Kelpuuttaisitko kouluttamattoman miehen?

[Lilii lisänimetön]

valtaosa naisista arvostaa käytännön taitoja, autoremonttia ja sen sellaista

korkeakoulututkinnon surittaneita pidetään huumorintajuttomina teoreetikkoina jotka eivät saa autoon pyyhkijän sulkia vaihdettua

Me tunnetaan kyllä aivan erilaisia naisia.
En ihmettele tosin. Varmaan tunnetaan myös aivan erilaisia miehiä. :xmas:

Minä en tunne naisia, jotka arvostavat sitä että oma mies osaa tehdä auton huollot.

 

[Elomeena]

Kelpuuttaisin/kelpuutin. Kova työmies, hyvä isä ja aviomies. Olen sen sortin ihminen, että pari nimeä paperissa ei merkkaa mulle yhtään mitään. Kyllä ne on ne teot, jotka ratkaisee.

Itselläni korkeampi koulutus kuin miehelläni, so?

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="mies";26411270]Olenkohan minä sitten kouluttautunut liikaa kun aion tohtoriksi...? Kun aina ei noista kouluttautuneen jutuistani pidetä vaikka vastapelurina olisi esim. AMK:n käynyt. Joudun esim. suht usein selitellä kuinka nyt näin ahkerasti olen opiskellut ja toinen alkaa heti verrata itseään minuun.

Ellen tulkitse väärin, jotkut naiset tuntuvat kokevan liiallisen määrätietoisuuden esim. kouluttautumisessa vähän pelottavana.[/QUOTE]

Jotkut varmasti pitävätkin - ja kuten keskustelusta näkee, joillekin olet kouluttautunut jo nyt liiankin korkealle. Mutta varmaan sinä itse(kin) määrittelet millaista naista haet.

Enkä kyllä panisi paljan painoarvoa netin luomille mielikuville siitä mistä "naiset" tai "miehet" pitävät tai mitä he arvostavat. Tämä palsta ainakin antaa aivan vinksahtaneen kuvan. Kaikesta.

 

["mies"]

valtaosa naisista arvostaa käytännön taitoja, autoremonttia ja sen sellaista

korkeakoulututkinnon surittaneita pidetään huumorintajuttomina teoreetikkoina jotka eivät saa autoon pyyhkijän sulkia vaihdettua

Aivan! Tämä ajatusmalli on jotenkin hämmentävää. Koska kai sivistynyt ihminen tai teoreetikko voi helposti oppia jotain tuollaista halutessaan.

Vähän sama kuin väittää että vain duunari tai sekatyömies olisi hyvä sängyssä, koska seksi on käytännön mekaniikkaa (mitä se ei yksistään tod. ole).

Sama ihminen voi olla sekä korkealle lukenut, käytännön taitoja halutessaan oppiva, että esim. hyvässä fyysisessä kunnossa. Vai onko tässä jo jotain yli-inhimillistä...? Suomessa ei ehkä usein saa erottua "liikaa".

 

[Lilii lisänimetön]

Te miehet olette aivan hukassa...

 

[Sanna80]

Tutkinto ei ole se ratkaiseva tekijä.

Mutta varmaan ainakin useimmissa tapauksissa koulutuksen puute kertoo kuitenkin jotakin ihmisestä (lyhytjänteisyydestä, saamattomuudesta tms.), enkä usko, että voisin sellaisen ihmisen kanssa elää.

No näinpä!

 

[kouluttamaton]

Ei ole kummoista koulutusta kummallakaan. Minulla ei ole mitään ammatillista koulutusta, miehellä sentään ammatillinen perustutkinto.

Meillä molemmilla on paha oppimishäiriö ja minulla vielä vähän huonot olosuhteet lapsuudessa.

Olen kyllä huomannut, että minua ei pidetä kovin fiksuna, vaikka tutkimusten mukaan olen keskivertoa älykkäämpi (ÄO tutkittiin, kun kävin neurologilla & psykologilla saadakseni diagnoosin). Ihmiset vain ovat sen verran ahdasmielisiä, että kuvittelevat koulutuksen puutteen johtuvan pelkästä älyn puutteesta. Sitten ovat yllättyneitä, kun huomaavat, että tiedän monesta asiasta enemmän kuin he...

Mutta pitäkööt tunkkinsa. Olen koettanut luopua katkeruudesta ja keskittyä siihen, että saan omille lapsilleni paremmat lähtökohdat ja voin tukea siinä kouluttautumisessa.

