EX-KERMIT 2

[Mervi83]

Purkausta tiedossa.

Mulla on suuremmoinen vitutus päällänsä ollut lähes koko päivän. Ottaa tuo ukon kutale niin paljon hermoon, että olisin valmis sille sanomaan, etten tarvi häntä nyt enkä myöhemmin!!! Kun ei mitään saa tehtyä ja kämppä leijjailee pölyn vallassa kun ei itsekään ole suuria jaksanut tehdä. Lupaukset tulee hällä petettyä (töistä tulo ajat yms..) lupaa tulla neljältä, tuo pojan vartin yli ja lähtee taas hommiin kun ei hää päässykkään vielä pois. sitte toisen työn hommat jää iltaan.. nytki se on vielä töissä ku tossa ennen kasia lähti.. Sitten vaan maataan sängyllä/sohvalla ja katotaan lehtee tai kattoo. P*rkele, ainako mulla pitäs olla naputtamassa ja vaatimassa että voisi tehdä hommiaan.. van mitäpä se valitus auttaa, kun ei näköjään pyytämiselläkään ole vaikutusta kuin ehkä siksi yhdeksi kerraksi.. Ite on saanu tehdä "ukkojen" hommat ja akkojen hommat, kantaa lipastot ja ruuvata hyllyt. Van minkäpä sille tekee kun toista rakastaa, mut alkaa pelottaa, etten kohta häntä halua synnytykseen mukaan kun nyt jo käy mielessä se hälle sanoa. Tunnen olevani lapsenlikka Kotipiika!!!
Eli seksistäpä en taida sen kummempaa kertoa kuin että arvaatte varmaan tekeekö mulla mieli (ei oo tehny moneen viikkoon) ja tätä menoa ei varmaan tule ihan heti tekemään, ellei mies muuta hieman asennoitumistaan minua ja kotia kohtaan!! Ärsytys.
Huomenna neuvola ja jos vaan siltä tuntuu niin meinaan kyllä jutella terkan kans kun on niin pahamieli.. tekee mieli huutaa ja karjua, mutta pakko hillitä itseä Pojan vuoksi.
Palajan huomenna neuvola uutisten kera. Uskon että olo helpottaa kun nukkuu yön yli.

Kiitos.

Mervi ja myllerö 32+4

 

[Jazz*]

Hyvät huomenet ketjuun!

Vai että Tehis on povannut mielessään meille poikaa ja arvasi Bellamariiankin masuasukkaan sukupuolen oikein. Jännää, perjantaina sitten toivon mukaan nähdään pitikö paikkansa. =) Tuntuu siltä että pikkuinen päätti vanhempiensa puolesta, kun emmittiin, tai siis mies empi, että haluaako tietää sukupuolen. Siskokin on muuten aivan varma että masussa pötköttelee pieni poika.

Kiitokset kaikille onnitteluista! Tuntuu kyllä hyvältä tietää että kaikki on hyvin eikä mitään poikkeavuuksia ole havaittavissa. Kyllä se on kummallinen vempain tuo 4d-ultra, kun esim. sydämen veren virtaukset nähtiin väreinä ja kaikki piirteet tulee hyvin näkyviin. Kivaa päästä perjantaina uudestaan.

Seksistä: meillä sitä harrastetaan hyvin harvakseltaan, kerran viikkon olisi meillä PALJON seksiä. Alkuraskauden aikana ei kumpikaan uskaltanut, kun meilläkin on pari keskenmenoa alkanut seksin jälkeen (tosin seksillä ei ole ollut mitään tekemistä asian kanssa, mutta you know.). Nyt tekisi mieli, mutta olen joka ilta niin poikki etten millään jaksa. Olenkin siirtynyt harrastamaan seksiä unissani ja siellä elämä on hyvinkin vilkasta.... ja tyydyttävää. =) Uskomatonta mitä unet voivat saada aikaan. Onneksi mies on tyytynyt tilanteeseen eikä valita seksin puutteesta ja silloin kun sitä harrastetaan se on oikein kivaa.
Miehelläni on ollut ihan samanlaisia fiiliksiä ja ajatuksia kuin Bellamariiankin. Uskoisin että kyse ei ole naisen haluttavuudesta vain ihan siitä ettei raskaus ole niin luonnollinen juttu miehelle kuin naiselle. Mitä jos yrittäisit kertoa, ettei seksillä saa mitään vahinkoa aikaiseksi ja se mikä tuntuu äidistä hyvältä tuntuu myös varmasti vauvastakin hyvältä. Kyllä meilläkin monen monta kertaa keskusteltiin asiasta (viimeksi kun olin raskaana) ennen kuin tilanteeseen tuli muutos. Toivottavasti löydätte yhteisen sävelen! Mikä on sun vointi ja fiilikset muuten? Halauksia lähetän kovasti!

