EX-KERMIT

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *kapris
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jäi vähän juttu kesken aamulla, kun työt paino päälle...mutta sen halusin vain sanoa, että olen teille niin äärettömän kiitollinen, kun jaksatte tsempata minua tässä! Tällä elämän alulla taitaa olla paljon kummitätejä :) Ei ole oikein kenelle muulle puhua kuin miehelle ja hän kun ei paljon konkreettisia neuvoja osaa antaa. Viime perjantaina, kun puhuttiin ennen lääkärille menoa, hän vain sanoi, ettei sille km:lle mitään voi ja niin kauan yritetään kun onnistutaan. Että on kuulemma pakko meidänkin joskus onnistua... Näinhän se tietty on, mutta mieluiten sitä onnistuisi nyt kuin joskus aikojen päästä. Ja kyllähän minä sen tiedän, ettei sille km:lle mitään kukaan voi, enkä minä siksi siellä lääkärissäkään käynyt. Haluan vain, etten toiste joudu siihen tilanteeseen, että kuollut alkio on kohdussa melkein kuukauden. Varsinkin, kun tietää miten tähän kaikkeen odotteluun, menkkojen säännöllistymiseen ja uudelleen yrittämiseen menee minun kohdallani aikaa, niin en kyllä toiste halua olla yhtään päivää "turhaan" raskaana (jos ymmärätte mitä tarkoitan). Kuten nuo Bellamariian ja Jazzinkin esimerkit hyvin osoittivat, koskaan ei voi tietää mikä tuhru/vuoto on se km:n alku ja mikä normaalia. Se kyllä kieltämättä rassaa. Mutta aina on ihana lukea teidän hyvistä ultra- ja neuvolakuulumisista, kun se auttaa itseäkin taas luottamaan siihen, että jopa monen km:n jälkeen kaikki voi mennä hyvin. Ja kun te olette selvinneet niin selviän kyllä minäkin.

Sämpy oli mukava lukea synnytyskertomuksesi. Miten sinusta ensikertalaisena tuntui koko juttu? Tietääkö sitä automaattisesti mitä pitää tehdä milloinkin? Entä miten se kotiin tulo? Onko outoa, kun teitä onkin yksi enemmän? Sitä minä mietin usein, kun tässä on jo niin kauan tottunut olemaan kahdestaan.

Tosiaan nyt on kaikki kevään vauvat pyöräytetty ja teillä seuraavilla listassa onkin sitten koko kesä on aikaa kasvatella syksyn vauvoja. Ja mikä se on kasvatellessa, kun toisilla ne alkaa ihanan pitkät lomatkin aivan tuossa tuokiossa! Olenpa tainnut joskus ennenkin mainita HIUKAN kadehtivani teitä :)

Kirpulla taisi olla ultra keskiviikkona ja minulla sitten torstaina ja ensi viikolla Ompulla. Missäs välissä Omppu sinäkin olet jo noin pitkälle ehtinyt? Mikä sulla on olo nyt? Ruusallekin terkkuja, kyllä se olo varmasti siitä taas piristyy.

Senoralle piti vielä sanoa heit! En viitsi näistä vuodoista tuonne toiselle puolelle kirjoittaa, ettei kukaan pelästy ja vähän "pelkään "sitäkin, kun siellä joutuu niin helposti arvostelujen kohteeksi (kun muistelee, mitä kermitteihinkin on taustailijat kirjoittaneet). Enkä tosiaan tarkoita wabbilaisia, vaan ylipäätään ohikulkevia taustailijoita, jotka tuntuvat olevan tuolla haaveilupuolella jotenkin kiivaampia kuin täällä.

Kaikille hyviä vointeja ja toivottavasti voin palata hyvien kuulumisien kera.
Tuo Safiirin ei hätiä mitiä on kyllä tosi rohkaiseva! Kiitos!

