Muutamia ajatuksia, mitä tulee mieleen:
- Palaveri elto mukana ehdottoman hyvä idea! Keskustellen asiat menevät yleensä eteenpäin.
- Ryhmästä poistaminen säännönmukaisesti kuullostaa hiukan erikoiselta ratkaisulta. Toki on tilanteita, jolloin se on perusteltua, ja hyvä ratkaisu. Pyydä ihmeessä tarkempaa tietoa, siitä, miksi tällaiseen käytäntöön on päädytty.
- Tosiasia: Lapsi käyttäytyy isossa ryhmässä usein hyvin eri tavalla kuin kotona tai omien tuttujen kavereiden kanssa.
- Kokemuksesta: Kun koulussa (valitettavasti mulla ei kokemusta päiväkodista) on erityisen vaikea sitoutua yhteiseen tekemiseen ja yhteisiin sääntöihin, usein tilanne on se, että kaikki sujuu kotona hyvin, koska lapsi saa itse päättää liian paljon. Eihän teillä ole näin? Vanhemmat joustavat lapsen tahdon mukaan, ja kun isossa ryhmässä ei voida tehdä juuri tämän lapsen tahdon mukaan, lapsi turhautuu, ja purkaa turhautumistaan häiritsemällä tilannetta eri tavoin. Yksi tärkeimmistä vanhempien tehtävistä on turhauttaa lasta (osoittaa, että on asioita, joita lapsi ei voi päättää itse), ja sietää lapsen turhautuminen. Niin se vain on, jos halutaan kasvattaa ihminen, joka pystyy sitoutumaan yhteiskunnan pelisääntöihin. Tämä on tärkeää nimenomaan varhaislapsuudessa, ennen kouluikää. (Tämä oli pakko sanoa, vaikka en tiedä, koskeeko teidän perhettä. Niin monta kertaa törmään tähän koulumaailmassa. "Kun kotona, ja mumminkin kanssa on aina mennyt niin mukavasti. - - Mutta me kyllä ollaankin tehty vain sellasia asioita, mitä hän itse haluaa." Enpä jatka enempää tästä, kun ei välttämättä liity asiaan.)
- ryhmässä toimiminen on asia, jota voi oppia. Miettikää yhdessä päiväkodin aikuisten kanssa, miten lapsesi voisi alkaa harjoitella vaikeita asioita jotenkin positiivisella tavalla. Palkkiojärjestelmät ovat yllättävän toimivia, vaikka tiedänkin, että niistä ollaan montaa mieltä.
- Tsemppiä tilanteeseen! Asioilla on tapana järjestyä, jos ne halutaan järjestymään.