Voi, ÄssÄ oli saanut äippäpakkauksen, ilmeisesti tämän vuoden mallin. Minä en ole vielä laittanut edes papereita menemään... no, ehtiihän sitä. Hieno homma että sait saikkua, saapi nähdä mitä lääkäri mulle sanoo ensi viikolla.

Mervillä ketutus päällänsä ja paha mieli! Voimia sinulle kovasti. Mun ukkokulta on myös kova tekemään töitä ja hyvä laistamaan kotitöistä. Toissa iltana olin aivan maani myynyt kun tuntui ettei kämppään edes mahdu sisälle kun joka paikka tursuaa tavaraa, lapsen fillaria, pestyjä kuivumassa olevia lakanoita jne. Rasittavaa! Mies kyllä tekee silloin kun pyytää, mutta en minäkään jaksaisi olla koko ajan "komentamassa" hommiin. Mutta kait se on vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja ruvettava pyytämään, jotta saisi vähän apua. En jaksa itsekseni pitää huushollia siistinä ja kunnossa.

Kyllä tämä raskausaika on sellaista tunteiden vuoristorataa... yhtenä iltana iski kauhea haikeus siitä, kun mies on sitä mieltä että meidän lapsiluku on täynnä tämän vauvelin jälkeen. Elämä kun on hänen mielestään niin paljon helpompaa kahden lapsen kanssa. Haikeus tuli siitä kun ajattelin etten mahdollisesti enää koskaan saisi kokea tätä vauvan odottamisen ihmettä (vaikka se ei aina ole se kaikkein ihanin olotila...). Heh, kunhan nyt tämän toisen saatan ensin kunnialla maailmaan... Kaikkea sitä tosiaan miettii ja pohtii pienessä mielessään.

Olo on muuten ihan kohtuullinen, noin fyysisesti. Henkisesti olen ollut tosiaan aika alavireinen pitkään ja mielessä pyörii kaiken maailman ajatukset. Surettaa kun pitäisi periaatteessa olla onnensa kukkuloilla, mutta mieli on maassa. Ehkä tämä tästä ja varmasti tämä vielä iloksi muuttuu.

Aurinkoista mieltä ja päivää harmaasta säästä (ainakin täällä pääkaupunkiseudulla) huolimatta!

Niin ja myöhästyneet 1kk-onnittelut Sämpyn poitsulle!

T. Jazz ja masukas rv 23+3

 

[Tuuli!]

Huomenta vaan! Täällähän on ollut vilkasta keskustelua mielenkiintoisista aiheista - seksistä ja nimistä. Kiitos vaan kaikille, jotka pohditte tuota nimiasiaa. Meillä on varmaan vielä monet keskustelut siitä edessä Itselläni ei ole mitään suosikkia ja miehellä se tasan yksi hirvitys pojan nimeksi. Mitään "sukurasite" nimiä ei kummankaan puolelta ole, joten mahdollisuudet lienevät rajattomat... Mistä esitietolomakkeesta muuten puhuitte? Täytyykö ne nimet laittaa johonkin lomakkeeseen jo odotusvaiheessa?

Olipas Jazzilla hassu ultrakäynti...toivottavasti huomenna on selvemmät näkymät ja saatte vahvistuksen, että poika on tulossa Käytkö muuten tuolla Brunolla muutenkin vai vain tässä yhdessä ultrassa? Hm, mikä se sinut niin alavireiseksi on saanut? Toivottavasti mielialasi kohenee! Minä en vielä osaa oikein tuntea mitään; en iloa, en surua, en haikeutta. Minä vain odotan sitä np-ultraa ja toivon, että tiitiäinen olisi vielä elossa. Huomenna alkaa 10. raskauviikko ja viimeksihän se km huomattiin juuri 10. viikon alussa. Eilen meinasin kysyä mieheltä, että kerrotaanko me tästä raskaudesta sitten np -ultran jälkeen, mutta en sitten uskaltanutkaan, kun ajattelin, että mitä jos ei taaskaan ole mitään kerrottavaa. Eli eipä kai täälläkään ihan missään ratkiriemukkaissa tunnelmissa olla

Jännä oli lukea, mitä teidän miehet ajattelevat seksistä mahan kasvaessa. Minä en ole huomannut haluissani mitään muutoksia, ainoastaan silloin, kun 6. viikolla tuli sitä verta en halunnut (muistin elävästi Tehiksen kertomuksen omasta keskenmenostaan). Niin siis meidän seksielämää on rajoittanut kyllä se, että joko minä nukun sikeästi tai sitten minulla on aivan kamalan paha olo

Toivottavasti Mervillä on tänään parempi mieli! Nuo ovat kyllä ärsyttäviä asioita, kun toinen ei ymmärrä ilman naputtamista ja sitten alkaa itseä harmittamaan, kun koko ajan pitää naputtaa ja sitten on noidankehä valmis.

