Ex - kurja ongelma

[Heidi75]

Haluaisin vielä lisätä edelliseen, että minusta nimenomaan tuo exän jänistäminen minun tapaamiseni suhteen kertoo siitä, että tilanne ei ole neutraali eikä kyse ole _vain_ ystävyydestä. En usko, että exä haluaa miestäni takaisin eikä mies ole palaamassa hänen luokseen. Enemmän vain ihmettelen tätä väkisin tapailua. Miksi se on niin kivaa?

Minusta on kummallista, että tällaisia tilanteita ylipäänsä tulee. Jos sekä minä että exä jännitämme tapaamisia, niin mikä ihmeen järki niissä sitten on? Ja jos ystäväpiiri on selkeästi mieheni, miksi kummassa exä haluaa pitää siitä niin tiukasti kiinni? Eikö hän voisi pitää yhteyttä ihmisiin muuten? Pahalta tuntuu se, että tilanne ei tunnu rehelliseltä - ihan puhtaasta ystävyydestä ei ole vielä kyse, muutenhan exä olisi iloinen, että mieheni on onnellinen ja rakastunut.

 

[Sissiliini]

Kerron oman tarinani.

Mieheni jätti ensimmäisen vaimonsa ja eleli poikamiehenä muutaman vuoden ja sen jälkeen hänellä oli 9kk vähän vakavampi tyttöystävä. Mieheni ex löysi uuden kumppanin melko pian heidän eron jälkeen. Koko tämän ajan mieheni ja hänen ex-vaimonsa ja hänen uusi puoliso ja myös mieheni silloinen tyttöystävä sopivat hyvin kaikkiin yhteisten ystävien juhliin ja tapaamisiin.

No sitten mieheni tapasi minut ja menimme naimisiin. Siihen kaikkosivat yhteiset bileet. Ex vaimo pani kaikki heidän yhteiset ystävät valinnan eteen, joko juhliin tai tapaamisiin kutsuttiin heidät tai meidät muttei koskaan molempia pariskuntia. Ajan mittaan sitten olemme vieraantuneet niistä pariskunnista, jotka valitsivat heidät ja hän on vieraantunut niistä ystävistämme, jotka kieltäytyivät hänen ehdoista.

Surullisinta koko jutussa on mielestäni että mieheni ex lopetti yhteyden pidon heidän yhteiseen kummilapseen, koska ystävämme eivät suostuneet valitsemaan. Tällä tytöllä kun ei ole edes isovanhempia elossa eikä paljoa setiä tai tätejä ja kaipaa muutakin aikuista seuraa kuin hänen vanhemmat. Hän oli tuntenut itsensä hylätyksi.

 

[Heidi75]

No tosi surullista. Minusta tuollainen joko-tai tilannekaan ei voi olla hyväksi - ei varsinkaan, jos joku oikeasti joutuu sitten kärsimään. Sen sijaan jonkinlainen järjestely/ tilanteentaju olisi mielestäni hyväksi. Ei elämää minun mielestäni voi jatkaa _ihan_ samaa rataa kuin ennen eroa. Mutta noinkaan täydellistä peräeroa ei tietenkään tarvitse tehdä.

 

[tuli.]

Toisalta ihan simppeli tilanne. Jos et halua samassa pöydässä istua, niin jäät pois. Et voi vaatia, että toisen on se tehtävä. Kutsujen emäntä ei luultavasti näe tilanteessa mitään outoa, koska erosta on kulunut jo 2,5 vuotta. Saattaa jopa olla, ettei hän edes enää aktiivisesti muista heidän avoliittoaan, koska elämä on kuitenkin kaikilla jo omilla urillaan.

 

[Höh*]

Haluaisin vielä lisätä edelliseen, että minusta nimenomaan tuo exän jänistäminen minun tapaamiseni suhteen kertoo siitä, että tilanne ei ole neutraali eikä kyse ole _vain_ ystävyydestä. En usko, että exä haluaa miestäni takaisin eikä mies ole palaamassa hänen luokseen. Enemmän vain ihmettelen tätä väkisin tapailua. Miksi se on niin kivaa?

