M
Metsämansikka
Vieras
Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä
Olen ollut pari vuotta parisuhteessa miehen kanssa, emme asu virallisesti yhdessä, mutta käytännössä kyllä. Rakastamme toisiamme ja tuntuu, että tässä suhteessa on potentiaalia kestämään lopun elämän. Olemme sitoutuneita toisiimme ja täydennämme toisiamme hyvin, olemme tiiviisti yhdessä, kuitenkin antaen toisillemme tilaa, pystymme keskustelemaan asiasta kuin asiasta, myös tästä (löytämättä ratkaisua).
Ongelma tässä on minun ikäni, olen 39-vuotias. Minulla ei ole lapsia, mutta olen aina tiennyt, että lapsen/lapsia haluan. Mies on 32 ja hänellä on tytär edellisestä suhteesta. Miehestä itsestään johtuvista syistä (henkilökohtaisia, joita en nyt tällä foorumilla voi alkaa sen enempää selvittämään) hän sanoo, ettei voi ryhtyä lapsentekoon tässä vaiheessa, vaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Mutta silloin minä olen jo 40 ja hedelmällisyys laskee hurjaa vauhtia, jaksamisesta puhumattakaan!
Mitä siis tehdä? Jatkanko miehen kanssa ja otan suuren riskin jäädä lapsettomaksi? Vai pistänkö suhteen poikki ja lähden hullun vimmalla etsimään uutta isäkandidaattia, joka sekin saattaa osoittautua ties minkälaiseksi vikatikiksi?
Lähiympäristössä saadaan vauvoja jatkuvalla tahdilla ja tämä asia pyörii mielessäni päivittäin. Kommentteja ja näkökulmia kaipaisin kovasti.
Olen ollut pari vuotta parisuhteessa miehen kanssa, emme asu virallisesti yhdessä, mutta käytännössä kyllä. Rakastamme toisiamme ja tuntuu, että tässä suhteessa on potentiaalia kestämään lopun elämän. Olemme sitoutuneita toisiimme ja täydennämme toisiamme hyvin, olemme tiiviisti yhdessä, kuitenkin antaen toisillemme tilaa, pystymme keskustelemaan asiasta kuin asiasta, myös tästä (löytämättä ratkaisua).
Ongelma tässä on minun ikäni, olen 39-vuotias. Minulla ei ole lapsia, mutta olen aina tiennyt, että lapsen/lapsia haluan. Mies on 32 ja hänellä on tytär edellisestä suhteesta. Miehestä itsestään johtuvista syistä (henkilökohtaisia, joita en nyt tällä foorumilla voi alkaa sen enempää selvittämään) hän sanoo, ettei voi ryhtyä lapsentekoon tässä vaiheessa, vaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Mutta silloin minä olen jo 40 ja hedelmällisyys laskee hurjaa vauhtia, jaksamisesta puhumattakaan!
Mitä siis tehdä? Jatkanko miehen kanssa ja otan suuren riskin jäädä lapsettomaksi? Vai pistänkö suhteen poikki ja lähden hullun vimmalla etsimään uutta isäkandidaattia, joka sekin saattaa osoittautua ties minkälaiseksi vikatikiksi?
Lähiympäristössä saadaan vauvoja jatkuvalla tahdilla ja tämä asia pyörii mielessäni päivittäin. Kommentteja ja näkökulmia kaipaisin kovasti.