Heinäkuu 2006/16

[Minna 83]

Huomenta!

Ihanaa, saan seuraa Annesta tuonne toiselle puolelle. =)
Ikäeroa tosiaan meidän pojilla 5h 36min.

Kyllä alkaa teidän monen oireet tutuilta kuulostaa. Kohta on jo joillain lähtö edessä.

Minna

 

[minä]

Todella lämpimät onnittelut Annelle ja perheelle!!!

 

[ponnari 38+4]

Onnea Annelle ja perheelle poikavauvan johdosta!

Täällä tuntuu aika pysähtyneen kokonaan. Olo on tosi väsynyt kokoajan ja tänäänkin olen nukkunut koko aamun tähän asti. Vauvakin rauhoittunut kovasti, liikkeitä ei kovin montaa ole viimepäivinä tullut. Muuten varmaan huolestuisin, mutta jouduin viime perjantaina käymään Jorvissa noiden huonojen sydänäänien vuoksi ja siellä katsoivat että vauvalla oli kaikki hyvin. On vain kovin uneliasta sorttia. Sain maata 40min laitteessa kiinni kun ei vauva herännyt liikkumaan ollenkaan, edes mehu mitä tarjosivat ei auttanut. (Oli kyllä omasta mielestänikin hiukan karvasta) Onko muilla kokemuksia siitä josko synnytys saattaisi alkaa ilman ennkoivia supisteluja? Olo on ittellä kokoajan "liiankin" hyvä ja olisi lohdullista kuulla että aina ei ennen synnytystä olisi monenpäivän maratonsupistuksia..Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

 

[minä-75]

Täällä vointi hyvä.Huomenna lähetään reissuun,palataan sunnuntaina.Otan varmuuden vuoksi sairaalakassin mukaan,mutta tuskin meiän vauva viel syntyy.Huomenna 38+0 rv...Normaalia arkea eletään.Pojat pihalla leikkimässä,pitäs siivoilla...

Ponnarille: mun esikoisen syntymä alko ilman mitään supistuksia, koko synnytyksessä ei tullu yhtään supistuksia. Eli mulla meni vaan ykskaks aamulla lapsivedet ja lähin sairaalaan.Rv 41+6...
Sit esikoinen synty kiireellisellä sektiolla, eli siks ei niitä suppareita tullu ollenkaan siinä synnytyksessä.
Kuopuksen syntymää edelsi kipeet supistukset yhtenä yönä ja seuraavana alko ne synnytyssupistukset.Eli kahtena yönä vain noita suppareita,sitä ennen ihan normaali vointi.Kuopus synty rv 41+3.

 

[Lalla 39+1]

Ihanaa lukea noita vauva-uutisia!!Annelle ja perheelle hirmuisesti onnea!!

Onkohan niin että pojat syntyvät aikaisemmin ennen la:ta ja tyttöjä tulee lähempänä la:ta tai sen jälkeen..Täällä sitten varmaan tyttöä ootetaan kun näyttää kestävän ja kestävän, vaikka supistelee ja vihloo kummasti. Nyt jo kohta 3vk tehnyt tuloaan vaan ei vielä ole valmista ootellaan..
Jotenkin nuo aikasemmat synnytykset ollu helppo aavistaa etukäteen, mut tämä on aivan mysteeri..

 

[min-75]

Lallalle meiän pojat ei oo kyl kiirehtiny maailmaan tulon kans.Katoppa edellinen viestini.

 

[äityli78 rv 38]

MOikka!
Minä-75 ja kirsi-73: meille kanssa se viides perheensjäsen tulossa...ja neliöitä tässä kolmiossa 61,5, joten kiva kuulla että muillakin vähän ahdasta=). Tässä asunnossa kyllä hyvät neliöt ja tää on meidän oma kämppä, mutta eiköhän jossain vaiheessa aleta sitten isompaa katsoa. Mutta saa tässä miettiä kaappitilan käytön ja kaiken moneen kertaan... Mutta toistaiseksi sopu sijaa antaa sitten vaan.
Meillä oli veljen perhe kyläilemässä ja nukkuivat meidän makkarissa me poikien kanssa. Oli kivaa olla yhdessä pari päivää. Nyt täällä siivoillut ja pessyt pyykkiä. Pojat juuri katsovat lasten ohjelmia.

