En varmasti ymmärtäisi jos kaveri yrittäisi sekaantua asioihin kyseisellä tavalla, mutta häntä on turha myöskään syyttää sinun elämäsi tuhoamisesta. Pettämisesestä olet vastuussa ihan itse ja aina on olemassa se mahdollisuus että pettämisestä jää kiinni ja joku haluaa syystä tai toisesta asian kertoa.
V
"vieras"
Vieras
Ja mun mielestä jokaisella on oikeus tietää jos sua petetään, huijataan, juonitaan sua vastaan, varastetaan, käytetään hyväksi tai jotain muuta yhtä mukavaa. Mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta tehdä sellaista toiselle ja määrätä mitä toiselle kerrotaan ja mitä toiselta pimitetään.
U
ulriikkakierosilmä
Vieras
Mä heittäytyisin täysin tietämättömäksi ja välinpitämättömäksi. Panikoimalla antaa vain valtasuhteen "ystävälle", jolle luottamuksella kerrottu asia saa voiman- ja vallankäytön aseen. Mikäli hän julkitoisi asian, niin olisin edelleen tyynen tietämätön ja kiistäisin huumorilla verhoten kaiken..aivan kaiken! Mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan ja "ystäväni" olisi sekoittanut jonkun toisen minuun....tai uskonut vitsinä heitetyn asian todeksi....tai sitten se kaikki olisi tapahtunut joskus kauan kauan aikaa sitten...
Mun mielestä rehellisyys ei ole kaikki kaikessa. En haluis rehellisesti aina kertoa kaikille mitä mieltä olen niiden tavoista tai ulkonäöstä, onhan sekin epärehellisyyttä tai valehtelua jos sanon jonkun lasta ihanaksi vaikka oikeasti en niin ajattele. Täysi rehellisyys voi oikeasti pilata monta asiaa ja miksi joku vanha pettäminen olisi sitten jotenkin erilainen tilanne et pitäs olla rehellinen?
Kyllä mäkin välillä kavereille urputan tosta miehestä mutta en silti miehelle itselleen. En ihmettele et nykyisin erotaan niin helposti kun kaikki pitää vaan ajatella itsekkäästi rehellisyyden nimissä. Asiat menee helpommin toisinaan jos joitakin asioita soveltaa ja miettii järjellä mikä on kannattavaa ja mikä ei. Kyllä meitä on parisuhteessa kaksi mutta silti on myös vain minä ja vain mun mies omina yksilöinään. Ei mies kerro mulle kaikkea enkä mä sille mut ne tärkeät asiat kyllä puhutaan toisillemme.
Suna AP kiistäisin koko homman viimeiseen asti ja kyllä sun miehes sua uskoo.
Kyllä mäkin välillä kavereille urputan tosta miehestä mutta en silti miehelle itselleen. En ihmettele et nykyisin erotaan niin helposti kun kaikki pitää vaan ajatella itsekkäästi rehellisyyden nimissä. Asiat menee helpommin toisinaan jos joitakin asioita soveltaa ja miettii järjellä mikä on kannattavaa ja mikä ei. Kyllä meitä on parisuhteessa kaksi mutta silti on myös vain minä ja vain mun mies omina yksilöinään. Ei mies kerro mulle kaikkea enkä mä sille mut ne tärkeät asiat kyllä puhutaan toisillemme.
Suna AP kiistäisin koko homman viimeiseen asti ja kyllä sun miehes sua uskoo.
[QUOTE="vieras";25302307]kaikki toitottaa että se nyt on NIIIIN vanha juttu että turhaan sitä kaivelemaan, ja sitten toisessa lauseessa todetaan että se asia voi kaataa koko suhteen. Miten sen jutun vanhuus sitten tekee siitä asiasta vähäpätöisen?[/QUOTE]
Vanhuus tekee asiasta käytännössä vähäpätöisen. Yksi hairahdus joskus tosi kauan aikaa sitten ja sen jälkeen eletty vuosia yhdessä hyvillä mielin. Asia ei välttämättä kuitenkaan tunnu vähäpätöiseltä petetyn osapuolen mielessä ja jotakin haavoja tällaisen kertomisella varmasti revittäisiin rikki. Entä jos puoliso on ehdottoman huumevastainen ja toinen on kerran kokeillut pilveä suhteen alkumetreillä? Pitäisikö tästäkin toitottaa? Rehellisyys ei mene kaiken yli. Ei etenkään silloin kun joku ulkopuolinen saa päähänsä jakaa sitä "rehellisyyttä" toisten parisuhteissa.
