jouluiset -05

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uusi ketju
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itsekin olen viettänyt paljon aikaa Fuengirolassa, tämä nykyinen kohde on uusi. Mukavaa...
Kyselin neuvolasta ohjeita vauvan kanssa. Kuulemma vettä (pullotettua) voi antaa vauvalle ja myös syöttövälejä tihentää. Myös itse pitää muistaa juoda riittävästi että maitoa riittää.
Vauvaahan ei saa aurinkoon viedä. Mietinkin tässä että pitääkö ne aurinkolasit kuitenkin hommata. Suostuukohan tommonen rääpäle pitämään niitä?? Jos mennään kaupungilla rintarepun kanssa niin eihän siinä voi auringolta välttyä. Hattuja pitää ainakin varata... TÄytyy käydä vielä etsimässä. Voikohan kasvoihin laittaa aurinkorasvaa?? Olen ihan maha kuralla ja stressaantunut tästä kaikesta. Mutta ehkä se siitä. Mummo oli vähän ostanut uusia kevätvaatteita tytölle niin on sitten tyylikkäänä reissussa. Ihania kirkkaita värejä nyt kaupoissa... VAU!
Meillä on tehoimuttelut ollut päällä pari päivää. Yölläkin herättiin 5 kertaa syömään (yleensä 1-2). Huh!
 
Pitääpä nostella taas jouluvauvoja ylöspäin...
Meillä alkaa pikkuhiljaa pakkausrumba. Pesukone laulaa ja pyykkivuori silityslaudan vieressä lisääntyy. Silitättekö te vauvan vaatteet? Minä kyllä silitän kaikki mitkä tulee ihoa vasten eli potkarit, bodyt... Minä pyörittelen kaikkia vaatteita tossa hoitopöydällä edestakaisin -ottaisiko tämän vai tuon, montako bodyä jne. Toisaalta eipä ne vauvan vaatteet paljon tilaa vie että vaikka ottaisi hieman ylimääräisiä.
Onkos kenelläkään mitään hyviä matkailuvinkkejä? Niinku jotain hyvää niksipirkkajuttua...
Tämä pukeutuminen on täällä Suomessakin tällä hetkellä ""taidetta koteihin"". Meillä tyttö käy 10-11 aikaan päikkäreille, jolloin vielä pakkasta. Kun herää noin klo 13-14 niin lämmintä 10 astetta enemmän kuin nukkumaan käydessä. Olen yrittänyt pukea jotenkin välimalliin ja sitten availlut makuupussin vetskaria jne. Yleensä herää kyllä hikisenä....
Mitäs muille kuuluu? Helmi : oletteko toipuneet matkasta?
 
Hei vaan!

Voi kun oon kade teille, Minni, kun lähdette Espanjan lämpöön! Nauttikaa täysin siemauksin matkasta!
Itsekin oon haaveillut jostain reissusta, mutta eipä oo toivoakaan että ois varaa. Toukokuussa meinaan kyllä karata Pietariin kaverini luokse, ihan vaan viikonlopuksi, ja jättää vauvan ja isukin kahdestaan ;)

Onneksi tuo kevätaurinko lämmittelee jo tätäkin SUomen kamaraa. Piristää kummasti. On tullut lähdettyä enempi liikenteeseen pikkuisen kanssa, jopa kavereille kylään.
Sitä myötä varmuuskin kasvanut, tuntuu että voi mennä vauvan kanssa minne vaan:) Kaverit on kyllä hitaanpuoleisia ottamaan yhteyttä ja tulemaan tänne, siitä oon harmissani... ne kun on tottunut siihen, että mä oon aina tosi aktiivinen, eivätkä ilmeisesti osaa ottaa nyt sitä aktiivisempaa roolia. Siten tuntuu välillä vähän yksinäiseltä. Ja sitä myötä kyllä yhteys ja rakkaus omaan lapseen lujittuu päivä päivältä. On niin uskomattoman ihanaa seurata sen kasvua ja kehitystä. Vaikka masentaa, niin miten voisi olla sulamatta hymyyn kun toinen höpöttää hymyssä suin minkä kerkiää äidin huomion herättämiseksi :) Välillä kyllä tuntuu, että eletään niin omassa maailmassa jossain, että ei sinne tunnu mahtuvankaan juuri muita.

Mä en kyllä jaksa silittää vaatteita, tulisin hulluksi jos yrittäisin pyykinpesun lisäksi vielä sellastakin :) Vaikka ennen vauvan syntymää luulin kyllä että silittäisin :)
Meillä puklataan sen verran paljon että vaatteitakin kuluu todella.. Oot kyllä reipas, Minni!! :)

Harmi kun Helmin ja Oskun reissu meni noin. :(
Pikkusten kanssa ei voi ikinä tietää, miten menee...
 
Heipsan!
Täällä ollaan vielä reissun päällä. Sain jatkettua ""lomaa""...riitahan siitä taas tuli ja mykkäkoulua on pidetty pari päivää...mutta nyt en luovuta. Mies on helsingissä kokouksessa ja tuli tänne maalle eilen illalla (jottei tänään tarvinnut lähteä kukonlaulun aikaan ajamaan kotoota...kun muutenkin ne kokoukset on parin päivän mittaisia). Mitään ei puhuttu koko iltana. Oskua kävi (oli jo yöunilla miehen tullessa) tuijottelemassa ja pitelemässä kädestä. Aamulla sitten lähtiessään kaupunkiin sain minäkin osakseni pusun...eli kaikki ok, mutta kiukutella piti kuitenkin.