Hei onnea Annellekin tosi paljon, hieno juttu!!! kukahan sitten seuraavaksi?

Tänään oli neuvola, vauva on ihan kiinnittynyt sinne ja alhaalla, sf mitta sama ja tyhjää tilaa tossa navan yläpuolella=). Pissan mukana neuvolatäti havaitsi verta kuulemma se tikku näyttänyt, että jotain vois enteillä kuulemma siitä. Kaikki oli ok painoa tullut 200g nyt kaikkineen 13 kg tullut, saman verran kuin ennenkin.
Joo meillä molemmat pojat syntyneet tai synnytys alkanut ilman ennakoivia supistuksia. Synnytyssupistukset alkaneet vaan yllättäin ja selkeesti, saa nähdä miten nyt.

Voimia kaikille!

 

[Salli75]

Moi!

Sama Salli täällä, mutta numerot lisänä, kun joku oli jo tuon nimimerkin varannut. Kolmas kokoarvio takana ja sellainen nelikiloinen tai vähän vajaa on nyt. Ikävämpi juttu on se, että on noussut poikittain, aiemmin ollut raivotarjonnassa jo monen monta viikkoa. Kohdunsuu epäkypsä, joten vielä ei voi ajatella kääntämisyritystä ja käynnistystä. Viikon päästä tsekataan tilanne uudelleen ja jos kohdunsuu kypsynyt, niin sitten ehkä käännetään ja käynnistetään samantien -ellei sitten käynnisty itsekseen ennen tuota. Jos lapsivesien menolla käynnistyy, niin sitten on mentävä ambulanssilla tuon vauvan asennon ja runsaan lapsiveden vuoksi, sillä napanuora saattaa jäädä huonoon paikkaan, jos istun, makuuasento siis parempi.

Onko aiemmin synnyttäneillä kokemusta voiko itse tuota kohdunsuun kypsymistä ja siis supistuksia vauhdittaa esim. liikkumalla? Mullahan ei sen kummempia supistuksia ole kuin noita mahan kovettumisia. Eilen ja tänään olen ehkä tuntenut syömisen aikana ja jälkeen sellaisen inhottavan olon, kuin vatsa kramppaisi. Se on ehkä oikeampi supistus Alkaa vain olla lievää turhautumista tähän tilanteeseen ja jos itse voin mitenkään vaikuttaa, niin kaikkeni teen.

Salli 39+5

 

[Mimmu]

Moi pitkästä aikaa. Onnea Annelle ja Minnalle ja kiitos positiivisista kertomuksista. Ei tarvii pelätä etukäteen tuota synnytystä. Ihmettelen, että ei ole vielä tullut "paniikkia" synnytyksestä. Ajattelen, ettei se voi niin kamalaa olla. Toivottavasti! Maha on jo tiellä ja toivoisin synnytyksen alkavan. Mulla se nyt i ole lähelläkään kun viikkoja niin vähän ja eikä vointi ole ollenkaan huono. Mitään supistuksia ei ole ollut, välillä vähän vatsa piukeena. Olis kiva vähän etukäteen tietää kivun suuruutta, mutta tuntuu että tässä vaan voidaan paremmin ja paremmin. Vaikka maha ei iso olekaan niin kyllä se jo painaa ja yöllä hankala nukkua. Helteitäkään en toivo.
Perjantaina viikon 36 ultra, synnytystapa-arviointi ja tutustuminen äitipolilla. Mitähän siellä osaisi kysellä? Onko kukaan ajatellut synnytystä altaassa? Kuulemma hyvä kivunlievittäjä tuo vesi.

Synnytystä jo odottaen, Mimmu rv 36+1

 

[Minna 83]

Hessan!

Ahtaissa oloissa asuminen ei välttämättä oo yhtään huono juttu. Me asuttiin kaksiossa (n.52 neliötä) siihen asti kun minä olin 15vee ja pikkuveli 10v. Perhe on edelleen todella läheinen ja luulen sen osin johtuvan noista pienistä tiloista. Asuntoon ei voinut piiloutua vaan asiat piti aina selvittää yms.
Näin mä aattelen. Sopu sijaa antaa.

