JOULUKUU 2006, UUSIN KETJU

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hannele76
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Heissan!

Täällä oli eilisen kävelyn jälkeen vähän supistuksia (kai ne niitä oli, kivuttomia tosin..) ja tänäänkin vähän. En oo tänään saanut taas mitään aikaseksi, mutta vois noi verhot nyt ainakin saada ikkunaan ja sitten lähteä kaverin luokse..

Mulla on kanssa Prisman lentosukat, mutta ne on varmaan liian pienet, kun meinaa tippua päältä. Paremmin on toiminut sellaset ihan ohkaset sukat, mutta niitäkään kun ei jaksais olla koko ajan pesemässä. :(

Ei enää kauaa kanssasisaret.. :)

Punatulkku 38+5
 
Heipähei

Juuri neuvolasta tulleena voin purkaa ärtymykseni tänne, eikö?!

Mua sitten jotenkin jo riepoo ravata siellä kerran viikossa. Tottakai ymmärrän että nää verenpaineet ja pissat katotaan mutta kun sieltä ei saa mitään muuta mielenkiintoista tietoa enää.
Nyt siellä peloteltiin liikelaskennalla, että lasket ihmeessä liikkeitä jos ei mitään tunnu. Wtf? Kyllä mä liikkeitä tunnen mutta vauva ei enää melskaa samaan tahtiin kun aiemmin. Ehkä mun sitten pitäis mennä käymään äpkl:llä hysteerisenä että nyt ei ole pariin tuntiin tuntunu voimakkaasti mitään.
Niihin liikkeisiin kun ei enää kiinnitä niin kaikkea huomiotaan kuten aiemmin.

Tuli jotenkin niin ärsyyntynyt olo. En tosin yhtään ihmettele, ehkä neuvolantätsälläkin alkaa oleen jo aika tuskaset oltavat töissä kun viikkoja silläkin jo 30.

Sf-mitta oli taas kasvanut. Viimeksi oli 31 ja nyt 33. Ihmeellistä kun musta tuntuu että tuo vatsa on vaan laskenut alemmas ja alemmas.

Kyselivät onko tullut jotain vuotoja tai suppareita. Eikä kumpaakaan ole vielä näkynyt.

Onko teitä muita alkanut korpeamaan tuo neuvolassa "ravaaminen" jo?

Sohvi78 ja pötkis rv38
 
Heippa pallomahat !

Mulla on ihan erilaiset fiilikset tuosta neuvolasta käymisestä kuin Sohvilla, minä taas voisin käydä siellä vaikka joka toinen päivä kuuntelemassa sydänääniä ja otattamassa verikokeita. En tiedä vaikuttaako tuo aiempi keskenmeno ajatusmaailmaan kun on niin kontrollifriikki joka asiassa. Tuntuu aina tuo kahden viikon väli noissa käynneissä niin pitkältä että ehtii tosiaan kuvitella itelleen vaikka mitkä komplikaatiot vaikka kaikki on ihan hyvin.

Aiemminhan tuossa kertoilin että sf-mitta huitelee omissa sfääreissään ja tänään oli neuvola ja niinhän se oli taas kasvanut eli nyt sitten 36 ! Oli myös ultra aika tänään jossa katottiin tulokkaan koko ja heh-heh arvasin oikein, lapsella kokoa jo nyt 3286 g ja laskettuun aikaan siis vielä melkein kuukausi ! Päänympärys oli melkein keskiarvoa, kuten myöskin reisimitta, mutta maha oli aika pullukka, näytti tosiaankin ihan joulupallolta raukka :) Varmaankin käynnistetään aiemmin, seuraava kontrolliaika parin viikon päästä. Minä itse olen ollut tuon kokoinen syntyessäni ja syntynyt sentään 2 viikkoa yli ajan. Saas sitten nähdä mitä neuvoja ja ohjeita barnmorska sitten antaa kun soittelee noitten tulosten perusteella. Miehelle sanoin että nyt saa sitten ruveta urakalla tuota välilihaa öljyämään kun itse en jaksa, apua, jo kauhukuvia näen kun koko alapää halkeaa synnytyksessä...Niin ja nyt kyllä aloitetaan petipuuhat uudestaan tauon jälkeen että vauhdittaisi tuota ulostulemista, vaikka sitten missä asennossa ;)

Sain taas vähän toruja siitä kun lueskelen liikaa kaikkia nettijuttuja ja kuvittelen itelleni vaivoja...tiedetään...googletan kyllä heti jos pikku vaivakin, kuten mahan kutina tulee, että mitä vois tarkoittaa. Verenpaineet oli taas huippulukemissa kun olin istuullaan, mutta kun makasin sitten vähän aikaa niin laskivat taas, niin että pitääkö tässä sitten maata loppuaika. Mitenhän ne sitten synnytyksessä pomppaa...

Niin että semmoista tänne...Voikaahan paksusti ja ilmoitelkaa itsestänne !