Ap:nä luultavasti maksaisin potut pottuina. Onko kaveri ikinä kokeillut huumeita? Onko tehny pimeästi töitä? Teettänyt pimeää remonttia? Varastanut jotain? Huijannut tuki- tai vakuutushakemuksissa? Eiköhän sieltä jotain likaa löydy. Sitten kirkasotsaisena vaan selittämään, kuinka et vaan voi antaa tuollaisen asian olla, koska olet niin moraalinen ja rehellinen ihminen. Ja ilmoitusta viranomaisille.
Tässä tapauksessa vielä tämä moraalia puolustava kaveri on itse pettänyt, eikä ole kertonut asiasta. Voiko tekopyhempää paskaa olla...
Vanhuus tekee asiasta käytännössä vähäpätöisen. Yksi hairahdus joskus tosi kauan aikaa sitten ja sen jälkeen eletty vuosia yhdessä hyvillä mielin. Asia ei välttämättä kuitenkaan tunnu vähäpätöiseltä petetyn osapuolen mielessä ja jotakin haavoja tällaisen kertomisella varmasti revittäisiin rikki. Entä jos puoliso on ehdottoman huumevastainen ja toinen on kerran kokeillut pilveä suhteen alkumetreillä? Pitäisikö tästäkin toitottaa? Rehellisyys ei mene kaiken yli. Ei etenkään silloin kun joku ulkopuolinen saa päähänsä jakaa sitä "rehellisyyttä" toisten parisuhteissa.
Ap:nä luultavasti maksaisin potut pottuina. Onko kaveri ikinä kokeillut huumeita? Onko tehny pimeästi töitä? Teettänyt pimeää remonttia? Varastanut jotain? Huijannut tuki- tai vakuutushakemuksissa? Eiköhän sieltä jotain likaa löydy. Sitten kirkasotsaisena vaan selittämään, kuinka et vaan voi antaa tuollaisen asian olla, koska olet niin moraalinen ja rehellinen ihminen. Ja ilmoitusta viranomaisille.
Tässä tapauksessa vielä tämä moraalia puolustava kaveri on itse pettänyt, eikä ole kertonut asiasta. Voiko tekopyhempää paskaa olla...
[QUOTE="vieras";25302379]Ja mun mielestä jokaisella on oikeus tietää jos sua petetään, huijataan, juonitaan sua vastaan, varastetaan, käytetään hyväksi tai jotain muuta yhtä mukavaa. Mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta tehdä sellaista toiselle ja määrätä mitä toiselle kerrotaan ja mitä toiselta pimitetään.[/QUOTE]
Ennen kun tunkee nokkansa toisten asioihin, pitäisi myös muistaa se, että toisella on oikeus olla tietämättäkin.
Ja ystävyyssuhteissa kannattaa miettiä, kenelle on lojaali. Ystävälleen vaiko tämän puolisolle. Ylipäätään kannattaa pohtia ennen kun suunsa aukaisee. Miettiä vaikka omia motiivejaan kertomiselle.
Jos joku tulisi mulle kertomaan, että hei, ihan teidän suhteen alussa silloin yli 10 v sitten sun mies oli kerran yhden toisen kanssa, niin pitäisin kertojaa ihan idioottina. Ei mulla olisi mitään intressejä sellaisia asioita tietää.
Ennen kun tunkee nokkansa toisten asioihin, pitäisi myös muistaa se, että toisella on oikeus olla tietämättäkin.
Ja ystävyyssuhteissa kannattaa miettiä, kenelle on lojaali. Ystävälleen vaiko tämän puolisolle. Ylipäätään kannattaa pohtia ennen kun suunsa aukaisee. Miettiä vaikka omia motiivejaan kertomiselle.