Minusta on kummallista, että tällaisia tilanteita ylipäänsä tulee. Jos sekä minä että exä jännitämme tapaamisia, niin mikä ihmeen järki niissä sitten on? Ja jos ystäväpiiri on selkeästi mieheni, miksi kummassa exä haluaa pitää siitä niin tiukasti kiinni? Eikö hän voisi pitää yhteyttä ihmisiin muuten? Pahalta tuntuu se, että tilanne ei tunnu rehelliseltä - ihan puhtaasta ystävyydestä ei ole vielä kyse, muutenhan exä olisi iloinen, että mieheni on onnellinen ja rakastunut.

En tajua miksi syyllistät tätä miehesi exää siitä, että heidän yhteiset ystävänsä kutsuvat hänet mukaan juhliin? Johan ex on kertaalleen tehnyt valinnan ja jättänyt menemättä ystäviensä juhliin koska olit tulossa sinne. Mutta jos nyt haluat elätellä mielikuvaa epäluotettavasta exästä niin minkäs sille sitten voi. Mielestäni ainoa jota voit edes jotenkin vaatia jäämään pois juhlista on miehesi. Ei se ex.

 

[Heidi75]

No siis... Tällä porukalla on tapana käydä syömässä ja baarissa yhdessä. Kukaan ei siis ole ollut varsinaisesti emäntä ja illanvietot ja bileet ovat useimmiten jossain ulkona. Unohdin jotenkin sanoa tätä asiaa selkeämmin. Ehkä syyllistän exää siksi, että hänen olemassaolonsa tekee minun pääsemiseni ystäväpiiriin vaikeammaksi - kun hän peruuttaa tulonsa, se johtuu minusta. Ja minä haluaisin, että illanvietto olisi yhtä vapautunutta ja kivaa kuin omien ystävieni kanssa, missä minun exäni eivät ole mukana. Paineita kai tuo myös mieheni lausahdus siitä, että hänestä olisi outoa, jos en pitäisi hänen ystäväpiiristään.

Myönnän ihan suoraan, että olen epävarma ja minua siis pelottaa tuollainen tapailu. Se ei ole minusta luontevaa. Kysymys on, miten minun kannattaa tähän suhtautua.

 

[Jankuttaja]

En ymmärrä edelleenkään miksi teidän pitää tavata näitä ystäviä yhtäaikaa?
Eikö tänä viikonloppuna voisi olla teidän tapaamisenne ja seuraavana exän?
Tai kutsukaa ne ystävät kotiinne. Sinnehän teidän ei ole pakko exää kutsua.

Tehkää aktiivisesti pesäero, jos se tuntuu kiusalliselta. Mikään ei pakota sinua olemaan kaveria hänen kanssaan, jos sinusta itsestäsi ei siltä tunnu. Ei mikään.

Luota ja kunnioita omia tuntemuksiasi, puhu niistä miehellesikin. Sinun vapaa-aikasi on sinun ja sinä päätät, kenen kanssa sen haluat viettää. Pakkopullaa on seuraelämässä tarpeeksi ilmankin, sukujuhlia tms.

Ethän ole vaatimassa ystäviä valitsemaan sinut tai hänet. Haluat vain, että ette tapaa yhtäaikaa. Ei pitäisi olla liian vaikeaa järjestää asia.

 

[Heidi75]

Tuo ainakin joidenkin ystävien kotiimme kutsuminen kuulostaa hyvältä ratkaisulta. En missään nimessä halua tuhota exän ystävyyttä muuhun ystäväpiiriin enkä miehenikään. Mutta ihan totta - minäkin olen olemassa ja yritän koko ajan pohtia, mitä tälle mieltä vaivaavalle asialle pitäisi tehdä. Siis pitäisikö niellä tilanne vai asetella rajoja. Ja millaisia rajoja ne sitten olisivat. Oikein tosiaan täytyy olla sen, että minä en mene tilanteeseen, missä en viihdy.

Tiedän, että omassa ystäväpiirissäni ihmiset olisivat hienotunteisia ja hoksaisivat tilanteen keinotekoisuuden. Me puhumme aika suoraan ja yritämme huomioida tilanteita kaikkien osapuolten kannalta. Miehen ystäväpiiri on hieman erilainen tässä suhteessa, ja välillä minusta tuntuu, ettei siellä aina puhuta asioista niiden oikeilla nimillä eikä ihan aina hoksata, miltä uudesta tulijasta tilanne tuntuu. Jollain tavalla toivoisin ryhtiliikettä mieheltänikin - esim. rehellistä keskustelua exän kanssa asioista.