Mariia + vötky 36+2 ( yhden päivän heitto tullut jossain välissä )
 
Moikkis!
Meille syntyi lauantaina 25.11 klo 19.20 ihana suloinen poika!
Painoa 3385g ja pituus 52cm. Lauantai aamuna alkoi supistukset klo 8 ja heti säännöllisinä ja sairaalassa olimme klo 12. Synnytys oli nopea, imukuppia tarvittiin lopuksi. Leikattiin väliliha, mutta repesin vielä lisää kumminkin leikkauksesta huolimatta, 20 tikkiä, repesin myös sisältä emättimestä, menetin verta litran verran, ja hb romahti 80
(onneksi lähtö hb 130) alapäähän sattuu ja uimarenkaalla istun, mutta palkinto on niin ihana kiltti rauhallinen suloinen poika, että kyllä ne kivut kestää ja hirmu nopeasti sitä paranee. Sunnuntaina olin todella kipeä ja joka päivä on parempi. Olen todella onnellinen nyt ja ihanan pikkupojan huippuonnellinen äiti.

lila ja vauva
 
JOULUKUU 2006
LeeLoo 33v - 1. - LA 1.12.
Santr@ 29v - 1. - LA 1.12.
Nenna - 3. LA 1.12./26.11.
Tirlittan 29v - 2. - LA 2.12.
Sanna 32v - 3. - LA 5.12.
Suluho 32 - 3. - LA 5.12.
Hannele 30v- 1. - LA 6.12. LKS
Minni 21v. -1.- LA 6.12. LKS
Lila68 - 38v. 1. - LA 6.12 - NKL- POIKA 25.11 (38+3) 3385g 52cm pää 33cm
Anna 37v - 1.- LA 8.12.
*fanny* 21v - 1. - LA 8.12.
punatulkku 25v - 1. - LA 8.12. - TYKS
mo 30v - 2. -LA 8.12, Hyvinkää
Lydia 34v - 2. - LA 8.12.
Äiti-78 - 4. - LA 9.12. LKS
Viivi-82 24v? - 1.? - LA 10.12.
Kira 29v. - 1. - LA 10.12.
Heinä 29v. 1. LA 10.12
Minzi-26v-2- LA 10.12. TAYS
Hanna 27v-1.- LA 11.12
Hannamari 23v - 1. - LA 12.12.
Taina 25 v - 2. LA 12.12.
Jeenu - 1. - LA 13.12
Sohvi78 28v. - 1. - LA 14.12
Leppis LA 15.12. - kaksoset -tyttö ja poika- 8.11.
Alisa – 2.- LA 15.12., Seinäjoki
Jane 28 v. - 1. - LA 16.12.
Tarja 26v. - 3. - LA 16.12.
Tuulimamma 35v - 2. - LA 16.12. - LKS
Kati 25v - 2. - LA 17.12.
manta-28v-1- LA 17.12.- TAYS
Hansu 31 v - LA 17.12. - Tukholma
Ilo 30v - 2. - 18.12 (??) - HUS
Leea LA 19.12.
Orvokki 25v. – 2. – LA 21.12.
Vera 22v - 1. - LA ?
Sanna O. 37v. – 2. – LA 23.12. -TAYS
Niisku 22 v. -1. -LA 25.12.
Mariia 36v. – 1. – LA 25.12. SÖS Tukholma
Meri 31 v. - 1. - LA 26.12.
Vilma 28v. -2.- LA 28.12. TAYS
Iines 32v. -1. -LA 29.12.
Inna 27v - 2. - LA 30.12. - SatKS
Lellu 26v. - 1. - LA 31.12. TYKS
mimmi 34v. – 1. – LA 31.12.
 
Ai niin, epiduraalia suosittelen, itselläni se toimi mahtavasti, en tuntenut mitään, ilokaasusta tuli hemmetin paha olo ja oksensin siksi, eikä se edes minua auttanut, supparit puski kipeänä ilokaasun läpi, enkä saanut sillä edes kivun huippua pois. Kokeilla kandee jokainen mitä haluaa, mutta itse hehkutan epiduraalin nimeen:)
 
Paljon onnea Lila ja tuore isä ! Vähän jo arvelinkin että näin on täytynyt käydä kun ei mitään kuulunut. Nyt alkaa joulupallot sitten poksumaan...

...sain Hansultakin luvan ilmoittaa ilmoitusluontoisen asian eli taas ensi maanantaina poksahtaa yksi pallo kun Hansulla käynnistetään synnytys. Käynnistys perätilan vuoksi...vai mitenkä sitä nyt sanotaan...ei suostunut vauveli kääntymään oikein päin. Hansulla ei nyt mahdollisuutta päästä koneelle, joten toimin varmaankin sitten maanantaina viestin tuojana että kumpi tuli. Hansuhan on siis nyt myös täällä Tukholmassa ja synnyttää Karolinskassa.

Nyt maaten...
 