Jos joku tulisi mulle kertomaan, että hei, ihan teidän suhteen alussa silloin yli 10 v sitten sun mies oli kerran yhden toisen kanssa, niin pitäisin kertojaa ihan idioottina. Ei mulla olisi mitään intressejä sellaisia asioita tietää.
[QUOTE="vieras";25302379]Ja mun mielestä jokaisella on oikeus tietää jos sua petetään, huijataan, juonitaan sua vastaan, varastetaan, käytetään hyväksi tai jotain muuta yhtä mukavaa. Mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta tehdä sellaista toiselle ja määrätä mitä toiselle kerrotaan ja mitä toiselta pimitetään.[/QUOTE]
Liekö sitten pään pensaaseen pistämistä, mutta omalta kohdaltani en edes halua tietää kaikkea mitä läheiseni ovat minua koskien tehneet tai puhuneet. Tai sen puoleen vieraammatkaan.
Okei, jos mies nyt pettäisi, haluaisin tietää siitä. Mutta jos tuo pettäminen olisi tapahtunut joskus lähemmäksi 9v sitten suhteen alkumetreillä niin en haluaisikaan tietää. Koska tuo ei kuitenkaan aiheuttaisi eroa, mutta silti voisi turhaan satuttaa.
Liekö sitten pään pensaaseen pistämistä, mutta omalta kohdaltani en edes halua tietää kaikkea mitä läheiseni ovat minua koskien tehneet tai puhuneet. Tai sen puoleen vieraammatkaan.
Okei, jos mies nyt pettäisi, haluaisin tietää siitä. Mutta jos tuo pettäminen olisi tapahtunut joskus lähemmäksi 9v sitten suhteen alkumetreillä niin en haluaisikaan tietää. Koska tuo ei kuitenkaan aiheuttaisi eroa, mutta silti voisi turhaan satuttaa.
V
"vieras"
Vieras
Ei kaikesta tarvi toimia totuuden torvena, esim. jos ärsyttää jonkun tapa ruokailla niin ei siitä mitään tartte sanoa, kun ei se kerran ketään vahingoita. Pettäminen taas vahingoittaa toista ihmistä. Eikä kenenkään lasta tartte kehua maasta taivaaseen, ellei oikeasti ole sitä mieltä. Miksi tarttis? on sitten hiljaa vaan.
Kyllä mä joskus urputan mun kavereille miehestäni, mutta kyllä mun mies tietää ne urputuksen aiheet. Urputan myös miehelleni ja hän joskus minulle. Eikä se mitenkään kaada meidän suhdetta. Karseeta jos toiselle ei koskaan saisi sanoa rehellisesti että sun naamas ärsyttää nyt annatko vähän tilaa.
Eikä mekään kerrota ja jaata kaikkea miehen kanssa, mutta mitkä sitten on tärkeitä asioita? eikö uskollisuus muka ole tärkeää? ihmettelen.
Niinpä.
Menisinkö esim. kertomaan ystäväni miehelle, että juuri ennen heidän häitään ystäväni itki ja mietti tekeekö virheen...rakastaako tarpeeksi, rakastaako oikeasti, jne? Nyt ovat olleet naimisissa jo 8 vuotta ja ovat onnellisia, mutta pitäisikö mun rehellisyyden nimissä mennä kertomaan ystävän miehelle että kun ystäväni sanoi "tahdon", niin hän ei ollut ihan varma tahtooko? Ei, ei helvetissä. Nykytilanne on se millä on merkitystä, ei vuosikausia sitten tapahtuneet asiat ja epävarmuudet merkitse enää mitään, joten niistä pitäisi vaieta iäksi mun mielestä.
Tai kertoisinko toisen ystäväni miehelle, että hänen vaimollaan oli lyhyt romanssi erään työkaverinsa kanssa joskus armon vuonna 1997, kun mies oli armeijassa? Romanssi, jota ystävä katuu yhä ja jonka lopetti nopeasti. Ööö, en kerro. Mulla on omakin elämä, ei ole tarvis toisten elämään puuttua.