Tuuli
 
Luulenpa tosiaan että Tuulin vauvan alulla on paljon kummitätejä... Huolissamme mutta toiveikkaana olemme tietysti kaikki! Minun serkullani oli vuotoja lähes koko raskauden ajan ja varsinkin alkuvaiheessa, mutta kuukausi sitten synnytti terveen tytön! Eli tosiaankin vuodot saattavat olla jotain muuta kuin keskenmenoa. Tietysti pitää ehkä "vähän" varautua siihen että saattaa olla asiat huonosti, mutta toivoa ei kannata menettää ennen kuin on varmaa.

Mulla tosiaankin on keskiviikkona se 3D/4D ultra. Vähän jännittää mutta toisaalta olen aika luottavaisena. Ainakin viime viikon neuvolaultrassa oli vauvalla kova meno masussa ja sama tahti on jatkunut. Olen miettinyt aika paljon sitä että jos ultrassa selviää jotain rakenneongelmia niin millaista odotus on sitten loppuaikana... Vaikeita juttuja nämä. Pitää yrittää kuitenkin olla murehtimatta liikaa näin etukäteen.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Kirppu 18+1/18+4
 
Pikaisesti miehen koneella luurailemassa:-)
Ihanaa Tuuli, että kaikki näyttäisi olevan hyvin. Täällä yksi kummitäti kans toivoo ja uskoo, että sydämen syke näkyy seuraavaksi :-D

Huomenna yritän kirjoitella vähän pidemmästi, kun olen töissä koko pitkän illan. Kirjottelen kaikki toikkarihommat ym. valmiiksi. Hyvä päivä olla iltatöissä, kun appivanhemmatkin vielä ovat täällä ;-) Alkaa jo vähän väsyttää. Keskiviikosta asti heitä viihdytetty ja kestitty, huoh.

Tehis rv 19+5 (maha vihdoin taitaa ruveta näyttämään vauvamahalta, ehkä...)

P.S. Mulla rakenneultra torstaina :-)
 
Hienoa Tuuli, että kaikki näytti siltä kun pitääkin! =)
Noi vuotelut on tosiaan hermoja raastavia... mullakin oli tässä raskaudessa rv 7 ja rv 9 pientä pyyhkyvuotoa, ja olin ihan epätoivoinen. On se vaan niin että km on jättäny mulle ainakin arvet.

Vilkutukset kaikille muillekkin ex-kermeille, nyt on tää äippä niiiiiin poikki ettei kykene enempään---> maate se on mentävä

ÄssÄ +tyyppi 22+4
 
Hyvät huomenet exien ketjuun!

Tuuli: tsemppausta ja tukea varten olemme täällä, ihanaa että siitä on ollut sinulle apua. Monen monta kertaa olen tainnut kertoa, etten olisi selvinnyt ilman teidän kaikkien tukea. Miehille tämä ei ole yhtä konkreettista kun he eivät käy läpi raskauden ja keskenmenon fyysisiä puolia lainkaan.
Ymmärrän täysin tunteesi ja perustelusi ultrassa käymiselle. Olisin toiminut samoin. Jos raskaus on fyysisesti raskasta aikaa, on se sitä kyllä myös henkisesti. Koskaan ei voi varmuudella sanoa miten tässä loppu viimein käy, oli tuhrua/vuotoa tai ei. Yritetään kuitenkin ajatella positiivisesti, vaikkakin joku roisto on riistänyt meiltä mahdollisuuden huolettomaan raskauteen. Pidän kovasti peukkuja ja lähetän paljon, paljon suojelusenkeleitä varjelemaan pienoikaisenne matkaa.
Sitten asiasta kalatalouteen =) : Miten olet viihtynyt uudessa työssäsi?

Täällähän on paljon ultraan menijöitä. Tuulille ja Ompulle taisinkin jo toivottavaa onnea matkaan. Toivotaan myös hyviä ultrakuulumisia Kirpulta ja Tehikseltä.

Hätkähdän aina kun näen teidän muiden rv:t, kun muistan niin elävästi miten ollaan porukalla jännätty. Aika menee siivillä ettei meinaa perässä pysyä. Loppukesästä ja alkusyksystä onkin sitten seuraava synnytysrumba meidän ketjussa. Jännää!

