M
"mietteliäs"
Vieras
Niin, tässä sitä palstalaisille kauhisteltavaa, että miten sä nyt noin huonon miehen? Mutta niin vaan muuttui mies. Lapsia meillä on kaksi, 3v. ja 7kk.
Hoidan siis lapset kokonaan yksin, mies jää lasten kanssa jos olen ensin laittanut esim. päikkäreille tai yöunille. Muutaman kerran on jäänyt muuten, ja silloin niitä syytöksiä satelee "Äiti taas menee" jne. Tulee oikea paskamutsi olo, vaikka tiedän että ei pitäisi, sillä käyn max. kerran viikossa, jos sitäkään, yksin jossain (koiran kanssa treeneissä, kaupassa tjtn.)
Lapset nukkuvat päikkärit eri aikaan, joten olen 14h päivässä lasten kanssa, ilman taukoja. Lisäksi saan hoitaa pyykit yksin, miehen vaatteita, niin likaisia kuin puhtaitakin saa kerätä milloin mistäkin huonekalujen päältä. Tiskit hoidan yksin, astiat ja roskat jää käsistä just siihen missä niitä on käytetty, ja pöytiä ei ainakaan pyyhitä. Ruoan laitan tottakai minä. Sänkyjen petaukset, lasten ulkoilut, pesut, nukuttamiset ja yöheräilyt on minun vastuullani.
Jos toinen lapsi sairastuu niin tulee minun viereen nukkumaan, vauvakin nukkuu siis siellä ja mies siirtyy yksin sohvalle. Heräilen siis kipeän lapsen ja vauvan takia koko yön.
Aamulla en saa nukkua, en edes harvoin, herään kello 6 kun vauva herää ja seuraava lepo onkin sitten illalla kasin jälkeen kun esikko menee nukkumaan.
Käytännössä hoidan siis kaiken kodin ja lasten hoidon yksin, ja totta helvetissä nalkutan kun mies istuu koneella ja menee ja tulee miten tykkää, ja mun pitää erikseen sopia ja anella että pääsen edes joskus yksin jonnekkin. Ja siitäkin vähästä syytellään ja haukutaan että varmasti tulis paska olo. Ja avot, jos en käyttäydy hyvin niin voihan aina perua lasten hoidon etten pääsekkään.
Niin, ja muahan saa haukkua ja mulle voi nauraa päin naamaa. Samoin lapsille voi tiuskia ja huutaa, kun ei ne mitään tajua. Varmaan äitiinsä tullu.
No, erotahan tässä pitäisi, johan sen järkikin sanoo. Ei tä oo hyväksi minulle eikä lapsille. Oma itsetunto nollissa.
Silti kun mies on poissa ajattelen että en haluaisi erota ja kyllä me jotain keksitään, mutta kun ei niin ei. Olen kuulemma idiootti, mulkku ja ties mitä muuta ja se tosiasia ei tule koskaan muuttumaan.
En ole myöskään omille vanhemmilleni asiasta mitään sanonut, tuntuu ehkä jotenkin nololta, vaikka ovathan hekin joskus eronneet ja tosin sittemmin palanneet yhteen. Heille en myöskään miestäni hauku, ennemminkin puolustelen ja vanhempani luulevat miehen vain vähän oikuttelevan.
Itse saan kuulla kunniani ja minua haukutaan välittämättä siitä onko paikalla miehen vanhemmat tai kaveri. Se on alentavaa ja nöyryyttävää. Tunnen itseni luuseriksi ja mitättömäksi, arvottomaksi.
Anteeksi pitkä sepustus, oli vaan pakko purkautua.
Asioita hankaloittaa vielä se, että olen lasten kanssa kotona ja aion jatkaa kotihoidontuella jonkun aikaa vielä, olen nuori ( en kuitenkaan teini), ei vaki työpaikkaa ja luottotiedot menneet.
Nykyiseen asuntoon voisin jäädä, jos vaan antavat (vvo), mutta mies ei suostu muuttamaan pois, ja sehän tässä päävuokralainen onkin. Täytyy varmaan käydä juttelemassa siellä, ei kai ne minua lapsineni voi pihallekkaan potkia.