Ässä oli saanut sairaslomaa, hyvä juttu! Saatko Omppu tulokset tänään?

Sämpyllekin terkkuja! Käy kertomassa kuulumisia taas, kun kahvituksilta ehdit

Päivän ja viikon jatkoja kaikille ja pitäisköhän toivottaa jo viikonloppuja, sillä huomenna en ehdi koneelle ja koko viikonloppu ollaan reissussa. Heips!

Tuuli

 

[Mervi83]

esitietolomake me saatiin neuvolasta joka piti täyttää synnärille valmiiksi. Tuskin on pakko nimiä siihen täyttää, mutta jos jostain syystä hätäkastetaan (lomakkeessa kysytään myös siihen lupa) niin on nimet tiedossa jos äiti/isä ei voi niitä kertoa. Luulisin asian olevan näin. mutta ne nimethän ei ole niin viralliset, etä ne olisi pakko sitte laittaa.

 

[Omppu75.]

Tsau kaikille Kovin on harmaa keli täälläkin..

Merville tsemppiä miehen kestämiseen. Täälläkin on välillä samoja ajatuksia. Just yks ilta räyhäsin sille retaleelle, kun se valvoo siis kaiket illat vähintään puoleen yöhön, kattoo telkkaria olkkarissa. Sitte rymyää makkariin ja jos satun nukkumaan vähän keskellä niin hyvä ettei päälle käy makaamaan (enkä tarkota mitään seksijuttuja tällä) ja sitte vielä pieree niin kovaa ku suinkin osaa. Helvetti, että kiehu yks ilta! Tietenki mä herään siihen ja se unen uudelleen tavoittaminen ei käy ihan yks kaks enää.. hih, huvittavalta tää nyt kirjoitettuna näyttää, mut oikeesti on kaikkee muuta ku hauskaa!

Ja seksi, tosiaan, mitä se on.... alkuviikkoina ei uskaltanut, sitte ei pystynyt kun oli niin huono olo, sitten ei jaksanut, ja sitten... niin, kun toinen tosiaan valvoo kaiket illat, niin omapahan on valintansa, minä pärjään kyllä vähemmälläkin Ja kuten Jazz mainitsi, unet on toisinaan aika..vapauttavia . No, nyt on poika lähdössä isovanhempien kanssa viikonlopuksi mökille, jospa sitä sitten..

Hmm..tänään aika ilkeesti "vihlonut" kohdun paikkeilla.. voi kyllä olla, että on vaan suolistoperäistä taas kerran, tuntuu vähän ilmavalta. Mutta, vähän häiritsee..vaikea olla miettimättä, että kuuluuko asiaan :/.

Tuuli, tänään taas soitan työterveyshuoltoon ja kysyn onko tuloksia.. toivottavasti olis! Jos on tosiaan huonoja uutisia, niin tänään pitäis alottaa lääkitys.

Jazzin mukula tosiaan on salamyhkäinen No, jospa se ens kerralla näyttäis jalkoväliä.

Mitähän vielä, pää tyhjeni taas täysin.. tänään pääsee kampaajalle, ihanaa! Tuulille mukavaa viikonloppureissua

Omppu ja Toivo 14+1

 

[Tehotyttö.]

Heipsunkeipsun!

Täällähän on niin paljon jutunjuurta, että miten sitä taas kerkiää kaikkiin hyviin aiheisiin osallistua

Ensinnäkin tuosta ESITIETOLOMAKKEESTA. Se on tosiaan kaavake, jonka itse sain viime neuvolakäynnillä. Siihen pitäisi sekä tytön että pojan nimi hätäkastetta varten laittaa. Mutta nimen ei tosiaankaan tarvitse olla lopullisesti se. Meillä vaan perinteisesti on ollut jo siitä asti nimi olemassa. Tyksissä ainakin vauvan rannekkeessa se nimi sitten on ja siinä sängyn päädyssä. Siihen liittyy omat hauskat piilottamisoperaatiot, kun ihmisiä tule vierailulle. Meillä nimi paljastettu aina vasta ristiäisissä
Mutta voipi olla erilaisia käytäntöjä koko kaavakkeen suhteen eri sairaaloissa, en tiiä...