Mullakin alkaa näkyä vauvamaha, tosin suht paksuhkon laardikerroksen alta. =) Mutta kyllä se selkeästi jo pömpöttää. Selkä reistailee ja otin tukivyön käyttöön, jonka satuin löytämään työreissultani Oulusta alennuksestä. Anitan tukivyö OVH 41 euroa ja sain sen 15 euroon. Jotain hyötyä noista työreissuista, jotka ilmeisesti ovat aiheuttaneet tämän selkäkivun alun alkaenkin, tai siis sen tulemisen jo tässä vaiheessa raskautta.
Masu on kyllä kasvanut ihan eri tavalla kuin esikoista odottaessani. Jännä nähdä mihin mittoihin se tästä vielä paisuu. Mites teillä muilla toista tai useampaa vauvaa odottavilla, onko masu erikokoinen kuin edellisessä raskaudessa?

Tulevana perjantaina on sokrurasitus. En jännitä sitä lainkaan, koska olisin äärimmäisen yllättynyt jos arvot jotenkin poikkeaisivat normaalista. Viimeksi ne olivat erinomaiset eikä mulla ole koskaan ollut sokeria virtsassa. Vaikka noita ylimääräisiä kiloja on, syön kuitenkin suht terveellisesti eikä makea ole maistunut kuten normaalisti. Paino on pysynyt samassa sitten viime nla-käynnin, ainakin omalla vaa'alla mitattuna. Joten kait minä sitten olen noin periaatteessa laihtunut pari-kolme kiloa.

Väsymystä on täälläkin havaittavissa. Ja työmotivaatio on TÄYSIN hukassa... no, koska se ei olisi ollut?

Mukavaa päivän jatkoa teille kaikille!

T. Jazz ja pikkuinen rv 20+1
 
Tuulin kuulumisia jälleen täällä lukemassa ja vähän teidän muidenkin : ). Hyvä että ainakin toistaiseksi kaikki on niin kuin pitääkin. Pidän kovasti peukkuja loppuviikon ultraa varten. itse kävisin kyllä ultrassa vaikka kuinka monta kertaa. Kukkaro vain ei taida oikein antaa myöden ; ).

Työmotivaatio on täälläkin ihan hukassa. itse asiassa se on ollut hukassa jo viime syksystä lähtien. Alkuviikkojen pahoinvointi ja väsymys on myös tehnyt tehtävänsä vaikka tosin nyt alkaa vähitellen huono-olokin häipymään ainakin hetkeksi.

Jazz kyseli masunkasvamisesta. Vielä ei ulospäin oikein näy mitään. Toisaalta esikoisestakin maha pullahti selkeämmin vasta puolenvälin tienoilla. Mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, joten se selittänee osittain tuota "hidasta" esiinpullahtamista, toinen on tietty tuo vararavinto tuossa masun seudulla...

Närästystä on ollut täälläkin. Onneksi se alkaa jo helpottamaan. esikolla ei närästystä ollut missään vaiheessa, mutta nyt se iski jo rv 7. Närästystä tosiaan aiheutti lähes kaikki ruuat, myös jugurtti, kurkku ja jäävuorisalaatti joita normaalisti rakastan. Rennietä kokeilin, mutta se ei ainakaan mulla toiminut. Tuota gavisconia olen kuullut suositeltavan, mutta sitä en ehtinyt kokeilla.

Ultriin meneville kovasti peukkuja....

Ruusa & nappula (rv 14+2)
 
Täältä yksi ylityöllistetty kummitäti ilmoittautuu :-)...