Hoidan siis lapset kokonaan yksin, mies jää lasten kanssa jos olen ensin laittanut esim. päikkäreille tai yöunille. Muutaman kerran on jäänyt muuten, ja silloin niitä syytöksiä satelee "Äiti taas menee" jne. Tulee oikea paskamutsi olo, vaikka tiedän että ei pitäisi, sillä käyn max. kerran viikossa, jos sitäkään, yksin jossain (koiran kanssa treeneissä, kaupassa tjtn.)
Lapset nukkuvat päikkärit eri aikaan, joten olen 14h päivässä lasten kanssa, ilman taukoja. Lisäksi saan hoitaa pyykit yksin, miehen vaatteita, niin likaisia kuin puhtaitakin saa kerätä milloin mistäkin huonekalujen päältä. Tiskit hoidan yksin, astiat ja roskat jää käsistä just siihen missä niitä on käytetty, ja pöytiä ei ainakaan pyyhitä. Ruoan laitan tottakai minä. Sänkyjen petaukset, lasten ulkoilut, pesut, nukuttamiset ja yöheräilyt on minun vastuullani.
Jos toinen lapsi sairastuu niin tulee minun viereen nukkumaan, vauvakin nukkuu siis siellä ja mies siirtyy yksin sohvalle. Heräilen siis kipeän lapsen ja vauvan takia koko yön.
Aamulla en saa nukkua, en edes harvoin, herään kello 6 kun vauva herää ja seuraava lepo onkin sitten illalla kasin jälkeen kun esikko menee nukkumaan.
Käytännössä hoidan siis kaiken kodin ja lasten hoidon yksin, ja totta helvetissä nalkutan kun mies istuu koneella ja menee ja tulee miten tykkää, ja mun pitää erikseen sopia ja anella että pääsen edes joskus yksin jonnekkin. Ja siitäkin vähästä syytellään ja haukutaan että varmasti tulis paska olo. Ja avot, jos en käyttäydy hyvin niin voihan aina perua lasten hoidon etten pääsekkään.
Niin, ja muahan saa haukkua ja mulle voi nauraa päin naamaa. Samoin lapsille voi tiuskia ja huutaa, kun ei ne mitään tajua. Varmaan äitiinsä tullu.
No, erotahan tässä pitäisi, johan sen järkikin sanoo. Ei tä oo hyväksi minulle eikä lapsille. Oma itsetunto nollissa.
Silti kun mies on poissa ajattelen että en haluaisi erota ja kyllä me jotain keksitään, mutta kun ei niin ei. Olen kuulemma idiootti, mulkku ja ties mitä muuta ja se tosiasia ei tule koskaan muuttumaan.
En ole myöskään omille vanhemmilleni asiasta mitään sanonut, tuntuu ehkä jotenkin nololta, vaikka ovathan hekin joskus eronneet ja tosin sittemmin palanneet yhteen. Heille en myöskään miestäni hauku, ennemminkin puolustelen ja vanhempani luulevat miehen vain vähän oikuttelevan.
Itse saan kuulla kunniani ja minua haukutaan välittämättä siitä onko paikalla miehen vanhemmat tai kaveri. Se on alentavaa ja nöyryyttävää. Tunnen itseni luuseriksi ja mitättömäksi, arvottomaksi.
Anteeksi pitkä sepustus, oli vaan pakko purkautua.
Asioita hankaloittaa vielä se, että olen lasten kanssa kotona ja aion jatkaa kotihoidontuella jonkun aikaa vielä, olen nuori ( en kuitenkaan teini), ei vaki työpaikkaa ja luottotiedot menneet.
Nykyiseen asuntoon voisin jäädä, jos vaan antavat (vvo), mutta mies ei suostu muuttamaan pois, ja sehän tässä päävuokralainen onkin. Täytyy varmaan käydä juttelemassa siellä, ei kai ne minua lapsineni voi pihallekkaan potkia.
Voimia...
Miksi mies suostui lastentekoon, jos sitä ei kiinnosta olla isä?