Ja sitten lemppariaiheeseen MIEHET :-D Voimia vain kaikille laiskojen miesten kanssa ;-) Kyllä ne miehen aivotukset täälläkin välillä tunteita nostattaa!
Mulla taas tässä raskaudessa tuntuu olevan melkoista hormonihirviömeininkiä välillä. Saan ihan täydelliset pultit välillä tyhmistä asioista. Viimeksi tällä viikolla sain hepulin, kun isäntä murehti, että hällä niin tylsä ja turha työmatka luvassa. Mietiskeli, että miten saisi itsensä paremmin viihtymään sillä kurssimatkalla. Helvetti, että mulla kiehahti!!! Minä viihtyisin kyllä, jos joskus pääsisi ihan ilman kahleita vain pariksi päiväksi "vapaalle", mutta kun itsellä ne lapset "kulkee aina mukana", vaikka mikä olisi. Tekisi hyvää, jos voisi pariksi viikoksi hypätä toisen housuihin, puolin sun toisin. Ehkä paremmin ymmärtäisi toisen aivoitukset...
Meillä ei kotitöistä enää tapella, koska ne väkisinkin on mun hoidettava. Isännän työ vie arkipäivistä vähintään 7-18 ja vapaa-ajat menee tuolla ulkotöissä. Kyllä ne kaikki peruskotihommelit on sitten vaan mun hoidettava. Välillä isomman, välillä pienemmän kitinän kanssa. Joskus kun niistä rutisen, niin isäntä kehottaa mua ystävällisesti menemään sirkkelin ääreen :-D :-D :-D Toistaiseksi tähän on vain tyydyttävä!

Jazzilla mieli maassa, voi hitsi! Jos vain saisit tuota työhommelia kevennettyä, niin ehkä sekin helpottaisi. Ja tuo "luopumisen tuska" on ihan ymmärrettävää.
Itse olin jotenkin valmistautunut myös siihen, että kokisin tässä neljännessä raskaudessa sellaista viimeisen raskauden tuskaa. Tosin päätettiin isännän kanssa heti alussa, ettei lyödä lukkoon vielä sellaisia asioita. Jotenkin vaan tässä on vähitellen kirkastunut ajatus, että taitaa se meidän lapsiluku tämän myötä täyttyä lopulliseen mittaan. Silti en ole vielä tuohon tuskaan törmännyt. Jotenkin mulla on vaan sellainen vahva fiilis, että kyllä tämä nyt riittää, alan olla kylläinen. Rakastan raskaana oloa (pääasiassa) ja synnyttämistä, mutta silti vain alkaa tuntua täydeltä
No, katsotaan mikä masis iskee sitten synnytyksen jälkeen, kun homma on loppuun hoidettu ;-)

Omppu, kyllähän nuo kaikenlaiset vihlonnat on ihan raskauteen kuuluviakin. Kohtu ja kannattimet kasvavat alussa uudelleensynnyttäjällä aika nopsaan tahtiin.

Vai näkee naikkoset tällä villejä unia??? :-D :-D :-D
Voisitte vähän keventää meidän muidenkin päivää ja kertoa minkälaisia seikkailuja oikein katselette.. ;-)
Höh, mä näen kauheen harvon seksiunia. Tahtoo kans!!!

Olikos ÄssÄllä tietoa kumpi on tulossa?
Ajattelin vaan, että jos sulla nymfoilua ekassa ja tokassa. Eikös he ole tyttöjä molemmat? Jospas onkin poika tulossa, kun ei niin tyttöhormonit hyrrääkään... ;-)
Povataan siis ÄssÄllekin poikaa.

Piti jotain muutakin, mutta nyt katkes...
Täytyy mennä hakemaan tuo pikkupoitsu isoveljen huoneesta. Heillä siellä musankuuntelutuokio

Tehis rv 22+4

 

[Omppu75.]

Tosta luopumisen tuskasta /ihanuudesta. Olen yrittänyt kuulostella itteäni ja välillä muistuttaakin, että tämä on nyt sitten todellakin viimeinen kerta tätä rääkkiä. Olen siis vakaasti päättänyt (tai siis mies lienee samaa mieltä), että tämä kakkonen jää viimeiseksi. No, vannomatta paras, mutta tämä on suunnitelma. Niin, ni olen yrittänyt muistuttaa itteäni, että en ihan turhista nyt narisis ja yrittäisin nauttia tästä ajasta, että olis sitten hyviä muistoja ja että eläis tätä aikaa täysillä ja just tietoisena siitä, että tämä on meikäläisen osalta sitten tätä myötä tässä. Ymmärtääköhän kukaan/joku, mitä ajan takaa..

 

[Omppu75.]

Hih, sain hauska vitsin (toivottavasti muotoilu ei näytä ihan hullulta)

- Anna nyt, mies mankui vuoteessa vaimoltaan.
- Enkä anna. Sitä säästetään perhejuhlia varten.
- Kuule, antaisit nyt. Mulla on niin perskeleen paha olo.
- Sen siitä saa, kun sillä lailla ryyppää.Krapula on sinulle ihan
oikein.
- Anna nyt, mies jatkoi vonkaamistaan.
- Minä en enää jaksa sinun kanssasi. Ota sitten, omapa on asiasi.
Mies ryntäsi riemuissaan jääkaapille, avasi huushollin ainoan samppanjapullon ja kuului valtava pamaus, kun korkkilensi kattoon.
Silloin kuului lastenhuoneesta moittiva ääni:
- Olisit vaan antanut sille, mutsi. Nyt se meni ja ampui itsensä!

