Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Sinäkö vaan hyväksyisit että sun kumppani olisi pettänyt sinnuu, pettänyt luottamuksen ? Okei, mie en tosiaankaan hyväksy enkä antaisi anteeksi pettämistä, vaikka olisi aikaa mennyt 10 vuotta tai 10 päivää, sama se.
Luottamus on rikottu, eikä sitä helpolla saa takaisin, enkä haluasi elää pettäjän
kanssa. Miulla ja kaikilla muillakin on oikeus parisuhteeseen jossa ei petetä, ei alkuaikoina eikä vuosien jälkeen.
Ja monta hyvää ystävyyssuhdetta sinulla on nyt elämässäsi, kun tuohon tartut, niin kuin sillä olisi jotain väliä?
Mulle olis merkitystä, toisille ehkä ei, mie en voisi elää pettäjän kanssa, enkä pystyisi luottamaan enää kumppaniin, toiset ehkä voi.
Niin noita yksityisiä juttuja sitten saisi laverrella miehellesi sen mukaan miten kukin kaveri itse tykkää? Ei kai tässä nyt pelkkää lopputulosta mietitä, vaan sitä minkälainen kaveri oikeasti menee tahallaan laittamaan kiiloja kaverinsa parisuhteeseen.
Aina olen sanonut, että haluaisin tietää jos minua on petetty, mutta juuri tällaisessa tilanteessa en välttämättä haluaisi. Alkuaikoina kaikessa melskeessä ja sen jälkeen ollaan eletty vuosikausia hyvin. En usko, että haluaisin tietää. Aivan eri asia, jos puoliso on joku kusipää joka pitelee sivusuhteita ylhäällä samalla kun kusettaa perhettään. Ei se pettäminen ole mikään maailman hirvein rikos, jota tarvii kaivella kymmenienkin vuosien jälkeen. Vaikka petetty osapuoli antaisikin anteeksi, niin kenen mieltä silläkin kaivelulla oikeasti parannetaan? Ja jos ei anna niin ne lapsetkin on tosiaan varmasti helvetin kiitollisia...
Mun mielestä pettämistäkin pahempaa on liiallinen mustavalkoisuus ja ehdottomuus, joka voi tuhota monta hyvää ihmissuhdetta. Ihmissuhteissa on aina kyse kokonaisuudesta. Oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Ja ei, en ole pettänyt suhteessa enkä usko, että siihen edes kykenisin.
Mulle olis merkitystä, toisille ehkä ei, mie en voisi elää pettäjän kanssa, enkä pystyisi luottamaan enää kumppaniin, toiset ehkä voi.
Provohan tää on
Ei yhtään virallista seurustelusuhdetta, entä sitten? Erilaisia ihmissuhteita kyllä ja luottamusasiathan koskee melko lailla jokaista ihmissuhdetta.
Ja monta hyvää ystävyyssuhdetta sinulla on nyt elämässäsi, kun tuohon tartut, niin kuin sillä olisi jotain väliä?
Totuudentorville kysymys: teidän mielestänne se on voivoi, jos on pettänyt ja teillä on oikeus kertoa siitä, sillä pettäjä on sen ansainnut. Mutta onko pettäjän puoliso ansainnut sen? Entä lapset, ovatko lapset ansainneet sen myös?
En käsitä teitä eräitä siinä mielessä, että teistä on ihan oikein rikkoa jotakin niin kaunista ja hyvää, kuin lasten perhe.
Ihmiset tekevät virheitä ja sitten he ehkä jopa oppivat niistä. Ap:n erhe oli ehkä sellainen, että hän otti siitä opikseen. Ehkä hän on ollut sittemmin hyvä puoliso, hyvä äiti, hyvä ystävä? Minusta erheen tehnyttä ihmistä joka katuu, alhaisempi on se, jolla on mielestään oikeus puuttua toisten elämiin noin voimakkaalla tavalla.
Tiedättehän sen ihmistyypin, sen alhaisen joka nauttii tilanteessa jossa hänellä on juoru ja tieto jostain, joka voi tuhota toisen, ja hän kiusaa sillä vallallaan?