jos ei ole helppo kiusatulla ja hänen vanhemmillaan, niin ei varmaan myöskään kiusaajan vanhemmila

[isoäiti mölykylästä]

tuli vaan mieleen, kun eilen yhdelle äidille jouduin soittamaan, kun sen poika on kiusannut meidän poikaamme koko talven kerhossa. ja eilen oli sitten repinyt korvista niin että oli tullut korvalehteen haava ja siitä tuli sitten verta. ja korvat oli ihan kirkkaan puinaiset repimisen jäljiltä.
no onneksi tää kiusaajan äiti suhtautui asiaan ihan hyvin. ja aikoi ottaa pojan puhutteluun. vaikka ei siitä taida mitään hyötyä olla. kun tää äiti, että heille tulee ihan viikottain ilmoituksia pojasta, että on kiusannut jotain.
lapsemme on erityislapsi, jolta puuttuu muunmuassa kyky puolustaa itseään. että senkin takia minusta sitten tuntuu pahalle.

 

["äiti"]

Meillä esikoulussa samaa meininkiä, pari poikaa kiusaa, mutta kiusaa lähes kaikkia ja terrorisoi kaikkia. Toisen näistä vanhempi on ollut hyvin kärkäs kiusaajia kohtaan, koska hänen vanhempaa lastansa on kiustattu ja on siis lehtiinkin tämä äiti kirjoitellut kiusaajien vanhempien vastuuta, mutta mitäs nyt kun oma nuorin kiusaa? Ei ole loppua tullut, oman lapseni tavaroita on rikottu jne. Myös haukkumista harrastavat. Harmittaa oman herkän lapseni puolesta, mutta myös muiden lasten puolesta kun 2 oppilasta ovat sellaisia että monia vain harmittaa koulupäivän jälkeen, mutta voi se tässäkin tapauksessa olla kiusaajankin vanhemman niellä asiaa, näkeepähän sen kolikon toisenkin puolen nyt sitten.

 

["..."]

Mä olen kiusaajan äiti. Ja musta tuntuu ihan kamalalle niiden kiusattujen lasten puolesta. Meillä on käytäntönä että aina pyydetään anteeksi ja selvitetään asia. SEkä minä itse usein pahoittelen vanhemmille. Eli mä en ole niitä "ei mun lapsi tee mitään" -tyyppejä. Ongelma on se, että minunkin lapseni on erityislapsi, ja vaikka apua saakin mm perheneuvolasta ja toimintaterapiasta niin aina näitä ehtii sattua hoidossa kun pph:lla on pieniä ja minun lapseni taas on melkein 6v mutta vaatii jatkuvaa kontaktia kun ei osaa itseään hallita ollenkaan.

 

[isoäiti mölykylästä]

no tänään mä vielä aioin ottaa yhteyttä tuonne neljäh toimistoon ja kertoa asiasta, vaikka eilen oli viimeinen kerhokerta. jos sais jotain muutosta valvontaan ensi talveksi. että kaikki pystyisi sitten käymään kerhossa hyvillä mielin ja pelkäämättä'

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="...";23790805]Mä olen kiusaajan äiti. Ja musta tuntuu ihan kamalalle niiden kiusattujen lasten puolesta. Meillä on käytäntönä että aina pyydetään anteeksi ja selvitetään asia. SEkä minä itse usein pahoittelen vanhemmille. Eli mä en ole niitä "ei mun lapsi tee mitään" -tyyppejä. Ongelma on se, että minunkin lapseni on erityislapsi, ja vaikka apua saakin mm perheneuvolasta ja toimintaterapiasta niin aina näitä ehtii sattua hoidossa kun pph:lla on pieniä ja minun lapseni taas on melkein 6v mutta vaatii jatkuvaa kontaktia kun ei osaa itseään hallita ollenkaan.[/QUOTE]

sinulla on kuitenkin asenne kohdillaan. eli sä teet sen minkä pystyt. kun on tosian näitä vanhempia, jotka ei puutu ollenkaan tilanteeseen jos oma lapsi kiusaa ja häiriköi muuta. jotkut jopa alkaa haukkumaan, jos menet soittamaan että sun lapsesi on nyt tehnyt tälläiasta.

