Saralle tsempitykset täältäki, toivottavasti onnistuu käynnistys! Assari taitaa päästä myös tositoimiin
Synnytyskertomusta pukkaa:
Eli siis koko sen neljännen päivän supisteli enemmän ja vähemmän ja oli ihan kivuliaita supistuksia. Laitoksella todettiin, että kohdunsuu takana, ei oo lyhentyny ja sormelle auki. Sitte supistukset vähä hiipu. Sen räpläämisen jälkeen ne kuitenki taas koveni ja tiheni. Esikoinen laitettiin nukkumaan normaalisti ysiltä ja kymmenen aikaan ukko meinas, et oonko nyt ihan varma, ettei vieläkään lähetä. Vietiin poitsu lopulta mummille ja papalle nukkuu 22.30. Kävästiin abc:llä hakee ukolle murkinaa synnytykseen ja mulle karkkia, sitte ajeltiin laitokselle.
23.20 meijät on kirjattu sisään. Päästiin suoraan synnytyssaliin. Supistukset oli koko ajan vaan kovempia. Ei mitään verrattuna aikasempiin. Niitä kuitenki tuli noin 7 minuutin välein, joka ei aiheuta kohdunsuulla vielä mitään. Pitäis tulla VÄHINTÄÄN viiden minuutin välein, että ne kypsyttää tilannetta. Tilanne oli siis sama, sormelle auki eikä muuta muutosta kohdunsuulla. Me oltiin ukon kanssa varmoja, että kätilö käännyttää meijät kotiin. 00:15 se haki mulle petidin-pistoksen, joka joko lopettaa supistukset tai antaa lisäpontta. Tarkotus oli koittaa saada nukkua. Mies nukahti ja mä koitin tuskastella hiljaa supistusteni kanssa, että sais edes se nukkua. Siitä supistukset rupeski sitte tulee 2-3 minuutin välein, kohdunsuu oli auennu jo kahelle sormelle... Kolmen aikaa rupes olee jo tuskasta. Vetelin ilokaasua ja kävin lilluttelemassa kylvyssä. Kylpy tuntu alkuun tosi ihanalta, mutta ku supistuksia tuli tiuhaan ja vesi viileni, oli pakko nousta pois. Kohdunsuu oli 4-5cm auki edelleen takana ja ohuet reunat.
3.30 on puhkastu kalvot ja 3.40 pääsin taivaaseen! Sain vihdoin ja viimein epiduraalin. Ekalla kerralla ei edes onnistunu, onneks toisella meni sitte kohilleen. Samaan aikaan alotettiin oksitosiini. Eka annos autto lähemmäs kolme tuntia. En tuntenu juuri mitään. Ukko nukku ja mä yritin, mut olin jotenki niin hallusinaatioissa, etten uskaltanu nukkua. Kuulin ihme ääniä ja pelkäsin, et putoon pediltä

Ehkä vaan olin niin väsyny. Ennen viittä kohdunsuu on tullu johtoviivaan, noin 4 cm auki, ohuet reunat.
7.10 oon saanu ekan lisäannoksen epiduraalia. Ah -kivut taas pois! Supistuksia on tullu 3-4 minuutin välein. Sillon meillä vaihtu kätilöki. Kätilö Tiukkanen, joka oli tosiaan esikoisenki synnytyksessä. Olin tosi ennakkoluulonen sitä kohtaan. En viimeks tykänny siitä, mutta huomasin nopeesti että se johtu vaan siitä, että se ilmotti viimeks leikkauspäätöksen. Hyvin mukava ja ihana kätilö se oliki =)
9.40 toinen lisäannos epiduraalia. Kohdunsuun tilanteesta ei oo kirjotettu mitään. (Niin siis kirjotan tätä suoraan paperilta, en todellakaan muista näin hyvin koko tapahtumaa!) Siinä vaiheessa oltiin vielä varmoja leikkuriin menosta, ku ei ollu pitkään aikaan tapahtunu mitään. Päätettiin kuitenki vielä kattoa hetki. Kätilö myönsi jälkeenpäin, että pelkäs itekki yheksän jälkeen että leikkuriin lähetään. Lohdutti, ku huomas että olin asennoitunu leikkuriin, ettei se aina kuitenkaan niin mee miltä näyttää. On ollu tapauksia, missä yht´äkkiä ruvetaanki ponnistaa. Niin myös kävi meijän tapauksessa.Yhentoista aikaa supistuksia on tullu 2-kyttyräisinä ja useampikyttyräisinäkin.