Mimmu: Naistenklinikalla oli veteen synnyttäminen kielletty. Altaaseen sai kyllä mennä supistuksia helpottamaan (ei jos lapsivesi mennyt), mutta ylös piti nousta synnyttämään. Itse en tuota kokeillut, ei ollut sille tarvetta, enkä olisi siellä pystynyt istumaan. =)

Kierroksella kätilö kertoi että Turussa oli joku vauva kuollut vesisynnytykseen (hukkunut) kun sitä ei ollut saatu tarpeeksi nopeasti ylös vedestä. Vesisynnytykseen tarvitaan kätilöltä paljon kokemusta ja alan tietoa ja koulutusta. Tuota ei ainakaan naistenklinikalla ole.

Minna

 

[kirsi.73]

Onpas meitä monta tässä listassa. Huvitti, ku mies katsoi eilen jalkapalloa (...) niin totesin, että onko joku meistä poksahtanut - ja uusi poika olikin kuin olikin syntynyt! Onnea Annelle perheineen! Jännää, nyt vain seuraavia uutisia odottamaan. Mukavan positiivisia synnytyskokemuksia. Minulla on loppunut supistuksetkin jo kokonaan. Ihan outoa. Ihmettelen voiko kolmas lapsi mennä yliaikaiseksi, jos aiemmatkaan ei ole menneet (?) No, mullahan on la. vasta 27.7.

Minä-75: Lohdullista kuulla, että muutkin asuu vähintään yhtä ahtaasti kuin me. Itsellä on sellainen olo, että pitää olla selittelemässä näitä asumisoloja, vaikka meillä on jopa huone enemmän kuin teillä. Eilen tein maalauksen pohjatöitä koko päivän ja tänään maalasin yhden kerroksen. Illalla oli niin kipeät jalat, että piti mennä autolla lähikauppaan. Mies on ihan hellyttävä, ku on huolissaan mun rehkimisestä. En malta olla mitään tekemättäkään. Haluan vaan niin kovasti jo omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen!

 

[äityli78 rv 38]

Kirsi73. Meilläkin on pieni kolmio siis 61,5 neliöö...ja kyllä monille muille näyttää olevan murhe että miten mahdutaan kun kolmas lapsi jo tulossa. Kirjoitinkin tuossa aikaisemmin että suht ahtaasti kanssa asustellaan.
Niin olen kanssa miettinyt että mitenköhän tämä kolmas syntyy. Koskaan ei ole yli mennyt mulla. Jännää tämä aika.

Ihana juttu meillä on tänään hääpäivä, unhodin täysin=( olen vissiin jo niin muissa maailmoissa. Mutta ihana juttu siis se, että mies tuli juuri töistä, toi ruusuja ja hajuvettä, laittoi pojat nukkumaan passitti minut tänne koneella ja haluaa valmistaa meille herkkuillallisen. Kyllä ihan itkettämään rupesi. Siis aivan mahtava yllätys. Ihana mies mulla, täytyy sanoa...ja minä unohdin...no kyllä tästä miehelle jotain ihanaa keksin kunhan ruoka on syöty=)....
kirjoittelemisiin!!!!

 

[Pinja]

Salli, minäkin mietin niitä konsteja supistusten aikaansaamiseksi. Mutta vielä en oo keksinyt. Olen lenkkeillyt, siivoillut, maalattu taloa ja saunonut mutta ri mitään tulosta. Päivässä pari hassua supistusta.Hassua sillä olinhan supistusten takia oikeen sairaslomallakin...
Eilisessä kokoarviossa vauva 3900g. Hirvittää hieman tuo koko kun yksi tosi vaikea synnytys takana! Lääkäri sanoi että tällä kertaa kuitenkin leikataan aika helposti jos näyttää että synnytys pitkittyy tai vauva ei hyvin mahdu. Täytyy siis yrittää lopettaa hermoilu ja luottaa sairaalan henk. kunnan ammattitaitoon.
Pinja 39+0

 

[Pinja]

Niin onnea Annelle pikku nyytistä!

Pinja

 

[Hanne]

Moikka kaikille, täällä vielä ollaan kovasti raskaana Onnea hirmuisesti Minnalle ja Annelle pienistä pojista ja kiitos Minnan ihanasta synnytyskertomuksesta; mulle tuli kans hyvä mieli siitä!

