Kamalat itsesyytökset siitä, että olen ihastunut toiseen =(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkettää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itkettää

Vieras
Auttakaa ja neuvokaa, että mitä minun pitäisi tehdä...

Tilanne on se, että olen naimisissa. Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 5 vuotta. Lapsia meillä ei ole.

Olen ollut ihastunut miehen miespuoliseen ystävään jo puoli vuotta. En vain voi sille mitään! En voi lakata ajattelemasta häntä ja kun hän tulee kylään niin sydän melkein hakkaa itsensä ulos rinnasta ja jalat menevät spagetiksi. Tämä on hirveä tilanne. :(

En ole kertonut kenellekään näistä tunteistani miehen ystävää kohtaan. Ystävillenikään en voi puhua, koska minä olen aina ollut se, joka on kironnut suhteen ulkopuoliset säätöviritykset ja ihastussekoilut maan alimpaan (tiedätte minne).

Äääääh, nytkin ihan itkettää tämä tilanne. Mies lähti juuri tämän ystävänsä kanssa käymään baarissa ja minä olin ihan häkellyksissäni kun miehen ystävä oli meillä. Uskon, että tunteeni eivät ole yksipuoliset tätä miehen kaveria kohtaan koska olen ollut aistivani ilmassa jotain meidän välillä.

Miten saan tämän miehen ystävän pois mielestäni? Voinko sanoa miehelleni, että olen ihastunut hänen ystäväänsä ja ei enää ottaisi häntä vastaan tänne meille?
 
Yksinkertaisesti parasta on, ettet tapaa tätä miestä missään ja välttelet häntä parhaasi mukaan. Se on ainut keino päästä ihastuksesta eroon. Tiedän kokemuksesta, koska olen ollut ihastunut toiseen avioliittomme aikana, vaikka ollaan oltu naimisissa vain pari vuotta. Vaikka se aluksi sattui, pistin kaikki välit poikki tähän ihmiseen. Ihastus oli nimittäin molemminpuolista ja tämä mies yritti kosiskella minua itselleen. Se ei olisi päättynyt hyvin.

Mieti myös, mistä kaikesta joutuisit luopumaan jos sinusta ja tästä toisesta miehestä tulisi pari. Tilanteen järjettömyyden tajuaminen voi auttaa tekemään päätöksiä. Muistele oman miehesi hyviä puolia ja etsi vastaavasti huonoja toisesta miehestä.

Omalle miehellesi ei ehkä kannata kertoa, koska voitte saada tuosta mojovan riidan aikaan. Koitat vaan keksiä itsellesi aina jotain tekemistä silloin kun tiedät miehen kaverin tulevan kylään, jottei sinun tarvitsisi nähdä tätä.

Poissa silmistä, poissa mielestä, ainakin pikkuhiljaa.
 
Jos olet päässyt miehesi kaveriin ihastumaan, suhteesi miehen kanssa ei voi voida täysin hyvin. Itselläni kävi samoin kun suhteeni ex-mieheeni alkoi rakoilla ja lopulta sitten kariutuikin kun hänelle avoimesti kerroin ajatuksieni olevan ihan jossain muualla kuin hänessä. Nyt olen sitten ollut jo tämän exäni kaverin kanssa jo pari vuotta..
 
Olen kyllä yrittänytkin vältellä ja keksiä aina jotain muuta ohjelmaa, mutta kun pienessä kaksiossa asumme ja jos kotona satun olemaan niin en voi aina mennä makuuhuoneeseen piiloon ja istua sielä hiirenhiljaa. Olen kyllä nyt yrittänyt pidemmän aikaa olla silloin aina pois kotoa kun tämä Heikki (nimi muutettu) tulee kylään, mutta en voi tuota hommaa jatkaa. Mieheni on tuosta kuittaillut minulle, että "Miksi sinä ihmisiä pelkäät ja lähdet aina pois tai olet makuuhuoneessa pelkästään kun Heikki on kylässä". Olen sanonut, että olen luullut heillä olevan mielekkäämpää puhella asioita kun itse en ole kuulemassa mutta tuo osoittautui hyvin huonoksi puolustukseksi.