Paljon Onnea Lila ja perhe! Sitä otettiin ikäänkuin varaslähtö =)

Itselläni neuvolassa ei mitään uutta tänään, arvot ok, sf mitta muistaakseni 34 eli sentti lisää edelliseen kertaan. Sanoi että vauvan pää on lujasti paikoillaan kun sitä kokeili vatsan päältä. ekan kerran sanottiin että vauva on kiinnittynyt. Äitipolilla kävin käyrällä ja sekin oli ok, supistuksia piirteli siihen käppyrään vaikken mitään itse tuntenutkaan. Mutta harjoittelee se vatsa näköjään salaa ;-)

Kävimme myös "vaihtoehto" hoidossa jossa ollaan oltu asiakkaana jo pitkään. Sellaisella parantajalla ja hän sanoi että vauva ei tule vielä ensi viikollakaan että saadaan varautua odottelemaan yliaikaa. Siltä kyllä itsestäkin on tunutunut ja aika paljon uskon tuohon "ennustukseen" että ei tarvi laukkua pitää ovenpielessä vielä...
Sinänsä olen kyllä pettynyt, haluaisin jo tavata vauvan kovasti. Mutta hän tulee sitten kun on valmis, niinhän se kai on. Vielä ens perjantaina lääkärikontrolli äitipolille rv 40+2ja luulenpa että sielä laitetaan vauhtia hommaan rv41 viimeistään..

Odotellaan...
-Hannele rv39+1-
 
Lilalle sylintäydeltä onnea! Hyvänkokoinen nassikka vaikka viikot eivät vielä olleetkaan aivan täynnä! Toinen tiedossa oleva "poksahdus" ketjussamme, eikös?

Sitä tulin kysäisemään, että onko kellään ilmaantunut vastaavaa: tänään lounasta syödessämme tunsin ihan yhdenäkin, miten molemmat rinnat menivät sivuilta aivan kamalan kipeiksi, koski ihan muuten mutta kosketusta aristivat erityisesti. Siitä lähtien on jomottanut juuri tuonne sivuille enemmän tai vähemmän koko päivän ajan, erityisesti ulkona tuulessa. Esikoisen aikaan ei mitään vastaavaa ollut, tissit kipeytyivät vasta kun maito laskeutui laitoksella... mietin, että pakkautuuko noihin "utareisiin" nyt jo maitoa, vai olenko saanut rintatulheduksen jo nyt. Liekö edes mahdollista tuo tulehdus näin "etukäteen"..? Pitää ottaa neuvolaan yhteyttä mutta arvelin kysyä teiltä, oletteko törmäilleet moiseen ilmiöön.

Muuta uutta ei minulle (taaskaan). Välillä kiukuttaa, välillä itkettää ja välillä haaveilen, kuinka menen ostamaan joulun ja synnytyksen jälkeen upouuden toppapuvun jossa sitten reippaana ulkoilen ja leikin esikoisen kanssa taas niin reippaana... Onko teillä muilla muuten "sitten kun" -suunnitelmia, eli mietteitä mitä tapahtuu synnytyksenjälkeisessä elämässä? Minä olen vakaasti päättänyt päästä juuri reippaan liikunnan avulla eroon raskauskiloista, mennä jonnekin kansalaisopiston kurssille esikoisen kanssa, ilmoittautua itse jonnekin jumppaan, jatkaa rakasta harrastusta eli ratsastusta, ostaa mp3-soittimen jonka avulla käyn sitten lenkillä aina aamuisin ennen kun muu perhe herää, käydä kampaajalla hankkimassa kokonaan uuden lookin ja alkaa valmistaa todella terveellistä ruokaa, jotta koko perhe saa nauttia uudesta elämästä... Hoh hoijaa, saatte uskoa että teen kaiken tuon =) Mutta ainahan saa haaveilla. Tosiasia on, että jos pikkukakkonen syö kahden tunnin välein yötäpäivää kuten veljensä aikoinaan, menevät pari ensimmäistä kuukautta zombiena huuhaillessa edestakaisin, tukka pörröllään ja pussit silmien alla. Mutta on se silti aika ihanaa aikaa tuo vauva-aika!!

Näin runoili:

Orvokki, 37+1
 
Paljon onnea pojasta Lila!!
Apua pelottaa kovasti kaikki leikkaus ja repeämiskertomukset : (
et kuitenkaan kai pahemmin tuntenut niitä ennenkun jälkikäteen kun sinulla oli se epiduraali??

Minulla vauva oli 34+6 neuvolakäynnillä jo laskeutunut ja kiinnittynyt.
Limatulppa alkoi irrota viime sunnuntaina. Sellaista verensekaista limaista vuotoa. Onko teillä muilla jo kokemuksia limatultasta tms.? Viimeksi limatulppa oli ihan kunnon tulppa ja tuli kerralla muutamaa tuntia enne synnytyksen käynnistymistä. Nyt menee jo viides päivä eikä tapahdu paljon mitään kun supistelee ja jomottelee hieman menkkamaisesti selästä ja alavatsasta.