Nyt on kaikki pakolliset menot ja sovitut jutut takanapäin ja ehdin ehkä keskittymään tähän vauvaprojektiinkin välillä.. Ja syytä olisikin sillä tekemistä vielä riittää. Eilen kävin viimeisellä neuvolalääkärikäynnillä ja viime aikaisista supistuksista on näemmä ollut hyötyä kun kohdunkaulaa oli enää sentti jäljellä ja paikatkin oli auki jo useammalle sormenpäälle. Eihän se välttämättä mitään actionia vielä lähiajoille lupaa, mutta kuitenkin jotain on tapahtunut! Eilen illalla iskikin sitten siivouspuuska ja pyörremyrsky riehui useammassa huoneessa paikkoja järjestellessä ja valmistellessa. Saunan ja kylppärin pesuakin olen pantannut jo pitkään joten sekin urakka odottaa sopivaa inspiraatiota.

Vauva on jo pitkään kasvanut yläkäyrillä ja lääkärikin oli nyt sitä mieltä, että lenkille ja liikkeelle vaan jotta hommaan saataisiin liikettä. Nyt siis oikein lääkärin määräyksestä saa touhuta sillä olisihan se mukavampi synnyttää ennen laskettua aikaa kuin sen jälkeen sellaista pikkujättiläistä Maha ei ole vielä laskeutunut eli sitä odotellaan seuraavaksi, sf-mitta eilen 35 cm.

Vielä mulla ei sinänsä ole mikään kiire synnyttämään, tuntuu, etten ole valmis henkisesti -eikä sen puoleen kämppäkään näytä vielä valmiilta.. Varmaan mun suht vähäiset vaivat tekee sen, etten ole ehtinyt kyllästyä raskaana olemiseen. Päinvastoin, viime yönä en saanut oikein nukuttua kun mietin kaikkea ja vaan silittelin mahaa kun kohta siitä pitää jo luopua. Mutta kyllä mä silti samalla kaipaan jo vauvaakin Jaksamista kaikille!!!

Hanne 37+2

 

[Saimi 36+6]

Malttamattomana odottelen huomista lääkärineuvolaa. Mielessä kaihertaa ajatus siitä, että vauva on kääntynyt pää ylöspäin. Henkisesti olen jo varautunut synnyttämään perätilavauvan. Ihan hassua pohdiskella tällaisia kun mitään varmuutta ei vauvan asennosta ole. Tai siis ainakin muutama viikko sitten se oli ultran mukaan pää alaspäin. Mä en osaa ainakaan vatsaa tunnustelemalla sanoa mitään missä asennossa vauva on - ihan kuin se olisi sivuttain. Hmm...

Parina viime päivänä on taas ahdistanut koko tämä raskaus ja vauvan tuleminen. En tunne vieläkään olevani siihen täysin valmistautunut henkisesti. Toisaalta eipä siihen koskaan täysin valmis voi kai ollakaan. Mua häiritsee se, että en kykene tuntemaan jatkuvasti iloa tulevasta lapsesta ja sitten tunnen syyllisyyttä. Raskauden alkuvaihe oli mulle ja miehelle hyvin vaikea ja ehkä tämä on jättänyt jälkensä minuun enkä osaa iloita täysillä tästä kaikesta. Alitajunnassa elää pelko siitä, että mieheni lähtee vauvan syntymän jälkeen ja jään yksin lapseni kanssa.

Ulkona on kaunis kesäpäivä ja minä ajattelen täällä synkkiä ajatuksia. En voi näitä oikein tutuille purkaa, joten kirjoitan sitten tänne. Yrittäkää kestää . Mä kuitenkin uskon ja luotan siihen, että kaikki järjestyy niin kuin tarkoitettu on. Voikaa hyvin kaikki heinämammat!

 

[Liuku]

Mulla todettiin raskausdiabetes. Niin tänään oli siis neuvola ja nyt kai vauva on laskeutunut, koska oli sf-mitta tippunut 33cm:stä 32cm:in. Tosin oli eri mittaaja kyseessä kun viimeksi. Neuvolatäti epäili ettei vauva synny tässä ihan pian, kun ei kerta supistele.
Tänään saan lastenhuoneeseen huonekaluja. Ihanaa kun pääsee sisustamaan .
Saimi: minulla taas on ollut kauhea pelko että mies jättää minut kun olen imettämiset ja muut hoitanut ja aikoo vaatia lapsen huoltajuutta itselleen.