Osku se vaan pusertaa hampaita. Kohta tulen hulluksi. Enää ei kuumetta ole kuin vähän iltaisin. Onneksi. Eilen uskallettiin (ei ollut vaihtoehtoja) viedä Osku pariksi tunniksi äidin työpaikalle kun lähdin hakemaan isääni kaupungista (oli ollut työreissulla). Siellä pikkumies oli sitten hurmannut kaikki olemalla taas normaaliin tapaansa vieraskorea. Yöunet olikin sitten melkeimpä pelkkää huutoa ja kitinää, kauheata veivaamista...taisi olla niin paljon taas jotain uutta jännää.
Osku ottaa aina sellaisia kummallisia kehityspyrähdyksiä kun on ollut jotenkin poikkeava päivä. Niin kuin eilen sitten laittoi itse tutin suuhunsa kun sen käteen annoin. Ja osaa nyt tehdä sen joka kerta (tosin on se peukalo siellä myös sitten). Samoin rupesi kauheasti nauramaan kun keskusteltiin siitä kuinka se äitini sylissä niin nätisti nojasi taaksepäin. Minun sylissä pitää meinaan koko ajan yrittää istua selkä suorana ja kurotella eteenpäin kaula pitkänä. Sitä sitten demonstroin äidilleni ja Osku sai naurukohtauksen. Taisi olla aika huvittavan näköistä.

Ostoksille ei päästä tälläkään viikolla kun vanhempien autossa ei riitä turvavyö turvakaukalon ympärille oikeaoppisesti. Ihan ihme juttu. En ollut osannut edes kuvitella moista. Enpä ole sitten uskaltanut ajaa Oskun kanssa kuin ihan pari kilometriä ja tosi varovaisesti kun vyöllä saa vain osittain sidottua. Mutta nyt kun tuota poikaa katsoo niin hirveästi on taas kasvanut pituutta. Taidan jättää ne ostosreissut lähemmäs kesää kun tuo kasvu hiukan hidastuu eikä käy niin kuin nyt kun tuntuu nuo 62 cm vaatteet jäävän aika vähälle käytölle (kohta siirrytään jo seuraavaan kokoon). Ei oikein tiedä mitä kokoa sitä pitäisi sitten ostaa kesää ajatellen. Joku kevyempi toppapukukin pitäisi hommata kevääksi. Huoh! On vaikeeta. Ja just niin kun Minni sanoit: lämpötilat muuttuu pitkin päivää; koskaan ei tiedä mikä on hyvä. Tulisipa lämmin kesä niin saisi poitsu viilettää ilman vaatteita =)

Onkos muuten teillä jo noussut huoli lintuinfluenssasta? Taisin itse havahtua siihen muutama päivä sitten. Tänään kuuntelin sitä pandemia-raporttia missä päätettiin missä järjestyksessä ja ketä rokotetaan. Olin kuitenkin yllättynyt, että ""vain"" n. 9000-10000 ihmistä suomessa kuolisi siihen. Olin koko ajan kuvitellut, että jos se kunnolla tulee ja tarttuu ihmisiin niin kato olisi paljon suurempi.
Yksi lääkäri oli kyllä sanonut (äidin töissä) että jos se rupeaa tarttumaan ihmisestä ihmiseen niin joka kymmenes suomessakin kuolee. Arvatkaapa näinkö seuraavan yönä aivan kauhean unen? Unessa Osku onneksi pelastui, mutta itse juoksin pakoon maailmanlopun koiria (en tiedä miksi koiria).
Vaikka kuinka yritän olla ajttelematta asiaa ennen kuin jotain tapahtuu (jos edes tapahtuu) niin silti päätin jo että mitään riskiä ei oteta jos tuntuu siltä että jollain tutulla on flunssaa. Hölmöä eikös vaan? Minä varmaan kuljen ensimmäisten joukossa kaupassakin sitten kuonokoppa suun edessä. Kerkesinpä jopa huomioimaan sellaisenkin asian, että miehen suku on kyllä kovin sairastelevaa porukkaa. Tuntuu, että niillä on aina kaikki mahdolliset flunssat ja vatsataudit. Jotenkin varmaan koko juttu pelottaa enemmän kun siitä tiedetään loppujen lopuksi niin vähän. Oskun tulevaisuuttahan tässä eniten pelkää, omalla ei niin kauhean väliä.

Tulipas taas synkisteltyä. Onneksi tuo päivänpaiste alkaa pian heräilemään ja päästään taas maistelemaan soseita. Äiskäkin saa aina maistaa herkkuja kun pitää hiukan mallia näyttää =)
 
Hellurei!

Tänne kuuluu hyvää, kotona oleilemista :) Meni niin monta päivää putkeen, että luuhattiin joka päivä ""ympäri kyliä"", niin nyt ollaan rauhoituttu hetkeksi kotiin...
Perjantaina käytiin katsomassa kun kummitäti oli saanut pienen pojan, että se olikin pieni! En mä muista, että meidän tyttö noin pieni olisi ollut...? :) Nyt on tytöllä sitten liuta poikakavereita (kummatkin kummit sai pojan ristiäisten jälkeen ja yhdellä kaverilla on viime vuonna syntynyt poika). Mutta eipä minullakaan tyttökavereita ollut kuin vasta koulussa, eikä minusta tämän pöhkömpää tullut :) Tosin meidän tyttö menee tarhaan/perhepäivähoitajalle, missä niitä kavereita sitten on...