 

[Mervi83]

Neuvolassa käyty.. RV 32+5
Hemppa 146
Pissa puhdas
SF-mitta 29-30cm (ku ei puolikkaita kehannu laittaa.)
Paino on hitusen tippunut, (luulen sen johtuvan säännöllisestä ruokailusta)
verenpaine 148/82
Turvotusta plussan verran. Iteki ruennu jaloista huomamaan sormien lisäksi.
Ja käsikopelolla vauvan pää olisi alhaalla.
Seuraavaksi mulla onkin 25.6 äippäpolille ultra ja sitte 2.7 seuraava neuvola.

 

[Mervi83]

Niin joo, toisaalta mieli on jo parempi, mutta ottaa päähän silti ja toinen ei sitä "ymmärrä". Tässä aikaa sitten kysyin huvikseni että miksei hän koskaan kysy, mitä minulle kuuluu ja mikä on vointi mulla ja vauvalla. Hän lupasi muistaa kysyä "kuulumisia", joo eipä oo vieläkään kysynyt kertaakaan. Hän on luvannut siivota parvekkeen (hän siellä sotkeekin tupakoidessaan) noin 100 kertaa ja vieläkin se on siivoamatta, kyllä sitä sanotaan, että "minä siivoan sen" mutta enpä oikein jaksa uskoa siihen.. Sanoo kyllä että rakastaa, mutta mulle ei sanoilla paljon ole merkitystä jos sitä ei muuten osaa näyttää ja kunnioitusta antaa... eipä muuta =)
eiku joo, täälläkin vaihtelevalla menestyksellä on unia nähty, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aika nautinnollisia ne on kun ei ennen raskautta niitä useinkaan ole nähnyt.
Minua alkaa hitusen pelottamaan, ettei tämä raskaus kestäkään ikuisuuksia vaan että maha oikeasti kohta häviää jonnekin ja sitä ei enää ole.. Niinpä minä jo itekseni haaveilen kakkosesta, vaikkei ekaakaan oo vielä saanu maailmaan ängettyä =D

Mervi täällä vaan.. taas.

 

[Kirppu!]

... huomaa että on pilvinen päivä, täällä on vilskettä! ja aiheet tietysti "polttavat"

Mervin kertomus miehensä hommista oli kuin suoraan meiltä. Eilen mies tuli töistä 1,5h myöhemmin kuin oli luvannut ja meni heti sisälle syömään. Tyttö tietysti halusi iskän perässä sisään ja kiehnäsi siinä isin jaloissa. Iskäpä totesi siihen että viekää (mummo oli käymässä) tuo lapsi ulos että hän saa rauhassa syödä kun kohta pitää lähteä. No, meni 15min. ja isi oli laittanut treenikamat päälle ja lähti treeneihin + saunailtaan... Ehti nähdä meitä koko päiväss noin 30min. sillä oltiin nukkumassa kun hän tuli kotiin (ei onneksi humalassa kun oli autolla). Että juu, huomenna lähteekin sitten kisareissulle töistä tultuaan ja tulee joskus sunnuntai-iltana. Olen joskus ajatellut että kyllä taidan hyvin tietää miltä tuntuu olla yksinhuoltaja.

Seksistä... meillä on viime aikoina ollut tosi vähän seksiä. Ennen vähintään 3-4 kertaa viikossa ja nyt ollaan kohta 2vkoa oltu sekstailematta. Ei paljon huvita. Olen ihan kypsä tohon miehen menoihin ja muuhunkin. Tuntuu että ensin mennään omat menot ja jos ei mitään muuta puuhaa keksi niin sitten ehkä voi huomioida meidätkin. Tyttö raukka, on niin isin perään ja toinen ei ikinä ehdi.

Oletteko miettineet miten suhde muuttuu esikoiseen kun toinen lapsi tulee? Minä eilen itekseni itkeskelin kun en sitten ehdi esikoista niin paljon huomioimaan kun vauva syntyy. Ja kun iskän kiireet tietää niin...

Mulla kohtu supistelee tosi paljon. Ei mitään kivuliaita mutta kuitenkin. Neuvolasta käskettiin ottaa vähän rauhallisemmin, mutta miten sitä tollasen ikiliikkujan kanssa otat. Ja siivota on nyt pakko, kämppä on kuin pommin jäljiltä....

Kirppu 22+0

 

[Omppu75.]

Helpottavaa huomata, etteivät kaikki muutkaan tanssi ruusuilla parisuhteessa..