 

[äityli78]

Hei tyttelit!

Mies lähti lasten kanssa ulos ja itse tulin tähän koneelle. Kohta ajattelin mennä vähän kävelemään.
Liuku: tsemppiä raskausdiabeteksen kanssa. Mitä ohjeita sulle annettiin, vai saatko olla ihan rauhassa loppuun asti vai miten?

Saimi: itse kun odottelin esikoista oli juuri sellainen tunne että nautin raskaudesta loppuun asti ja tavallaan ahdisti ja pelotti vauvan syntymä välillä, toisaalta ei juuri ollut kiire saada sitä maailmaan koki juuri sitä että oliko valmis kaikkeen? Tuntui että muut vaan soitteli ja kysyi että koska syntyy ja mulla ei ollut mitään kiirettä. Tunteilleen ei mitään voi ja parasta käydä ajatukset läpi sellaisena kuin ovat. Kuitenkin sitä omaa lastaan rakastaa ihan kauheesti, vaikka eka lapsi on tosi iso muutos niin kyllä kun sen käy läpi rehellisesti niin jaksaa ja voi olla onnellinen kaikesta. Muistan kun koin syyllisyyttä silloin kun vauva syntyi, eikä ollut sellainen "onnenhuuma" olotila vaan vähän kuin puulla päähän löyty, että tässäkö se vauva nyt on ja onko toi minun? Rakkaus kasvoi ja vahvistui pikkuhiljaa vauvaan tutustuessa ja kaikkeen totutellessa. Kun muut kertoivat niitä ihania onnenhuuman ja rakkauden tunteitaan, koin itseni erilaiseksi ja ulkopuoliseksi. Nyt olen ymmärtänyt että en ole sen huonompi äiti vaikka alku oli silloin sellaista hakemista ja tunteet heitteli laidasta laitaan. Silti olin hyvä ja rakastava äiti esikoiselleni.
Toisen lapsen jälkeen olin heti onnen huumassa vaikka rakkauden määrä onkin aina sama, mutta tunteet heittelee ja vaihtelee, hormoonit ja kaikki vaikuttaa sitten.

Nyt taas näiden muiden raskauksien kanssa on ollut malttamaton ja tässä vaiheessa oottaa sitä synnytystä kauheesti, vaikkei tässä juuri mitään vaivoja ole ja olo ihan hyvä kaikin puolin.

Voimia kaikille!!
t: äityli78 38+2

 

[elsa]

Moi!
Olen seuraillut koko ajan sivusta näitä keskusteluja ja nämä sivut on kyllä tosi hyvä olla olemassa! Itse odotan esikoista ja viikkoja on 37+3. Itsellänikin on tuntemuksia että olenko ihan valmis vielä ja lähenevä synnytys jännittää vaikka vauva on suunniteltu ja toivottu. Mutta näiltä sivuilta saa kannustusta kun muitakin on samassa tilanteessa. Osa omista kavereista tosiaan hehkuttaa sitä että kuinka ihanaa se on sitten saada se oma käärö rinnalle mutta ei se kaikilla heti tule se onnentunne varmaankaan. Mutta jaksamista kaikille viimeisinä viikkoina!

 

[ponnari 38+6]

Hei vaan! Aamulla oli neuvola, oma täti lomilla joten tuuraajana toinen täti. Rauta oli nyt 113, eli tuplakuuri taas sitä hiukan nostanut. Tämä täti sanoi että koska elimistöni on tottunut tulemaan alhaisemmalla raudalla toimeen, ei siitä kannata stressiä ottaa. Antavat sitten synnytyssairaalassa ohjeet kuinka sen kanssa toimitaan jatkossa. Sf mittaa ei enään katsottu, sydänäänet 114-122 eli samoissa on edelleen kuin synnytyspolilla viimeviikolla katsoivat. Hiukan säpsähdin tuota kun pitäisi niitä vauvan liikkeitä aktivisesti seurata. Vielä tarkempana pitäisi olla kun kuulema on alhaiset sykkeet..? No täytyy nyt yrittää niitä liikkeitä laskea. Vauva vaan on ollut kovin laiska nykyään liikkumaan ja tuntuu, että huolestun herkästi kun en niitä liikkeitä tahdo tuntea kun pari kertaa päivässä. Painoa tullut niin että nyt on 82,1kg ja lähtö n. 68,5 (tippui kyllä oksentelun vuoksi 65kg:n). Olo edelleen niin hyvä, että lähdemme mökille viikonlopuksi. Uidakkin antoi neuvolatäti luvan tosin lisäsi, että puhtaassa järvessä. Sain jo toistamiseen sormien sisäpinnoile kutiavia vesirakkuloita, epäilin itse että olisivat tuleet stressistä, mutta neuvolatäti sanoi että saattaisi johtua turvotuksesta. Ehdin jo huolestua että onko jokin tarttuva juttu mikä voi tarttua vauvaan. Taitaa olla tällä hetkellä mulla liikaa aikaa miettiä asioita..Hyvää viikonloppua kaikille! Ja jännäillään kuka pääsee viikonloppuna tositoimiin!