Tytön kanssa täällä on taas joku ""kausi"" meneillään...välillä nukkuu 8-9 tuntia putkeen, sitten herää kahdesti syömään ja parina viime yönä taas ""normaalisti"" kerran -ikinä ei tiedä mitä yö tuo tullessaan :) Aamuheräämisetkin ovat hiukan aikaistuneet. Muuten ei ole mitään ihmeellistä...3kk neuvolaa odotellaan. Tuntuu, että tuon alun juoksemisen jälkeen aika ei kulu millään noiden neuvoloiden suhteen! Tosin mua vähän hirvittää (en tiedä miksi) se rokotus mikä seuraavaksi annetaan...mutta sitten on taas kiva tietää, että millä käyrillä tyttö kasvaa. Ei se ainakaan kovin heiveröiseltä näytä :)

Kohta pitäisi varmaan ryhdistäytyä ja lähteä kauppaan...alkaa taas ikuisuuskysymyksen ajattelu: ""mitähän sitä söisi?"". Maailmassa on tuhansia ruokalajeja ja itse ei meinaa keksiä mitään...äitiysloman alussa ruoan keksiminen oli tosi hankalaa, mutta nyt kun sitä on jo jonkin aikaa joutunut keksimään joka päivälle, niin tulee tehtyä vähän mitä sattuu...eikä enään ajattele sitä ruokaa niin vakavasti. Hyvä vai huono? No, ei ainakaan tule stressiä eikä mieskään ole valittanut...

Hyviä vointeja kaikille!
 
meillä oli silloin rokotus. Nykyisin se on kuollutta solua mitä annetaan eli reaktiot on kuulemma miedompia. Iho-oireista kuumeeseen. Meille tuli kuumetta. Se nousi vähän enne iltaunia ja annoinkin heti kuumelääkettä. Ei kerennyt nousemaan yli 38 astetta ja Osku nukkui hyvin yönsä. Seuraavana päivänä se olikin sitten ohi.
 
Ollaanpa me oltu kaikki samaan aikaan koneilla :)

Kiitti helmi rokotus infosta. En tiedä mikä siinä äitiä niin jänskättää...no, se on edessä sitten 27. päivä.

Siitä lintuinfluenssasta...joo, ihan hirveästi en ole vielä sille ajatuksia suonut, mutta kummasti kiersin maanantaina yhden lintujen ruokintapaikan :) Ajattelin sitä enempi silloin kun Ruotsista löytyi kuolleita lintuja, mutta kun niitä ei VIELÄ ole Suomessa... Vanhempaa tyttöä on kyllä joka käänteessä ohjeistettu, että ei missään nimessä koske kuolleeseen lintuun. En sitten tiedä, että mihin joutuu jos pandemia iskee? Luonnollisesti sitä kyllä miettii lapsen kautta, kuuluu vissiin tähän äitiyteen :)

Nyt rupeaa tyttö heräilemään, täytyy lähteä tuonne paikalliseen Prismaan!
 
Mulla on loistava olo. Tuntuu että olen alkanut ymmärtämään meidän vauvaa hyvin. Jotenkin tuntuu että sen kanssa pärjää nyt hyvin. Huomaan milloin sitä alkaa väsyttää ja laitan vaunuihin ja hyssytän. Myös ruoka-ajat olen oppinut tunnistamaan. Vatsavaivat on (kop.kop) voitettu kanta. On ihn sellanen olo että sen kanssa pärjää!! Sanoin just miehelleni että vauva ei ole itkenyt moneen päivään. Pientä uni/väsymysitkua joskus tuhertaa vaunukopassa ennenkuin nukahtaa...
Eilen taisi tyttö alkaa hoilottamaan. Juttelu muuttui semmoseksi pitkäkestoiseksi. Ilman taukoja antoi mennä vaikka kuinka kauan. Ainakin se kuullosti laululle. Olin juuri hoilottanut vauvalle jotain laulua ja kun lopetin niiin hän aloitti. Ja toisti vielä illalla.
Oskupa on tarkka poika kun laittaa tutin itse suuhun. Meillä tutin opettelu on vähän tuottanut tulosta ja tyttö saattaa hetken muiskutella tuttia. Sitten se putoaa ja alkaa ähinä ja komentaminen että äiti tutti putosi... Meillä kun antaa helistimen käteen niin se menee suuhun kyllä. Pari viikkoa sitten se meni korvaan tai silmään. Oppia ikä kaikki.
Matkakuume alkaa vallata. Tytön vaatteet alkaa olemaan pesty ja silitetty, omia kesävaatteita täytyy etsiä kaapeista...
Meillä rokotuksesta ei tullut mitään. Itse rokotustilanteessa pääsi ihan pieni itku. Kuumetta tai ärtymystä en havainnut. Jos kuumetta tulee niin heti vaan lääkettä niinkuin Helmi sanoi....
 
On jäänyt vähän kirjoittelut vähemmälle, mutta nyt olis hetki :)

Poika on siis ollut tosi leppoisa vieläkin(kohta 4kk), kauhulla odotan koska alkaa jonkinlainen kiukkuvaihe :D .. Apua.. Hyvin kasvaa ja hyvin syö :) Ollaan maisteltu jo maissisosetta ja porkkanasosetta iltaisin vähän peruna-porkkanavelliä kun tuota korviketta menee hulvaton määrä. En tiedä teenkö väärin, koska poika kuitenkin kasvaa hyvin. Onko teillä parempaa tietoa? Tuosta maissivellistäkin sain kuulla vasta, että nostaa hyvin painoa..Hih..valitsin siis juuri sen väärän.