Tänään viikkoja on siis 36+1. Viimeinen lääkäri/ultra oli tällä viikolla ja lääkäri ennusteli vauvan syntyväksi kahden viikon sisällä. Kohdunsuu pehmennyt ja lyhentynyt mutta ei vielä auki.
Vauva on kuulemma kaikin puolin valmis syntymään. Painoarvio 2800g ja tekee kovasti hengitysliikkeitä, eli keuhkot ovat myös "valmiit".
Oma paino ei ole enää onneksi pahemmin noussut, mennyt välillä jo alaspäinkin. Nyt lähtöpainoon +17kg : )
Oma vointi on muutenkin paljon parempi kuin kuukausi sitten, sillä mahan laskettua kylkiluista on hengittäminen helpompaa eikä olo enää niin tankero.
Tunnen itseni kaikin puolin valmiiksi, mutta rauhalliseksi. Odotan jo innolla sitä ensimmäistä kipeää supistusta, jotta pääsee synnyttämään...

Mariia:
Meillä muutaman päivän ero lasketussa ajassa ja melkoinen ero noissa lasten tämänhetkisissä painoarvioissa. Usein nuo arviot kyllä osottautuvat nimenomaan arvioiksi, eli heittoa saattaa olla jopa toista kiloa... lääkäri sanoi minulle että painolla ei loppukädessä ole paljoakaan merkitystä vauvan "valmiusasteen" saatika synnytyksen helppouden/vaikeuden kannalta. Isompi vauva saattaa kuulemma nopeuttaa avautumisvaihetta painautuessaan alas synnytyskanavaa ja pienempi vauva tarvitsee enemmän supistusten/ponnistuksen voimaa. Tiedä sitä.

Hyviä vointeja kaikille!!

Vilma 36+1
 
Heippa!
Ja Lilalle tuhannesti onnea pikku miehestä!!! Sinulla tuli sitten samanlaiset repeämät kun minulle esikoisen kanssa... Harmittavaa, mutta onneksi kipu on ohi menevää! Mitenkäs elämä kotona on lähtenyt käyntiin? Tuleeko maitoa? syökö vauva hyvin? Nukkuuko paljon? Vielä on varmaan vähä sellasen sumuverhon keskellä ajatukset?

me käytiin vihdoin eilen kauppareissulla hakemassa myös vauvalle tutteja, vaippoja, rasvoja, nania yms tarpeellista kaappiin varalle. Esikoinen oli ihmeissään ja alkoi vaatia tutteja itselleen (jätti tutit kesällä). Selitin sitten että vauvat vaan syövät tuttia ja että nämä tavarat on meidän vauvalle.

Toissa yönä (seksin jälkeen) supisteli pari tuntia jo niin kipeästi, että ajattelin että päästään pikku hiljaa tosi toimiin, mutta sitten supparit lopahti ja itse olen nukahtanut. Viime yönä ei ollut mitään tuntemuksia. Sairaalakassia en ole vielä pakannut, mutta mietin kyllä siloin yöllä kun niitä supistuksia tuli että pitäisi pakata... Neuvolantäti kehui kovasti että on hyvä kun supistelee ja keho valmistautuu niin varsinainen synnytys ei sitten ole niin vaikea kun on tehnyt vähän "esityötä", tiedä sitten miten on... Toivottavasti ainakin yhtä pahoilta repeämiltä vältyttäisiin kun esikoisen aikana!

Taina 38+3
 
Hei kaikki rakkaat sisaret!

Voimme loistavasti ja vauva kasvaa silmissä, ja maitoa tulee nyt jo ihan kunnolla, ei ole tarvinnut enää korviketta antaa rintamaidon lisäksi, eilen oli eka päivä kun pärjättiin jo pelkällä omalla rintamaidolla. Vauva kasvaa silmissä ja kehittyy joka päivä. Kun nyt katsoo viikko sitten otettuja kuvia, ero on huima. Nännitkään eivät ole enää kovin arat, keskiviikkona sattui imeminen niin paljon, että huh huh…!Vauva on aivan ihana ja suloinen, me miehen kanssa ihaillaan ja ihmetellään vauvaa koko ajan, välillä mulla kyyneleet silmissä kun sitä on niin liikuttunut omasta lapsestaan ja ihmetellään, miten täydellinen lapsi voikaan olla, siksi en enää kerkiä netissäkään notkumaan, (mitä tein ennen todella paljon) kun haluaa jatkuvasti olla vauvan kanssa ja katsella häntä, emme saa silmiämme irti hänestä ja onhan tässä puuhaa, vauva syö 3-4 h välein ja yritän välillä myös ottaa päiväunia, niin ei kerta kaikkiaan aika riitä enää mihinkään…
En meinaa vieläkään ymmärtää, että viikko sitten hän oli masussa vielä. Siitä tulikin mieleeni että käyn jatkuvasti vieläkin alitajunnassa synnytystä läpi, eri kohdat vilahtelee nauhana silmissä, ja tänäänhän on nyt tasan viikko kun kaikki tapahtui, kelaan sitä päivää nyt läpi, että tähän aikaan oli sitä ja sitä, esim tällä hetkellä viikko sitten olimme juuri saapuneet sairaalaan, ja makasin seurantahuoneessa käyrillä ja supistukset senkuin voimistuivat….

