Kaksi kertaa synnyttänyt nainen on nyt tätä mieltä, että....

["vieras"]

ihan turha kenenkään väittää imetyksen olevan turhaa! Kun omat lapseni olivat vauvoja tein kaikkeni, että imetys onnistuisi. Monet itkut tuli itkettyä ja teki mieli heittää hanskat tiskiin, mutta ONNEKSI en luovuttanut! Nyt huomaan, että niin moni luovuttaa HETI. Olen ihan varma, että imettämättä jättäminen jää vaivaamaan äitejä pitkäksi aikaa. Joku oli arvostellut korvikkeen yhtä hyväksi kuin äidinmaidon, mutta jokainen meistä äideistä tietää, että on olemassa vain yksi oikea ruoka pienelle vastasyntyneelle ja se on oman äidin maito! Se on joka vaiheessa juuri sille sinun omalle pienokaisellesi tarkoitettua. Se muuttuu lapsen tarpeiden mukaan. Näinhän ei käy vastikkeen kanssa. Luontoäiti on järjestänyt asiat tosi hyvin. Uskon, että imetyksellä on todella kauaskantoisia vaikutuksia ja se vaikuttaa lapseen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Pitäisi saada tutkimus imetyksen hyödyistä pitkällä aikajanalla esim. 30 vuoden ajan.

Tällaista nyt tuli vain mieleen vaikka omista imetyksistä on jo vuosia aikaa. Vieläkin lämmöllä muistelen sitä aikaa kun pienokainen oli NIIN lähellä ja NIIN riippuvainen minusta. Miten minä, pieni ihminen, olen pystynyt tuottamaan niin ainutlaatuista ainetta =)

Mukavaa imetysaikaa kaikille vauvojen äideille. Olkaa ylpeitä itsestänne ja onhan se äitiys toki muutakin kuin imetystä, mutta kyllä imetys on vahva osa äitiyttä.

 

[hyytikyppynen]

Ei jaksa tätä taas.

 

[a.p.]

Ei jaksa tätä taas.

Eihän sun tarvitsekaan jaksaa eikä edes kommentoida mikäli aihe ei miellytä =)

 

[hyytikyppynen]

Eihän sun tarvitsekaan jaksaa eikä edes kommentoida mikäli aihe ei miellytä =)

Tarvii jaksaa ko minua ärsyttää se että samasta asiasta pittää joka viikko tapella... Kohta on korvikeäitit huutamassa naama punasena ja imettäjät kiillottamassa kuvaansa. Se on ärsyttävää. ÄRSYTTÄVÄÄ. Nih. :kieh:

 

["vieras"]

Kolmekymppisenä voin todeta jotta minulla ei ole harmainta hajuakaan jotta keitä ystävistäni on imetetty ja keitä ei. Se ei näy naamasta, ei luonteesta eikä muustakaan. Imetys on silti hieno juttu ja mukavaa jotta olet siinä onnistunut

 

[a.p.]

Minusta taas on mukavaa, että tärkeästä asiasta keskustellaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos edes joku nousis vastarintaan, että "prkl, kyllä minäkin osaan imettää" =) Minusta se on lapsen oikeus! Saada parasta ravintoa ja muistaa, että se korvike on vasta toiseksi parasta.

 

[Beep]

En imettänyt esikoistani ollenkaan. :xmas:

 

["Vieras"]

Minusta on sietämätön ajatus että joku olisi minusta riippuvainen 24 tuntia vuorokaudessa, pää hajoaisi. En tykkää symbioosissa elämisestä. Ja moni haluaa imettää mutta maitoa vaan ei tule vaikka tekis mitä. Tai aina maito ei sovi lapselle, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, mutta totta.

 

["vieras"]

Onhan se imetys/ruokinta iso osa vauvan arkea.

Itse imetin esikoista pari kk osittain (ja podin hirveitä tunnontuskia aina siihen asti kun vauva oli noin 10kk) ja kuopusta imetinkin sitten vuoden verran.

Se mikä tökkää, on se syyllistäminen ja imetyksen paremmaksi pistäminen vrt. korvikkeeseen. No, onhan se niin, mutta kun on paha mieli jo muutenkin imetyksen mentyä pieleen niin ihan hirveää jos vielä syyllistetään.

Ja jos nainen ei mitenkään jaksa/pysty imettämään niin jatkuva "pitäisi pystyä" on hirveintä mitä voi tehdä Ihan hyvin ne vauvat kasvaa ja kehittyy ilman imetystäkin, kunhan muuten saavat hyvää hoitoa!