A
"Aapee"
Vieras
Hankala selittää mieheni luonnetta ja elämänkatsomusta kovin lyhyesti ja samaan aikaan tyhjentävästi. Sanotaanko vaikka näin että hän tasaisin väliajoin muistelee miten onnellinen on siitä että selvisimme siitä alkuaikojen kriisista jolloin ero oli todella lähellä ja ero olisi tullutkin jollen minä olisi silloin ottanut kissaa pöydälle ja saanut hänetkin puhumaan toiveistaan ja tunteistaan jolloin löytyi se yhteinen sävel jolla ollaan tiiminä selvitty kaikki nämä ajat. Pelkään eniten juurikin tuota että hän alkaa ajatella koko suhteemme perustuvan "valheeseen" ja siitä kärsii kaikki.
En puolustele tekoani, enkä halua oikeuttaa sitä millään. Olen tehnyt todella, todella väärin. Mutta mielestäni myös rangaistuksen tulisi pysyä kohtuudessa eikä minun rikoksestani saisi viattomat kärsiä niin suunnattomasti. Meillä kuitenkin on kaikesta huolimatta ja osittain juuri sen takia niin mahtava elämä ja olen onnellinen. Mieheni on silminnähden onnellinen ja lapsemme ovat onnellisia. Onko kaiken tämän menettäminen sitten sen arvoista? Onko se kohtuullista?
Jos joku haluaa minut kivittää niin kivittäkööt, kunhan vain minut, ei sivullisia mukana. Olen itse soppani keittänyt, mutta ansaitsenko todellakin kaiken tämän? Ei siinä jos kyse olisi pelkästään omasta tuskasta, muttakun muidenkin myös.
En puolustele tekoani, enkä halua oikeuttaa sitä millään. Olen tehnyt todella, todella väärin. Mutta mielestäni myös rangaistuksen tulisi pysyä kohtuudessa eikä minun rikoksestani saisi viattomat kärsiä niin suunnattomasti. Meillä kuitenkin on kaikesta huolimatta ja osittain juuri sen takia niin mahtava elämä ja olen onnellinen. Mieheni on silminnähden onnellinen ja lapsemme ovat onnellisia. Onko kaiken tämän menettäminen sitten sen arvoista? Onko se kohtuullista?
Jos joku haluaa minut kivittää niin kivittäkööt, kunhan vain minut, ei sivullisia mukana. Olen itse soppani keittänyt, mutta ansaitsenko todellakin kaiken tämän? Ei siinä jos kyse olisi pelkästään omasta tuskasta, muttakun muidenkin myös.
Sama täällä.
Ei 10 v takaiset asiat enää aiheuttaisi eroa, mutta satuttaisivat silti.
Enkä haluaisi tietää, en edes vaikka sen takia jonkun random tyypin mielestä koko liitto perustuisi valheelle tai muuta diipadaapaa jonka nimissä pitäisi päästä toisten suhteeseen puuttumaan.
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä että mua olisi petetty. Olen melko varma siitä ettei ole. Enkä pohdi iltaisin että onkohan sittenkin.
?
- - -
Vieras
Mä ymmärrän kovasti ap:ta ja tekisin itse niin, että rupeisin jo nyt pohjustamaan miehelle jotakin valkoista valhetta tästä kaverista. Suossa kun ollaan niin jotain on tehtävä.
Eli puhuisin miehelle siitä, kuinka oon järkyttynyt ja huolissani kaverista, joka on puhunut, että mies on pettänyt mua uutenavuotena/juhannuksena/joskus ja itse tiedän, että ei mahdollista, sillä ollaan oltu yhdessä. Sanoisin miehelle, että ei puhuisi tästä mitään, mutta että epäilisin kaveria katkeruudesta (muiden onni) ja siksi epäilisin keksivän valheita. - - Ihan noin vain ohimennen tämän toteaisin.
Ja jos kaveri joskus paljastaisi pettämisen niin miehellä olisi jonkinlainen tulkintapohja asiaan.
Eli puhuisin miehelle siitä, kuinka oon järkyttynyt ja huolissani kaverista, joka on puhunut, että mies on pettänyt mua uutenavuotena/juhannuksena/joskus ja itse tiedän, että ei mahdollista, sillä ollaan oltu yhdessä. Sanoisin miehelle, että ei puhuisi tästä mitään, mutta että epäilisin kaveria katkeruudesta (muiden onni) ja siksi epäilisin keksivän valheita. - - Ihan noin vain ohimennen tämän toteaisin.