Ultriin meneville minultakin kovasti peukkuja ja tsempityksiä ja positiivista mieltä :-)

Tuuli: En minä tiennyt mitä siellä synnytyksessä pitää tehdä, mutta onneksi kätilöt ohjeisti aika hyvin, että mitä tehdään milloinkin. Peräruisketta ei automaattisesti annettu, mutta sen osasin pyytää, kun ummetus oli sen verran vaivannut. Eipä ne epiduraalistakaan paljoa kysellyt, että haluanko. Tilasivat vain anestesialääkärin paikalle ja pistivät piikin selkään, mutta siinä vaiheessa supistukset tekivät niin kipeää, että mikä tahansa oli tervetullutta. En sitten tiedä, että annetaanko epiduraali automaattisesti kalvojen puhkaisun jälkeen. Ponnistusvaiheen oletin helpommaksi kuin mitä se oli. Avautumisvaihe ei ollut mitään siihen verrattuna. Vaikeinta oli kuitenkin mun tapauksessa tietää, että milloin sinne sairaalaan piti lähteä. Supistuksia oli kuitenkin jo toista vuorokautta ollut kotona. Jos verta ei olisi tullut, niin kökkisin varmaan vieläkin täällä kotona :-)... (no ei nyt sentään).

Kieltämättä vähän outoa, että meillä on nyt lapsi. Takana on kuitenkin yli kymmenen vuotta kahdestaan hengailua ja vaikka lapsi on todella toivottu, niin ei sitä silti osannut mitenkään varautua siihen, että mitä tämä perhe-elämä oikeasti on ja varmasti vielä on yllätyksiä edessä. Pari kertaa on käynyt niin, kun poika on herännyt yöllä syömään, niin unenpöpperössä oon ihmetellyt, että mistä tuo ääni kuuluu, vähän niin kuin raskausaikana saattoi unohtaa mahansa, vaikka se oli miten suuri :-)

Ei tämä kuitenkaan niin paljoa pelästyttänyt, että eikö tässä toista lasta voisi ajatella. Pakko vähän miettiäkin ennakkoon, kun ikää rupeaa kuitenkin olemaan ja tulee vuosi vuodelta lisää ja tämän ensimmäisenkin yrittämiseen meni päälle kaks vuotta. Nyt kysymys teille perheelliset. Mitä teillä tulee olemaan tulokkaan ja edellisen lapsen/ esikoisen välinen ikäero? Ois kiva kuulla myös perusteluja, jos sellaisia on?

t. sämpy
 
Heipsis!

Pikaisesti vastaan Sämpyn gallupiin.
Meidän lapsille tulee ikäeroa 2 vuotta ja 2 kk. Olisi saanut olla pienempikin, sellainen puoltoista vuotta oli mun toive joka melkein toteutui, mutta kariutui keskenmenon myötä.
Toisaalta oli kuitenkin ihan sama mikä ikäeroksi muodostuu kunhan se toinen lapsi olisi ennen pitkää saanut alkunsa. Olisimme myös tyytyneet yhteen jos niitä lapsia ei olisi suotu tämän enempää.

Mulla ja siskollani on vain vuosi ja 18 päivää ikäeroa ja olemme kuin paita ja peppu, melkeinpä kuin kaksoset. Tästä syystä halusin ja toivoin että omille lapsille tulisi mahdollisimman pieni ikäero. Heistä on enemmän seuraa toisilleen lapsena, näin minusta ainakin tuntuu.

Toki taustalla vaikutti myös se, että ensimmäistä lasta meilläkin yritettiin suht pitkään ja monen epäonnistumisen kautta, joten emme halunneet hukata yhtään kuukautta siihen että pähkäilisimme. Osasin jotenkin aavistaa ettei toisenkaan kohdalla ihan helpolla päästäisi.

Tulevaisuudessa voisin kuvitella vielä yrittäväni kolmatta lasta. Ehkä hän saa alkunsa "vain" yhden keskenmenon jälkeen... kun esikkoa ennen oli neljä ja nyt oli kaksi keskenmenoa ennen tätä tokan odotusta.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa.
 
Ikäeroksi tulee meillä 3 v 3kk. Pienempi olis saanut olla, mutta tosiaan tuo keskenmeno sotki sitten suunnitelmat. Alun alkaen oli suunnitelmissa että kunhan on perustukset tehty (meillä talonrakennus käynnissä) heitetään ehkäisy pois. Eka tärppäsi aikoinaan ekasta kierrosta ja tuo keskenmennyt 2. kierrosta. Tämä nykyinen vaati sitten jo riittävän monta kierrosta : (. Pienellä ikäerolla olisin itse lapset halunnut, mutta toisaalta nyt ei ole yhtäaikaa kahta vaippaikäistä jaloissa pyörimässä.