Meillä muuten korviketta saanut vauva on aina ollut terveempi kuin pitkään imetetty.

 

["hmmm"]

[QUOTE="Vieras";24875878]Minusta on sietämätön ajatus että joku olisi minusta riippuvainen 24 tuntia vuorokaudessa, pää hajoaisi. En tykkää symbioosissa elämisestä. Ja moni haluaa imettää mutta maitoa vaan ei tule vaikka tekis mitä. Tai aina maito ei sovi lapselle, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, mutta totta.[/QUOTE]

Sietämätöntä tai ei mutta se lapsi tulee olemaan riippuvainen sinusta täysi-ikäisyyteen asti. Olet tainnut itse jäädä kasvamatta vielä aikuiseksi. Vain murto-osa ei pysty imettämään.

 

[hyytikyppynen]

Okei. Mie imetin esikoista sen puolisen vuotta. Toista en ehtiny imettää ko kuukauven ko jouvuin sairaalaan. Korvikkeella se kasvo.

 

[ddd]

Hieno juttu et oot onnistunut imettämään! Ja ihanaa et oot saanut siitä paljon irti!

Mä imetin vain vähän aikaa. Minusta oli niin ihanaa katsoa kun mieskin sai pullosta syöttää vauvaa ja olla lähellä! Vauva oli niiiiin tyytyväinen ja vauvelista tulikin oikea isintyttö!
Eikä siitä imetyksestä sen enempää kun ei se kenellekkään kuulu. (Piste!)

 

[imettänyt äiti]

Lässyn lässyn niin. Kyllä taas näkee tästäkin ketjusta, kenellä on ollut niitä "ongelmia" kun noustaan niin vastarintaan. Jos symbioosi vastasyntyneen kanssa on sietämätön ajatus, niin kannattaa harkita se lastenteko aika tarkkaan. Se on vauvan etuoikeus, olla äidin kanssa 24/7 ekat kuukaudet.
Minäkin kaipaan omaa aikaa ja harrastan lapsista huolimatta, mutta kyllä ensimmäiset kuukaudet ole pystynyt pyhittämään ollakseni lapsen käytettävissä. (Täys)Imettäminenkään ei ollut este omalle liikkumiselle ja lyhyille irtiotoille kotoa sitten kun vauva alkoi viihtyä ja pärjätä muidenkin (isän) kanssa.
Syökää ite päänne jos käsitys äitiydestä on se, et "mä en sit ainakaan synnytä, haluuun sektion ja mä en ainakaan imetä kun en halua olla sidoksissa lapseen enkä halua et tissit alkaa roikkua". Voi jeesus!

 

["vieras"]

Lässyn lässyn niin. Kyllä taas näkee tästäkin ketjusta, kenellä on ollut niitä "ongelmia" kun noustaan niin vastarintaan. Jos symbioosi vastasyntyneen kanssa on sietämätön ajatus, niin kannattaa harkita se lastenteko aika tarkkaan. Se on vauvan etuoikeus, olla äidin kanssa 24/7 ekat kuukaudet.
Minäkin kaipaan omaa aikaa ja harrastan lapsista huolimatta, mutta kyllä ensimmäiset kuukaudet ole pystynyt pyhittämään ollakseni lapsen käytettävissä. (Täys)Imettäminenkään ei ollut este omalle liikkumiselle ja lyhyille irtiotoille kotoa sitten kun vauva alkoi viihtyä ja pärjätä muidenkin (isän) kanssa.
Syökää ite päänne jos käsitys äitiydestä on se, et "mä en sit ainakaan synnytä, haluuun sektion ja mä en ainakaan imetä kun en halua olla sidoksissa lapseen enkä halua et tissit alkaa roikkua". Voi jeesus!

Peesi tälle =)

Äitiys antaa, mutta se myös ottaa. Onko ihan hirveää, jos lapsi on muutaman kuukauden riippuvainen äidistään? Näinhän luonto on asian järjestänyt. Nyt kun omat lapseni ovat jo murrosikäisiä niin kaipaan sitä aikaa, kun he olivat pieniä, viattomia ja täysin riippuvaisia minusta! Ei harmita yhtään, että "uhrasin" elämästäni muutaman kuukauden lapsilleni ja olin heidän käytettävissään 24/7.

 

["vieras"]

Hieno juttu et oot onnistunut imettämään! Ja ihanaa et oot saanut siitä paljon irti!