No, nythän on sellanen juttu, että meillä on aloitettu toisen pikkusen yrittäminen.. Näin pikainen aikataulu johtuu ihan opiskelusta. Elin vuoden 07 lopulla jatkan opiskeluja ja siitä olisi mentävä suoraan töihin. Tällä alalla (parturi-kampaaja) on hyvin vaikea työllistyä jos on taukoa opiskelun ja työhön menon välillä. Joten jos opiskelisin ensin, ja sitten yrittäisimme toista voisin heittää hyvästit tälle alalle.=/.. Ja helpommin he palkkaavat kun näyttää siltä että olisi lapsiluku täynnä (vaikkei olisikaan;). Jos on nuori, yhden lapsen äiti on melko varmaa että äitiysloma vielä koittaa.

Haluamme pienen ikäeron, ja tämä on nyt ainut vaihtoehto. Saa nähdä kuinka pärjätään (meinaan lähinnä omia hermojani :D), pinnani ei ole kovinkaan pitkä. Mutta saapahan sitäkin treenattua :D .. Onneksi tuo ukko on niin hyvin mukana, tämänkin pikku äijän kanssa touhuaa niin aktiivisesti. Yksin en jaksaisi, sen tiedän. Ikäeroa (jos heti tärppää) tulisi siis n.vuosi. Kuulostaa pelottavalta :D
Saas nähdä mitä sukulaiset sanoo..Jos koskaan uskallan kertoa.

Täytyy nyt odotella.. Ja jännittää.. Ja toivoa, että kaikki menee hyvin.

Kuinkas teillä muilla?
 
Heipsan!

Kauniita ilmoja on joo ollut ja tuottanut täälläkin miettimistä pukemisten suhteen. Talvella meillä oli talja vaunuissa, mutta nyt se on otettu pois. Tilalla on villainen peitto pojan alle ja päälle kääräistynä. Välillä on päällä jo ä-pakkauksen kevyttoppapuku, välillä kunnollinen toppapuku. Mitään lisäkerroksia ei sisävaatteiden (body+housut/potkarit) lisäksi ole käytetty. Päähänkin riittää puuvillainen kypärämyssy ja huppu. Muuten tulee kova hiki ja huuto. Vaunuissa on toki hyvät suojukset, mutta niissäkin olen jättänyt päällimmäisen suojan usein pois. Seuraavaksi täytynee jättää viltti vähemmälle ja laittaa poika vaunuihin pekässä toppapuvussa.

Silityksestä: minä silitän vauvan vaatteet, vaikka siihen aikaa tuhraantuukin. Se on kivaa puhdetyötä tv:tä katsellessa! Ja vaatteista tulee siistimmät ja saa nätimmin pinoon. Kicksinsä kullakin... ;)

Meille ei taida mitään uutta ja ihmeellistä kuulua. Leluja poika huitoo innokkaasti ja tarkoituksenomaisesti lelukaaressa, jutustelee ja hymyilee edelleen paljon, viihtyy yksinään melko pitkiä aikoja ja siten helpottaa äidin olemista päivisin. Pisimmät unipätkät on nyt 6h yöllä (21-03), mutta viime yönä taas 2h välein. Hmm.

Lintuinfluenssasta en ole osannut panikoida...

Ja nythän tuolla ulkona näyttää tulevan lunta oikein kunnolla. Se niistä aurinkoisista ulkoilulenkeistä. Hetkeksi vain -toivottavasti!
 
Heips
Kotona ollaan taas. Ja heti tuli ""äitiä ikävä"". Mies huidellut koko kaksi viikkoa missä lie ja kotona kaikki tekemättä. Kukat on kuihtunu, pyykkiä on tonni, roskis oli täynnä roskia (huom. ei roskapussia), kissat näyttää nälkiintyneiltä, tiskit kasattu tiskipöydälle (ei sentään pitkin kämppää), imuroimatta, kissanhiekat vaihtamatta (kissat olivat päättäneet vaihtaa itse sitten viikonloppuna ja repineet hiekkasäkin vessan lattialle ja tehneet tarpeensa siihen), postit yhdessä mytyssä eteisen lattialla, likaisia vaatteita olohuoneen lattialla...lista on loputon. Ja mä siivosin just ennen lähtöä jotta herran olisi helpompi pitää kämppä kunnossa. AAARRGH!
Kyllä palo pinna vaikka olikin etukäteen varotellut ettei ole siivonnut, en vaan arvannut että kertaakaan koko kahteen viikkoon. Ihan ekaks piti ottaa imuri käteen ja imuroida. Kissankarvoja oli ihan sairaasti joka paikassa. Mikäs ihme tuo on kun niitä on neljä ja nyt on kevät. Yleensä tulee imuroitua ainakin kolme kertaa viikossa. Joku oli oksentanutkin vetelän karvapallon päiväpeitolle ja mies oli vienyt koko mytyn sitten vaan tyynesti pyykkikoriin haisemaan.
Pientä kurinpalautusta yritin antaa ja sitten sain kuulla olevani kuningatar joka ei tee itse lupaamiaan asioita (en ollut tehnyt yhtä hänen työhön liittyvää asiaa loppuun asti). Juu kyllä olin lähdössä saman tien ovesta ulos. En tosiaan tiedä mikä sai jäämään.
Jutteleminen ei onnistu. Välillä tuntuu ettei se itsekään tiedä onko se hiiri vai myyrä. Moneen kertaan kyllä toitotti sitä etä oli ihana kun tultiin kotiin taas ja Oskua se jo aamusta nauratti...mutta mä taidan olla vaan siivoojan/kokin roolissa täällä. Nyt päätin etten muuta tee kuin imuroin, siivotkoot itse sotkunsa...kerrankin kun ei ole ollut ketään muuta paikalla sotkemassa ei voi väittää etteivätkö olisi omilta jäljiltään.
No, me lähdetään Oskun kanssa nauttimaan auringosta ulos ja sitten sotketaan lisää kämppää...mies lähti taas työreissulle ja tulee vasta huomenna takaisin...nyt on meidän vuoro olla vaan mistään pingottamatta. =) Huomenna onkin sitten neuvola, kunhan löytäisin jostain sen neuvolakortinkin vielä...
 
