M
Mipsa
Vieras
Toden totta, täytyisi päästä naamakirja oppiin. Viikonloppuna näen yhden kaverin, joka käsittääkseni harrastaa naamailua. Täytyy kysästä. Kiitos vaan, Titti tarjouksesta. Hyväksyisin avun oitis, mutta taitaa olla turhan pitkä välimatka meillä.
Kyselen taas vähän lisää tyhmiä. Haluaisin siis naamailla teidän kanssa ja ehkä muutenkin. Mutta en tosiaan halua näitä juttuja omien kavereitten silmiin. Siis onko se mahdollista? Ehkä sen on jo joku sanonutkin, mutta vääntäkää nyt rautalangasta tyhmälle.
Se tässä raskaudessa on hyvää (eikä nyt tosin ainoastaan se, mutta...) tuo PiMS gorilla pysyy poissa maisemista. En tiedä olenko jotenkin kummajainen, mutta muuteskin olen jotenkin paljon rauhallisempi ja tasapainoisempi. Toki herkkä on mieliala, mutta pinnakin on jotenkin miljoona kertaa pidempi.
Kylvöjä hip hei. Kukkupurkkiin ja toivottavasti ihan oikeaankin osoitteeseen. Eli peukut on pystyssä täälläkin.
Tittillä on sitten asiat edistyny putkien tukkimisen suhteen. Miltä tuntuu? Uskaltaisikohan sitä tehdä moisen päätöksen, vaikka tässä nyt kuinka uhoaa, että tämä on ehdottomasti viimeinen vauva. Tuntuu niin lopulliselta päätökseltä. Entäs jos kuitenkin?! Kummasti aina ne raskauden murheet ja vaivat unohtuu. Tiedän jo sen nyt, vaikka olenkin vielä tässä ns. helpossa vaiheessa.
Kyselen taas vähän lisää tyhmiä. Haluaisin siis naamailla teidän kanssa ja ehkä muutenkin. Mutta en tosiaan halua näitä juttuja omien kavereitten silmiin. Siis onko se mahdollista? Ehkä sen on jo joku sanonutkin, mutta vääntäkää nyt rautalangasta tyhmälle.
Se tässä raskaudessa on hyvää (eikä nyt tosin ainoastaan se, mutta...) tuo PiMS gorilla pysyy poissa maisemista. En tiedä olenko jotenkin kummajainen, mutta muuteskin olen jotenkin paljon rauhallisempi ja tasapainoisempi. Toki herkkä on mieliala, mutta pinnakin on jotenkin miljoona kertaa pidempi.
Kylvöjä hip hei. Kukkupurkkiin ja toivottavasti ihan oikeaankin osoitteeseen. Eli peukut on pystyssä täälläkin.
Tittillä on sitten asiat edistyny putkien tukkimisen suhteen. Miltä tuntuu? Uskaltaisikohan sitä tehdä moisen päätöksen, vaikka tässä nyt kuinka uhoaa, että tämä on ehdottomasti viimeinen vauva. Tuntuu niin lopulliselta päätökseltä. Entäs jos kuitenkin?! Kummasti aina ne raskauden murheet ja vaivat unohtuu. Tiedän jo sen nyt, vaikka olenkin vielä tässä ns. helpossa vaiheessa.