 

["vieras"]

Oma lapsi on vasta vauva, mutta tuntuisi ihan hirveältä jos hänestä tulisi kiusaaja. Mua on kiusattu ja syrjitty koulussa ja välillä ahdistaa ihan hirveästi että mitä jos mun lapsi joutuu kokemaan samaa tai aiheuttaa jollekin samanlaisen pahan olon. Todellakin puttuisin molemmissa tapauksissa asiaan ja tekisin parhaani että ketään ei kiusattaisi.

Ja tuota toista vierasta kommentoijaa lohduttaisin sillä, että sekä kiusatusta että tämän vanhemmista varmasti tuntuu edes vähän paremmalta se tieto, että sä välität ja koitat tehdä asioiden eteen jotakin, etkä kiellä etteikö kiusaamista tapahtuisi. On tosi kurjaa jos kiusataan ja kiusaajan vanhemmat ja esimerkiksi opettajat vittää, ettei mitään tapahdu.

 

[Hiikka]

meidän esikoinen (poika) on nyt ekalla, ja iipeekerhossa on ollut koko ajan tosi väkivaltaista käytöstä pojilla. meidänkin poikaa kamppailtu, kuristettu, potkittu munille (!!), lyöty, potkittu. meidänkin poika leikkii kyllä "poikamaisia leikkeijä" mutta ei koskaan satuta toisia tuolla tavalla eikä tykkää tuollaisista jutuista. näistä asioista sitten ip-kerhon tätien kanssa olen puhunut ja opettajankin, koska koulussakin tuollaista esiintyy. molemmat ovat sanoneet, että poikkeuksellisen väkivaltaisia leikkejä nykyään pojilla ja kun vanhempiin ottaa yhteyttä useasti vastaus on "pojat on poikia" :/

pojilla on toki hieman rajumpia leikkejä kuin tytöillä, mut nuo edellä mainitut asiat ei kuulu munkaan mielestä leikkeihin (munille potkiminen???).

vanhempien asenteissa aika paljon "vikaa" :/ on kyllä toki niitäkin, jotka ottavat asiat vakavasti, mutta niin paljon on tuota hällä väliä -asennetta.

 

[No anteeks nyt,]

mutta minä en pysty säälimään kiusaajien vanhempia! Minun lapsiani on kiusattu koulussa ala- ja yläasteella ja en todellakaan tunne minkäänlaista sympatiaa näitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät saa lapsiaan kuriin ja lopettamaan kiusaamista. Mikä siinä on niin vaikeaa? Pennuille selvät sävelet ja sillä siisti. Lässytyksellä ja keskustelulla sitä ei saada loppumaan, eikä liioin ylenpalttisella ymmärtämisellä. Olen suoran toiminnan ihminen ja olen ITSE käynyt jututtamassa nämä pahimmat kiusaajat ja kas kummaa, kiusaaminen on loppunut kuin seinään.

 

[tytönjapoikienmamma]

[QUOTE="...";23790805]Mä olen kiusaajan äiti. Ja musta tuntuu ihan kamalalle niiden kiusattujen lasten puolesta. Meillä on käytäntönä että aina pyydetään anteeksi ja selvitetään asia. SEkä minä itse usein pahoittelen vanhemmille. Eli mä en ole niitä "ei mun lapsi tee mitään" -tyyppejä. Ongelma on se, että minunkin lapseni on erityislapsi, ja vaikka apua saakin mm perheneuvolasta ja toimintaterapiasta niin aina näitä ehtii sattua hoidossa kun pph:lla on pieniä ja minun lapseni taas on melkein 6v mutta vaatii jatkuvaa kontaktia kun ei osaa itseään hallita ollenkaan.[/QUOTE]


Sinun lapsesi paikkahan olisi erityisryhmässä. Yksi lapsistani on vammainen ja hän vaatii jatkuvaa ohjausta, ihan kädestä pitäen ja valvontaa. Häntä ei voi jättää hetkeksikään yksin. Hän nyt ei ymmärrä kiusaamisesta mitään, mutta saattaa ihan ymmärtämättömyyttään aiheuttaa jotain, tai joutua itse vaaraan tmv. Hän on kuntouttavasssa päiväkodissa. Eihän pph pysty edes ohjaamaan yhtä koko ajan eikä kuntoutus toteudu.

 

[..]

