Heipsulista!
Nyt oikein istahdan ja kirjoitan. On ihan paikallaan pitää pieni paussi työnteossa. Hommatkin hyvällä mallilla, joten varautukaa romaaniin... (Siis munhan piti olla täällä koko ilta, jotta appivanhemmat kerkiävät lähteä ennen kotiinpaluutani. Tällä menolla ei taida koko ilta mennä...)
Ensinnäkin harmittelen, etten ole kerinnyt teidän ultrakuulumisiin ym. kommentoida. Mutta kuten aiemmin totesin, hengessä olen taatusti ollut mukana koko ajan! Nyt siis kaikille onnittelut ja tsempit tässä samalla kertaa. Kyllä se vielä koittaa päivä, jolloin ehdin jokaista erikseen tsemppailla :-D
Ihan uskomattomalta tosiaan tuntuu, että nuo viikot noin vain poksuu. Eikä oikein ole vielä kunnolla raskas olokaan.
Jazz kyseli vatsan kasvusta. Mulla on kaikista ollu tosi pieni. Outoa, kun kohtunikin on eteenpäin kallellaan ja olen aikas pienikokoinen&lyhytselkäinen itse. Jossain sisuksissa se vaan mahtuu kasvamaan. Nytkin olen taas jo kuullut niitä taivasteluja, että miten voin olla puolivälissä. Vatsaa ei kauheasti kyllä ole, vaikka Möykky potkii jo navan yläpuolella. Mulla aina kasvanut ylöspäin nopsasti.
Sämpy, nuo fiilikset kuuluvat täysin asiaan. Ei siihen vauvan tuloon täysin pysty valmistautumaan tai siis sitä ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä, miltä se sitten tuntuu, kun on vastuussa pienestä ihmisenalusta. Mutta tuon joutuu kokemaan vain kerran! Sitten on aivan sama onko niitä kaksi, kolme, neljä jne. ;-) Vapaus on kerran menetetty, niin lisätaakka ei enää tunnu miltään :-D Älkää ymmärtäkö väärin! Eivät lapset oikeasti ole mikään taakka, mutta kuvainnollisesti kyllä. Varsinkin meillä äiti-ihmisillä ne lapset kulkevat koko ajan mukana. Kyllä minä ainakin joskus HEIKOLLA HETKELLÄ kadehdin miestä siitä, että hän saa mennä ja tulla aivan vapaasti ilman murheita lasten tarpeista, tekemisistä ym. Tottakai isäkin on vastuussa ja kiinnostunut, mutta se on vain erilaista. Ainakin meidän perheessä päävastuu lapsista on äidillä ihan käytännön syistä. Isällä on enempi tuo taloudellinen vastuu, joka tosin sekin aikas painava

Mutta on tuo äitiys niin palkitsevaa, että eipä sitä pois antaisi, vaikka välillä tuleekin rutistua ;-) Maailmassa ei ole mitään niin kaunista kuin äidin rakkaus <3
Ups, työkaveri tuli katsomaan, että kirjottelenko toikkareita
Ikäerosta. Meillä ekalla ja tokalla ikäeroa 2v4kk. Näille b-sarjalaisille ikäeroksi tulee 2v3kk. Vähän pienemmällä olisin minäkin voinut ottaa, mutta toisaalta nyt tuntuu siltä, että näin onkin hyvä! Kapris se taisi samanlaisista fiiliksistä kirjotella. Jotenkin ihan paniikkia iskee, kun ajattelee, että syntyis neljäs tässä ihan kohta

Mutta kuten kaikki täällä ymmärretään, niin sekin olisi ollut ihana juttu, kun siihen olisi ehtinyt valmistautua. Nyt äkkiseltään tuntuu hurjalta.
Mulla hormonitoiminta on alkanut vasta 10-12 kk:n kuluttua synnytyksestä, joten kovin lyhyisiin ikäeroihin ei olisi edes mahiksia. Ollaan vähän ajatelut, että tämän neljännen jälkeen pelataan venäläistä rulettia :-D Ei ehkäistä ekan vuoden aikana. Luonto saa päättää, tuleeko meille viides. Juu, ja tähän asiaan palataan sitten syksymmällä. Olen varmaan vähän eri mieltä.
Nyt on pakko palailla sorvin ääreen. Voikaahan paksusti kaikki! Ai niin, paitsi jo vauvautuneet ;-)
Tehis rv 19+6