M
M
misssä
Vieras
Missä teidän miehet ovat, kun ette pysty järjestämään omaa aikaa sekä vauvalle että esikoiselle? Tämä siis niille, joiden esikoinen on päivähoidossa. En halua tuomita, mutta kieltämättä ihmettelen, että miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei jaksa.
Yksi esimerkki tuttavapiiristä: kaksi vanhempaa lasta hoidossa, yksi tällä hetkellä kotona ja neljäs tulossa. Varmaan laittaa sitten tämän kolmosenkin hoitoon, kun vauva syntyy. Heillä toki mies ei osallistu arkeen, mutta miksi tehdä noin paljon lapsia?
Yksi esimerkki tuttavapiiristä: kaksi vanhempaa lasta hoidossa, yksi tällä hetkellä kotona ja neljäs tulossa. Varmaan laittaa sitten tämän kolmosenkin hoitoon, kun vauva syntyy. Heillä toki mies ei osallistu arkeen, mutta miksi tehdä noin paljon lapsia?
P
pömpelipöm
Vieras
Mä en oo kovin moneen tällaseen tavannu, että vauva on kotona ja isommat hoidossa. Yhden äidin kerhossa kohtasin, mutta epäilen, että heillä on jotenki rankkaa muutenki, kun näyttivät ulospäinkin siltä.. En ymmärrä tota syynä, että hoitopaikat on niin vaikea saada.. Kai ne nyt on vaikea saada jos kaikki pitää siellä paikkoja varattuna huvikseen, kun voisivat hoitaa lapsia kotonakin!
Meillä on esikoinen 1,5v kotihoidolla ja opiskelen ja olen raskaana. Nyt jo välillä tuntui(1v-1,5v), että menishän tässä jo vauvakin.. Mutta sitten alkoi tuo uhma ja äitiäiti-kausi, niin ihan hyvä että vauva ei oo vielä tullu.. Mutta tarkoituksella haluttiin, että esikoinen on ainakin yli 2v ennen toista, että paremmin jaksaa sitten hoitaa lapsia.. Ei tulisi mieleenikään laittaa esikoista hoitoon kun kakkonen tulee, ellei sitten ole jotain sairastelua masennusta tms ongelmia.. Toki on ihan ymärrettävää sillon jos on joku hyvä syy, mutta tuota ettei hoitopaikkaa tarvitse jonottaa juttua en kyllä tajua.. Miksi ette voi ilmoittaa, että esikoinen palaa vuoden päästä ja alkaa heti jonottaa sitä paikkaa? (ja tiedän, että paikat on hankala saada, täälläkin on moni tuttu saanut paikan jostain toiselta puolelta kaupunkia, mutta yleensä saavat toivomastaan paikasta jos ajoissa alkavat jonottaa)
Meillä on esikoinen 1,5v kotihoidolla ja opiskelen ja olen raskaana. Nyt jo välillä tuntui(1v-1,5v), että menishän tässä jo vauvakin.. Mutta sitten alkoi tuo uhma ja äitiäiti-kausi, niin ihan hyvä että vauva ei oo vielä tullu.. Mutta tarkoituksella haluttiin, että esikoinen on ainakin yli 2v ennen toista, että paremmin jaksaa sitten hoitaa lapsia.. Ei tulisi mieleenikään laittaa esikoista hoitoon kun kakkonen tulee, ellei sitten ole jotain sairastelua masennusta tms ongelmia.. Toki on ihan ymärrettävää sillon jos on joku hyvä syy, mutta tuota ettei hoitopaikkaa tarvitse jonottaa juttua en kyllä tajua.. Miksi ette voi ilmoittaa, että esikoinen palaa vuoden päästä ja alkaa heti jonottaa sitä paikkaa? (ja tiedän, että paikat on hankala saada, täälläkin on moni tuttu saanut paikan jostain toiselta puolelta kaupunkia, mutta yleensä saavat toivomastaan paikasta jos ajoissa alkavat jonottaa)
E
edellinen
Vieras
M
minun mielipitteni
Vieras
En nyt jaksanut lukea ketjua, mutta meille on syntymässä loppukesällä toinen lapsi ja olen ihan tosissani miettinyt että jos esikoinen alkaisi käydä hoidossa syksyn ajan 2-3krt/vko, puolipäivää kerrallaan. Ja en siksi ettenkö usko kahden kanssa pärjääväni tai että minun pitäisi omistautua kakkoselle, vaan siksi että esikoinen reilu 2-vee, koko ikänsä koti"hoidettu" selvästi kaipaa toisia lapsia, toimintaa. Eikä minulla ole niitä täällä kotona tarjota, vielä vähempi sitten kun on pieni vauva. Keväällä täyttää kolme ja voi alkaa käydä kerhossa tms, ja pikkusisarkin kasvaa ja hänestä alkaa olla seuraa, niin tarve hoidolle lakkaa luonnollisesti olemasta.
