Etsittekö te tosiaan elättäjää itsellenne, kun etsitte miestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aargh!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aargh!

Vieras
Minusta on todella outoa, että palstamammojen ykköskriteerejä miehelle on se, miten mies tienaa tai millaisessa työssä hän on. Ymmärrän, että koulutus tai työ saattaa kertoa jotain kunnianhimosta, kiinnostuksenkohteista ja siitä, että asiat tulee hoidettua (ei kylläkään aina). Ymmärrän myös sen, että noita asioita katsotaan sen takia, että voi varmistua siitä, että ei itse tarvitse elättää toista, että hän käy töissä ja elättää itsensä. Mutta sitä en ymmärrä, että arvioidaan miehen kykyä elättää kumppani:o

Eikös se nyt ole sillä tavalla, että jokainen lähtökohtaisesti pyrkii elättämään itsensä ja käy omat koulunsa. Kuka haluaa olla loinen, joka elää toisen rahoilla ja toisen varassa? Ihan sairasta.

Ja tällaiseen törmää aika usein. Sitten pitäisi vielä kiinnostuneena kuunnella tilitystä siitä, miten miehellä on rahaa ja mitä kivaa sillä voi yhdessä tehdä. Sitten jos ei kiinnosta, se tulkitaan automaattisesti kateudeksi:D

Mä opiskelen vielä ja käyn välillä töissä opintojen ohessa. Palkka ei ole työssäni huikea, mutta pärjään sillä ja valmistumisen jälkeen tilanne on toivottavasti ihan toinen, kun pääsen oman alan töihin.

Hetki sitten oli taloudellisesti hieman tiuksempi jakso, kun porukkaa irtisanottiin ja tietysti extraajat ja osa-aikaiset lähtivät ensimmäisenä, myöps minä. Ystäväni taas on juuri tällainen miehensä rahoilla eläjä ja hän jaksoi ihmetellä tilannettani ja kauhistella sitä, miten hän ei ikinä pärjäisi niin vähillä rahoilla, tai voisi tehdä tuollaista työtä. Voi jessus, eihän hänellä edes ole omaa rahaa, mutta silti esittelee miehen varallisuutta omanaan. Huvittavaahan tuo on.
 
suurin osa on kyllä tainnu tehdä valinnan ulkonäön perusteella, ja jälkeenpäin haukkuvat valintaansa joka käänteessä.. :D
 
Kyllä, lähtökohtaisesti jokainen varmastikin pyrkii elättämään itse itsensä, MUTTA entäs sitten kun perheeseen tehdään 3 lasta ja ne lapset hoidetaan kotona sinne 3 ikävuoteen saakka. Tuo tarkoittaa sitä että (yleensä) nainen saattaa olla jopa YHDEKSÄN vuotta poissa työelämästä jolloin hän tienaa muutaman kuukauden ajan äippärahaa ja loppuajan kh tukea...eikös se ole jotain 300€ ja tuosta vielä verot pois. Eli käytännössä tuolloin elätään ihan puhtaasti miehen tuloilla.

Mä en tehnyt miesvalintaa sillä perustein että mikä on miehen ammatti tai paljonko hän tienaa. Mieheni oli itseasiassa opiskelija, kun tapasimme. Mutta mielestäni on kuitenkin ihan fiksua ajatella hieman nokkaansa pidemmälle ja pohtia sitä aikaa kun perheessä on lapsia. Jos mies on elämäntapatyötön, niin melko tiukaksi vetää elämä siinä kohtaa kun perheeseen syntyy lapsia.
 
En todellakaan etsinyt elättäjää ja en sellaista myöskään saanut. Päinvastoin, minä "elätin" meidät kun miehellä ei ollut töitä.
Tuskin moni olisi edes alkanut olemaan yhdessä miehen kanssa jolla ei sillä hetkellä ollut töitä mutta minä en ole yhdessä rahan tai ulkonäön kanssa. Kun miehellä on kaikki luonteessaan ja periaatteissaan kohdallaan, minulle on aivan sama materia ja mammona, aika huteralla pohjalla olisi avioliitto jos ne eri värisiin paperin paloihin perustuisi.
 
Tiedän yhden naisen joka on 29-vuotias, käynyt vain yläasteen. Muut koulut kesken loppunut. Päivääkään ei ole tehnyt töitä. Odottaa kuin kuuta nousevaa jotain rikasta ja hyvännäköistä miestä, joka elättäisi hänet. Viikonloput menee juhliessa, kaiketi joskus viikollakin. Vituttaa käydä tollasten lusmujen takia töissä ja maksaa veron muodossa heidän lusmuilujaan.
 
Kyllä, lähtökohtaisesti jokainen varmastikin pyrkii elättämään itse itsensä, MUTTA entäs sitten kun perheeseen tehdään 3 lasta ja ne lapset hoidetaan kotona sinne 3 ikävuoteen saakka. Tuo tarkoittaa sitä että (yleensä) nainen saattaa olla jopa YHDEKSÄN vuotta poissa työelämästä jolloin hän tienaa muutaman kuukauden ajan äippärahaa ja loppuajan kh tukea...eikös se ole jotain 300€ ja tuosta vielä verot pois. Eli käytännössä tuolloin elätään ihan puhtaasti miehen tuloilla.