Ja jos kaveri joskus paljastaisi pettämisen niin miehellä olisi jonkinlainen tulkintapohja asiaan.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Aapee";25302453]Hankala selittää mieheni luonnetta ja elämänkatsomusta kovin lyhyesti ja samaan aikaan tyhjentävästi. Sanotaanko vaikka näin että hän tasaisin väliajoin muistelee miten onnellinen on siitä että selvisimme siitä alkuaikojen kriisista jolloin ero oli todella lähellä ja ero olisi tullutkin jollen minä olisi silloin ottanut kissaa pöydälle ja saanut hänetkin puhumaan toiveistaan ja tunteistaan jolloin löytyi se yhteinen sävel jolla ollaan tiiminä selvitty kaikki nämä ajat. Pelkään eniten juurikin tuota että hän alkaa ajatella koko suhteemme perustuvan "valheeseen" ja siitä kärsii kaikki.
En puolustele tekoani, enkä halua oikeuttaa sitä millään. Olen tehnyt todella, todella väärin. Mutta mielestäni myös rangaistuksen tulisi pysyä kohtuudessa eikä minun rikoksestani saisi viattomat kärsiä niin suunnattomasti. Meillä kuitenkin on kaikesta huolimatta ja osittain juuri sen takia niin mahtava elämä ja olen onnellinen. Mieheni on silminnähden onnellinen ja lapsemme ovat onnellisia. Onko kaiken tämän menettäminen sitten sen arvoista? Onko se kohtuullista?
Jos joku haluaa minut kivittää niin kivittäkööt, kunhan vain minut, ei sivullisia mukana. Olen itse soppani keittänyt, mutta ansaitsenko todellakin kaiken tämän? Ei siinä jos kyse olisi pelkästään omasta tuskasta, muttakun muidenkin myös.[/QUOTE]
No murhaa se ystäväs jos se auttais sun ongelmaas.
Ei vaan, joko kerrot itse, tai tärräät ja odotat kertooko joku muu vai ei. Ei tässä ole muita vaihtoehtoja. Ihan turha murehtia ja märehtiä tekeekö sun ystäväsi väärin, koska se ei ilmeisestikkään häntä kiinnosta.
En puolustele tekoani, enkä halua oikeuttaa sitä millään. Olen tehnyt todella, todella väärin. Mutta mielestäni myös rangaistuksen tulisi pysyä kohtuudessa eikä minun rikoksestani saisi viattomat kärsiä niin suunnattomasti. Meillä kuitenkin on kaikesta huolimatta ja osittain juuri sen takia niin mahtava elämä ja olen onnellinen. Mieheni on silminnähden onnellinen ja lapsemme ovat onnellisia. Onko kaiken tämän menettäminen sitten sen arvoista? Onko se kohtuullista?
Jos joku haluaa minut kivittää niin kivittäkööt, kunhan vain minut, ei sivullisia mukana. Olen itse soppani keittänyt, mutta ansaitsenko todellakin kaiken tämän? Ei siinä jos kyse olisi pelkästään omasta tuskasta, muttakun muidenkin myös.[/QUOTE]
No murhaa se ystäväs jos se auttais sun ongelmaas.
Ei vaan, joko kerrot itse, tai tärräät ja odotat kertooko joku muu vai ei. Ei tässä ole muita vaihtoehtoja. Ihan turha murehtia ja märehtiä tekeekö sun ystäväsi väärin, koska se ei ilmeisestikkään häntä kiinnosta.