Mäkin olen Kirppu miettinyt tota esikoisen huomioimista sitten toisen synnyttyä ja myös vähän surkutellut jo etukäteen, että jos toinen tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Sitäkin miettii, että kun poikaa rakastan niiiiiin suunnattomasti, että voiko sitä oikeesti rakastaa toista yhtä paljon tai ehkä enemmän?? Sitäki välillä ajattelee, että kun onhan se jo niin "iso"poika (sitten 3 v. 8kk), että hyvinhän se itekseenkin leikkii välillä. Ja sit samantien tulee just sellanen syyllisyyden tunne, että reppana parka, yksinään joutuu leikkimään. Kun välillä nytkin kun poika vähän pitempään itekseen leikkii ja käyn huoneen ovelta kurkkaamassa miten toinen siellä autoillaan päristelee ja höpöttelee, tulee pala kurkkuun.. Pelottavia ajatuksia..

 

[Tehotyttö.]

Siivouspuuhia olisi täälläkin taas, mutta jostain syystä eksyin tänne... ;-)
Pitää heti tarttua uusiin aiheisiin, ettei niitä kerry liikaa..

Kirppu, noita yksinhuoltajafiiliksiä täälläkin aika usein.
Vaikka minäkin usein vedän Jalostajan hernerokkapurkin nenuuni tästä, niin täytyy antaa pisteitä miehelle siitä, että hän oikeasti harmittelee jokaista reissuansa. Hän haluaisi olla kotona. Varsinkin nyt on suuri harmi, että koko kesäkuu hällä reissua täynnä. Kesäillat menee aivan haaskuun! Ja erityisesti on pahoillaan tuon pikkumiehen puolesta, jolle iskän kotiin saapuminen on aina juhlahetki <3

Voin lohduttaa teitä, joilla tuota esikois&vauvamurhetta.
Samat tunteet on koettu täällä silloin, kun toista odotin. Meillä siis ekalla ja tokalla ikäeroa 2v4kk. Muistan, että ne raskausajan viime metrit oli jotenkin hirvittävän alakuloista just sen tuskan takia.
Näin jälkeenpäin ajateltuna se tuska oli kyllä osittain hyväksi, osittain turhaa. Hyväksi siksi, että sitä todella osasi ottaa sen vauvan tultua huomioon erityisesti esikoista. Meillä ainakin kaikki vauvanhoitotuokiot rakennettiin sen esikoisen tarpeiden kautta. Kun vauva oli tissillä, oli esikoinen toisessa kainalossa kirjaa lukemassa. Vauvan kanssa rupattelu-& laulelutuokiot oli tietysti molemmille yhteisiä. Usein pötköteltiin sängyllä vauva mun vatsan&jalkojen päällä ja esikoinen vieressä. Kaikki mahdolliset lorut ja laulut käytiin läpi Vauva myös mielellään seurailee isomman touhuja ym. sitteristä. Mutta täytyy sanoa, että on se henkisesti aika raskasta, kun pitää koko ajan ottaa huomioon molemmat. Vaan sitäpä ei kauaa kuitenkaan kestä ja sen tajuaa vasta jälkeenpäin ;-)
Mutta tosiaan lohdutuksena voin sanoa, että itkeskelyt esikoisen aseman muuttumisesta on asiaankuuluvaa. Itkekää rauhassa
Tuo kolmonen meillä nyt on siis saman ikäinen, mutta sen suhteen en ole vielä kyllä yhtään pysähtynyt murehtimaan. Hän on tottunut jakamaan huomiota jo muutenkin. Silti nämä kaikki samat asiat täytyy muistaa, koska menettää hän kuitenkin kuopuksen asemansa.

Nyt on oikeasti mentävä...

Tehis the laiskamato

 

[Omppu75.]

Kiitos Tehis, nyt on tippa linssissä!
Ei vaan, hyvältä kuulosti tuo sun toimintamalli, täytyy pitää mielessä.
*nyyh ja niisk*

 

[Omppu75.]

Ai niin; vasta-aineita löytyi, kuulemma ihan rutkasti

 

[Jazz.]

Sniif ja niisk, täällä toinen jolla tippa linssissä.

Minäkin olen pohtinut juuri tuota esikoisen huomioon ottamista kun vauveli tulee. Ja sitä myös että miten sitä rakkautta riittää, mutta eiköhän se rakkaus ole aika ehtymätön juttu ainakin lasten kohdalla.
Miesten kohdalla se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Minäkin olen välillä tuskaillut yh:n asemaani, yrittäjämies kun tekee työtä yötä myöten ja kokee oikeudekseen hoitaa sosiaalisia suhteita sitten illalla ja ottaa omaa aikaa huomattavasti vapaammin kuin minä. Meillä sama juttu, että tyttö kulkee pääsääntöisesti minun kanssani, jos jonnekin menen. Eli kyllä niitä tilanteita on, että rakastan miestäni vähemmän ja mietin millaista olisi oikeasti olla yh. No, niin radikaaleihin toimenpiteisiin ei ole onneksi joutunut vielä ryhtymään, sillä onhan tuo pohjimmiltaan ihanan rakas ja kulta eikä se oikeasti yh:na oleminen olisi varmastikaan mitään herkkua.
Lohduttavaa kuitenkin kuulla etten ole yksin näitten ajatusteni kanssa.