Mä imetin vain vähän aikaa. Minusta oli niin ihanaa katsoa kun mieskin sai pullosta syöttää vauvaa ja olla lähellä! Vauva oli niiiiin tyytyväinen ja vauvelista tulikin oikea isintyttö!
Eikä siitä imetyksestä sen enempää kun ei se kenellekkään kuulu. (Piste!)

Onko isä luotu ruokkimaan pientä vauvaa? Jos korvikemaitoa ei olisi niin isä ei pystyisi pitämään pientä vauvaa hengissäkään. Isän osuus on tärkeä, mutta ehkä vasta vähän myöhemmin tämä tärkeys korostuu. Ensimmäiset kuukaudet ovat äidin ja vauvan välisen suhteen luomista varten. Se on symbioosi, joka kantaa lasta hänen loppuelämänsä.

 

[Micosa]

[QUOTE="vieras";24876001]Peesi tälle =)

Äitiys antaa, mutta se myös ottaa. Onko ihan hirveää, jos lapsi on muutaman kuukauden riippuvainen äidistään? Näinhän luonto on asian järjestänyt. Nyt kun omat lapseni ovat jo murrosikäisiä niin kaipaan sitä aikaa, kun he olivat pieniä, viattomia ja täysin riippuvaisia minusta! Ei harmita yhtään, että "uhrasin" elämästäni muutaman kuukauden lapsilleni ja olin heidän käytettävissään 24/7.[/QUOTE]


Eivätkö lapsesi ole sinun käytettävissäsi enää 24/7? Loppuiko se imettämisen loppumiseen?

 

["vieras"]

Lässyn lässyn niin. Kyllä taas näkee tästäkin ketjusta, kenellä on ollut niitä "ongelmia" kun noustaan niin vastarintaan. Jos symbioosi vastasyntyneen kanssa on sietämätön ajatus, niin kannattaa harkita se lastenteko aika tarkkaan. Se on vauvan etuoikeus, olla äidin kanssa 24/7 ekat kuukaudet.
Minäkin kaipaan omaa aikaa ja harrastan lapsista huolimatta, mutta kyllä ensimmäiset kuukaudet ole pystynyt pyhittämään ollakseni lapsen käytettävissä. (Täys)Imettäminenkään ei ollut este omalle liikkumiselle ja lyhyille irtiotoille kotoa sitten kun vauva alkoi viihtyä ja pärjätä muidenkin (isän) kanssa.
Syökää ite päänne jos käsitys äitiydestä on se, et "mä en sit ainakaan synnytä, haluuun sektion ja mä en ainakaan imetä kun en halua olla sidoksissa lapseen enkä halua et tissit alkaa roikkua". Voi jeesus!

No mulla ei kyllä ole edes vielä lapsia, eikä oo mieli noin surullisesti pöpertynyt imetyshuuruista. Ja aion imettää jos suinkin onnistun. En silti ymmärrä että vaikka olisin yhden tai kaksi mukulaa vaginastani pusertanut niin olisin jotenkin pätevä arvostelemaan ja arvioimaan muiden imetyksiä ja heidän lastensa kehitystä. Ihme hihhulointia.

 

[Harmaja Majakka harmaana]

Mulla imetys ei ole onnistunut, ei ekalla, ei tokalla, ei kolmannella eikä neljännelläkään kerralla. Eikä asia vaivaa mua pätkääkään. Epänormaaliko?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24876016]Onko isä luotu ruokkimaan pientä vauvaa? Jos korvikemaitoa ei olisi niin isä ei pystyisi pitämään pientä vauvaa hengissäkään. Isän osuus on tärkeä, mutta ehkä vasta vähän myöhemmin tämä tärkeys korostuu. Ensimmäiset kuukaudet ovat äidin ja vauvan välisen suhteen luomista varten. Se on symbioosi, joka kantaa lasta hänen loppuelämänsä.[/QUOTE]

Hei kuule, se symbioosi ei vaurioidu siitä että lapsen antaa isän syliin, eikä se symbioosi synny tissin lutkutuksesta. Se syntyy siitä että lapsen tarpeet tyydytetään, hän saa ruokaa, unta, puhtautta, kosketusta, vuorovaikutusta jne. Itseasiassa lapselle se on hyvin pieni ero lutkuttaako hän nänniä vai tuttipullon tuttia.

Ja edelleenkään, en ole imetystä vastaan mutta tälläistä chaissea vastaan kyllä.