neuvolaterkut:

Oskun pituuskäyrä on alkanut hiljakseen laskemaan eli enää ei venytä samalla tavalla kun ennen. Tekee vieläkin vaikeammaksi ennakoida tulevaa kesää ja kevättä...vaatteiden kannalta. Nyt olikin tullut pituutta vain 1,8 cm kuukaudessa.
Painokäyrä taasen oli vielä nousu voittoinen, vaikka siinäkin pieni hiipuminen oli tapahtunut. Painoa tullut n. 900 g lisää. Tähän asti vedetty yli kiloa kuukaudessa.
No josko tämä ennakoisi sitä liikkeelle lähtöä ja hereillä oloa. Kehittynyt ihan ikänsä mukaisesti. Pää pysyy pystyssä ja seurailee esineitä ja ihmisiä. Mahalleen kun lääkäri laittoi niin Osku sai jonkin sortin paskahalvauksen. Veti ittensä kippuraan ja rupesi tuhottomasti kieppumaan ympyrää...ja ääni lähti kuin palosireenistä. Veikkaanpa, että osui nenällä pöytään ja säikähti sitä. On nimittäin tehnyt saman kotona jos nenä kolahtaa vähän kovempaa jumpatessaan...välillä kun tuo keskittyminen hiukan herpaantuu.
Kortisoni kuuri saatiin ihottuman pahimpia kohtia varten, muuten jatketaan samalla reippaalla rasvauslinjalla. Epäili atoopikoksi, ei onneksi näytä olevan kissa-allergiaa, ehkä jokin ruoka-allergia...mutta vastike on koko ajan ollut sama ja ruoistakin uppoaa vasta peruna, porkkana ja maissi. Kyseli ollaanko syöty mitä puuroja ja vellejä...olin ihan , että hä? Eikös viljat aloiteta vasta 5 kk jälkeen? Jos kerran lääkäri jo moisia kyseli niin taidanpa aloittaa ensipuurot (viljattomia). Maissivelliä ollaankin jo silloin tällöin maisteltu. Käsitin, että saataisiin edetä kiinteissä normaalitahtia ja minä kun luulin, että kun aloitettiin ennen aikojaan (3kk) niin ekat kaksi kuukautta syödään vain kasviksia ja sitten siirrytään normaaliaikatauluun...hmmm. En taida kuitenkaan ihan vielä uskaltaa niitä lihoja aloittaa. Jos nyt tämä kuukausi vielä vain kasviksia ja hedelmiä ja uutena lisänä ne puurot.

Osku ei voi sietää enää pukemista (ulkovaatteet)...aivan kauhea sota joka kerta. Ensin luulin, että oli vain muutama huono päivä, mutta kyllä tästä huutokoulusta on tullut tapa. Eilen Osku huusi vielä vaunun kopassakin ulkona kun oltiin lähdössä (ennen kuin tajusi että ollaan jo ulkona) ja riehui kuin heikkopäinen (taitaa se monikerrospukeminen ärsyttää). Huusi jopa niin kovaa, että parin seinän takainen naapurikin tuli ulos katsomaan omaa vauvaansa joka oli nukkumassa ulkona (näytti siltä, että luuli omansa huutaneen). Minä siinä sitten kovin anteeksipyytelevän oloisena hiippailin äkkiä ettenpäin ettei huuto tartu ja herätä heidän pikkuistaan.
Kovasti suunnittelin vieväni lakanat ulos kuivumaan, mutta näyttää taas tulevan lunta, joten se siitä. Ja aamulla vielä niin ihanasti paistoi aurinko. Höh. Päättäisi nyt tuleeko kevät vai takatalvi. Jaaha, oli näköjään taas maailman lyhimmät päikkärit...huuto alkaa...moro!
 
Kuulumisia tähän ketjuun! Eipä oikein mitään kuulu... 3kk neuvola on vasta ensi viikon maanantaina ja muutenkin elo on ollut täällä rauhallista...varsinkin kun tyttö on intoutunut nukkumaan pitkiä yöunia (21-07) muutaman kerran....paitsi viime yönä kun iltatankkaus jäi vähänlaiseksi ""mumun"" kanssa pulloruokinnalla, niin heräsi sitten kerran yöllä syömään.