P
pöh...
Vieras
voihan niitä lapsia tavata muuallakin, avoimessa ja perhekerhoissa, puistoissa, ulkona jne.. Miksi viette niitä hoitopaikkoja?
H
hjhjkj
Vieras
Kylla minakin olen sita mielta, etta normaalitapauksessa aidin pitaisi parjata lastensa kanssa kotona, kun on kotiin paattanyt/saanut jaada. Ja jos lasten kanssa olo tuntuu mahdotomalta, miksi pitaa tehda normi maara lapsia, eiko vahempi silloin riittaisi? Suomalaiset ovat kylla paivakotiasioissa totutettu liian hyvaan. Lahes ilmainen hoito ja runsaat tuet seka pitkat aitiyslomat. Ja mikaan ei tunnu riittavan. Maailmalla perheiden on pystyttava paljon pienemmalla tuella valtion taholta selviamaan -ja selviavat! Tassa olisi juuri sellainen saastokohde, joka ei kurjistaisi koko systeemia, mutta toisi kunnille saastoja ja niita paivahoitopaikkoja oikeille tarvitsijoille, joista nyt on pulaa. En voi uskoa, etta Suomen aitiaines olisi niin paljon huononpaa, ettei vauvan ja taaperon kanssa kotona parjaisi, kun muualla maailmassakin parjataan.
V
vierailija123
Vieras
Mun kaveripiirissä on kans tapana pitää esikoinen päivähoidossa kun uusi vauva tulee taloon. Sen kanssa on sitten kiva käydä shoppailemassa, kylästelemässä, kahviloissa jne. Oon kans kovasti ihmetellyt tätä. Mun mielestä ei pitäisi tehdä useampia lapsia jos niitä ei sitten kaikkia jaksa kerralla hoitaa. Eikä oikeen selityksesksi riitä että että esikoinen tai uusi vauva on vaativa. Se pitää ottaa huomioon jo siinä vaiheessa kun alkaa hankkimaan lisää lapsia että ei sieltä välttämättä tule hyväuninen, aurinkoinen helppo vauva.
W
whattaaaa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Minä vaan =):
Mua häiritsee, kun tosi monet perustelee esikoisen hoitoonviemistä juuri tuolla pienen vauvan kanssa jaksamisella. Eikös isyysloma, melkein 3 viikkoa, ole juuri sitä varten että isä on kotona auttamassa ja äiti voi keskittyä vauvaan? Viettekö siis esikoisen hoitoon vaikka isä on isyyslomalla?
H
hippaksi
Vieras
Moni unohtaa myös sen pointin, että perheen sisällä pitäisi olla hyvä henki ja sellainen yhteenpuhaltamisen vahva tunne. Yleensä vanhuksellakin ajallisesti pisin ihmissuhde on juuri suhde omaan veljeen tai sisareen. Kannattaa muistaa, että juuri vanhemmat luovat perustan sille, mikä on lasten välinen suhde. Perustuuko se sisarussuhde kateuteen, kilpailuun, etuiluun, epätasa-arvoon vai onko se lämminhenkinen, rakastava, tasa-arvoinen jne.
Ymmärrän tietysti, että jos tulee synnytyksen jälkeistä masennusta tms, niin silloin on lapsen etu päästä päivähoitoon. Normaalioloissa se lapsen paras paikka on koti.
Päiväkodissa varsinkin meno on todella hektistä jossa pärjäävät kovaäänisimmät, kovanyrkkisimmät ja itsekkäimmät lapset. Monelle lapselle tekee hyvää päästä päivähoidosta välillä kotihoitoon rauhoittumaan ja syventämään äiti-lapsi -suhdetta sekä rakentamaan suhdetta vastasyntyneeseen.