 

[hekoheko]

[QUOTE="vieras";24876016]Onko isä luotu ruokkimaan pientä vauvaa? Jos korvikemaitoa ei olisi niin isä ei pystyisi pitämään pientä vauvaa hengissäkään. Isän osuus on tärkeä, mutta ehkä vasta vähän myöhemmin tämä tärkeys korostuu. Ensimmäiset kuukaudet ovat äidin ja vauvan välisen suhteen luomista varten. Se on symbioosi, joka kantaa lasta hänen loppuelämänsä.[/QUOTE]

on mun äiti ja sen 40 luvulla syntyneet sisarkset yhä elossa ja terveinä ja voimissaa vaikka mummo ei voinu imettää eikä tutteliakaan tainnu olla

 

[syyllisyys]

Kyllä joo todellakin syyllistettiin. Vauva syntyi rv 25 joten imetyksestä ei siinä vaiheessa puhuttu, mutta maidosta sitä enemmän. Pumppasin 2-3h välein vuorokauden ympäri 6viikkoa, söin jopa lääkettä jonka pitäisi edistää maidontuloa mutta ei noussut. Vaan kyllä siitä puhuttiin, komennettiin pumppaamaan "ensin lypsylle sitte vasta saat kenguruun" "kyllä se oma maito olisi niin tärkeää" "oletko varmasti pumpannut" yms puhumatta katseista, äänen painoista ja eleistä. Hyvä fiilis jäi juu! Ja ihan terve mukula nyt.

 

[hohoijaa]

nyt kun omat lapset on jo ohittaneet tuon pikkulapsivaiheen, on jokseenkin huvittavaa seurata näitä imetyskeskusteluja.. mammat hei, ihan relax, toisilla onnistuu imetys, toisilla ei. kukaan ei ole tissien perusteella yhtään sen parempi tai huonompi äiti!

 

[................]

imetän minkä imetän, mielestäni se onko imettämiseni täysimetystä, osittaista vai ei ollenkaan ei todella kuulu kellekään ulkopuoliselle. omat on tissini ja oma penskani. ihmettelen vain että joku oikeasti kuvittelee että tollasella "preppauspuheella" sais jonkun joka on päättänyt olla imettämättä takas imettämään? varsinkin kun ei siinä ole mitään "väärää" vaikkei imettäisikään. mutta tämä tuomitseminenhan tässä taitaa ollakin ap:llä se varsinainen juttu. vai olisiko jo liikaa pydetty että voisi joskus kunnioittaa ihmisen omamääräämisoikeutta niin ettei tarvitsisi suurena "guruna" tulla "opettamaan" ja syyllistämään ja sitä kautta itse yrittämään pätemistä ja nostaa itsensä nyt "hyvien" joukkoon kun on "vaikeuksista huolimatta" "uhrautunut" lapsensa hyväksi. Mahtaa nyt tuntua hyvältä!

"voi että kun ne ei ymmärrä! niih! kun tiedän olevani OIKEASSA, niih!"

 

["vieras"]

Mä imetin esikoistani 9kk. Mutta opetin hänet heti sairaalasta kotiuduttuamme myös pullolle.. Pumppasin maitoa pakkaseen ja aina ennen kuin jonnekkin olin lähdössä, korvikettakin jouduttiin välillä antamaan jos pumppumaito ei riittänyt.

No, sitten meille syntyi kaksoset kun esikoinen oli vasta 1v4kk. Aloin stressaamaan imetyksestä heti sairaalassa. Se oli jotenkin hankalaa kun vauvoja oli kaksi samaan aikaan rinnalla, enkä itse edes heitä siihen saanut yhtä aikaa. Opetin myös nämä vauvat pullolle ja pumppasin heillekkin niin paljon kuin vaan tuli maitoa. Jaksoin imettää vauvoja 3kk, jonka jälkeen siirryttiin pelkkään pulloon ja pumpattuun maitoon. Sitä kesti vajaa kuukaus.. En vaan enää jaksanut jatkuvasti pumpata.
Ja ei, en tunne huonoa omaatuntoa siitä että nämä kuopukset oli rintamaidolla vain vajaa 4kk.

 

[cow]

totta ap. ja onhan siitä tutkittua tietoa että äidinmaito esim. ehkäisee syöpäsolujen syntyä ja kasvua. Äidinmaidolla on monia hyviä puolia, lisäksi se euforian tunne, rentouttaa sekä äitiä että lasta. Mutta turha tästä tehdä suurta numeroa, jos olet äiti joka et imettänyt, niin älä sure, olet silti paras äiti lapsellesi ja valitset omat parhaat jutut elämäänne. Silti imetys on ollut ihanaa ja suosittelen kaikille, jotka voivat imettää.