Inho omaa kummilasta kohtaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paha mieli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

paha mieli

Vieras
Tämä nyt varmaan on niin tabu aihe että uskaltaako edes kirjoittaa... mutta siis minulla on kummilapsi, nyt 7 vuoden vanha. Kun hän oli vauva/taapero oltiin paljon tekemisissä. Vuosien vieriessä kummilapsesta on jotakuinkin kasvanut pieni terroristi. Nykyään minun on kovin vaikeaa olla missään läheisissä tekemisissä hänen kanssaan, jo pelkkä tervehtiminen tuntuu välillä teennäiseltä.

Tunnen tuosta paljon syyllisyyttä, en haluaisi tuntea näin. Eihän tämä lapsen vika ole. Tiedän kyllä että lapsi varmaan aistiikin sen minusta, vaikka koitan sitä peittää. Viimeksi kun menin kylään, niin heti ovella kuulin miten lapsi puhui minusta rumasti. Lapsi saa kutakuinkin tehdä mitä lystää, eikä tekoihin juuri puututa. Kiroilee, riehuu (juoksee sisällä, hyppii sohvilla, sängyillä jne), huutaa, vänköttää vastaan, yököttelee ruokapöydässä mutta esim. kahvipöydässä on heti ekana lääppimässä kaikkea. Saa kaiken mitä haluaa eikä arvosta mitään. Esim. jouluna jo heti ovella oli kärkkymässä mitä minulla ja muilla on kasseissa, lahjat vietiin sitten repien käsistä ja nippa nappa sanottiin kiitos. Ja kun paketista paljastui esim. vaate niin totesi että onpa tyhmä lahja ja aloitti mökötyksen. Ja nyt kun minulla on omia lapsia, tekee välillä tahallaan kiusaa lapsilleni (esim. jos lapseni ottaa jonkun lelun, niin kummilapsen on tietysti pakko saada juuri tämä lelu ja kun ei anneta niin nostaa pystyyn kunnon shown johon ei puututa... )

Ja edelleen, tiedän ettei se lapsen vika ole, ettei pidetä kuria. Siitä kun on hänen huoltajilleen jopa sanottu. Mutta ei... Mutta en tiedä miten pääsisin näistä tunteista yli.. Enkä edes tiedä miksi tämän kirjoitin, tuntui vaan siltä että piti saada asia ulos johonkin, kun se minua kaivertaa aika paljon. :/
 
Lapsi kuulostaa tosi sietämättömältä ja itsekin inhoaisin tuollaista käytöstä ja sitä kautta varmaan lastakin. En todellakaan haluaisi olla liiemmin tekemisissä.

Se että olet jonkun kummi, ei tee lapsen rakastamisesta yhtään sen helpompaa kuin ihan vieraan. Joten ota ihan rennosti, sun tunteet ovat ihan normaaleja ja niitä tuntisi varmaan jokainen samassa tilanteessa oleva.
 
Paljon olen ollut lasten kanssa tekemisissä työni kautta ja täytyy sanoa, että tuo on tosi yleistä nykyään....tuo lasten kurittomuus, levottomuus, itsekkyys....Vanhemmuus on monella jolain tapaa hukassa, lapselle ei haluta tuottaa "pahaa mieltä" tai pettymyksiä ja lapsi pyörittää huusholia ja vanhempiaan...Tietenkin tuollainen käytös ottaa päähän ja häiritsee...voit joko vältellä heitä tai vähän osallistua lapsen kasvatukseen silloin tällöin kun tulee sopiva tilanne...
 
Niin kuin yllä sanottiin, niin ei sen penskan kanssa tarvitse olla tekemisissä, vaikka kummi onkin. Minä ainakin jättäisin unholaan tuollaisen kakaran. Ja vanhempansa. Enkä todellakaan ostaisi yhtään lahjaa.
 
Olet varmaan lapsemme kummi. Olen väsynyt ja en aina jaksa olla johdonmukainen, koska olen itse niin väsynyt ja koen myös olevani huono vanhempi kun en saa lapseeni kuria. :( Kaipaan tukea ja apua,konkreettisia tekoja.
 
Auttaisiko, jos viettäisit aikaa kummilapsen kanssa kahden kesken, menisitte vaikka kaupungille ja kävisitte jossain syömässä? Kodin ulkopuolella ja ilman vanhempiaan lapsi voisi olla vieraskoreampi ja totella paremmin.
 
Vähän sama juttu, muksu oli taaperona ihana mutta nyt alakouluikäisenä melko rasittava räkänokka, jos näin saa sanoa... Lahjatoiveet ovat pelkkiä uutuuspelejä ja muuta erittäin kallista, ilmaisee selkeästi kun ei ole tyytyväinen lahjaansa, pompottaa ihmisiä ja haluaa kaikilta jotain, rahaa, karkkeja, yllätyslahjoja. Olemme kyllä myös etääntyneet paljon kun vanhemmat erosivat, lapsi meni äidilleen ja olen "isän puolelta tuttu".

tuntuu vähän kummalliselta kun itse olin lapsena hyvin läheinen kummini kanssa vaikka asuikin toisella puolen suomea ja näimme vain kahdesti vuodessa, mutta en kyllä tästä kauheasti stressiä ota. toivon että ikä tuo käytöstapoja ja olen edelleen tekemisissä hänen kanssaan kun mahdollista.
 
[QUOTE="hmm";30744292]Vähän sama juttu, muksu oli taaperona ihana mutta nyt alakouluikäisenä melko rasittava räkänokka, jos näin saa sanoa... Lahjatoiveet ovat pelkkiä uutuuspelejä ja muuta erittäin kallista, ilmaisee selkeästi kun ei ole tyytyväinen lahjaansa, pompottaa ihmisiä ja haluaa kaikilta jotain, rahaa, karkkeja, yllätyslahjoja. Olemme kyllä myös etääntyneet paljon kun vanhemmat erosivat, lapsi meni äidilleen ja olen "isän puolelta tuttu".

tuntuu vähän kummalliselta kun itse olin lapsena hyvin läheinen kummini kanssa vaikka asuikin toisella puolen suomea ja näimme vain kahdesti vuodessa, mutta en kyllä tästä kauheasti stressiä ota. toivon että ikä tuo käytöstapoja ja olen edelleen tekemisissä hänen kanssaan kun mahdollista.[/QUOTE]

Minäkin olen toivonut että ikä tuo käytöstapoja, mutta hullummaksi vaan menee. Meillä taas sellainen tilanne, että ollaan sukua. Etäisyyden ottaminen sinänsä vähän vaikeaa, koska kun menemme tiettyjen sukulaisten luo myös kummilapsi perheineen on monesti paikalla.
 
Olet varmaan lapsemme kummi. Olen väsynyt ja en aina jaksa olla johdonmukainen, koska olen itse niin väsynyt ja koen myös olevani huono vanhempi kun en saa lapseeni kuria. :( Kaipaan tukea ja apua,konkreettisia tekoja.

Tuskinpa olet. Näille vanhemmille on kyllä apuja tarjottu, suullisia neuvoja että konkreettista apua. Ei kelpaa, itseasiassa eivät edes näe asiassa mitään outoa mihin pitäisi puuttua. Jos muut puuttuu lapsen tekemisiin, vanhempien sääli kohdistuu lapseen..
 

Yhteistyössä