä kirjoja ja kirjastossa käymme pari kertaa viikossa. Minä luen myös, mutta vähemmän. Silti arvostan tuota mieheni ominaisuutta ja sen mukanaan tuomaa sivistystä. Lapsemme haluamme myös ehdottomasti tutustuttaa kirjojen maailmaan.
 
Itse olen lukenut seuraavat kirjat:

Manillaköysi (yläasteella)
Hohto
Christine
Uinu uinu lemmikkini
Carrie
Cujo
Jokin Robin Cookin kirja

Ja nämä luin alle parikymppisenä eli onhan tuosta vierähtänyt jo toinen mokoma.

Ei vain ole aikaa lukea ja tv:stä tulee kuitenkin kaikkea kivaa.

Ja olen fiksu ja filmaattinen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Älykäs (?):
Minä luen ja mieheni ei. Kyllä minä meistä ainakin akateemisesti fiksumpi olen ja ylipäätään aika aikaansaava ihminen. Mutta ei se minusta parempaa tee. Kuten ei ekonomin koulutuskaan tai isompi palkka. Jossain kohtaa lukeminen voi kääntyä itseään vastaankin. Ainakin siinä vaiheessa, jos kuvittelee klassikkokirjojen lukemisen olevan hyvyyden lähde. Tai etsii sitä oikeaa rakkautta romanttisten kirjojen pohjalta.

Meilläkin minä luen ja mies ei -niitä pakollisia tentti- ja työlukemisia lukuunottamatta. Silti meistä mies on akateemisesti fiksumpi, jo koulutuksensakin puolesta. Joskus ihmettelin lukemattomuutta, mutta sillä on muuta älyllistä puuhaa.
 

Yhteistyössä