[QUOTE="vieras";25302436]Eikä mekään kerrota ja jaata kaikkea miehen kanssa, mutta mitkä sitten on tärkeitä asioita? eikö uskollisuus muka ole tärkeää? ihmettelen.[/QUOTE]
Uskollisuutta on niin montaa sorttia. Pitääkö mun kertoa kaverin miehelle et se kaveri on ihastunut toiseen mieheen, eilä tee asialle mitään silti? Tunteille kun ei voi mitään.. Jonkun mielestä jo toi voisi olla pettämistä. MUTTA nyt on kyse niin vanhasta asiasta et on ihan naurettavaa tuhota ap:n perhe sen vuoksi. Ei en siltikään itse haluis tietää noin vanhasta jutusta, miksi mua pitäisi sellaisella loukata vaikka en mun miestä sen vuoks jättäskään? Mut nää on asenneasioita, mulla on aika leppoinen asenne elämään ja haluan pitää oman tilan ja omat asiat, mut ehkä sen vuoksi meillä parisuhde toimiikin loistavasti ilman riitelyitä
Uskollisuutta on niin montaa sorttia. Pitääkö mun kertoa kaverin miehelle et se kaveri on ihastunut toiseen mieheen, eilä tee asialle mitään silti? Tunteille kun ei voi mitään.. Jonkun mielestä jo toi voisi olla pettämistä. MUTTA nyt on kyse niin vanhasta asiasta et on ihan naurettavaa tuhota ap:n perhe sen vuoksi. Ei en siltikään itse haluis tietää noin vanhasta jutusta, miksi mua pitäisi sellaisella loukata vaikka en mun miestä sen vuoks jättäskään? Mut nää on asenneasioita, mulla on aika leppoinen asenne elämään ja haluan pitää oman tilan ja omat asiat, mut ehkä sen vuoksi meillä parisuhde toimiikin loistavasti ilman riitelyitä
V
"vieras"
Vieras
Että lisää vaan valhetta myllyyn. Sitten on kyllä ihan turha nyyhkytellä täällä että tietää tehneensä väärin ja katuu ja tekis tekemättömäksi, jos on valmis tekemään kaiken uudelleenkin.
Pettämisen voi vielä antaa anteeksi, mutta tuollainen on kyllä jo sairaalloista juonimista jota harva voisi antaa anteeksi. Siis, kenen mielessä voi edes käydä jotain tollasta? täähän on kuin suoraan kaunareista
V
"vieras"
Vieras
Jotenkin ajattelen, että jos tilanne olisi tuoreempi niin ymmärtäisin kaverin halun kertoa.
Mutta jos siitä on aikaa vuosia, niin miksi kertoa nyt jos ei ole aikaisemminkaan kertonut?
Kyseenalaista voiko siitä saada mitään hyvää aikaan kenellekään. Mutta jos tietäisin kaverini pettävän miestään NYT niin se olisi aika eri asia.
Mutta jos siitä on aikaa vuosia, niin miksi kertoa nyt jos ei ole aikaisemminkaan kertonut?
Kyseenalaista voiko siitä saada mitään hyvää aikaan kenellekään. Mutta jos tietäisin kaverini pettävän miestään NYT niin se olisi aika eri asia.
?
- - -
Vieras
[QUOTE="vieras";25302522]Että lisää vaan valhetta myllyyn. Sitten on kyllä ihan turha nyyhkytellä täällä että tietää tehneensä väärin ja katuu ja tekis tekemättömäksi, jos on valmis tekemään kaiken uudelleenkin.
Pettämisen voi vielä antaa anteeksi, mutta tuollainen on kyllä jo sairaalloista juonimista jota harva voisi antaa anteeksi. Siis, kenen mielessä voi edes käydä jotain tollasta? täähän on kuin suoraan kaunareista[/QUOTE]
Jos mun "ystäväni" ryhtyisi niin paskapääksi, että vuosien jälkeen haluaisi tietoisesti murskata minun elämäni niin varmasti käyttäisin kaikki keinot hänen savustamiseen. Kaunareista tai Salkkareista tää voi toki olla, mutta rakkaudessa ja sodassa melkein kaikki on sallittua. En pitäisi luottamuksen menettänyttä ystävää enää minkään arvoisena ja antaisin palaa vaan.
Pettämisen voi vielä antaa anteeksi, mutta tuollainen on kyllä jo sairaalloista juonimista jota harva voisi antaa anteeksi. Siis, kenen mielessä voi edes käydä jotain tollasta? täähän on kuin suoraan kaunareista
[/QUOTE]Jos mun "ystäväni" ryhtyisi niin paskapääksi, että vuosien jälkeen haluaisi tietoisesti murskata minun elämäni niin varmasti käyttäisin kaikki keinot hänen savustamiseen. Kaunareista tai Salkkareista tää voi toki olla, mutta rakkaudessa ja sodassa melkein kaikki on sallittua. En pitäisi luottamuksen menettänyttä ystävää enää minkään arvoisena ja antaisin palaa vaan.