Netissä roikkuminen jäänyt vähään, yksinkertaisesti en pysty(!) istumaan koneella niin kauaa, koska alapäähän sattuu vielä kovasti ja istuminen siksi vaikeaa. Ihmeesti sitä kuitenkin on jo parantunut alapäästä, vaikka repesin aika paljon, joka päivä parempi, ulostaminenkin jo onnistuu, sunnuntaina luulin, että en ikimaailmassa enää pysty ulostamaan (…sorry…) mutta niin se vaan on että näinkin vanha kroppa se siitä nopsasti palautuu. Hb on varmaan jo kohonnut hyvin, koska olo on todella hyvä, ensi viikolla otetaan hb. Vauvan sokerit eivät muuten heittäneet yhtään syntymän jälkeen, hänestä otettiin 2 vrk:tta sokeriarvoja ja kaikki arvot olivat ok. Myös minulla ok, joten diabetes jäi laitokselle, samoin kaikki raskauskilot, ne kaikki 7 kg ovat hävinneet taivaan tuuliin. Neuvolatäti kävi eilen, ja kaikki hyvin.

Olen todella onnellinen äiti ja ihmeen nopeasti sitä oppii käsittelemään omaa lasta, minähän en ollut aiemmin lapsia käsitellyt ja nyt sujuu jo todella hienosti.

Sitä vielä, kun siirretty alkio oli todellakin 3 lk ja hidas ja ei lääkäri antanut paljoakaan toivoa onnistumiselle, että se ei tosiaankaan merkkaa mitään, nyt sen tiedän. Olin aivan turhaan silloin huolissani siitä, oikeen hävettää. Niin ihana ja suloinen täydellinen kaunis lapsi, että ei voisi ihanampaa palkintoa toivoa. Ja nyt tiedän miten voimakasta äidinrakkaus on, en kuunapäivänä olisi voinut kuvitella kuinka paljon sitä omaa lastaan voikaan rakastaa!
Suurin tunne ja rakkaus mitä voi kokea.

Nyt alkaa taas kyyneleet virrata silkasta onnesta, on pakko lopettaa kirjoittaminen….en näe enää mitään.

Rakkain terveisin ikionnellinen lila ja ihana nasuvauva
 
Onnea todella paljon Lilallle ja koko perheelle! Ihanaa kuulla, että kaikki on lähtenyt hyvin vauvan kanssa. Kyselit tuosta jälkivuodosta. Mulla kesti esikoisen jäljiltä 2,5 viikkoa. Viimeinen viikko pärjättiin jo melkein pikkuhousun suojilla. Hyytymät oli inhottavia, kun suihkussa ollessa saattoi tulla joskus sellaisia kananmunan keltuaisen kokoisia palloja. Ei kivaa, mutta kuulema on normaalia.

Täällä ei mitään uutta, paitsi hb oli viimeksi tipahtanut jonkin verran joten terkkari määräsi lisärautaa monivitamiinipillereiden raudan lisäksi. Onkin ollut jo pitkään mielessä, että pitäisi alkaa rautaa syömään, kun esikoisen synnytyksessä meni multa 1,5 litraa verta, joten olo ja hb olivat sen mukaiset. Oishan se kiva olla jotenkin tolpillaan synnytyksen jälkeenkin... Varailtiin jo neuvola-aikoja valmiiksi viikolle 41 saakka. Eipä siis pahemmin uskota, että lähtö tulisi vielä. :( Supistuksia tai mitään muutakaan lähdönmerkkejä ei ole ollut, mutta voihan se synnytys tietysti käynnistyä ihan ilman ennnakkovaroituksia.

Joulun ja vauvojen odotuksia!

T.Kati rv 38+2
 
Moi! ajajttelin tiedustella kokeneemmilta että pieneneekö rintaliivien ympärysmitta
"normaaliksi" melko pian synnytyksen jälkeen? Tarkoitan sitä mittaa mikä on kuppikoon yhteydessä..esim 75 C Kuppikokohan taitaa olla mitä sattuu mutta tuo toinen mitta kiinnostaa siksi kun nykyisin se on mittanauhalla mitattuna noin 15cm isompi kuin yleensä vaikka omia liivejä pidänkin. Tosin ne kiristävät mikä mistäkin..

Tilasin imetysliivejä jo etukäteen kun mulle ei löydy normaalivalikoimista liivejä muutenkaan. Koko on nyt 75G ja imetysliivit tilasin kokoa 75H!!! ja nekään ei ole löysät :( Ehkä ne sitten sopii jos saan tuon oman ympärysmittani takaisin piakkoin.
Kertokaahan siis kokeneemmat miten mittojen käy =)

Tilasin myös imetyspaitoja pari kappaletta ja ne oli ihan lupaavia. Varsinkin Kaj niminen paita tuntui kätevältä. Tässä vaiheessa helppoa sanoa eikös juu..
Itselläni vain ahdistaa koko paidan nostaminen korviin imetystä varten, näkyy maha ja kaikki muukin siinä samalla kaikille. Siksi tilailin nuo paidat.