Ruusa
 
Meille tulee myös 2v ja 2kk ikäeroa ja tosiaan ois ollut se 1v9kk se enempi toivottu sillon aikoinaan, mutta kävi miten kävi... =(
ja nyt kyllä todella tyytyväinen tähänkin ikäeroon (tietysti) varsinkin kun tuolla neidillä tuo uhma - ja paha - hyökkäs päälle ihan pusikosta, niin ehtii varmaankin poistua ennen kakkosen tuloa. toivottavasti... :)

Ja olen aina toivonyt ja haaveillut 3 lapsesta, mutta nyt olen niin tyytyväinen jos tämä toinen saadaan elävänä ja terveenä maailmaan :)

taas riennetään. kutsu kävi lasten huoneesta ;)

kapris 16+5
 
Pikana galluppiin: JOS kaikki menee hyvin, poikien (koska olen ihan poikavarma..)ikäeroksi tulee noin 3 v. 8kk. Kolmen vuoden ikäero oli toiveissa, mutta täällähän varsin hyvin tiedämme, että saahan sitä toivoa..

Ja kolme vuotta siksi toiveissa, koska aikaisemmin en tuntenut itseäni valmiiksi ts. en nähnyt itseäni taas pienen lapsen äitinä (no eihän toi kolmevuotiaskaan nyt niin iso ole..). Ja sitten kun tunsin, niin eipä se sitten mennytkään niin. Eka lapsi tuli helpolla ja toinen sitten näin. Mielessäni olen tyytyväinen tulevaan ikäeroon sikäli, että esikoinen on jo nyt niin reipas miehenalku, että hänen kanssaan on luultavasti helpompaa kun on vauva talossa.

Ja lapsilukumme jääköön kahteen.

Omppu75, 11+1 ja etominen alkaa pikkuhiljaa hellittämään, jippii!! Väsyttää kyllä, joten tekstikin sen mukaista :)
 
Pikainen vastaus galluppiin..
Mullahan ei omia ole ennestään, mutta tuon avon poika täyttää just lasketunajan tienoilla 6vuotta. täytti kolme silloin kun aloimme seurustelemaan, että tolle ikäerolle, ei nyt sinänsä mitään voi kun ei oma ole.. (ellei oisi sitte heti paksuksi pamahtanut kun tavattiin.. =))
Tulevat lapset toivoisin pienellä ikäerolla, mutta ainahan se ei ole itsestä kiinni...

Mervi 29+3
 
Heipsulista!

Nyt oikein istahdan ja kirjoitan. On ihan paikallaan pitää pieni paussi työnteossa. Hommatkin hyvällä mallilla, joten varautukaa romaaniin... (Siis munhan piti olla täällä koko ilta, jotta appivanhemmat kerkiävät lähteä ennen kotiinpaluutani. Tällä menolla ei taida koko ilta mennä...)

Ensinnäkin harmittelen, etten ole kerinnyt teidän ultrakuulumisiin ym. kommentoida. Mutta kuten aiemmin totesin, hengessä olen taatusti ollut mukana koko ajan! Nyt siis kaikille onnittelut ja tsempit tässä samalla kertaa. Kyllä se vielä koittaa päivä, jolloin ehdin jokaista erikseen tsemppailla :-D

Ihan uskomattomalta tosiaan tuntuu, että nuo viikot noin vain poksuu. Eikä oikein ole vielä kunnolla raskas olokaan.

