"kaveri" yrittää tuhota elämäni!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kissankello"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itse en tässä vaiheessa haluaisi tietää jostain typerästä hairahduksesta ja toisaalta, olisiko sillä enää väliä näiden kaikkien vuosien jälkeen..?
Miksi ihmeessä miehesi jättäisi sinut heti? Vai etsiikö hän syytä siihen tälläkin hetkellä??? Haikaileeko kaverisi miehesi perään vai mikä ihme on hänet yhtä'äkkiä saanut noin rehelliseksi?
 
Lukematta koko pitkää ketjua... En missään nimessä myöntäisi mitään, leimaisin tuon "ystävän" hulluksi ja että kaikki johtuu hänen katkeruudestaan minun hyvää avioliittoani kohtaan, kun oma kariutui. Jos sillä ystävällä ei ole mitään todisteita asiasta, en usko että ap:n mies uskoisi tätä sekoa oman vaimonsa sijaan.

Ja kaikille jeesustelijoille... Pariskunta on ollut yhdessä kymmenen vuotta. Aloittaneet teineinä. Jos on sitten kerran teininä tehnyt jonkun typerän mokan, pitääkö siitä kärsiä sitten aikuisiälläkin? Yleensä ihmiset muuttuu ja aikuistuu iän myötä. Mä en ainakaan ole samanlainen ihminen kuin 20 vuotta sitten. Ja jos mulle nyt selviäisi, että mies olisi pettänyt mua suhteen alussa 18 vuotta sitten, se ei rikkoisi meidän perhettä mitenkään. Eikä mieskään jättäisi mua sellaisen takia. Eri asia olisi, jos asia olisi tapahtunut aikuisiällä ja kyseessä olisi ollut ihan kunnon suhde toisen ihmisen kanssa, sellaista kumpikaan meistä ei voisi katsoa läpi sormien. Kertaluonteisen pettämisen voisi vielä sietää, mutta ei jatkuvaa.

Ap, älä tunnusta mitään, kun kerran tiedät miten miehesi siihen reagoisi. Ei ole oikein, että lapsilta menee koti ja turvallinen ydinperhe sekä mieheltä sydän hajalle jonkun typerän teinisähellyksen vuoksi.
 
[QUOTE="hmm";25303983]Jotainhan teillä on ap jo pielessä. Kannattaa salailla vastasuudessakin..ettet vaan yrittäisi saada väkisin suhdettanne toimimaan?[/QUOTE]

Etkö sinä ole koskaan jutellut pettämisestä puolisosi kanssa? Jos puoliso on sanonut, että ei kestäisi pettämistä ja se olisi kerrasta poikki? Kai jokainen kumppaninsa tuntee, tietää, millainen tämä on riidan aikana, millainen voisi pahimmillaan olla jos on oikein loukattu?

Mitä robotteja te oikein olette, tunteiltanne? Ap:n tekstistä tuli mieleen, että avioero, talon myynti asianajajan kautta ja lasten vuoroviikot ovat hänen pelkojaan, pahin mitä voi tapahtua jos asia tulisi julki?
 
Minä haluaisin kyllä tietää tässäkin vaiheessa, meidän parisuhteessa, jo alkuaikojenkin hairahdukset ( ollaan oltu 13v yhdessä ) Suhteessa on kyllä todella paljon pielessä jos joku alkuaikojen hairahdus hajottaisi koko pitkän suhteen.

ei sitä vaan voi tuollaisen takia lähteä naps noin vaan, jos ei taustalla ole paljon muutakin!
 