11.40 oon saanu vielä kolmannen lisäannoksen epiduraalia. Sillon taisin olla jo yheksän senttiä auki! :O
12.10 Kohdunsuu on ollu täysin auki ja ponnistusvaihe on alkanu. Ensin piti ottaa keuhkot täyteen ilmaa, ei saanu puhaltaa pois ja sen ilman voimin ponnistaa. Ihan ekana piti ponnistaa rakko tyhjäks. Koko ajan oli ihan kamala kakkahätä ja yritin välillä jännittää, etten kakkaa pöydälle. En tuntenu oikein supistuksia, ponnistin vaan aina, ku kakkahätä tuntu. Kätilö ja mies kannusti koko ajan. Välillä huusin vastaan, etten voi ponnistaa, ku tulee kakka!! Kätilö komensi, ettei sieltä kakkaa tuu ku mun lapsi. Nauroin vielä suht loppuvaiheessa, että kolmen ja puolen kilon kakka

cd:ltä rupes soimaan härski biisi ja käskin ukon nopeesti vaihtaa biisiä ("mä haluun saada pimppirasiaa Sannilta" ei oikein sopinu..) Kätilö kehu, että pää näkyy jo kunnolla ja on tosi paljo tukkaa. Kysy haluunko kokeilla ja mä huusin -"hyi yäk, en varmaan kokeile!" Lopulta sain puudutteen alapäähän ja välilihaa leikattiin. Mies oli kattonu just sillä väärällä hetkellä sinne päin, ku sakset viuhu. Mihinkään ei oikeesti sattunu yhtään. Lopulta pää oli kokonaan ulkona ja kroppa vaan luiskahti pihalle. Pääs välittömästi naurun sekanen itku ja se fiilis oli aivan supermahtava!!! Ihan käsittämätön ja sanoin kuvaamaton tunne, ku lapsi nostettiin rinnalle. Vauva ei näyttäny yhtään siltä, mitä olin kuvitellu. Pieni ihana rääpäle! Mieheltä kysyttiin, haluisko leikkaa napanuoran -kieltäyty ystävällisesti. Sen jälkeen ne kysy multa, haluuko äiti leikkaa napanuoran. En mäkään halunnu, mut ilmotin heti, että istukan haluun nähä. Siinä se sitte venytteli ja esitteli istukkaa :X
Syntymäkellonaika sama 12.56, joka on esikoisellaki. Synnytys eteni melkein tunti tunnilta samalla tavalla. Tää vaan päätty mitä ihanimmin. Kaikki oli jotenki niin uskomattoman rauhallista. Esikoisesta hötkyiltiin sairaalaan lähöstä lähtien, tästä vaan rauhallisesti edettiin hetki hetkeltä. Ja vaikka oltiinki jo melkein 100% varmuudella lähössä leikkuriin, olin silti ihan yllättävän rauhallinen. Totta on myöski se, että ne kivut (mitkä kivut?) on heti poissa, ku sen oman vauvan saa. Muutaman päivän päästä mulla oli/on liikkuminen ja istuminen ollu vähä hankalaa, ku on se ilmeinen kohtutulehdus. Eilen ei ollu kipuja ja olin tosi hyvällä tuulella. Imuroin, kävin parissa kaupassa ja nyt on heti kipeempi. Mutta en valita. Kokemus oli korvaamaton. Kyllä sen kaiken kivun kestää ja osaltaan se kuuluuki siihen. Mulla oli kaikki puudutteet niin kohillaan, etten kyllä ite synnytyksen aikana joutunu kivuista kärsimään.
Onnea siis erittäin paljo niille, joilla se vielä edessä on. Se on ihan mieletöntä! Keuhkot täyteen ilmaa, leuka rintaan ja hiljaa happea pidättäen ponnistaa. Kätilön neuvoja ja ohjeita kuunnellen saa upean lopputuloksen. Ja sektioon meneville, on se synnytys sekin. Täysin erilainen kokemus, lopputulos sama!!
heinis ja pikku-Jii 5 pvää
P.S. Jos joku käy vielä heiniksien sivulla, siellä on muutama sairaalakuva ihmeteltäväks