Jazz kyseli vatsan kasvusta. Mulla on kaikista ollu tosi pieni. Outoa, kun kohtunikin on eteenpäin kallellaan ja olen aikas pienikokoinen&lyhytselkäinen itse. Jossain sisuksissa se vaan mahtuu kasvamaan. Nytkin olen taas jo kuullut niitä taivasteluja, että miten voin olla puolivälissä. Vatsaa ei kauheasti kyllä ole, vaikka Möykky potkii jo navan yläpuolella. Mulla aina kasvanut ylöspäin nopsasti.

Sämpy, nuo fiilikset kuuluvat täysin asiaan. Ei siihen vauvan tuloon täysin pysty valmistautumaan tai siis sitä ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä, miltä se sitten tuntuu, kun on vastuussa pienestä ihmisenalusta. Mutta tuon joutuu kokemaan vain kerran! Sitten on aivan sama onko niitä kaksi, kolme, neljä jne. ;-) Vapaus on kerran menetetty, niin lisätaakka ei enää tunnu miltään :-D Älkää ymmärtäkö väärin! Eivät lapset oikeasti ole mikään taakka, mutta kuvainnollisesti kyllä. Varsinkin meillä äiti-ihmisillä ne lapset kulkevat koko ajan mukana. Kyllä minä ainakin joskus HEIKOLLA HETKELLÄ kadehdin miestä siitä, että hän saa mennä ja tulla aivan vapaasti ilman murheita lasten tarpeista, tekemisistä ym. Tottakai isäkin on vastuussa ja kiinnostunut, mutta se on vain erilaista. Ainakin meidän perheessä päävastuu lapsista on äidillä ihan käytännön syistä. Isällä on enempi tuo taloudellinen vastuu, joka tosin sekin aikas painava :-)
Mutta on tuo äitiys niin palkitsevaa, että eipä sitä pois antaisi, vaikka välillä tuleekin rutistua ;-) Maailmassa ei ole mitään niin kaunista kuin äidin rakkaus <3

Ups, työkaveri tuli katsomaan, että kirjottelenko toikkareita :-)

Ikäerosta. Meillä ekalla ja tokalla ikäeroa 2v4kk. Näille b-sarjalaisille ikäeroksi tulee 2v3kk. Vähän pienemmällä olisin minäkin voinut ottaa, mutta toisaalta nyt tuntuu siltä, että näin onkin hyvä! Kapris se taisi samanlaisista fiiliksistä kirjotella. Jotenkin ihan paniikkia iskee, kun ajattelee, että syntyis neljäs tässä ihan kohta :-) Mutta kuten kaikki täällä ymmärretään, niin sekin olisi ollut ihana juttu, kun siihen olisi ehtinyt valmistautua. Nyt äkkiseltään tuntuu hurjalta.
Mulla hormonitoiminta on alkanut vasta 10-12 kk:n kuluttua synnytyksestä, joten kovin lyhyisiin ikäeroihin ei olisi edes mahiksia. Ollaan vähän ajatelut, että tämän neljännen jälkeen pelataan venäläistä rulettia :-D Ei ehkäistä ekan vuoden aikana. Luonto saa päättää, tuleeko meille viides. Juu, ja tähän asiaan palataan sitten syksymmällä. Olen varmaan vähän eri mieltä.

Nyt on pakko palailla sorvin ääreen. Voikaahan paksusti kaikki! Ai niin, paitsi jo vauvautuneet ;-)

Tehis rv 19+6
 
Nostellaas vaan nopsasti ketjua, kun jo toisella sivulla roikuttiin.

Nyt taidan lähteä ajoissa kotiin, kun eilen meni seiskaan saakka. Alkaakin olla tämän kevään hommat pulkasssa :-) Vielä kun keksii ensi viikoksi kaikkea kivaa tekemistä. Kirjat heitetään nurkkaan ja otetaan rennosti.

Terkut kaikille!

Tehis rv 20
 
Huomenta ja kiitoksia gallup-vastauksista. Tuota 2v. vähän itsekin olen ajatellut, mutta täytyy varautua siihen, että aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Kohta pitää kuitenkin päättää, että otetaanko ehkäisy kehiin vai annetaanko mennä tjt -periaatteella.