(.) Todella pinkeä vatsannahka tällä hetkellä, arvet lisääntyy päivittäin eikä voi mitään mutta yritän ajatella niiden haalistuvan ja häviävän ajan myötä. Tärkeintähän on vauva kuitenkin! Sekin mokoma nukkuu niin paljon että joudun herättelemään saadakseni mielenrauhan itselleni. Äskenkin soittelin taas puhelimen soittoääniä jotta sain vauvan liikkeelle kun mikään muu ei auttanut =) Liikkeet ei tunnu yhtä hyvin kuin ennen kun eihän sitä tilaa taida paljoa olla missä potkiskella. Itselläni on hiipinyt mieleen että taitaapa tulla aika isokokoinen vauva, vaikka onkin kasvanut käyrien keskellä. Kätilö arveli muiden mittausten yhteydessä että täysiaikaisena painoa olis noin 3700g ja se on jo aika paljon mielestäni. Lisäksi olen melkolailla varma ettei tämä ole tulossa maailmaan vielä laskettuna aikana joten menee ainakin viikon yli ennenkö "pääsen" käynnistykseen. Ajatellen niitä sokereita kun ilmeisesti silloin käynnistetään aiemmin.

Onpas sekavaa tekstiä, yrittäkää saada ajatuksista kiinni.
Nyt syömään! ;-)
-Hannele rv39+3-
 
Heissan!

Kiva kuulla että Lilalla on lähtenyt kaikki hyvin käyntiin! Täällä oltiin koko päivä reissussa, kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa, ja vähän kyllä jännitti että jos matkalla alkaa tapahtumaan. Nyt on pari päivää ollut harvakseltaan ja välillä useammin kivuttomia supistuksia, mutta ei kummempaa. Matka meni hyvin, vaikka olo oli vähän kankea pitkien istumisten jälkeen.. Huh! :)

Mäkin kyllä tykkään tuolla neuvolassa "juoksemisesta" ja äitipolillakin käymisestä. Oon aina tykännyt, että testataan kaikkea ja seurataan painoa ja mittoja ja käyriä ja pissoja. :) Meillä on kyllä myös hirmu kiva täti neuvolassa, ja aina ootan innolla että viikko kuluu ja pääsee taas neuvolaan.. :)

Mä oon tähän mennesä ostanut yhden imetystopin ja yhden -paidan. Liivit vois olla hyvät, mutta en oo oikeen mistään löytänyt tai jaksanut alkaa kokeilemaan. Pitäs ehkä vielä tsempata ja kerran lähteä kaupungille. Jouluostoksiakin kun pitäs tehdä..

Eipä täällä kummempia tällä kertaa. Hyvää viikonloppua!!

Punatulkku 39+1

 
Heippa pitkästä aikaa!

ONNITTELUT ensinnäkin Lilalle ja perheelle pikku-prinssistä ja leppoisan jännittävää odotusaikaa muille joulupalloille!

Meidän tyttäremme on sitten vissiin "joulutonttu" nro 3. Hän päätti ottaa varaslähdön rv37+4 ja syntyi keskiviikkona 29.11.2006 klo. 07:59 LKS:n salissa nro. 5. Pikkuprinsessan strategiset mitat 2870 g, 47 cm, pipo 33,3 cm.

Aamuyöstä noin kolmen aikaan alkoi tihkua lapsivettä... neljältä olin terveyskeskuksessa ja vähän ennen viittä ambulanssissa matkalla Rovaniemelle!
Perillä oltiin 07:15, paikat 4 cm auki ja tyttö yritti jo puskea ulos... argh! Kamala tunne kun piti pidätellä.... huh! No sain sitten jonkun kohdunsuuta rentouttavan piikin ja 07:55 olin täysin auki ja tyttö sai tulla... 4 min ponnistus ja voi sitä IHANAA tunnetta!!! En saanut neitoa ihan rinnalle asti, kun napanuora oli niin lyhyt mutta tuttavuutta teimme masun päällä heti alkuun...

Repeämiä pyöreä nolla!! Ainoastaan jotain pientä nirhaumaa... Kivunlievitystä en saanut ambulanssimatkalla lainkaan , mutta jotenkin osasin nyt "vanhana konkarina" hallita kroppaani paremmin eikä kipu ollut niin valtaisaa... synnärillä tyrkytettiin ilokaasua, mutta en kerta kaikkiaan pysty sitä hengittämään (en viimeksi enkä nyt)... niin ja sit sain sen rentouttavan piikin... Lähes luomusti mentiin siis tälläkin kertaa!
Kätilöt olivat todella ihania ja synnytys oli kaikin puolin positiivinen kokemus!!! Tsemppiä siis teille muillekin!!!

Kotiin tultiin jo perjantai-iltana. Tyttö on todella rauhallinen pakkaus... syö ja nukkuu, nukkuu ja syö... Yölläkin pitää herätellä syömään, kun on vielä niin pikkuinen ja kehottivat syöttämään useasti keltaisuuden ehkäisemiseksi... Saa nähsä onko tyyntä myrskyn edellä....