Kun teininä pettää kerran eikä kerro siitä, niin siitä pitää sitten rankaista koko loppuiänkö? Samalla logiikalla jos on kerran lapsena varastanut kaverilta kynän, niin sitä on sitten aikuisena kleptomaani? Monesti on tälläkin palstalla lukenut, miten teinejä ei voi ottaa edes vakavasti, kun kaikki on niin mustavalkoista ja asiat menee laidasta laitaan. Varsinkaan teinin rakkauselämää ei voi ottaa vakavasti, nehän on vasta teinejä. Mutta tällainen asia pitää ottaa sitten niin vakavasti, että perhekin kannattaa hajottaa?
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia ja Oisku
Kun teininä pettää kerran eikä kerro siitä, niin siitä pitää sitten rankaista koko loppuiänkö? Samalla logiikalla jos on kerran lapsena varastanut kaverilta kynän, niin sitä on sitten aikuisena kleptomaani? Monesti on tälläkin palstalla lukenut, miten teinejä ei voi ottaa edes vakavasti, kun kaikki on niin mustavalkoista ja asiat menee laidasta laitaan. Varsinkaan teinin rakkauselämää ei voi ottaa vakavasti, nehän on vasta teinejä. Mutta tällainen asia pitää ottaa sitten niin vakavasti, että perhekin kannattaa hajottaa?

Miksi se perhe hajoaisi?
 
Minä haluaisin kyllä tietää tässäkin vaiheessa, meidän parisuhteessa, jo alkuaikojenkin hairahdukset ( ollaan oltu 13v yhdessä ) Suhteessa on kyllä todella paljon pielessä jos joku alkuaikojen hairahdus hajottaisi koko pitkän suhteen.

ei sitä vaan voi tuollaisen takia lähteä naps noin vaan, jos ei taustalla ole paljon muutakin!

Jos tietäisit, että puolisosi naps noin vaan lähtisi, kertoisitko itse?
 
[QUOTE="vieras";25304058]Miksi se perhe hajoaisi?[/QUOTE]

Luitko sä ketjun ensimmäistä viestiä lainkaan? Ap sanoi, että jos mies saisi tietää hänen yhdestä typerästä mokastaan teininä, suhteen alkuaikoina, jolloin hän ei edes ollut ihan varma olivatko sillä hetkellä yhdessä vaiko eivät, niin mies lähtisi kävelemään.
 
jos juttu on ollut niin pieni ja mitätön pieni hairahdus niin miehenkin pitäisi ottaa asia kevyesti. mun mielestä sun "kaveri" on ilkeä kun ottaa asian esille vasta nyt eikä sillon kun juttu oli tuore - mutta tavallaan on kuitenkin oikeassa siinä, että miehellä on oikeus tietää totuus. Eikö sulle ap itsellesi ole vaikeaa elää yhdessä tietäen että pimität tollasta mieheltäsi??
 
Nyt tulee kakkelia niskaan, mutta tunnustanpa silti että jos pettäisin vaikka huomenna, niin en kertoisi siitä miehelleni. Minä kärvistelisin tunnontuskissa, vihaisin itseäni, hakkaisin päätäni seinään, katuisin, näkisin painajaisia, toivoisin tehtyä tekemättömäksi, mutta olisin ansainnut paskan olon ja selviäisin siitä kyllä.

Mieheni ja lapseni sen sijaan eivät olisi ansainneet sydämen särkymistä, itkua ja paskaa oloa, joten en kertoisi asiasta. Ja pitäisin tarkkaan huolen siitä, ettei se toistu. Ikinä. Ottaisin elämäntehtäväkseni olla loppuelämäni ajan mitä parhain vaimo.

Tehtyä ei saisi tekemättömäksi kertomallakaan. Miksi perheen pitäisi hajota siksi, että yksi sen jäsen mokaa pahasti? Minun oloni paranisi, jos kertoisin asiasta, siitä olen varma. Mutta se, paranisiko mun oloni, ei olisikaan olennaista...vaan se, ettei miehen ja lasten olo pahenisi. Kertominen, rehellisyys...joskus se on vain tapa keventää omaa taakkaa, siirtää osa painolastista toisen harteille.

Parhaalle ystävälleni voisin luottamuksella kertoa. Ja terapioida itseäni hänen kauttaan. Luottaen siihen, että hän vie salaisuuden mukanaan hautaan, kuten minäkin veisin (ja vien, itse asiassa) hänen salaisuutensa.