 

[Jankuttaja]

Jos miehesi on eronnut exästään jo 2,5 vuotta sitten, mitä puhumista miehelläsi on enää hänen kanssaan? Ei ainakaan mitään velvoitteita tms. Ja jos joitain muita syitä on, olen vähän ymmälläni. Se suhdehan pitäisi olla jo kuollu ja kuopattu.

Hoitakaa te keskenänne oman suhteenne kuviot ja unohtakaa koko exän olemassaolo. Vahvistakaa keskinäistä suhdettanne ja luottamusta keskenänne. Ja suunnatkaa elämänne omaan suuntaanne ja jos pakko on, myös uusiin ystävyyssuhteisiin.

 

[hieman asian vierestä]

Jos miehesi on eronnut exästään jo 2,5 vuotta sitten, mitä puhumista miehelläsi on enää hänen kanssaan? Ei ainakaan mitään velvoitteita tms. Ja jos joitain muita syitä on, olen vähän ymmälläni. Se suhdehan pitäisi olla jo kuollu ja kuopattu.

Tämä menee hieman off the topic, anteeksi siitä alkuperäiselle, mutta kyllä ex:n kanssa voi olla paljonkin puhumista, vaikka erosta olisi huomattavasti pidempi kuin tuo 2,5 vuotta. Minä ja entinen mieheni erottiin, koska olimme pitkään enää "vain ystäviä". Eron jälkeenkin olemme pysyneet ystävinä, vaikka se rakkaussuhde olikin tosiaan kuollut ja kuopattu jo ennen tuota eroa. Kun on toisen kanssa lähes 20 vuotta, ei ystävyyttä tarvitse katkaista, vaikka rakkaus loppuukin.

Nykyisen mieheni suurin syy puhua ex:nsä kanssa taas on heidän yhteiset lapset, joista osa on vielä alaikäisiä!

 

[Sivistyneesti]

[/quote]

En edelleenkään ymmärrä, miksi näitä vanhoja ystäviä pitää tavata yhtäaikaa? Kai heille sopisi joku muukin ajankohta, niin että exä ei ole mukana. Onko pakko olla aina paikalla juuri sama porukka?

Kuulostaapa ummehtuneelta touhulta, varmaan kerrotaan aina samat vitsitkin ja syödään samoja ruokia, ettei vaan mikään elämässä muutu tai horju.
Ja uuden edellytetään sopeutuvan?

Ap on siinä ihan oikeassa, että jos hän aloittaa puhtaalta pöydältä, on hänellä oikeus edellyttää sitä myös mieheltään.
[/quote]

No väännetään meidän tilanne rautalangasta: Meillä on upea ystäväpiiri, joka on pitänyt yhtä yli parikymmentä vuotta. Vietämme yhdessä uudet vuodet, laskiaiset, vaput, juhannukset, rapu- ja sadonkorjuujuhlat sekä itsenäisyyspäivän. Ummehtunutta tai ei, mutta meillä on hauskaa ja nautimme toistemme seurasta. En todellakaan ymmärrä, miksi jonkun exän pitäisi jäädä pois siksi, että uusi ei voi tulla mukaan exän ollessa paikalla. Silloin se on mielestäni uuden ongelma, ei exän. Exä ei eronnut ystävistään.

Uusi voi tietysti vatia miestään aloittamaan puhtalta pöydältä, mutta silloin valinta on heidän, silloin he molemmat jättävät entisen ystäväpiirin. Edelleenkään ei voi exää vatia jättämään ystäväpiiriään.

Olin kuitenkin ymmärtävinäni ap:n kirjoituksesta, että hän ei exää halua paikalle.

 

[nyxä]

Mitä ihmettä se ex on sinulle tehnyt, ettet halua edes häntä tavata tai tutustua? Kuinka hän on sinua loukannut tai pelotellut?

Jos nyt joissakin muissa ympyröissä tutustuisit tähän exään (tietämättä että on poikakaverisi ex), pitäisit hänestä ja haluaisit häneen tutustua, niin alkaisitko häntä inhoamaan sen jälkeen kun selviäisi että hän onkin SE ex?

Se että ex jäi ensimmäisestä tällaisesta tilanteesta pois, saattoi olla kohteliaisuus. Voi olla että hän toivoi että sinä tapaat nämä yhteiset ystävät ensimmäistä kertaa ilman hänen paikalla oloaan (varsinkin jos hän on kuullut että et ole oikein sinut tämän tilanteen kanssa). Mutta ei hänen tarvitse sitä toiste tehdä, eikä kenenkään muunkaan muuttaa normaaleja käyttäytymistapojaan vain sen vuoksi että sinä olet epävarma, et luota mieheesi, ja olet mustasukkainen ihmiselle joka on joskus ollut osa poikaystäväsi elämää. Tämä viimeinen lause on siis minun mielipiteeni ongelmastasi, korjaa JOS olen väärässä.