Mä en tehnyt miesvalintaa sillä perustein että mikä on miehen ammatti tai paljonko hän tienaa. Mieheni oli itseasiassa opiskelija, kun tapasimme. Mutta mielestäni on kuitenkin ihan fiksua ajatella hieman nokkaansa pidemmälle ja pohtia sitä aikaa kun perheessä on lapsia. Jos mies on elämäntapatyötön, niin melko tiukaksi vetää elämä siinä kohtaa kun perheeseen syntyy lapsia.

Olen myös hieman sitä mieltä, että yhdeksän vuotta kotona ei ehkä ole se suositeltavin tilanne. Ei lapsia tarvitse hoitaa kolmea vuotta kotona eikä sen hoitajan todellakaan tarvitse olla aina nainen. Normaalistihan ihmiset käyvät töissä, vaikka onkin lapsia.

No joo, mulle tuollainen kotiäidin elämä on kamalan vierasta, koska meidän suvussa/ystäväpiirissä ihmiset eivät lisäänny niin hanakasti ja lapset laitetaan yleensä hoitoon. Yleensä se on maksimissaan kaksi lasta ja 1-vuotiaana hoitoon. Tai sitten vuorotellaan sitä kotonaoloa. Naiset käyvät töissä ihan normaalisti, samoin miehet.

En mä kyllä tuota kotiin jäämistä ota huomioon, kun "valitsen" kumppania. Mut toisaalta, mun unelma ei olekaan monta lasta ja kotiäidin elämä. Ei sillä, että se nyt olisi hieno urakaan, vaan ihan normaali elämä ja tulot, joilla pärjää. Omat tulot. Lapsi menee hoitoon.
 
En ole koskaan etsinyt elättäjää. Mun vanhempani kasvattivat mut ajattelemaan niin, että naisen on hyvä pärjätä itsenäisesti, miehen kanssa tai ilman. Olen koulutetumpi kuin mieheni, palkka meillä on samaa luokkaa.
 
En, en koskaan ole etsinyt. Olen etsinyt itselleni puolison jonka kanssa jaan samoja elämän arvoja, jonka kanssa koen viihtyväni paremmin kuin kenenkään muun kanssa ja jonka kanssa voi olla myös ystävä. Ihmistä jota kunnioitan ja joka kunnioittaa minua. Sellaista etsin - ja onneksi löysinkin.

Mitä talouteen tulee, olen aina kannattuanut "omavaraisuutta". Itse olen ollut töissä 14-vuotiaasta saakka ja tottunut ns. omaan rahaan. Toki nyt kun olemma naimisissa kaikki on yhteistä. En kuitenkaan osaa heittäytyä pelkästään miehen tulojen varaan - musta se ei ole oikein. Jos jaamme elämän, arjen, vastuun lapsista ym niin silloin jaamme myös toimeentulon taakan. Itse lähdin takaisin töihin kun esikko oli 2v7kk ja kuopus 1v6kk. Tämä tarkoitti sitä että voimme molemmat - mies ja minä, tehdä lyhennettyä työviikkoa. Tarkoittaen sitä että lapset on vain 3pvä/vko hoidossa.
 
Tasa-arvon maassa harva mamma taitaa kuitenkaan edes kysyä haluaisiko se isä vastavuoroisesti olla kotona lasten kanssa. Kaikki perustuu malliin jossa mies on edelleen elättäjän roolissa ja äidillä se oikeus jäädä kotiin. Silti yritetään kovasti kasvattaa lapsista "rooli riippumattomia" ja tasa-arvoa kannattavia...jotenkin tää ontuu...
 
En etti miestä, mutta jos parisuhdetta haluaasin, niin en todellakaan ettisi elättäjää. Kyllä se on miehen luonne, käytös ja se miten kohtelee mun lasta jotka ratkaasee eikä kukkaron paksuus.
 
en todella etsinyt elättäjää, enkä koskaan suostu elätettäväksi
olen kotona lapsen kanssa sen mitä omat rahat antaa myöden, joka on siis max 6kk osittaista hoitovapaata.. mutta missään nimessä en rakenna elämääni ja tulevaisuuttani miehen varaan
 
Aika moni tällä palstalla pitää miestä etupäässä elättäjänä. Itselleni on ollut yllätys se, miten monet naiset tällä palstalla näkevät esim. avioliiton tarkoituksen vain siinä, että omaisuudesta tulee yhteinen.

