Lauantain illan huumaa ja kiitokset taas kerran kaikille viesteistä! Täytyy myöntää, että oli aika hermoja raastavaa istua odotushuoneessa silloin torstaina ja odottaa, että pääsee ultrattavaksi. Ehdin varmaan noin tuhat kertaa miettiä, onko mennyt kesken vai ei.
Mervi, kirjoitit kyllä tosi ihanasti tuosta, miten pitäisi uskaltaa iloita tästä raskaudesta. Minä nyt olen vielä niin alussa, että varovaisuus on ihan paikallaan ja luulenpa, että olen muutenkin vähän enemmän tuota Bellamariian tyyppiä, että hankinnat jäävät kyllä ihan viime metreille. Bellamariia, ymmärrän sinunkin ajatuksesi, mutta jos kumminkin nyt uskaltaisit jo vähän iloita
edes pikkuriikkisen
Vai on Tehiksellä ja Kirpulla molemmilla tyttöfiilikset. Saapas sitten nähdä syksyllä, kuinka käy!
Ja miten Jazzin sokerirasituskoe meni? Ai niin taisit joskus kysyä, miten olen viihtynyt uudessa työpaikassa. Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Mukava työilmapiiri ja paljon uudenlaista puuhaa. Mutta ei minua silti harmita, että olen raskaana
Katotaan nyt, miten tämä tästä etenee ja missä vaiheessa kerron uudessa paikassa. Kuitenkin olen tyytyväinen, että lähdin sieltä vanhasta työpaikasta. Kaikesta tästä väsymyksestä huolimatta oma olo tuntuu jotenkin energiseltä ja tehokkaalta.
On mukava lukea teidän jo synnyttäneiden tuntemuksia. Sämpy, voisin kuvitella, että minulle kävisi juuri samanlailla kuin sinulle; että menisi hetki, ennen kuin tajuaisi, että hei sehän on meidän makuuhuone, mistä se itku kuuluu... Eikä näyttänyt sinua synnytys tosiaan pelästyttäneen, kun jo suunnittelet toista
Ei vaan tosiasiahan se on, että tässä alkaa jo ikä painamaan meikäläistäkin. Meillä melko suurella todennäköisyydellä jää lapsiluku yhteen. Vaikeahan se on vielä sanoa, kun ei ensimmäinenkään ole syntynyt, mutta näin ollaan alustavasti puhuttu. Ensimmäisen suunnittelemiseen+tekemiseen on mennyt niin kauan aikaa, että taitaa tulla meillä biologia vastaan. Naksilla taisi olla jo tulokkaalle nimi päätetty, entä miten teillä Sämpy? Onko nimen valinta vaikeaa?
Ompulle; kiva, kun pahoinvointi alkaa helpottamaan ja tsemppiä np-ultran odotteluun! Minäkin jo odotan sitä...tuntuu, että siihen on vielä ikuisuus! Jaksankohan odottaa sinne asti? Missähän vaiheessa se epäusko taas iskee? Kuinka moni teistä on muuten tehnyt sen veriseulan yhtä aikaa np-ultran kanssa? En nyt äkkiseltään muista. Niin ja Ruusalta piti kysyä, että onko sinulla nyt sama neuvolatäti kuin silloin keskenmenneessä raskaudessa? Miten ne neuvolassa suhtautuvat siihen, jos soitan ja sanon, etten sitten missään tapauksessa halua sen ja sen nimisen terveydenhoitajan kanssa olla tekemisissä tämän uuden raskauden aikana? Onko kenelläkään käytännön vinkkejä, miten asia pitäisi ilmaista? Niille, jotka eivät muista tai tunne taustoja, niin minulla on todella huonoja kokemuksia neuvolasta keskenmenneen raskauteni ajoilta. Ei tässä vielä kiirettä ole, ajattelin mennä neuvolaan vasta np-ultran jälkeen. En vain jotenkin kestä sitä turhaa lässytystä. Sori tuo yleistys, varmasti niitä on mukavia ja samalla kertaa asiallisia terveydenhoitajiakin.
Olen miettinyt näitä omia oireitani ja tietty verrannut siihen keskenmenneeseen. Tässä raskaudessa olen ollut plussasta asti pahoinvoiva 24h vuorokaudessa. Ei mitään oskentamista, mutta semmoinen tasainen kuvotus sekä päivällä että yöllä, kun herään vessaan. Lisäksi rinnat ja varsinkin nännit on todella arat. Keskenmenneessä raskaudessa oireet alkoivat myöhemmin ja siinä paha olo ja päänsärky oli aina iltaisin ja niin kokonaisvaltaista, etten pystynyt kuin makaamaan. Eipä sen puoleen, että nytkään olisin ollut kovin aktiivinen iltaisin, mutta ei minun sentäs ole tarvinnut maata koko iltaa sängyssä. Olen voinut käydä kaupungilla ja harrastamassa, mitä viimeksi en voinut tehdä ollenkaan. Nukkumaan menen kyllä jo yhdeksältä ja nukahdan heti. On ollut vähemmän aktiivista tuo makuuhuone-elämä viime aikoina
Apua taisi tulla romaani ja kukaan ei varmaan jaksanut lukeakaan loppuun asti...no, ette menettäneet mitään
Kaikille terkkuja!
Tuuli