Helmi, en yhtään ihmettele, että meni vähän hermo...kiva palata kotiin joka on kuin pommin jäljiltä... Miehet on välillä vähän saamattomia...tai sitten ne on tottuneet, että naiset tekee kumminkin. Kyllä mulla ainakin nopeammin menee hermo täyteen roskikseen ja lattialla lojuviin tavaroihin kuin miehelläni....itse se aina väittää, että ""ei huomannut"" (vaikka kompastuu tavaroihin tai roskan saaminen roskikseen vaatii vakaata kättä ja keskittymistä) tai, sitten sille pitää aina sanoa...ihme, että se osaa itsensä pestä ilman sanomista :)

Meillä mies on ruvennut kyselemään, että haikailenko mä toisten miesten perään kun olen niin ""outo"". Jaa miten outo? En tiedä... Voihan se olla, että kun ""yh:na"" joutuu elämään, niin sitä väkisinkin vähän erkaantuu miehestään! Esim. viimeiseen 3kk:een ei olla edes kaupassa käyty yhdessä... Koti tulee hoidettua yksin yms. Jotain parannusta pitäisi keksiä, mutta mistä sitä aikaa voisi taikoa lisää? Ja jos mies haluaa olla enempi meidän kanssa, niin hänenhän se vapaapäivä on töistään otettava...
Mutta olisi se minunkin mielestä kivaa, jos saisi jaettua tätä arkea miehen kanssa. Välillä on aika väsyttävää tehdä kaikki yksin...ja sitten illalla yrittää pikakelauksella kertoa miehelle jääkiekkomatsien erätauoilla omat kuulumiset/ajatukset ja teot.
Mutta hän ainakin vakuuttaa kovasti rakkauttaan :) Ja oli kuulemma niiiiiiiiiin ikävissään kun oli viime viikonloppuna (vasta) viettämässä varpajaisia...lupasi mulle kankkuspäissän jopa uuden puhelimen :)

Sellaista tänne! Nyt täytyy mennä katsomaan, että onko itkuhälyttimessä jotain vikaa vai nukkuuko se tenva tosiaan toista tuntia jo ulkona! (yleensä vetää vain tunnin tirsoja pitkin päivää)
 
Ok. Laitetaanpa sitten kuulumisia... Kirjoittakaa muutkin!! Mikä on esim mietityttänyt tällä viikolla?

Mulla on nyt viimeksi ollut mietinnässä nuo yönukkumiset. Tähän asti poika on nukkunut yöt mukavasti ja viimeksi taisin iloita 5-6h unipätkistä. Nyt ne on historiaa: meillä herätään nyt 2h välein. Näin on ollut varmaan viikon. Ehkä kyse ei olekaan tiheän imun kaudesta, vaikka niin ajattelin. Olen ottanut pojan öisin sängylle viereeni syömään (ennen syötin tuolilla). Nyt poika ei sitten tahdokaan mennä aina kiltisti omaan sänkyyn jatkamaan unia, pitää hyssytellä sylissä ensin uneen -ja siis heräilee jo 2h kuluttua uudestaan. Oliskohan se nyt tottunut liikaa nukkumaan äidin kyljessä kiinni? Ainakin kertaalleen yössä nukahdan itse sen verran sikeästi imetyksen aikana, että siirto omaan sänkyyn tapahtuu vasta parin tunnun kuluttua...

No. Koitan vaikka syötellä pari yötä taas istuen ja katson, miten vaikuttaa. Täysin perhepetiäkään kun ei olla ajateltu...

Toinen apu voisi olla tutti, jolla voisi öisin lohdutella (ei tarvitsisi aina ottaa tissill), mutta kun se ei kelpaa, niin se ei kelpaa.

Muuten menee kivasti. Poika naureskelee ääneen, se on uutta, mukavaa kuunneltavaa!
 
Heissan!

Mukavaa kun ootte kirjotelleet. Täällä mietintämyssyn alla monetkin asiat. Levottomat yöt (perhepedissä), levottomat illat rintaraivareineen (kunnes nukahtaa yöunille jo 19 aikaan). Tyttö taitaa olla muuttamassa rytmiään tai muuten joku murrosvaihe menossa. Nuo rintaraivarit on tosi väsyttäviä... onneksi niitä on ollut vaan pari päivässä nyt muutaman päivän ajan. Niitä on ollut joskus ennenkin, ja enää en ota niin henkilökohtaisesti asiaa, taisi aikaisemminkin liittyä johonkin olennaiseen kehitysvaiheeseen, niin kai nytkin kun tuo maaginen 3kk ikäkin on saavutettu.

Parisuhde myös. se menee todellakin sellaista vuoristorataa ylös ja alas että ei tässä perässä enää pysy kenenkään ajatuksissa eikä tuntemuksissa. Kai tämä elämä vaan on tämmöstä draamaa. Päivä kerrallaan.

Meilläkin 3kk neuvola vasta ensi viikolla. Jännittää rokotuksen antaminen. Pitää yrittää tainnuttaa oma jännitys ettei tartu vauvaan :) Se tuntuu menevän aina sekaisin jos vähänkin joku äitiä askarruttaa...
 
Terve taas!

En saa oikein mitään järkevää tehtyä, joten roikun täällä :)
Mihin aikaan te muut nousette vauvan kanssa ylös?
Meillä tuo on muuttunut koko ajan vaan aikaisemmaksi...
valoisuus vaikuttaa ihan hirmuisesti vauvan rytmiin. Ennen mentiin nukkumaan 23 ja noustiin joskus 10 aikaan ehkä (toki välissä oli syöty ""aamiainen""). Nyt yöunet on 20-06.30.