Meillä lasten ikäero on noin 4,5 vuotta ja kyllä esikoinenkin osasi leikkiä pienemmän kanssa. Itse asiassa riitoja tuli aika vähän, koska esikoinen osasi niin taitavasti ohjailla nuorempaa eikä heti suuttunut. Heti kun kuopus oppi istumaan, niin esikoinen nosti kuopusta pulkkaan, Plaston taaperokärryyn istumaan tms, jonka jälkeen menivät ja touhusivat omia leikkejään. Esikoiselle rauhoittuminen teki hyvää myös mielikuvituksen kehittymiselle, kun joutui itse keksimään leikit sen sijaan, että aina joku toinen olisi niitä kehittänyt.
Meillä esikoinen näki vanhoja tarhakavereitaan esim. sillä tavoin, että kävimme silloin tällöin päiväkodin pihalla leikkimässä. Parhaita kavereita ehti näkemään myös iltaisin tai viikonloppuisin.
Omasta mielestäni esikoinen ei jäänyt millään tavalla "jälkeen" virikkeistä, vaan aistiärsytysten määrän väheneminen teki hyvää. Kotona ehti tehdä piirtämisiä, kirjan lukemisia yms. enemmän kuin päiväkodissa. Kotioloissa esikoinen innostui enemmän askarteluista ja maalaamisesta kuin päivähoidossa ja hänelle järjestettiin erillinen tila niitä varten, johon hän pystyi menemään milloin tahansa.
Moni asia on järjestelykysymys ja vaatii vähän viitsimistä sekä vaivannäköä. Lapset kasvavat tosi nopeasti ja ehkä sitten jälkikäteen saattaa kaduttaa se, että ei sittenkäään tullut vietettyä enemmän aikaa sen oman lapsen kanssa, kun hän oli pieni.
Ymmärrän tietysti, että jos tulee synnytyksen jälkeistä masennusta tms, niin silloin on lapsen etu päästä päivähoitoon. Normaalioloissa se lapsen paras paikka on koti.
Päiväkodissa varsinkin meno on todella hektistä jossa pärjäävät kovaäänisimmät, kovanyrkkisimmät ja itsekkäimmät lapset. Monelle lapselle tekee hyvää päästä päivähoidosta välillä kotihoitoon rauhoittumaan ja syventämään äiti-lapsi -suhdetta sekä rakentamaan suhdetta vastasyntyneeseen.
Meillä lasten ikäero on noin 4,5 vuotta ja kyllä esikoinenkin osasi leikkiä pienemmän kanssa. Itse asiassa riitoja tuli aika vähän, koska esikoinen osasi niin taitavasti ohjailla nuorempaa eikä heti suuttunut. Heti kun kuopus oppi istumaan, niin esikoinen nosti kuopusta pulkkaan, Plaston taaperokärryyn istumaan tms, jonka jälkeen menivät ja touhusivat omia leikkejään. Esikoiselle rauhoittuminen teki hyvää myös mielikuvituksen kehittymiselle, kun joutui itse keksimään leikit sen sijaan, että aina joku toinen olisi niitä kehittänyt.
Meillä esikoinen näki vanhoja tarhakavereitaan esim. sillä tavoin, että kävimme silloin tällöin päiväkodin pihalla leikkimässä. Parhaita kavereita ehti näkemään myös iltaisin tai viikonloppuisin.
Omasta mielestäni esikoinen ei jäänyt millään tavalla "jälkeen" virikkeistä, vaan aistiärsytysten määrän väheneminen teki hyvää. Kotona ehti tehdä piirtämisiä, kirjan lukemisia yms. enemmän kuin päiväkodissa. Kotioloissa esikoinen innostui enemmän askarteluista ja maalaamisesta kuin päivähoidossa ja hänelle järjestettiin erillinen tila niitä varten, johon hän pystyi menemään milloin tahansa.
Moni asia on järjestelykysymys ja vaatii vähän viitsimistä sekä vaivannäköä. Lapset kasvavat tosi nopeasti ja ehkä sitten jälkikäteen saattaa kaduttaa se, että ei sittenkäään tullut vietettyä enemmän aikaa sen oman lapsen kanssa, kun hän oli pieni.