 

[eewi]

Samat oli tunteet silloin kun esikoista osotin. Eikä kannata sitten ihmetellä synnytyksen jälkeen jos tulee semmonen tunne että kaikki asiat vaan itkettää. Me kun tultiin laitokselta kotiin niin illalla en uskaltanu mennä nukkumaan kun itkin vaan miehelle että kuinka osaan hoitaa vauvaa oikein vaikka varsin hyvin tiesin syvällä sisimmässä että vaisto hoitaa homman. Nyt luulen että tuo asia on helpompi käsitellä kun on jo kokemusta. Niin... se taitaa olla sitä baby bluesia mikä on ihan normaalia

Nyt mua lähinnä pelottaa miten toimin esikoisen kanssa (joka on uhmainen) jos olen itse tosi väsynyt tms. Kun nyt meinaa hermot mennä ihan naurettavan pienistä asioista ja tulee korotettua ääntä vähän liian usein.

 

[kirsi.73]

Minä odotan jo kolmatta lasta ja tiedän hyvin nuo hormonien ja elämänmuutoksen aikaansaamat pohdinnat. Tietenkin ensimmäisen kanssa muutos on suurin ja jännittää kovasti miten osaa rakastaa ja kasvattaa lastansa riittävän hyvin. Itse yritin olla täydellinen äiti esikoiselleni ja vasta toisen kans opin ottamaan rennosti. Se täydellisyyden tavoittelu on aika vaarallista ja voi johtaa masennukseen, kun ei pysty täyttämään omia odotuksia. Mutta onneksi apua on saatavilla, mikäli ikävät tunteet nousevat liikaa pintaan. Mutta ei ole tarkoitus synkistellä. Tarkoitin vain, että on luonnoillista miettiä asioita. Itse olemme miehemme kanssa pohtineet rankasti parisuhdettamme, vaikka emme ensimmäistä kertaa vanhemmiksi alakaan. Välillä menee vähän överiksi ja olin jo puoliksi tosissani eroa hakemassa. Mutta tämä elämä on joskus tälläista, ihanan epätäydellistä...

Mutta vauvani syntymää odotan ilolla. Pelkojakin on, sillä tällä lapsellehan oli niskaturvotus 8 ja 9 välillä (yksikkö?) ja huomattavasti kohonnut kromosomipoikkeavuuden riski.

 

[liuku 38+1]

Joo eli minulla oli se paastoarvo koholla, joten ei tarvitse muuta kun noudattaa sokeritonta ruokavaliota, jos ne muut arvot olisi heitellyt niin olisi pitänyt mennä päiväksi sairaalaan ja alottaa mahd. insuliinikin, että hyvä näin, vaikka kovasti tekisi mieli jäätelöä näin helteillä

 

[Saara]

Pikaisesti ilmoittelen, että meille syntyi poika 28.6 klo 8.49. Pituutta 48 cm ja painoa 2810 g. Synnytys oli todella nopea, kesto 5 tuntia ja risat, ponnistusvaihe 9 min. Kirjoittelen synnytystarinaa myöhemmin, kun jaksan. Tultiin juuri kotiin pojan kanssa.

Saara ja poika

 

[Liuku]

oi onneksi olkoon <3 en muuten muista muistinko onnitella Annea ja Minnaakaan, joten onnea nyt kaikille vauvauutisista .
Minä luulen että tämä toukka menee lasketun ajan ylitse , ei kerrassaan mitään merkkejä että olisi tulossa.