 

[Heidi75]

Niin, ensimmäisen kerran kun minun piti tavata miehen ystävät, tapaamiseen (syömään) oli tulossa 1 ystävä, exä ja mieheni - muut eivät päässee. - Varsin mukava tilanne minulle, siis tavata exä ensimmäisenä "ystävänä". Tämä järjestely oli exälle varsin sopiva vielä samana iltana - kunnes hän tuntia ennen kuuli minun olemassaolostani ja peruutti tulemisensa. Miksi hän halusi tavata mieheni yksinään mutta ei miestäni minun kanssani?

Kukaan ystävistä ei ollut silloin tavannut minua eikä kukaan tiedä tämän asian minua mitenkään vaivaavan. Asia vaivaa minua kahdesta syystä: a. minun ei ole hyvä olla tässä tilanteessa ja b. tilanne ei näytä olevan exälle neutraali. Minä olin rohkeasti menossa tapaamiseen, mutta hän ei tullut. Heillä ei ole myöskään mitään 20 vuotta vanhaa ystäväpiiriä.

Pyysin apuanne tilanteessa, missä on selvää, että exälle ei ainakaan ole sama, olenko olemassa vai en, ja selvästi tilanne oli kiusallinen ainakin hänelle. Selvää on myös, että tämä on minulle ikävä tilanne - en pidä exä -tapaamisista muutenkaan, ne eivät minusta ole oikein mukavia. Olen varmasti kauhean epävarma, mutta minua nyt lähinnä kiinnosti mielipiteenne siitä, miten juuri tässä tilanteessa - epävarmuuteni mukaanlukien - kannattaisi käyttäytyä ja miten olette tällaisista asioista selvinneet.

 

[lennatiinaveera]

Niin, ensimmäisen kerran kun minun piti tavata miehen ystävät, tapaamiseen (syömään) oli tulossa 1 ystävä, exä ja mieheni - muut eivät päässee. - Varsin mukava tilanne minulle, siis tavata exä ensimmäisenä "ystävänä". Tämä järjestely oli exälle varsin sopiva vielä samana iltana - kunnes hän tuntia ennen kuuli minun olemassaolostani ja peruutti tulemisensa. Miksi hän halusi tavata mieheni yksinään mutta ei miestäni minun kanssani?

Kukaan ystävistä ei ollut silloin tavannut minua eikä kukaan tiedä tämän asian minua mitenkään vaivaavan. Asia vaivaa minua kahdesta syystä: a. minun ei ole hyvä olla tässä tilanteessa ja b. tilanne ei näytä olevan exälle neutraali. Minä olin rohkeasti menossa tapaamiseen, mutta hän ei tullut. Heillä ei ole myöskään mitään 20 vuotta vanhaa ystäväpiiriä.

Pyysin apuanne tilanteessa, missä on selvää, että exälle ei ainakaan ole sama, olenko olemassa vai en, ja selvästi tilanne oli kiusallinen ainakin hänelle. Selvää on myös, että tämä on minulle ikävä tilanne - en pidä exä -tapaamisista muutenkaan, ne eivät minusta ole oikein mukavia. Olen varmasti kauhean epävarma, mutta minua nyt lähinnä kiinnosti mielipiteenne siitä, miten juuri tässä tilanteessa - epävarmuuteni mukaanlukien - kannattaisi käyttäytyä ja miten olette tällaisista asioista selvinneet.

Sinä olet nyt miehesi kanssa ja sinä menet hänen mukanaan vaikka maailman ääriin. Tulee exä paikalle tai ei niin älä anna sen vaikuttaa siihen että te kaksi kuljette yhdessä. Näin sen näkevät ulkopuoliset ja kaverit. Ex tehköön itse päätöksensä tuleeko mukaan vai ei. Älä sinä jättäydy pois missään nimessä!!