Mutta, kiitos Tehis vinkeistä. Kuulosti jotenkin niin herttaiselta että tippa tuli linssiin.

Ompun vasta-aineet olivat ilmeisesti hyvä juttu, vai? Ymmärrän mitä tarkoitit pohdinnoillasi. Eikö tunnu lopulliselta kun miettii että tämä mahdollisesti on vika kerta kun koet kaiken tämän... huoh.

Mieli on alavireinen juuri kaiken tuon yllä mainitun takia ja sitten tietty rankka ja raastava työtilanne uuvuttaa täysin. Tuntuu ettei ole mitään muuta elämään kuin työ ja kotihoito, kun ei oikein muuhun kykene uupumuksen vuoksi. Mutta kyllä tämä tästä. Mulla on juhannuksen jälkeen viikko lomaa, ellen sitten jää saikulle (en panisi yhtään pahitteeksi...)

Tuulille myös tsemppiä "tunteettomuuteen". Onneksi ne tunteet kyllä tulevat kun näet vauvelin parin viikon päästä ultrassa ja alat tuntemaan ensimmäisiä liikkeitä.

Nyt on jatkettava hommia että pääsee kotiin täältä.

Olette kaikki mahtavia tyyppejä ja ihania ihmisiä, onneksi olette olemassa! Päivät kuluvat niin paljon mukavammin teidän kanssa kuulumisia ja ajatuksia vaihtaen. =)

Haleja ja pusuja!

 

[*kapris]

hui hirmu.. kauheesti tekstiä.

Ekaks onnittelut Ompulle, että on vasta-ainetta paljon!!!!! Hienoa
Ja ne kaikenmoiset nipistelyt ja vihlonnat kyllä kuuluu asiaan, joten ei huolta (paraskin puhuja)

ja kovat tsemitykset kaikille idiooteista miehistä kärsiville! Niitä on liikkeellä... täälläkin nykyään kovin usein. Vaikka jos OIKEESTI mietin, niin tosi hyvin mun mies "Käyttäytyy". Siis siivoaa jopa omatoimisesti suht usein yms... mut joskus vaan on niin urpo ettei voi käsittää!!
no, ehkä se siitä taas raskaushormonien häivyttyä.. )

Jazzille, juu Hesasta ollaan alunperin. Minä vähän laitamilta ja mies ihan Kampista. On sua vuoden nuorempi, joten hyvin voitte olla jossain tavanneet tai yhteisiä tuttuja, kun ne piirit on niiiiiin pienet!

Mullekin tuli eilen oikein suru puseroon kun kaupoissa kattelin hyllyjä ja silmään osui ovistestit ja raskaustestit.. Mietin, ettenkö enää koskaan saa sitä ihanaa jännäamistä testien kanssa ja muuta alkuhuumaa... =(
Ja sit tajusin, ettei se kyllä aina niin ihanaa ole, mutta hyvin sitä mieli kultaa muistot ajan kuluessa!
Mutta siis täytyy tunnustaa, että hirveä uusi vauvakuume on jo nyt (vaikka raskuatta vielä puolet jäljellä...)

Itseäkin vähän on mieitittänyt tytön reaktio vauvan tullessa.
Meillä on kyllä niin paljon vauvoja syntynyt ihan lähipiiriin tasaisesti vuoden ajan ja viimeiset syntyy elokuussa ja tyttö on ihan hullaantunut kaikkiin vauvoihin. Aina haluaa paijata (osaa tehdä sen satuttamatta vauvaa, tosi varovasti) ja antaa tuttia, syöttää pullosta ja viihdyttää vauvoja ihan pyytämättä.
Mutta tietenkin tilanne saattaa olla hyvinkin toinen sen vauvan muuttaessa hänen kotiin...
no, aika näyttää!!


nyt taas riennettävä!

ja hyvä kun ässä sait saikkua.


Kapris 20+0 JEEEEE puolessa välissä ollaan!

 

[Tuuli!]

Oikein hyvä juttu Omppu

Juu tässä vaiheessa, kun eletään vielä tätä "alkuhuumaa" ei kyllä osaa haikailla tai kaivata mitään, vaikka tämä todennäköisesti on minun viimeinen kertani (siis jos kaikki menee hyvin loppuun asti).

Tuuli

 

[Niksu1]

Ihan pakko todeta ihan "ääneen" asti kuinka ihanan samanlaista sakkia täällä vilisee.

Mulla samat murheet (joo-o, nyt jo..)esikoisen asemasta, huomioimisesta jne. Samoin mies osaa oikeesti olla niiiiiiin idiootti turhan usein ja ihan liian vähän kotona. Seksin harrastamisessakin näemmä ollaan ihan "normitasolla", siis just se maaginen kerran viikossa tai harvemminkin. Oon oikeesti jo ajatellut että oon ihan kummajainen kun mietin ihme juttuja, murehdin turhia etukäteisesti, hätkähtelen kaikenmaailman vihlaisuja ja muljauksia, manaan parisuhdetta alimpaan h-vettiin jne. Mutta ei, näemmä on aika normijuttuja mitä täälläkin käydään läpi. Huokaus, ootte te ihania ihmisiä, kaikki!