Tänäänkin mieheni sanoi jo päivällä, että lähteä baareilemaan heidän kanssaan kun Heikkikin pyysi minut mukaan. Nooh, enpä lähtenyt. Täällä minä vain vollotan kun olen niin ihastunut tuohon pahaiseen Heikkiin! Ääääärkh
 
[QUOTE="vieras";28981447]Ikäsi? Vakavat suhteet kpl (joko 4 vuotta seurustelua tai yhteinen lapsi) ennen avioitumista?[/QUOTE]

Olen 26-vuotias ja mies 32. Vakavia suhteita takana 1 (parin vuoden mittainen). Lapsia ei ole minulla eikä miehelläni kummallakaan.
 
Kai se on luonnollista että niitä ihastuksia tulee ja menee. Vaikka olisi kaikki hyvinkin periaatteessa. Ratkaisevaa on mitä niille tekee.
Ehkäpä se laantuu jossain vaiheessa kun huomaat ettei se sen ihmeellisempi tyyppi olekaan, joten ehkä se välttely voi hidastaakin sen huomaamista.
Ja voi olla että olet väärässä "siitä jostain" toiselta puolelta. Ja jos se mies yrittäisi jotakin, niin voisitko sä oikeasti arvostaa miestä joka yrittää kaverin eukkoa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Määä;28981490:
Kai se on luonnollista että niitä ihastuksia tulee ja menee. Vaikka olisi kaikki hyvinkin periaatteessa. Ratkaisevaa on mitä niille tekee.
Ehkäpä se laantuu jossain vaiheessa kun huomaat ettei se sen ihmeellisempi tyyppi olekaan, joten ehkä se välttely voi hidastaakin sen huomaamista.
Ja voi olla että olet väärässä "siitä jostain" toiselta puolelta. Ja jos se mies yrittäisi jotakin, niin voisitko sä oikeasti arvostaa miestä joka yrittää kaverin eukkoa?


Ja kun jotenkin olen niin kovin hämillänikin näiden tunteideni kanssa. En osaa käsitellä niitä.

Jos olisit vuosi sitten kysynyt tuota samaa kysymystä minulta, että onko kaverin naisen vokottelu kuinkakin arvelluttavaa niin olisin sanonut, että "ei tuollaista ystäväksi voisi edes kutsua". Eihän tämä miehen ystäväänkän ihastuminen ihan puhdasta touhua ole.

Ja kun jotenkin tuntuu, että tunteeni vain syvenevät tätä miehen ystävää kohtaan. Tunnen itseni hyvin kiusaantuneeksi esimerkiksi silloin kun Heikki tulee saunomaan meille ja istuu pyyhe päällä sohvalla katsoen televisiota. Minä niin haluan häntä fyysisestikin. Mieheni kanssa rakastellessa ajattelen tätä Heikkiä ja en tavallaan voi olla ajattelemattakaan vaikka olen yrittänyt.
 
no älä muuta virka!! voi kun voisikin unohtaa! en itse mitenkään tietoisesti edes ajattele häntä enkä ole nähnytkään mutta en siltilään saa tätä henkilöä pois päästäni! viisaammat helppiä!

Oletko itse siis ollut ihastuneena jo vuoden verran johonkin toiseen? Kerro ihmeessä enemmän tietoa. Nyt kohtalotoverin kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita
 
Pitkässä parisuhteessa tulee väistämättä ihastumisia ennenmmin tai myöhemmin. Ihastuminen on suurelta osin kemiallista eikä ne hormonit ihmisellä lakkaa hyrräämästä vaan sen takia että on parisuhteessa. mutta jos olet sitoutunut ja haluat jatkoddakin sitoutua parisuhteeseesi niin et sitten vaan reagoi tuohon ihastukseen, ne tunteet laantuu aikanaan.
Parisuhteen eteen joutuu tekemään jonkin verran työtä ja se vaatii oikeasti tahtoa rakastaa, tahtoa pysyä yhdessä. Jos hyppää ihastuksen matkaan niin muutaman vuoden päästä alkutunreiden laannuttua tulee uusi ihastuminen johonkin toiseen. Mitäs sitten? Vaihdat taas ukkoa?
 
Itse olen kuullut parilta vanhemmalta ihmiseltä (joilla useampi vakava suhde takana) että sen "oikean" löydettyään ei ole tullut ihastuttua muihin. Ja toinen näistä siis ollut sen "oikean" kanssa jo 7 vuotta ja kertoo että heidän yhdessäolonsa on edelleen kuin alkuaikoina. En sitten tiedä valehteleeko :)
 

Yhteistyössä