 

[nyxä]

Itse olen vastaavista tilanteista selvinnyt hyvin; mennyt mukaan, nauttinut olemisesta ja ymmärtänyt että ex kuuluu kuvioihin. Kaveriporukka ei aina tapaa samalla porukalla, joku pääsee mukaan, joku ei. Toki miehelläni ja minulla on muitakin ystäväporukoita, kaikkia tapaamme yhdessä tai erikseen tilanteesta riippuen.

Silloin kun minä olin se nyxä (ja tullut ko. suhteeseen alunperin vielä hiukan varkain), vähän jännitti, mutta toisaalta ainut jota en ollut tavannut oli se ex, ja ex kuului porukkaan, sekä hänen uusi mies. Ei meistä sydänystäviä tullut, mutta hauskaa pidettiin yhdessä. Hän ei tuonut esille sitä että tämä minun mieheni oli ollut hänen kanssaan aiemmin (pitkään), eikä muistellut "sellaisia" hetkiä. Toki jouduin kuuntelemaan heidän kaikkien juttuja joita olivat koko porukka ennen minua kokeneet, mutta niin joutui miehenikin minun ystäväporukoiden kanssa kuuntelemaan.

Aikuisia ihmisiä, jotka ovat valinneet toisensa, muulla ei ole oikeasti väliä.

Vertaatko itseäsi tähän exään? Pelkäätkö että kaikki ihmettelevät mikseivät he (miehesi ja ex) ole enää yhdessä? Pelkäätkö että miehesi vertaa sinua ja exää?

 

[Heidi75]

Jossain määrin vertaan varmasti itseäni exään ja se tekee minusta vähän epävarman. Tiedän olevani erilainen ja siksi mieheni minut on valinnut, siis ihan omien erityisten piirteideni takia, mutta silti vähän mietin meidän yhtäläisyyksiämme ja erilaisuuksia. Tiedän esim. mieheni rakastuneen häneen päätäpahkaa, kun taas meidän suhteemme alkoi rauhallisemmin. Joskin mies oli silloin myös 8 vuotta nuorempi ja erokokemuksia vailla. Lisäksi pohdin (ihan turhaan, tiedän), miten minua ja häntä saatetaan vertailla ihan muidenkin ystävien toimesta. Ei se ole minusta kivaa!

Noissa tilanteissa minua inhottaa se, että olen "nyxän" roolissa. En oikein sovi siihen. Pöytä ei ole ikäänkuin puhdas, kuten minun puolen ystävieni kanssa, vaan exä on tiiviisti mukana. Tähän ovat kuuluneet mm. naisten saunaillat, joissa miehet tekevät ruokaa - ja mihin minä siinä sitten mahdun, exän viereen lauteille vai miesten kanssa kokkaamaan? Tätä tarkoitan sillä epämukavalla tunteella, että pöytä ei ole puhdas eikä tilanne neutraali.

Koko jutun juuri on vaan siinä, että minua kammottaa ajatus exästä osana elämäämme vaikka ihan lopun ikää. Kai tähän sitten voi sopeutua, vaikka minusta vapaa-aikaa pitäisi käyttää juuri niinkuin itsestä hyvältä tuntuu eikä jatkuvasti juuri sopeutua.

 

[Ymmärrän sinua]

Olen omalla kohdallani miettinyt juuri sitä, että jos olisin tavannut miehen exän tietämättä kuka hän, olisiko meistä tullut ystäviä. Vastaukseni on, että ei olisi. Olemme niin tyystin erilaisia. Se erilaisuus ei ole, ajatukseni mukaan, mitenkään negatiivista kannaltani.

Mutta joudumme pakosta, heidän yhteisten lastensa takia, tapaamaan silloin tällöin, synttäreillä tms. Olen erittäin vaivautunut, kuten hänkin ja tunnelma on jäykkä.

Hänen äidistään kyllä pidän paljon ja näenkin usein mielelläni. Osaan siis suhtautua aikuisesti entisiin elämiimme.

Kaikista ihmisistä ei vain voi pitää. Ja jos ei pidä, ei heidän kanssaan ole mitään velvoitetta viettää aikaansakaan. Jää pois, mutta älä pakota miestäsi jäämään. Päinvastoin, patista häntä menemään, niin ei ainakaan voi sinua syyttää ystäviensä tapaamattomuudesta.

Kunnioita itseäsi ja omia tunteitasi.