N
Nalle Luppakorva
Vieras
Hmm.. tässä ketjussa on nyt menneet puurot ja vellit vähän sekaisin. Ymmärtääkseni kaikki ne jotka ovat tässä ketjussa viemässä lastaan hoitoon ovat puhuneet muutamasta lyhyestä päivästä viikossa. Eiköhän ole pikkuisen ylireagointia väittää, että silloin äiti-lapsi suhde jotenkin järkkyisi tai suhde sisareen jäisi vajaavaiseksi?
Ja tuosta isyyvapaasta; Ihmettelen todella niitä perheitä joissa isät käyvät "tavallisessa" työssä, ja palkka juoksee olet sitten vuosilomalla, sairaslomalla, isyysvapailla tms. Mikä voi olla selityksenä etteivät he käytä tätä mahdollisuutta?
Ja tuosta isyyvapaasta; Ihmettelen todella niitä perheitä joissa isät käyvät "tavallisessa" työssä, ja palkka juoksee olet sitten vuosilomalla, sairaslomalla, isyysvapailla tms. Mikä voi olla selityksenä etteivät he käytä tätä mahdollisuutta?
M
minun mielipitteni
Vieras
Pakko palata vielä, kun kyseltiin miksi ei viedä esikoista esim. perhekerhoihin, avoimiin leikkipaikkoihin tms.
Onkos tullut mieleen että kaikkialla ei tälläistä mahdollisuutta ole? Täällä on kyllä kerho, kolmevuotiaille ja sitä vanhemmille, mikä onkin suunnitelmissa kunhan esikoinen täyttää sen kolme.
Mitään avoimia leikkipaikkoja ei ole ja oikeasti onko mitään järkeä lähteä lähimpään leikkipuistoon AUTOLLA viiden kilometrin päähän? Kun ei ole mitään takeita, että sielä(kään) niitä leikkikavereita aina olisi. Tähän nyt tietysti joku kommentoi, että miksi autolla, mutta voihan sitä itse kokeilla kävellä 5km kahden pienen kanssa, viihtyä puistossa kauemmin kuin vartti ja palata. Syödäkin tarvis.
Ja ne muutamat tuttavien lapset ovat päivähoidossa, joten päivisin ei kyläilykään onnistu. Ja sitten se on väärin ja pilaa äiti-lapsi suhteen jos toisia lapsia ja leikkiseuraa kaipaava lapsi käy 2-3krt/vko puolipäiväisenä hoidossa?
Onkos tullut mieleen että kaikkialla ei tälläistä mahdollisuutta ole? Täällä on kyllä kerho, kolmevuotiaille ja sitä vanhemmille, mikä onkin suunnitelmissa kunhan esikoinen täyttää sen kolme.
Mitään avoimia leikkipaikkoja ei ole ja oikeasti onko mitään järkeä lähteä lähimpään leikkipuistoon AUTOLLA viiden kilometrin päähän? Kun ei ole mitään takeita, että sielä(kään) niitä leikkikavereita aina olisi. Tähän nyt tietysti joku kommentoi, että miksi autolla, mutta voihan sitä itse kokeilla kävellä 5km kahden pienen kanssa, viihtyä puistossa kauemmin kuin vartti ja palata. Syödäkin tarvis.
Ja ne muutamat tuttavien lapset ovat päivähoidossa, joten päivisin ei kyläilykään onnistu. Ja sitten se on väärin ja pilaa äiti-lapsi suhteen jos toisia lapsia ja leikkiseuraa kaipaava lapsi käy 2-3krt/vko puolipäiväisenä hoidossa?
K
komppaan pöhiä!
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja pöh...:
AIVAN! Tämä sama on ollut mun ihmetyksen aiheena. Useimmilla paikkakunnilla kun on noita kerhoja ym. missä voi käydä useammankin kerran viikossa. Ja ovat vielä ilmaisia. Siis avointen päiväkotien perhekerhot. Ja yli 3-vuotiaille on myös kerhoja joihin mennään ilman vanhempia. Myös seurakunnat pitävät perhekerhoja. Isoissa kaupungeissa on puistotoimintaa, jolloin lapsen voi jättää muutamaksi tunniksi puistoon kavereiden kanssa leikkimään valvovan silmän alle. Miksi siis täytyy viedä päiväkotipaikkoja niitä tarvitsevilta? Työssä käyvien vanhempien täytyy sitten ajaa pitkiä matkoja kun ei saada paikkaa lapselle lähipäiväkodista. Epäreilua, sanon minä.