Ultra-kuulumisia odotellen...
sämpy
 
Ensin vastaus Säpyn galluppiin: Meillä ikäeroa tulee 1v10kk, tämä siksi että haluttiin suht pienellä ikäerolla lapset. Ilman keskenmenoa ikäeroa olisi tullut 1v6kk joka nyt tuntuu aika huimalta (mullahan olisi parin viikon päästä LA). Ehkä tämä kuitenkin parempi. Töihin juuri ilmoitin (muutaman työkaverin painostuksesta kun heillä siellä suunnittelevat organisaatiomuutoksia ajetellen mun töihin paluuta) etten saavu syyskuussa. Pomo on varmasti onnellinen kun en ole hänen lempityöntekijänsä. Siis lähipomo. Isompiin pomoihin on hyvät välit....

Niin, ultrasta. Lääkäri kävi ensin läpi kaikki rakenteet ja selitti tarkasti mitä näkyy ym. Sydämenkin kaikki läpät ja muut katsoi tarkasti ja tietysti muutkin sisäelimet. Kaikki oli hyvin. Sitten 4D:llä ihasteltiin kasvon piirteitä ja muuten vauvaa. Kyllä se aika ihmeellistä oli. Ja ihan oli samanlaiset kasvonpiirteet kun isällään ja siskollaan ihan vauvana... Sukupuoli jäi arvoitukseksi kun ensin lääkäri totesi yhdestä kuvasta että tässä pitäisi näkyä pippeli jos on mutta ei näy... Sitten pyllistyskuvassa näkyikin jotain jalkojen välissä mutta lääkäri ei saanut (eikä tainut olla halukaskaan) selvittämään että oliko se napanuoraa vai pippeli. Saatiin "pyllistyksestä" kuva ja kun sitä kotona katselin niin olin sitä mieltä että aika isot on pojalla vehkeet jos se pippeli oli. Mutta ei nyt sitten saatu varmuutta. Ja lääkäri ei ottanut kantaa...

Nyt tyttö sai hepulit, pitää mennä... Hauskaa torstaita...

Kirppu
Ainiin taas tuli uusi arvio LA:sta, muutamalla päivällä takapakkia. Säilytän kuitenkin vanhan eli 18+4
 
Ihania kuulumisia Kirpulla ultrasta =)))
vai että pyllistyskuva - heh!!

Meillä tuo np-ultra (ilman 4d) on vasta juhannus viikolla, eli on jo 20+5... toivottavasti ei näy silloin vahingossa sukupuolia, kun ei haluttais tietää niitä etukääteen..

tehikselläkin alkaa olemaan työpäivät aika vähissä ja sit pääsetkin jo lomalle ja sit äippälomalle.

täälläkin neiti kutsuu.... on pyörinyt jo tunnin ?!?! sängyssä ja höpötellyt ja välillä huudellut mua mut ei nuku.

haleja

Kapris rv17 =)
 
Eihän sitä meinannut millään uskoa, mutta tällä kertaa se sydämen syke sitten näkyi :) Viikkoja 6+6. Gyne ultrasi huolella ja sanoi, että kaikki näyttää oikein hyvältä tässä vaiheessa. Tuhrua on tullut ajoittain tämänkin viikon aikana, mutta lääkäri käski olla huolehtimatta, jos se pysyy samanlaisena tuhruna. Mitään viitteitä alkavasta keskenmenosta ei ole. Tosi kaunis kohtu ja alkio kuulemma...Tämä on siis se sama gyne, joka on ennenkin kehunut meikäläisen sisäelimiä :) Näytti pään ja aivolohkonkin ja pienten raajojen alut. On se kyllä aivan ihmeellistä. Yritän nyt pikkasen iloita tästä, vaikka ihan kokonaan en pysty olemaan huolehtimatta...mutta tehän tiedätte tunteen. Niin ja laskettu aika olisi 10.1.08 ! Kauhean kauan vielä...

Sori taas tuli omaa napaa, mutta en ehdi nyt enempää, viikonloppuna paremmalla ajalla kirjottelen muutakin. Kirpulle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!