Ja kuten joku tuolla kirjoitti, niin valtaosa pitää itsestäänselvyytenä, että itse voi jäädä vuosikausiksi kotiin ja kyllä se mies sen aikaa sen leivän tuo taloon. Useimpia mammoja lähinnä kauhistuttaa ajatus, että mitä jos se mies jäisikin sinne kotiin ja itse menisi töihin. Eli melko vanhanaikaiset asenteet näyttäisivät vielä vahvasti olevan vallalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yhdessä;23243680:
En, en koskaan ole etsinyt. Olen etsinyt itselleni puolison jonka kanssa jaan samoja elämän arvoja, jonka kanssa koen viihtyväni paremmin kuin kenenkään muun kanssa ja jonka kanssa voi olla myös ystävä. Ihmistä jota kunnioitan ja joka kunnioittaa minua. Sellaista etsin - ja onneksi löysinkin.
Samaa mieltä. Ja mitä siihe rahaan tulee, ei me eletä pelkästään miehen rahoilla! Myös minä käyn töissä vaikka kotihoidontuella olenkin, eli lapsemme ei vielä vuoden ikäisenä hoitoon mene. En halua olla mikään toisen työtuloilla elävä "loinen"!
 
En ymmärrä tuota käsitettä, että mies elättäjä. Jos yhdessä ollaan niin kaikki on tasan, niin lapset , rahat ja kotityötkin. Sillä ei ole väliä kumpi tienaa paremmin , kun samaan perheeseen ne rahat menee?? Alastahan se riippuu kumpi paremmin tienaa.. aika useinhan se niin on, että naisaloissa palkka huonompaa!! Ja jos kotihoidontuella lapsia haluaa kotona hoitaa niin kyllä miehen tuloilla silloin elellään , mutta mahdollisuushan on miestenkin kotiin jäädä ja silloin elellään naisten rahoilla =)
 
En.......
Mutta en laske miinukseksi jos mies sen haluaa tehtä!


Ja toisaalta, kun sitä kerta yhdessä ollaan niin yhdessä mennään.
Joskus on rahatilanne parempi ja joskus huonompi. Pärjätään koska asiat jaetaan ja hoidetaan yhdessä eikä pidetä kynsin hampain kiinni omista varoista ja 'vastuualueista' taloudessa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja päätön;23243425:
suurin osa on kyllä tainnu tehdä valinnan ulkonäön perusteella, ja jälkeenpäin haukkuvat valintaansa joka käänteessä.. :D

Mä en ainakaan ole noin pinnallinen! :attn:

Ykköskriteerinä miehen valinnassa olen käyttänyt munan ominaisuuksia (koko, ulkonäkö, käyttö). Ulkonäkö tulee hyvänä kakkosena.

Itsensä elättämistavoista ykkössijalle ja tavoitteeksi asetan työnteon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja naiset itsekeskeisiä;23243743:
Tasa-arvon maassa harva mamma taitaa kuitenkaan edes kysyä haluaisiko se isä vastavuoroisesti olla kotona lasten kanssa. Kaikki perustuu malliin jossa mies on edelleen elättäjän roolissa ja äidillä se oikeus jäädä kotiin. Silti yritetään kovasti kasvattaa lapsista "rooli riippumattomia" ja tasa-arvoa kannattavia...jotenkin tää ontuu...

jos me miehen kanssa saataisiin laspi aj mies haluais jäädä kotiin lapsen kanssa, niin toki mies saisi jäädä, kunhan se tois kotio rahaa sen verran kun tarvitaan, eli en mäkään miestä ala elättämään.. eli meillä kyllä tasa-arvo toteutuu tässä
 
En etsi miehestäni elättäjää, mutta käännetäänpä homma näin päin: en myöskään huolisi lähtökohtaisesti puolisokseni työkyvyttömyyseläkkeellä/sossun rahoilla kituuttelevaa henkilöä.
 
Ja kuten joku tuolla kirjoitti, niin valtaosa pitää itsestäänselvyytenä, että itse voi jäädä vuosikausiksi kotiin ja kyllä se mies sen aikaa sen leivän tuo taloon. Useimpia mammoja lähinnä kauhistuttaa ajatus, että mitä jos se mies jäisikin sinne kotiin ja itse menisi töihin. Eli melko vanhanaikaiset asenteet näyttäisivät vielä vahvasti olevan vallalla.

Kaikista miehistä ei ole kodin hengettäriksi. Ei ole kyllä naisistakaan.
Meillä mies ei halunnut elättää mua. Hoidin kuitenkin kotona lapsia mahdollisimman pitkään ja elin omilla säästöilläni tuon ajan (maksoin siis kaikista menoista puolet - myös lasten).
Mies puhui ennen lasten syntymää, että jäisi mielellään lasten kanssa kotiin. Kun itse palasin töihin, tiedustelin hänen halukkuuttaan jäädä lasten kanssa kotiin tai esim. osittaiselle hoitorahalle. Kertoi, ettei pysty tähän. Oli aliarvioinut sitä työtä, mitä kotiäidit tekee. Tajusi vastan arjen nähtyään, ettei se olekaan rentoa oleilua.
Meillä mies on myös jälkikäteen todennut, että äidin ja lapsen suhde on parin ensimmäisen vuoden ajan (mm. imetyksestä ja ihan äidin hoivavietistäkin johtuen) niin tiivis, että on viisaampaa miehenä kunnioittaa sitä suhdetta ensisijaisena. Henkilökohtaiset kyvyt ja ominaisuudet määrittävät varmaan myös sitä, kenelle on luontevinta lasten ja kodin hoito.
 

Yhteistyössä