Pienen tuhisijan kanssa on kyllä todella ihanaa. Sitä rakkauden määrä jonka sisällään tunteen ei voi sanoin kuvailla!!!

Mukavaa viikon alkua kaikille! Mamma lähtee ny leikkimään tuon ylpeän isosiskon kans!

-Tuulimamma ja suppusuu-
 
Onnittelut uusien "joulutonttujen" vanhemmille! :)

Niin ne H-hetket lähenee meillä jokaisella, vaikka itse en vielä suostu sitä "loppurutistusta" ajattelemaan. Eniten mua siinä tällä hetkellä "ahdistaa" ajatus sairaalaan joutumisesta, jotenkin se on paikkana sellainen jonne ei halua näin "voimissaan olevana" mennä, mutta sitten kivuliatten supistusten kourissa olen varmasti ihan eri mieltä. ;)

Hannele mietti noita imetysliivejä ja saman ongelmaa pohdin minäkin. "Erehdyin" ostamaan Triumphin perusimetysliivit sovittamatta, yhtä kuppikokoa normaalia isompana. Arvelin että jäisi vähän sitä kasvunvaraa, mutta olivatkin nyt parhaimmillaan. Sitä isompaa koko ei normaalikaupoista enää saa, enkä nyt sitten tiedä pitäisikö nuo palauttaa vai mitä?
Koko odotusajan mulle on mennyt ihan entiset liivit, mutta mistä hitsistä voisi ennakoida tulevaa? Varsinkin kun tuo pelkkä kauppaan marssiminen ei ratkaise ongelmaa.
Mitenkä tuskainen olo on jos ja kun maito nousee? Pärjäiskö silloin muutaman päivän vähän huonommillakin liiveillä vai pitäisiköhän yrittää etsiä jo nyt isompia liivejä, hinnalla millä hyvänsä, vaikkei siitä "oikeasta" koosta ole vielä tietoakaan?
Tällä kokemuksella siis kannustan punatulkkua siihen liivien sovittamiseen.. ;)

Minä yhdyn Sohvin fiiliksiin tuosta neuvolassa ravaamisesta. Tuntuu turhalle ravata siellä rutiinikäynneillä joka viikko. Ehkä mun "ärtymystä" lisää se että meidän perhevalmennuskerrat sattui näille samoille viikoille ja tuntuu että siellä saa tosiaan ravata urakalla.
Toisaalta mulla oli nyt viime kerralla ensimmäistä kertaa vähän turvotusta, verenpaine noussut ja valkuaista siinä miinuksen ja plussan rajoilla. Joten nyt vähän ymmärtää sitäkin, että on ihan hyvä käydä tarkkailtavana.
Muutenkin täällä ollaan ihan tuon neuvolan "armoilla", mitään muita tarkastuksia (ultria, synntystapa-arvioita tms.) ei enää viimeisen lääkärineuvolan jälkeen ole.
 
Onnittelut Tuulimammalle tyttövauvan johdosta! :) Melko nopeasti tuli neitokainen maailmaan. Itsekin toivoisin noin lyhyttä ponnistusvaihetta! Meidän neitiä kun sai aikanaan ponnistella 3 tuntia ja nyt tämäkään vauva ei ole vielä ainakaan laskeutunut, joten kauhulla taas odotan, että mitä tuleman pitää, jos vauvaa joutuu tuolta ylhäältä asti taas ponnistelemaan. :(

Hannele kyseli noista imetysliiveistä. Mulla ainakin kävi viimeksi sillä tavalla, kun turvonneena loppuraskaudesta menin liivejä ostamaan niin pyörivät sitten päällä kun turvotus synnytyksen jälkeen laski, eli heti kun kynnelle kykenin niin oli liivikauppaan lähdettävä. Sillä ostinkin taas vain yhdet ennakkoon, ettei tule hukkaostoksia. Kuppikoko oli alkuun suurempi mitä raskausaikana, mutta aika pian tasoittui samaksi mitä raskausaikanakin oli. Mullahan ei kyllä maito edes riittänyt ihan täysimetykseen, joten maidon tuotanto ei ollut mikään valtaisa.

Tänään on kyllä taas niin kypsynyt tähän raskaana olemiseen kun missään asennossa ei ole hyvä olla, turvotus lisääntyy päivä päivältä ja nestettä nousee kurkkua ylös. Se on vaan yritettävä jaksaa odottaa... Onneksi on joulukin tulossa niin on muutakin ajateltavaa kun tämä raskaus. :)

T.Kati 38+2 (eilen laskin viikot vielä väärin)
 
Onnea Tuulimammalle!! :D

Joo, ehkä jätän imetysliiviostokset synnytyksen jälkeiseen elmään, kun ei jaksaisi stressata.. Merin kokemuskin oli niin kannustava. ;) Mulla on kotona joitain isompiakin liivejä niin luulis niillä kotona alkuun pärjäävän.