Tuuli + pikkuinen tiitiäinen kokonaista 9 millimetriä
 
Upeeta, mahtavaa Tuuli!!!!

Tuttuja fiiliksiä sulla... mä menin kulmakarvat niskan puolella-paniikissa melki puoleenväliin =)

Tehikselläkös se oli tänään rakenneultra? Kuulumisia siis odotellessa =)

Muillekkin ultraan menijöille tsemppiä =)

( . ) Tänään viety KELAN laput, ainoostaan palkanlaskun 6kk tuloselvitys jää vielä uupuun. Työnantaja eli HML:n kaupunki maksaa mulle ekalta 3kk täyden palkan että eipä tuolla lappusella kiirus ole.
tänään oli ekankerran sormet turvoksissa, inha tunne.. ananasta ruokiksella ja pirusti vettä. Verenpaineet ollu mulla alhaiset ainaki vielä.
öisin oon ruvennu valvoskeleen ja jalkapohjakuumotusta runsaasti. eli taidan painua iltapalalle ja sitte maate.

Vilkutukset kaikille ex-kermeille! ÄssÄ +tyyppi 23+0
 
Hyvää iltaa!

Kirpulle onnittelut hienoista ultrakuulumisista! Hauskan kuvan onnistuitte pikkuisesta saamaan. =)

Tuulille lämpöinen rutistus myös hienoista ultrauutisista! Tuhruilu johtunee herkistä limakalvoista, joten yritä ottaa rennosti. Tosin kaikki täällä tiedämme miten vaikeata se on...

Tehikselläkin taisi tänään olla ultra. Niitä uutisia vielä odotellessa.

Kapriksellakin viikot sen kuin kasvavat... huimaa miten nopeasti aika menee!

ÄssÄ on jo vienyt Kelan laput. Minä täyttelen niitä runsaan viikon päästä. Minäkin ajattelin hakea puolen vuoden tulojen perusteella. Saapi nähdä mitä mieltä Kela on...

Itselläni on huomenna sokerirasitustesti heti aamusta. YÖK ja blaah. No, selvisin hengissä viimeksikin, joten eiköhän tämä mene ihan ok.

Ihanaista iltaa, taidan kömpiä sohvalle pötkölle. Lasin vettä saan vielä juoda, mutta syömiset ovat pannassa huomiseen asti...

T. Jazz ja pikkuinen rv 20+3
 
Ihania uutisia Tuulillakin oli ultrasta :)))
Oi onnen päivää!!
Tehiksen kuulumiset vielä niin on kolmen kimppa valmis.... ;)

Täällä täytellään myös kelapapereita.
Mun vaan täytyy täyttää tässä n.kk aikana KOLMET kappaleet.
Nimittäin pyysivät ne vuositarkastus-jutut ton hoitolisän takia, mut sen taidan passata. Saavathan ne kuitenkin ne selville ja perivät takaisin mitä on yli maksanu.
Sit mun piti mennä töihin elokuussa, mutta enpäs menekkään, joten jää sellanen 1½ kk tauko ennen äippälomaa jolle täytyy hakea vielä jatkoa tohon hoitorahaan yms. ja sit ne äippälomapaperit.
Mukavaa lomake-puuhailua tiedossa :)

Jazzille tsempit sokerirasitus kokeeseen.
musta se litku ei ollut ollenkaan pahaa. Tietty tuli vähän huono-olo siinä lopussa, kun oli niin kauan ollut syömättä, mutta muuten ihan kivuton.

Ja toivottavasti ässän turpoilut ei enää jatku muuta kuin mahan kohdalta =)

haleja kaikille!!!!

Kapris

Mites muuten pikku2??? Onko tulokset jo selvinnyt? Haleja sinne erityiseen
 

Similar threads

U
Viestiä
166
Luettu
4K
M
U
Viestiä
126
Luettu
3K
M
U
Viestiä
128
Luettu
2K
J
U
Viestiä
194
Luettu
3K
T
U
Viestiä
123
Luettu
2K
S

Yhteistyössä