Tällaista aloin pohtimaan ja spekuloimaan tässä illan ratoksi.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt tulee kakkelia niskaan, mutta tunnustanpa silti että jos pettäisin vaikka huomenna, niin en kertoisi siitä miehelleni. Minä kärvistelisin tunnontuskissa, vihaisin itseäni, hakkaisin päätäni seinään, katuisin, näkisin painajaisia, toivoisin tehtyä tekemättömäksi, mutta olisin ansainnut paskan olon ja selviäisin siitä kyllä.

Mieheni ja lapseni sen sijaan eivät olisi ansainneet sydämen särkymistä, itkua ja paskaa oloa, joten en kertoisi asiasta. Ja pitäisin tarkkaan huolen siitä, ettei se toistu. Ikinä. Ottaisin elämäntehtäväkseni olla loppuelämäni ajan mitä parhain vaimo.

Tehtyä ei saisi tekemättömäksi kertomallakaan. Miksi perheen pitäisi hajota siksi, että yksi sen jäsen mokaa pahasti? Minun oloni paranisi, jos kertoisin asiasta, siitä olen varma. Mutta se, paranisiko mun oloni, ei olisikaan olennaista...vaan se, ettei miehen ja lasten olo pahenisi. Kertominen, rehellisyys...joskus se on vain tapa keventää omaa taakkaa, siirtää osa painolastista toisen harteille.

Tällaista aloin pohtimaan ja spekuloimaan tässä illan ratoksi.

No näin juuri ja nimenomaan. Edelleen mä ymmärtäisin, jos ap:kin olisi koko kymmenen vuotta pettänyt miestään. Silloin miehellä olisi oikeus tietää, millaisen horatsun kanssa asuu. Mutta oikeasti... yksi teinitöppi. Enkä mäkään kertoisi, jos yhden kerran typeryyksissäni pettäisin. Siinäpähän kaivertaisi mun omatuntoani, mutta pitäisikö sen vuoksi tuhota kokonainen perhe?
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Nyt tulee kakkelia niskaan, mutta tunnustanpa silti että jos pettäisin vaikka huomenna, niin en kertoisi siitä miehelleni. Minä kärvistelisin tunnontuskissa, vihaisin itseäni, hakkaisin päätäni seinään, katuisin, näkisin painajaisia, toivoisin tehtyä tekemättömäksi, mutta olisin ansainnut paskan olon ja selviäisin siitä kyllä.

Mieheni ja lapseni sen sijaan eivät olisi ansainneet sydämen särkymistä, itkua ja paskaa oloa, joten en kertoisi asiasta. Ja pitäisin tarkkaan huolen siitä, ettei se toistu. Ikinä. Ottaisin elämäntehtäväkseni olla loppuelämäni ajan mitä parhain vaimo.

Tehtyä ei saisi tekemättömäksi kertomallakaan. Miksi perheen pitäisi hajota siksi, että yksi sen jäsen mokaa pahasti? Minun oloni paranisi, jos kertoisin asiasta, siitä olen varma. Mutta se, paranisiko mun oloni, ei olisikaan olennaista...vaan se, ettei miehen ja lasten olo pahenisi. Kertominen, rehellisyys...joskus se on vain tapa keventää omaa taakkaa, siirtää osa painolastista toisen harteille.

Parhaalle ystävälleni voisin luottamuksella kertoa. Ja terapioida itseäni hänen kauttaan. Luottaen siihen, että hän vie salaisuuden mukanaan hautaan, kuten minäkin veisin (ja vien, itse asiassa) hänen salaisuutensa.

Tällaista aloin pohtimaan ja spekuloimaan tässä illan ratoksi.