Täällä ei mitään uutta.. tänään on neuvola.. siivouksetkin on tehty oikeestaan, eli ei muuta kun odotellaan. Yöunet oon nukkunut vähän liiankin hyvin, 10h viimekin yönä, eli ei oo varmaan vielä vauva laskeutunut. Ehkä haen neuvolareissulla luettavaa kirjastosta ja alan laiskotella. :)

Voikaa hyvin!

Punatulkku 39+3
 
Hauskaa alkanutta viikkoa joulupalloille!

Onnea Tuulimammalle vauvasta!! Ihana kuulla että oli noin "helppo" synnytys. Tai siis eihän se helppoa ikinä ole, mutta olisi voinut olla vaikeampaakin... Itseäni harmitti kun mies hehkutti esikoisen synnytyksen jälkeen, että oli helppo synnytys! No kai se nyt sen mielestä oli helppo kun minä kärsin kaikki tuskat ja se lämmitteli vaan kaurapussia... :o)

Lila: Ja kuvittele, että sitä omaa lasta rakastaa vielä joka päivä enemmän! Sitä äidinrakkautta on turha yrittää lapsettomille selittää, se pitää vaan itse kokea, että voi tietää mistä on kyse. Meillä yksi tuttavaperhe yrittää aina verrata koiriaan vauvaan. Rakastavat koiria kuulemma ihan yhtä paljon kun omaa lasta. en ole jaksanut edes vaivautua kommentoimaan asiaa... Tietävät sitten jos päättävät lapsen hankkia ja jos päättävät olla hankkimatta niin on ehkä ihan hyväkin ettei tiedä mistä jää paitsi.

Taina 38+6
 
Onnea Tuulimammalle!!!!!!!!!!!!! Synnytys tuntui menneen suht´ nopsaan. Millainen oli, Tuulimamma, eka synnytyksesi tähän toiseen verrattuna, syntyikö esikoinenkin etuajassa? Ihan mielenkiinnosta kyselen, että olisiko itselläni mitään toiveita päästä edes la:na synnyttämään, esikoinenhan meni yli ihan reilusti =)

Minulla oli tänään aamupäivällä pari tuntia lupaavia supistuksia kun pojan kanssa pihalla leikittiin. Tai vieläkin supistelee, harvenevassa määrin tosin, mutta ei näillä vielä taideta vauvaa tehdä... Mutta toivossa on hyvä elää, ja viehän jokainen supistus joka tapauksessa lähemmäs sitä hetkeä, kun vauva putkahtaa maailmaan.

Taina: Leivottiin eilen niitä pipareita. Aluksi poika kovasti kaulimen kanssa mätki taikinaa, sitten otti taikinapalleron käteen välillä ja haukkasi suoraan palasen suuhun. Kun kyllästyi, haki oma-aloitteisesti keittiön kaapista lastan ja rupesi suihkimaan sillä jauhoja edestakaisin pöydällä, sitten lähtikin "omiin hommiin". Loput leivoin itse. Olisi kyllä saattanut keskittyä paljon paremmin, mutta päiväunet jäivät eilen 10 minuutin mittaisiksi jostain syystä, että väsymys ehkä vähän verotti leipomishaluja. Mutta mitään katastrofia ei päässyt siis tapahtumaan ja nyt tuoksuu asunto piparille =)

Ja eikun odottelemisiin. Pidetään lippu korkealla. Onko joku muuten lukenut Vauva -lehteä? Onko hyvä? Kaupasta näyttäisi saavan 2 yhden hinnalla, huomasin juuri, mutten vielä ostanut...

Terkuin:

Orvokki 37+5
 
Heipä kaikille!

Paljon onnea vauvan saaneille

Täällä kärvistellään malttamattomana. Tuntuu että joka nettipalstan jouluvauvojen ketjuissa on nyt enää vauvan saaneita, eikä yhtään raskaana olevia. Voi voi, tuntuu että tää murmeli jää sisälle kyllä yliaikaiseksi.
Nyt on menossa 38+4 ja maha roikkuu tosi alhaalla mutta mitään oireita ei ole suuntaan eikä toiseen.
Olen tarkkaillut limatulppaa, supistuksia, kovettumisia mahassa yms, eikä mitään näistä ole bongattu.
Kaikki mahdolliset S:t on kokeiltu, saunat, seksit, siivoukset, shoppailut, silittäminen... Yhtä tyhjän kanssa. Edes seksi ei aiheuta supistuksia.
Eli yli mennään niin että roikaa. Tampereella ne ei kuulemma ilman painavaa syytä käynnistä edes ennen kun tulee se 41 vkoa täyteen.
Jos huonosti käy niin vauva on vielä mahassa joulunakin. Tai sitten makaan käynnistyksessä joulun pyhät.

Voi kun masentaa!
Tuntuu vielä ihan epätodelliselta että muutama viikko enää tätä kun miehelle sanoin eilen että tuntuu kun olisi vielä jäljellä toiset 9kk.

Jaksamisia kaikille mahakkaille!!
 

Similar threads

Yhteistyössä