Muutaman päivän oon yrittänyt vielä sen jälkeen saada nukahtamaan äipän viekkuun, kun on hetki oltu hereillä..että sais itsekin nukkua vielä vauvelin kanssa. Mutta siitä on tullut jo melkoinen sota, joten tänään katsoin parhaimmaksi vaan nousta suosiolla ylös ja suorittaa aamutoimet jne. Ja niinpä Tinka menikin nukkumaan parvekkeelle jo klo8 ekan kerran. Siellä nukutaankin sitten kaikki päikkärit, kunnes kylvyn jälkeen nukahtaminen sisälle valojen sammuttua käykin ihan helposti. Mutta valoisassa jos sitä yrittää tehdä niin armoton huuto vaan siitä seuraa:)
 
Meillä herätään samoihin aikoihin eli 6.30-7.30 ja yöunillekin samalla tavalla 20 aikaan. Sitä ennen vauva usein nuokkuu tissillä, klo 19 lähtien melkeinpä, ja olen miettynyt samaa, että oliskohan rytmi jotenkin vaihtumassa. Jotenkin en uskalla vielä klo 19 laitta yöunille, jos joutuisikin heräämään jo 5.30 ...huh!!

Poika ottaa yleensä noin tunnin unet aamupäivällä sisällä (9-10), sitten pidemmät unet noin 3h yl ulkona (11-15). Iltapäivällä ehkä vielä toiset 1-2h unet ja ilta sitten onkin vähän arpomista nukkumisen ja tissillä olemisen kanssa. Aina välissä ollaan hereillä 1h, max 2h, kunnes väsymys iskee.

Hyvää viikonloppua!
 
moikka taas pitkästä aikaa. Ooon kyllä käynyt tiiviiseen tahtiin lukemassa muitten kirjotuksia, mutta itse en ole kerennyt/jaksanut kirjotella. Meillä neiti on nyt tasan 4kk vanha ja ajattelin alottaa perunan sekä vellien maistelun. Teillä monella muulla tuntuu vauvat nukkuvan tosi hyvin yöt. Toista se on meillä, kun yöllä neiti saattaa herätä lähemmäs kymmenenkin kertaa. Muutaman yön on nukkunut niin hyvin ettei ole tarvinnut kuin kaks kertaa syöttää yön aikana. Neiti menee nukkumaan n. klo.20.00 ja aamulla noustaan siinä n. klo.7.00-8.00. Ensimmäisen kerran tyttö herää siinä puolen yön tienoolla ja silloin syö reippaasti. Sen jälkeen tyttö nukkuu aika levottomasti ja tuttia saakin olla yhtä kyytiä antamas suuhun. Olen yrittänyt myös kapaloida tyttöä ja se myös rauhoittaa aina välillä. Tissiä en kuitenkaan joka itkuun anna kun eihän se nyt nälkäänsä tunnin välein itke. Noin kolmen tunnin välein tyttö sit syö yöllä. Päivällä sit neiti nukkuukin todella hyvin, kun pääsee vaunuihin ulos nukkumaan. Meillä nuo yövalvomiset johtuu kyllä mahavaivoista. Pierua tulee koko ajan, mutta kakka ei tule sit millään. Tytön maha toimii kerran viikossa ja toivonkin että nyt kun aloitetaan kiinteiden ruokien antaminen niin se kakka rupeaisi sit tulemaan useammin. Koliikki-itku loppui siihen kolmeen kuukauteen vaikka kyllä neiti vieläkin itkeskelee aika paljon nuitten mahavaivojen takia. Tässä sitä nyt vaan odotellaan koska sais yön nukuttua kunnolla (sekä äiti että lapsi). Mä kun en voi päiväsaikaan ottaa unia kun on toinenkin lapsi joka vaatii huomionsa.

Kahden viikon päästä on vasta neuvola ja taas näkee kuinka piskunen on kasvanut. Aikamoinen pullee poskinen tyttö tämä on. Pelkällä rintamaidolla siis ollaan tähän asti oltu. Varmaankin painaa jo yli seitsemän kiloa. Onhan tässä jo kanniskelemista.
No mutta nyt täytyy taas mennä. Aurinkoista kevään odotusta kaikille;)
 
Helmi!

Miten hitossa tuo sinun teksi on kuin meikäläisen elämästä, tosin meillä ei ole kissoja....
Se on kuule sellainen homma, että miehet ovat marssista ja naiset venuksesta, koeta sitten tulla näiden kanssa vielä toimeen :( Kyllä masentaa, äijä pitää kansa minua ihan äitinään ja kotihengettärenä. Sänky hommat ei kiinnosta pätkääkään ja siitäkös mies vi....leee. Olen kans miettinyt sen sata kertaa että mitä hemmettiä minä tätä touhua katson, että lähden ovesta vaan kävelemään.
Tsemppiä Helmi, kaikilla ei ole sitä normaalia kotielämää, siis mitä se on??
 
Mitäs ihmettä.

Tuli yhtäkkiä semmonen intuitio, että pistänpä tyttelin omaan sänkyyn enkä enää partsille, kun nämä iltanokoset on muutenkin aina vähän arvaamattomat. 5min, ja sinne nukahti! Mitä ihmettä on tapahtunut. ei ole siis IKINÄ, ikinä nukahtanut noin helposti sisälle, eikä todellakaan yksin, eikä oikein mitenkään - nyt vaan uniharso viereen ja pari hytkäytystä pyllylle ja siinä tuo nyt koisii. Oon niin ihmeissäni että en tiedä mitä tekisin :D.