 

[Ghost Rider]

Minusta tapahtuneessa on hiukan epäilyttäviä piirteitä. Miehesi erosi ex:ästään vaikka exä olisi halunnut jatkaa yhdessäoloa. Ehkäpä exä elättelee toivoa yhteenpalaamisesta edelleen ja on kertonut siitä ystäväpiirille, minkä seurauksena esim. järjestettiin tämä tapaaminen, jossa piti olla yksi ystävä, miehesi ja exä. Sitten tapaaminen peruutettiin, kun sinä olitkin tulossa tapaamiseen pilaamaan suunnitellun kuvion. Näkisin myös palauttamattoman cd:n osana takaisinsaamisyritystä eli exä jättää cd:n tahallaan miehellesi, että voisi sen varjolla pitää yhteyttä ja varmistaa, että ainakin cd:n palauttamisen verran saisi tavata miestäsi.

Jos olisi sinä, haluaisin tietää kaiken exästä ja erityisesti eron syistä, ovatko eron syyt olleet kestäviä vai tuliko ero hetken mielijohteesta. Exä kai on edelleen sinkku? Johtuuko se siitä, ettei hän ole päässyt yli erosta...?

 

[Kamux]

Niin, ensimmäisen kerran kun minun piti tavata miehen ystävät, tapaamiseen (syömään) oli tulossa 1 ystävä, exä ja mieheni - muut eivät päässee. - Varsin mukava tilanne minulle, siis tavata exä ensimmäisenä "ystävänä". Tämä järjestely oli exälle varsin sopiva vielä samana iltana - kunnes hän tuntia ennen kuuli minun olemassaolostani ja peruutti tulemisensa. Miksi hän halusi tavata mieheni yksinään mutta ei miestäni minun kanssani?
...
En ole koskaan tavannut tuota naista, mutta hän on mm. kieltäytynyt tulemasta yhteen ystävien tapaamiseen siksi, että siellä olisin ollut minä (ja mieheni ja heidän yksi yhteinen kaverinsa). Exä olisi toki tullut paikalle, jos avomieheni olisi tullut yksin. Lisäksi hän hyppyyttää miestäni esim. 2,5 vuoden eron jälkeen ilmoittamalla haluavansa, että mieheni ottaa hänelle kuuluvan CD:n mukaan ensi viikon bileisiin. - Eikö sitä voisi postissa lähettää tai vaikka sitten antaa olla, mistähän tuo tarve yhtäkkiä tuli...

Otapa nyt ihan iisisti - ja älä loukkaannu suoruudestani.

Ex on 2,5 vuotta vanha tapaus, joka nykyään seurustelee toisen kanssa. Jos jotain olisi ollut tapahtuakseen se olisi varmasti jo tapahtunut. Ex:issä on etuliite ex sen takia että ne ovat entisiä. Muista sinä olet nykyinen!

Sinua jännittää ja pelottaa - exääkin ehkä jännittää ja pelottaa. Ilman, että asiassa olisi mitään sen kummempaa vetovoimaa. Varmasti on outoa nähdä ex uuden kumppanin kanssa ja aluksi saattaa olla outoa suhtautua asiaan luontevasti. Kertomastasi illallisesta, jonne ex ei tullutkaan, hänellä saattoi olla ihan oikea syy jäädä pois tai sitten hän saattoi jopa ajatella sinua, että saat tutustustua miehesi ystäviin. Tai sitten hän vaan koko tilanteen kiusallisena ja jäi pois. Mene ja tiedä, mutta ei tuo nyt niin iso asia ole!

Ilmeisesti miehesi on ollut ex:n kanssa pitään yhdessä (lukujen perusteella noin 6 v). Tässä ajassa ystäväpiiristä voi hyvin tulla yhteinen, riippumatta siitä kenen kavereita kaverit alunperin olevat. Jos itse nyt eroaisin miehestäni, varmasti pitäisi yhteyttä niihin ihmisiin joihin olen tutustunut hänen kaveripiirin kautta. He ovt nykyään myös minun ystäviä.

Ja sitten vielä siitä cd:stä. Etkö ikinä itse kaiva vanhaa leveyä, kirjaa tms. kaapista, asioita joita et ole tehnyt vuosiin? En ymmärrä miten tuo "ota samalla mukaan kun olet tulossa" on pompottamista. Siinähän se levy samalla kulkee mukana. Postittaminen vaatisi paljon enempi aikaa ja tarmoa.

Jospas nyt ottaisit ihan rauhallisesti ja suhtautuisit tuohon naiseen ihan niin kuin keneen tahansa muuhunkin kaveriporukan naiseen. Ja menet muiden naisten kanssa sinne lauteille, jos saunominen huvittaa, ja jos ei huvita, jäät miesten kanssa kokkaamaan.