Y
yeaahwhatever
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja komppaan pöhiä!:
Musta tuntuu, että toi "muiden lasten tapaaminen" ja "virikkeet" ovat vaan puhtaita tekosyitä vanhemmille pitää lapsi päiväkodissa. (Siis jos kyse on alle 3-vuotiaasta, sitä vanhempi varmaan jo tykkää ohjatusta toiminnasta.) Kaikkihan tietävät, että alle 3-vuotias ei todellakaan tarvitse _kavereita_ ja "sosiaalisia suhteita"; näkeehän sen tuolla hiekkalaatikoilla että ei heitä toisten lasten seura niin kiinnosta, muutakuin esim. vähän vievät lapiota toisen kädestä. Tärkeintä tuonikäiselle on omat vanhemmat ja oma perhe, puhumattakaan juuri uusista sisaruksista.
Ja mitä virikkeisiin tulee, kyllä niitä kotona riittää. Taaperolle riittää että äiti vähän liimailee tarroja tarravihkoon hänen kanssaan, luetaan yhdessä, piirretään, leikitään, syödään. Meilläkin 2,5-vuotiaasta hauskinta on tiskialtaan ääressä lotraaminen.
Nyt jos oikeen niina mikkoseksi ryhdyn niin sanon suoraan, että laiskuutta vaan tommosiin tekosyihin vetoaminen!!
E
ertyu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja yeaahwhatever:Alkuperäinen kirjoittaja komppaan pöhiä!:
Musta tuntuu, että toi "muiden lasten tapaaminen" ja "virikkeet" ovat vaan puhtaita tekosyitä vanhemmille pitää lapsi päiväkodissa. (Siis jos kyse on alle 3-vuotiaasta, sitä vanhempi varmaan jo tykkää ohjatusta toiminnasta.) Kaikkihan tietävät, että alle 3-vuotias ei todellakaan tarvitse _kavereita_ ja "sosiaalisia suhteita"; näkeehän sen tuolla hiekkalaatikoilla että ei heitä toisten lasten seura niin kiinnosta, muutakuin esim. vähän vievät lapiota toisen kädestä. Tärkeintä tuonikäiselle on omat vanhemmat ja oma perhe, puhumattakaan juuri uusista sisaruksista.
Ja mitä virikkeisiin tulee, kyllä niitä kotona riittää. Taaperolle riittää että äiti vähän liimailee tarroja tarravihkoon hänen kanssaan, luetaan yhdessä, piirretään, leikitään, syödään. Meilläkin 2,5-vuotiaasta hauskinta on tiskialtaan ääressä lotraaminen.
Nyt jos oikeen niina mikkoseksi ryhdyn niin sanon suoraan, että laiskuutta vaan tommosiin tekosyihin vetoaminen!!
Jaa-aa. Kyllä meidän parivuotias jo haluaa käydä hakemassa naapurin samanikäistä pihalle leikkimään. Siis soitetaan ovikelloa, josko tulisi hiekkalaatikolle kun ollaan menossa. Leikkiminen ei ihan vielä ole sellaista yhteisleikkiä, mutta sellaista jo hapuillaan; juoksevat peräkkäin roskakatosta ympäri ym.
E
Erakoitunut?
Vieras
Joo-o ihmettelen kans tota "alle 3-v ei vielä tarvitse kavereita tai sosiaalisia suhteita", siis TÄH!! Ainakin meidän kohta 2v leikkii ja pelleilee toisten lasten kanssa, eteenkin vanhempien. Nuoremmat eivät tosin kiinnosta pätkääkään.
P
pari esimerkkiä
Vieras
Eräällä tuttavallani on neljä lasta, kaikki syntyneet lähes vuoden, parin välein. Kerran juttelin äidin kanssa tästä aiheesta, ja hän sanoi, että ei tulisi mieleenkään viedä muita lapsia hoitoon ja olla pienimmäisen kanssa kotona. Ja hyvin viihtyivät kotona koko porukka! Vanhimmat lapset kävivät muutaman kerran viikossa jossain kerhossa, mutta muuten päivät kuluivat yhdessä koko porukalla puuhaillen kaiken näköistä mukavaa.