Huomenna olis sit se eka neuvola, toivottavasti saan sen ultra-ajan jo heti ensi viikolle. En malttais millään enää odottaa. Oon muuten huomannu et nyt kun mulla ei ole enää omia vanhempia, en halua jakaa tätä asiaa samanlailla heti ja kaikille niinkuin esikoisesta tai viime syksynä ennen tuulimunan toteamista. Taidan pitää ihan omana tietonani niin kauan kuin mahdollista - mitäpä tämä ihan kaikille kuulukaan... =)

Jahas, josko lopettaisi tämän "työnteon" tältä päivältä ja lähtisi noutamaan junioria hoidosta. Aurinkoista päivää kaikille tasapuolisesti toivottelee Niksu

 

[*k]

ja jatkan vähän tohon edelliseen...

Olipas vekkuli toi Jazzin pikkuinen kun noin piilotteli
Mulla tuli hirveä halu myös tietä sukupuoli, mutta mies ei oikein haluais niin ollaan sit jännityksessä marraskuuhun asti.

Noista himoista, niin mulla on ihan mieletön nymfi-vaihe päällä!!! Voi tsiisus. Ihan ku pahin ovishimo jatkuvalla syötöllä. Alko sen pahoinvoinnin ja väsymyksen väistyttyä.
Tytöstä oli ihan samoin....
Ja todella, näen kyllä sellasia unia ja usein, että ihan posket punottaa ))

kovasti pitäis kaikkee kommentoida, mut nyt huristi mies autolla pihaan, niin täytyypi häippästä äkkiä koneelta )

moi moi kaikille!!

 

[*k]

heheeee!!!! siis nymfo

kapris taas

 

[Mervi83]

Tohon toisen lapsen huomioimiseen.. joo-o, onhan sitä tullut mietittyä vaikkei omaa olekaan ennestään, vaan tuo avon (elokuussa) 6v poika.
Tosiaankin kun poika yleisesti ottaen könyää aina minussa ja minä oon vissiin niin IHQ et tuntuu välillä, ettei isänsä seura aina niin kiinnostakaan. Että entäs sitte ku vauva tulee.. tietty hää menee sitte eskariin jne. on jo niiiiin iso poika, ettei enää ihan niin suuresti ole kiinni vanhemmissa, mutta minkäs teet kun halailu ja kiehnääminen on hänen mielihommaa.
Saa tosiaan miettiä, että kuinkas huomioit pojan sitte ku vauva huutaa ja kumpaakin pitäisi hoivata. Uskon kyllä että poika malttaa odottaa tietyn aikaa (imettämisen/vaipanvaihdon) kun ymmärtää että vauvalla on nyt nälkä tms. mutta kuhan vaan muistas sitte ite olla tyynenä ja ottaa toinen huomioon aina kun mahdollista.
Onneksi tulee olemaan noin isolla ikäerolla, kun tuo poika on niin reipas ja itse tekeväinen, ettei sen vuoksi varmaan (toivottavasti) suurempia ongelmia tule. Mutta ku siitä on tullu niin "minun poika", et avokin nauro et sossun akat antaa merville huoltajuuden ku niin hyvin tullaan pojan kans juttuun... =D

 

[Jazz.]

Pikaisesti ennen töiden kimppuun hyökkäämistä.

Ultrassa käyty ja tosi hyviä kuvia saatiin ja ihanaa matskua dvd:lle. Sukupuolikin varmistui, eli Tehis on nyt virallisesti selvännäkijä tämän perusteella. Bruno sanoi että 110% varmuudella voi vakuutta, että kyseessä on poika. Hihii.

Nyt voi sitten ruveta miettimään nimiä ja käymään läpi esikoisen vaatteita, joista kaikki tyttömäisimmät täytyy karsia pois. Hassua, kyllä taitaa mennä hetki tähän ajatukseen tottumiseen.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

T. Jazz ja pikku poitsu rv 23+4, on muuten ihan tismalleen isänsä näköinen nätti poika

 

[Tuuli!]

Voi miten ihanaa Jazz !

Meidän jälkijunassa tulevien ei sitten tarvikaan käydä tuolla ultrassa, kun Tehis voi katsoa kristallipallostaan meille muillekin sukupuolen

Kiirus, pakko mennä! Viikonloppuja,

Tuuli

 

[senora]

Onnittelut Jazzille ultrakuulumisista... voi vinde...
Terkut ja viikonlopun toivotukset täältä mutakuopan pohjalta kaikille tasapuolisesti. (voi käydä lukemassa wabeista kootut selitykset)