Tsemppiä ja yritä olla jännittämättä. Ja ajattele niin, että exää jännittää varmasti myöskin - itseäni ainakin jännittäisi vaikka exääni kohtaan en muuta enää tuntisikaan kuin kaverillisa tunteita.

 

[nyxä]

"Lisäksi pohdin (ihan turhaan, tiedän), miten minua ja häntä saatetaan vertailla ihan muidenkin ystävien toimesta. Ei se ole minusta kivaa!"
- no ehkä se ei ole kivaa, mutta ei syy kuitenkaan siihen että tekisit jonkinlaisen "numeron" siitä että olette samassa tilaisuudessa.

Tuon vertailemisen pelon vielä ymmärtäisin jos sinä olisit se ex. Onhan se mies vaihtanut toimimattoman suhteen entisen naisen kanssa uuteen rakkauteen, niin parempaan kuin se entinen oli! Joten musta tuntuu että se ex on jollakin tavalla altavastaajana (jos näin halutaan ajatella), ja sinä uutena sulostutat miehesi elämää. Voisitko ajatella näin?

"Noissa tilanteissa minua inhottaa se, että olen "nyxän" roolissa. En oikein sovi siihen."
No jos tulla tiellä jatkat olet aina se nyxä ja kohta vielä exäkin... pitäähän sinun tutustua ja antaa muille tilaa ja aikaa tutustua sinuun. Useamman ihmisen porukka kun ei yhden ihmisen mukaan mene, se joka tulee viimeisenä mukaan, saa luvan sopeutua. Kun aikaa on kulunut ja olet tutustunut kaikkiin paljon paremmin, et ole vain se nyxä, vaan sen miehen tyttöystävä.

"Koko jutun juuri on vaan siinä, että minua kammottaa ajatus exästä osana elämäämme vaikka ihan lopun ikää. "
Niin pitkään se sua kammottaa kun pidät sitä exää jotenkin parempana. Kun teet itsellesi selväksi asemasi, ja sen että mies haluaa olla SINUN kanssa, sekä että exällä on uusi elämä, ei se enää kammota.

Kerrohan sitten kuinka selviydyit, ja oikein hauskaa iltaa, suhtaudu optimistisesti tutustumiseen ja voithan pyytää (jos miehesi ei sitä automaattisesti tee), että miehesi pitäisi sinusta "huolta" nyt ensimmäisellä kerralla

 

[Heidi75]

Kiitos kaikille teille palautteesta. Varsinkin kaksi viimeistä kirjoitusta olivat sekä terävänäköisiä että fiksuja. Olette aivan oikeassa. Tilanne ei minua miellytä, mutta yritän ottaa rauhallisesti ja keskittyä johonkin muuhun - vaikkapa ihanan mieheni kanssa oleiluun Yritän keskittyä omaan asemaani mieheni rakastettuna, se on kuitenkin tärkeintä.

 

[Daphnia]

Jos exä kerran kuuluu porukkaan, niin mitä järkeä on ruveta välttelemään häntä? Siitä tulee vain ongelmia koko porukalle, jos jotkut ihmiset eivät voi olla samassa tilassa. Ja se aiheuttaa hankaluuksia myös miehellesi kun pitää aina miettiä minne voi mennä ja minne ei ja vaikeuttaa hänen kaverisuhteitaan.

Mene rohkeasti porukkaan mukaan ja suhtaudu exään niinkuin keneen tahansa porukan naisista. Ja muista, ettäv aikka hän joskus seurusteli miehesi kanssa niin nyt hän ON vain yksi porukan naisista. Ei sinun tarvitse olla hänen ystävänsä, riittää kun tulette toimeen. Hänkin varmaan haluaa tulla sinun kanssasi toimeen, jos ei muuten niin ihan vaan porukan ilmapiirin vuoksi.

En minä näe tuossa CD-levy-jutussa mitään ihmeellistä. Olen itsekin kysellyt exältä takaisin tavaroita, joiden puuttumisen olen huomannut vasta pitkän aikaa eron jälkeen.

 

[vierailija]

Apua osoitteesta (Priestadu@gmail.com) oli ihanaa, minä ja vaimoni olemme taas yhdessä kahden vuoden eron jälkeen, Herra siunatkoon sinua ja temppeliäsi.