Minua on kiusattu koulussa. Samoin poikaani ruvettiin kiusaamaan koulussa. Olin useasti yhteydessä opettajaan. Hänen mielestä kiusaaja on kiltti ja kúnnollinen, vaikea uskoa, että kiusaa.
Lopulta otin kiusaajan äitiin yhteyttä. Poika myönsia asian. Hänen äitinsä sanoi,että sinun pojassasi on jotkain ärsyttävää, ei minun lapseni muutoin kiusaisi.
Sanoin,että olkoot vaikka kuinka ärsyttävä, niin lyöminen, töniminen, haukkkuminen ja toisten yllyttäminen kimppuun on loputtava. Mikä pojassani ärsyttää, siihen en saanut vastausta.

 

[isoäiti mölykylästä]

mutta minä en pysty säälimään kiusaajien vanhempia! Minun lapsiani on kiusattu koulussa ala- ja yläasteella ja en todellakaan tunne minkäänlaista sympatiaa näitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät saa lapsiaan kuriin ja lopettamaan kiusaamista. Mikä siinä on niin vaikeaa? Pennuille selvät sävelet ja sillä siisti. Lässytyksellä ja keskustelulla sitä ei saada loppumaan, eikä liioin ylenpalttisella ymmärtämisellä. Olen suoran toiminnan ihminen ja olen ITSE käynyt jututtamassa nämä pahimmat kiusaajat ja kas kummaa, kiusaaminen on loppunut kuin seinään.

niin parhaiden tämän kiusaamisen saa loppumaan sillä, että ottaa suoraan kiusaajan vanhempiin yhteyttä. jos otat kouluun tai kerhoihin yhteyttä, niin kiusaaminen toden näköisesti vaan jatkuu.

 

[uhallaan]

Joo, tärkeästi asiasta kirjoitat. Yksi näkemys vielä. Meillä lapset ovat melko empaattisia ja yleensä hyväkäytöksisiä. Molemmat siis koululaisia ja montakin kertaa on käynyt niin että jompikumpi (toinen tyttö ja toinen poika) on kertonut kotona "itku silmässä" miten jotain lasta kiusataan todella kurjasti. Aika törkeitä tapauksia siis, ei mitään joskus tönimistä tai muutaman sanan nimittelyä.

Kun olen kouluun ottanut yhteyttä niin asioihin on kyllä puututtu, mutta monesti on noussut hirväe haloo siitä, KUKA ON VASIKOINUT. Eli kiusaajat tai muutkin ovat alkaneet selvittää, että kuka on kehdannut vasikoida. Kerran jäätiin kiinnikin siitä ja lapsi sai todella isot harmit päälleen.

Erään kerran koulussa järjestettiin sitten isompi keskustelu tuosta kiusaamisesta, paikalla oli kaikki poikien vanhemmat ja pojat. Siinä sitten olisi pitänyt lasten sanoa tarkemmin kiusaamisesta jne. Paikalla oli myös näiden kiusattujen vanhemmat jotka hyvin kärkkäästi puolustivat omiaan. Eipä siinä paljon voinut sanoa, ei sivullinen lapsi enkä minä vanhempana vaikka asiasta paljon tiesin.

Jokainen arvaa miten paljon kiusataan "vasikoijaa" vaikka siinä keskustelussa yritettiin muuta tuoda esiin. On kumma ettei noita asioita voida vaikka yksitellen kerätä oppilailta ja niiden pohjalta sitten edetä. Miksi jonkun lapsen pitäisi olla niin älyttömän rohkea että kärtsää toisen kaikkien aikuisten ja koko luokan edessä, silkka mahdottomuus.

Eli vaikeaa on ulkopuolisenkaan ilmoittaa kiusaamisesta, tämä nyt ei ehkä suoraa liity aiheeseen mutta kuitenkin. Itseäni lähinnä mietitytty ettei KUKAAN MUU aikuinen tuonut esiin näitä asioita opettajille, eivätkö lapset puhu kotonaan vai eivätkö aikuiset välitä ellei kyse ole heidän omasta lastaan joka kiusataan.

Tuntuu että monet aikuiset ovat aika sinisiilmäisiä omille lapsilleen, vanhempainillassa monesti nämä kiusaajien vanhemmat puhuvat niin sinisilmäisesti lapsistaan. Kyllähän kaikki haluavat ja pitääkin nähdä hyvää lapsissaaan, mutta jos moneen kertaa tulee esiin kiusaamistapauksia, niin ei asioita voi vain lakaista maton alle...