Kivat sulle. Mutta tässä tapauksessa kun on jo uhkana, että kaveri kertoo, niin kannattaa apn miettiä, että antaako kaverin sen tehdä, vai kertooko itse
 
  • Tykkää
Reactions: Big Bang Theory
[QUOTE="vieras";25304084]jos juttu on ollut niin pieni ja mitätön pieni hairahdus niin miehenkin pitäisi ottaa asia kevyesti. mun mielestä sun "kaveri" on ilkeä kun ottaa asian esille vasta nyt eikä sillon kun juttu oli tuore - mutta tavallaan on kuitenkin oikeassa siinä, että miehellä on oikeus tietää totuus. Eikö sulle ap itsellesi ole vaikeaa elää yhdessä tietäen että pimität tollasta mieheltäsi??[/QUOTE]

eiköhän sen kaverin kannattais pitää huoli omista asioistaan ja aloittaa se rehellisyys vaikka itsestään.. kertois ex miehelleen omasta pettämisestään.. synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven vai mitenkä se meni?
 
[QUOTE="Kissankello";25301803]Syytä en osaa sanoa muutakuin että olin tyhmä, todella tyhmä ja olimme seurustelleet niin vähän aikaa silloin ja meillä oli pieni kriisi päällä jolloin luulin koko suhteen olevan ohitse.[/QUOTE]

Niin, ap luuli jo suhteen olleen ohitse, teki yhden töpin, tajusikin rakastavansa tätä miestä ja he palasivat yhteen. Mutta joillekin ihmisille (kuten ilmeisesti ap:n miehelle) tuollainen asia olisi niin hirveä juttu, etteivät pystyisi käsittelemään asiaa ollenkaan. Eli onko se sen arvoista kertoa tuollaista asiaa, jos panoksena on koko perhe?
 
[QUOTE="vieras";25304166]Kivat sulle. Mutta tässä tapauksessa kun on jo uhkana, että kaveri kertoo, niin kannattaa apn miettiä, että antaako kaverin sen tehdä, vai kertooko itse[/QUOTE]
Eiköhän ap ole sitäkin ehtinyt jo miettiä.

Minä vastaavassa tilanteessa tekisin kuten Saraldo; en myöntäisi mitään, ja kuittaisin "ystävän" puheet sillä että hän on katkera kun omat suhteet eivät onnistu, vihainen minulle kun katkaisin häneen välit, ja puhuu siksi paskaa.
 
Niin, ap luuli jo suhteen olleen ohitse, teki yhden töpin, tajusikin rakastavansa tätä miestä ja he palasivat yhteen. Mutta joillekin ihmisille (kuten ilmeisesti ap:n miehelle) tuollainen asia olisi niin hirveä juttu, etteivät pystyisi käsittelemään asiaa ollenkaan. Eli onko se sen arvoista kertoa tuollaista asiaa, jos panoksena on koko perhe?

Paasaa sille apn kaverille
 
Eiköhän ap ole sitäkin ehtinyt jo miettiä.

Minä vastaavassa tilanteessa tekisin kuten Saraldo; en myöntäisi mitään, ja kuittaisin "ystävän" puheet sillä että hän on katkera kun omat suhteet eivät onnistu, vihainen minulle kun katkaisin häneen välit, ja puhuu siksi paskaa.

Mä en. Mä en siedä kaksnaamasuutta muilta, enkä rupeaisi satuilemaan itsekkään. Mutta olisin jo alunperin aikoinaan kertonut
 
Mä en kyllä osaisi valehdella ja väittää, että kaverini valehtelisi...mutta tottakai yrittäisin vedota mieheen muulla tavoin. Mutta tosiaan, jos joku ammoinen suhe jota ei suhteeksi voi ees kutsua päättäisi yli kymmenen vuoden yhteiselon kertaheitolla niin olishan siinä pakko olla ollut jo jotain mätää aiemminkin...
 
Taitaa vaan olla niin, että toiset on kaksnaamasia ja kuvittelevat, että tietävät mikä toiselle on parhaaksi. Mun mielestä suhteen perustana on oltava rehellisyys ja jos sitä ei ole niin kaikki rakentuu valheelle. Mitä hyvää siinä sitten on. Ja todellakin haluaisin tietää jos minua ois petetty ja haluaisin tietää sen mahdollisimman pian.
 

Yhteistyössä