Toinen tuttavani vei 2-vuotiaan lapsensa hoitoon, kun perheeseen syntyi uusi vauva. 2-vuotias jäi kuulemma aina itkemään sydäntä särkevästi hoitopaikan pihalle, kun äiti ja vauva veivät hänet aamulla tarhaan ja lähtivät kahdestaan kotiin. 2-vuotias oli myös hyvin mustasukkainen vauvalle, ja oli nipistelemässä tätä aina kun silmä vältti. Mikä ei minusta ole mikään ihme, sillä kyllähän se ruokkii valtavasti mustasukkaisuutta, että toinen tietää äidin ja vauvan olevan kahdestaan kotona sillä välin, kun hänet kärrätään päiväksi muualle hoitoon.
Toinen tuttavani vei 2-vuotiaan lapsensa hoitoon, kun perheeseen syntyi uusi vauva. 2-vuotias jäi kuulemma aina itkemään sydäntä särkevästi hoitopaikan pihalle, kun äiti ja vauva veivät hänet aamulla tarhaan ja lähtivät kahdestaan kotiin. 2-vuotias oli myös hyvin mustasukkainen vauvalle, ja oli nipistelemässä tätä aina kun silmä vältti. Mikä ei minusta ole mikään ihme, sillä kyllähän se ruokkii valtavasti mustasukkaisuutta, että toinen tietää äidin ja vauvan olevan kahdestaan kotona sillä välin, kun hänet kärrätään päiväksi muualle hoitoon.
?
***^^
Vieras
pakko kommentoida tuota "ei tarvitse kavereita alle 3v" eli lapsen kehitykselle ei ole haitaksi jos on "vain" äidin kanssa kotona alle 3 v, mutta sen jälkeen on jo hyvä saada muita lapsikontakteja kerhojen tai päivähoidon puolesta.
tietty jos perheessä on monta pientä lasta ja kaikki kotona, niin sehän vastaa nyt melkein perhepvähoitoa, kun sielläkin se 4 lasta vain on...
meillä lapset menevät syksyllä tarhaan (4v, 2v) ja samalla alkaa kolmosen yritys.
Ja meinaan jättää kolmosen joskus siunaantuessa isommat lapset hoitoon muutamaksi päiväksi viikossa 6h kerrallaan.
tai isompi ainakin jo on niin "vanha" että todella tarvitsee kunnon aktiviteetteja ja seuraa lapsista vaikka yritän niitä myös kotona järkätä parhaani mukaan.
tietenkin jos silloinen keskimmäinen ei viihdy hoidossa yhtään, niin otan hänet myös kotiin vauvan kanssa kokopäiväseksi, mutta sen näkee sitten jos ja kun se kolmonen meille suodaan että mikä tilanne hoidossa viihtymisen kanssa on =)
suuri ero on myös mielestäni siinä onko esikoinen/vanhemmat lapset olleet jo hoidossa ja miten siellä viihtyvät.
jos ovat olleet vain kotihoidossa, niin en ehkä laittaisi hoitoon kun siinä tosiaan voi helposti tulla lapselle tunne, että hänet sysätään pois vauvan tultua taloon...
ja täysipäiväistä tarhassapitämistä en ymmärrä ollenkaan!
tietty jos perheessä on monta pientä lasta ja kaikki kotona, niin sehän vastaa nyt melkein perhepvähoitoa, kun sielläkin se 4 lasta vain on...
meillä lapset menevät syksyllä tarhaan (4v, 2v) ja samalla alkaa kolmosen yritys.
Ja meinaan jättää kolmosen joskus siunaantuessa isommat lapset hoitoon muutamaksi päiväksi viikossa 6h kerrallaan.
tai isompi ainakin jo on niin "vanha" että todella tarvitsee kunnon aktiviteetteja ja seuraa lapsista vaikka yritän niitä myös kotona järkätä parhaani mukaan.
tietenkin jos silloinen keskimmäinen ei viihdy hoidossa yhtään, niin otan hänet myös kotiin vauvan kanssa kokopäiväseksi, mutta sen näkee sitten jos ja kun se kolmonen meille suodaan että mikä tilanne hoidossa viihtymisen kanssa on =)
suuri ero on myös mielestäni siinä onko esikoinen/vanhemmat lapset olleet jo hoidossa ja miten siellä viihtyvät.
jos ovat olleet vain kotihoidossa, niin en ehkä laittaisi hoitoon kun siinä tosiaan voi helposti tulla lapselle tunne, että hänet sysätään pois vauvan tultua taloon...
ja täysipäiväistä tarhassapitämistä en ymmärrä ollenkaan!