V
"vieras"
Vieras
Melkein lapsena tehty hairahdus... on kyllä hullua nyt puhua siitä. Lapset/ teinit tekee kaikenlaista ja elämä silti opettaa ja muuttaa ihmistä. Mutta vanha sanonta se kellä onni on niin onnen kätkeköön pitää ehkä tässä tapauksessa paikkansa, koska ehkäpä kaveris ei kestä sun onnea vaan haluaa kaikille samaa paskaa missä itse elää. Suomalaisethan on tiettävästi kateellista kansaa.
Jollain kierolla tavalla ehkä hakee oikeutusta omille teoilleen sun kautta. Jos on kerran itse pettänyt niin tunnustakoon omat petoksensa ja antakoon muiden olla rauhassa.
Jollain kierolla tavalla ehkä hakee oikeutusta omille teoilleen sun kautta. Jos on kerran itse pettänyt niin tunnustakoon omat petoksensa ja antakoon muiden olla rauhassa.
S
sennii
Vieras
Mikähän motiivi "kaverillasi" on? Tulee mieleen kaverini vuosien takaa,joka keksi ihan älyttömiä juttuja minusta,ja vain ja ainoastaan siksi,että oli juuri itse eronnut. Iski sitten silmänsä minun sen hetkiseen mieheeni,ja halusi hänet itselleen.En tiedä mikä jutussa oli takana,miksi keksi niitä juttujaan jne.
Minusta menneet ovat menneitä.
Itse laittaisin kovan kovaa vasten,ja pistäisin kaverini koville.. Sitten laittaisin välit poikki,nyttäisin ettei minua pelota hänen uhkailunsa.Luulen että kaverisi tykkää vaan vallasta joka hänellä on sinuun nyt,mutta se murenee jos näytä hänelle,ettet enää ota kuuleviin korviisi hänen uhkailujaan.
Minusta menneet ovat menneitä.
Itse laittaisin kovan kovaa vasten,ja pistäisin kaverini koville.. Sitten laittaisin välit poikki,nyttäisin ettei minua pelota hänen uhkailunsa.Luulen että kaverisi tykkää vaan vallasta joka hänellä on sinuun nyt,mutta se murenee jos näytä hänelle,ettet enää ota kuuleviin korviisi hänen uhkailujaan.
V
"vieras"
Vieras
Joo, mutta tuossa sivussa kärsii taas vaan se mies ja ne lapset. Ei kukaan muu.
Sama täällä.Mut nää on asenneasioita, mulla on aika leppoinen asenne elämään ja haluan pitää oman tilan ja omat asiat, mut ehkä sen vuoksi meillä parisuhde toimiikin loistavasti ilman riitelyitä
"Katkaisin" välit kesällä yhteen ystävään, joka kaikesta ihanuudestaan huolimatta rakastaa vatvoa toisten parisuhdeasioita ja sotkeutua joka asiaan. Lainausmerkit siksi, etten varsinaisesti katkaissut, mutta otin erittäin paljon etäisyyttä silti. Minua ahdisti se, kovasti, että hän kyseli kamalasti mun parisuhteestani ja juorusi kaikkien muiden asiat mulle - enkä ihmettelisi vaikka mun asiatkin juoruttaisiin vastaavasti toisille. Ei sellaista jaksa. Parasta on keskittyä sopivissa määrin vain omaan elämään, omiin asioihin, ja antaa muiden elää tavallaan
En muista, milloin olisin viimeeksi riidellyt mieheni kanssa. Meidän suhde voi tällä hetkellä erinomaisesti, ja niinäkin hetkinä kun suhteessa on ollut vähemmän loistelias kausi menossa niin riitoja ei ole ollut, eikä olla sotkettu asioihin ulkopuolisia (tai vastaavasti sotkeennuttu muiden parisuhdeasioihin).