Tänään oltiin kolme viikkoa nuoremman serkkupojan ristiäisissä. Kyllä se oli rauhallinen meidän (yliaktiiviseen?) tytteliin verrattuna! Nukkui kuin enkeli ja itkuäänikin oli niin vieno :)
 
Neuvolaterveisiä! 3kk neuvolassa painoa 6890g ja pituutta 62cm (1150g ja 4cm oli tullut kuukaudessa lisää)
Muutenkin kehui, että on nätti, jäntevä, hyväihoinen yms. yms, mitä niiden neuvolantätien kuuluukin(?) kehua. Rokotuksesta tuli pieni itku, mutta sekin unohtui nopeasti...
Kuukauden päästä on sitten lääkäri, eli eipä ihmeitä. Antoi kyllä lapun mukaan, että menisimme mammakahvilaan...kiva kun ne nykyään(?) niin kovasti tuollaisia järjestävät, että ei äidit sitten yksinään ihmettelisi vaan saisivat seuraa päivisin. Mä en ole vielä käynyt kokeilemassa, mutta tällä viikolla voisin vaika mennä!

Katikka -välillä kyllä tulee tuollaisia ""ihmeellisyyksiä"" :) Mä olen kanssa huomannut, varsinkin tuon nukkumaan menon suhteen. Lauantaina meillä oli toisenlainen ihmetys kun tyttö huusi melkein puoli tuntia ennen kuin taipui yöunille. Eipä ole ennen huutanut! Nyt taisi olla liian kivaa isosiskon kanssa, niin rupesi harmittamaan kun joutui nukkumaan :)

Nukkumisista...yöunet alkaa siinä 21.00 ja aamulla herätään 07:n aikaan...ja tietenkin on kaikkia poikkeuksia. Iltaisin rupeaa nykyään väsähtämään jo aikaisemmin ja joskus on jo 5.15 ihan pirteänä hereillä :) Periaatteessa ei enään ole vähään aikaan syönyt yöllä. Aamulla noustaan ylös silloin puoli 8:n aikaan...viikonloppuisin sitten köllötellään koko perheen voimin vähän pidempään.

Nyt täytyy kirjoitella ostoslistaa kauppaan...muutenkin tällä viikolla on enempi taas ohjelmaa. Neuvola, parit vieraat tulee, täytyy käydä katsomassa kaveria ja hänen tuoretta vauvaa ja sitten jos kävisi siellä mammakahvilassa...
 
Terveiset Espanjan lämmöstä.Matka sujui oikein mukavasti. Lennot menivät rauhallisesti (lähinnä nukkuen) ja itse paikanpäälläkään ei ollut suuria ongelmia. Lämmintä oli 20-25 astetta ja oli aivan fantastista kun ei tarvinnut laittaa päälle sisävaatteita enempää. Maito riitti hyvin vaikka pyrinkin vähän tiuhempaan imetykseen... Rintareppu oli oiva väline kun vaunuilla ei mahtunut edes kaikkiin kauppoihin sisälle (kapeat ovet ja käytävät) ja kauheesti korkeita kynnyksiä ja kapeita kävelyteitä ja hirmusti porukkaa. Vauva tykkäsi keikkua rintarepussa (kotona ei voi sietää) ja itselläkin oli helppoa. Usein baby sitten nukahtikin reppuun jos vaan äiti malttoi olla pysähtymättä koko ajan.

Reissu antoi kyllä uskoa että vauvan kanssa voi lähteä mihin tahansa ja pärjää kyllä. Meillä rytmi muuttui (ainakin toistaiseksi) vähän, sillä entisten aamu kuuden herätyksien sijaan heräämme vasta 8-9.. Sehän passaa :o)

Nukkumisesta. Meillä viime viiikot vauva nukahtaa yksin omaan sänkyyn. Illalla laitan hänet sänkyyn ja siellä hän sitten hetken tarinoi ja kääntyilee ja lopulta nukahtaa. Aikaisemmin ei sitten millään. Helppoa kun hengittäminen...

Nyt pitää lähteä raivaamaan pyykkiä ja leikkimään vauvan kanssa.
 
Heippa!

Ihanaa kuulla, että Minnin&co:n matka sujui hyvin. KUnpa pääsis itsekin!
Äitiys tuntuu kyllä koko ajan vaan ihanammalta. Oman nauravaisen pikkupalleron kehityksen seuraaminen on niin kivaa. Mä en malttais tehdä juuri muuta, vaikka opiskeluhommiakin tässä ois ;)

Meillä nyt ikää siis 3kk ja 1viikko. Tänään oli neuvola. Painoa jo 8kg, eli meidän tytsi on melko pullukka! Söpö kuitenkin vain, eiköhän tuo tasoitu kun liikkeelle lähtee. Jonne kova kiire tuntuis olevan, kääntymistä kovasti harjoitellaan ja kyljelle kiepsahtaminen selältään kyllä jo luonnistuu. Eka hampi puhkes tänään näkyville asti, hih, siinä sitä onkin ihmettelemistä, niin pieneltähän tuo tuntuu vielä hampaalliseksi :) Älyttömän tarkkaavainen, nauravainen ja juttelevainen (hirvee höpötys jatkuvasti käynnissä) pikku otus - on se vaan niin ihana ;DDD

Muutoin on kyllä masentava päivä, kun on taas niin harmaata... paistelis aurinko vaan.
 

Yhteistyössä