H
Heidi75
Vieras
Haluaisin vielä lisätä edelliseen, että minusta nimenomaan tuo exän jänistäminen minun tapaamiseni suhteen kertoo siitä, että tilanne ei ole neutraali eikä kyse ole _vain_ ystävyydestä. En usko, että exä haluaa miestäni takaisin eikä mies ole palaamassa hänen luokseen. Enemmän vain ihmettelen tätä väkisin tapailua. Miksi se on niin kivaa?
Minusta on kummallista, että tällaisia tilanteita ylipäänsä tulee. Jos sekä minä että exä jännitämme tapaamisia, niin mikä ihmeen järki niissä sitten on? Ja jos ystäväpiiri on selkeästi mieheni, miksi kummassa exä haluaa pitää siitä niin tiukasti kiinni? Eikö hän voisi pitää yhteyttä ihmisiin muuten? Pahalta tuntuu se, että tilanne ei tunnu rehelliseltä - ihan puhtaasta ystävyydestä ei ole vielä kyse, muutenhan exä olisi iloinen, että mieheni on onnellinen ja rakastunut.
Minusta on kummallista, että tällaisia tilanteita ylipäänsä tulee. Jos sekä minä että exä jännitämme tapaamisia, niin mikä ihmeen järki niissä sitten on? Ja jos ystäväpiiri on selkeästi mieheni, miksi kummassa exä haluaa pitää siitä niin tiukasti kiinni? Eikö hän voisi pitää yhteyttä ihmisiin muuten? Pahalta tuntuu se, että tilanne ei tunnu rehelliseltä - ihan puhtaasta ystävyydestä ei ole vielä kyse, muutenhan exä olisi iloinen, että mieheni on onnellinen ja rakastunut.