 

["Karpalo"]

Mun mies on vaan ylioppilas, mitään ammatillista koulutusta tai loppututkintoa ei ole. Aloitti joskus yliopisto-opinnot, mutta ei niistä mitään tulllut. Mies on kyllä erittäin älykäs ja hänen kanssa pystyy keskustelemaan asioista kuin asioista. Yleistieto on laaja-alainen. Joten olen valinnut tuossa mielessä kouluttamattoman miehen, mutta sivistystä hänestä kumminkin löytyy.

Eli voisin valita kouluttamattoman miehen, mutta en semmoista jonka kanssa ei pystyisi keskustelemaan muustakin kuin autonrassauksesta, seksistä, Seiskapäiväästä jne.

 

[Lex]

Kyllä kelpuuttaisin, jos hänellä olisi hyvä ammattitaito (ja työtä) muulla tavoin hankittuna.

 

["eerika"]

Enpä tullut 16 vuotiaana kyselleeksi,että mitäs kouluja mies on käynyt taikka aikoo käydä Joten joo-oo minun mieheni ei ole käynyt peruskoulun lisäksi kuin puolitoista vuotta ammattikoulua.

Mutta mies on nykyään yrittäjä ja tulot ovat sitä luokkaa,että en viitsi märistä siitä,että hän ei ole käynyt kouluja tuon enempää

 

[Saura]

Kelpuutin jo. Lukio on käynyt, mutta siihen koulut jäivät. Opiskelupäätä hänellä olisi ollut, kun yliopistoon pääsi, mutta opiskeluhaluja ei silloin tainnut olla. Kaipa se häntä hieman harmittaa, kun mahdollisuudet edetä työelämässä ovat aika vähäiset. Itse olen akateeminen, mutta alisuoriutuja itsekin, kun pääongelmieni takia en voi hakeutua kovin stressaaviin työtehtäviin.

Aika harvoin huomaan, että olen koulutetumpi kuin mieheni. Meillä on aikalailla samanlainen arvomaailma, huumorintaju jne. Mitä enemmän ikää tulee, sitä joustavammaksi olen tullut tällaisten seikkojen suhteen. Persoona ratkaisee.

 

["harmaa"]

Oon kelpuuttanut. On vakkarityössä ja tuo leivän pöytään.. mutenki on todella ahkera mies ja viihtyy lasten kanssa

 

["Hurutäti"]

Kelpuuttaisin, tietyin ehdoin toki. Eli ei ole syrjäytynyt, mutta sairaus tai todistetusti todella rankka lapsuus antaisi armoa siinäkin. Kunhan olisi työteliäs ja yleinen sivistystaso ok.

Tiedän paljonkin ihmisiä, jotka ovat todella älykkäitä ja tuntuvat tietävän oikeasti vähän liikaakin joka asiasta.. mutta eivät koskaan ole "ehtineet" hommata loppututkintoa.

Kunhan ei katso juurikaan urheilua hulluna kalja kourassa, vaan harrastaa joko sitä itse tai sitten käyttää senkin ajan omien mielenkiinnonkohteidensa tutkailuun. Oli se sitten käsikirja vanhan auton rassaamisesta tai jostain pirun öttiäisistä.. pienet on vaatimukset ja hyvin ne on täyttynyt

 

[siis OT]

Olen jo eläkeikää lähestyvä mies, mutta vastaanpa kuitenkin: en huolisi kouluttamatonta naista. Minun on vaikea kuvitella, että maailmat kohtaisivat.

Puolisoni on hammaslääkäri ja kyllä minusta opiskeluaikana ja sen jälkeen mukaan tarttunut tietynlainen elämänkatsomus on se opintojen tärkein anti. Että osaa itsenäisesti opetella, tutkia ja tarvittaessa opettaa asioita. Lisäksi arvostan häntä hyvänä äitinä lapsillemme.

Itsekään en ole väittelemisen jälkeen (olen tekniikan tohtori) ollut suuremmin tutkimushommissa, mutta silti arvostan nykyisissä esimiestehtävissä niitä oppeja ja valmiuksia, joita yliopistolla tarttui matkaan.

Raha ei tosiaankaan merkitse paljoa - ja kuten sanotaan, "viimeisessä takissa ei ole taskuja". Mieltäni lämmittää paljon enemmän vaimoni utelias ja huomioonottava elämänasenne. Ehkäpä me kaksi tohtoria ollaan sitten luotu yhteen.

miten tää mies on tälle palstalle eksynyt???? vai olenko minä sekaisin ja luulen vain olevani kaksplussalla????

 

[miata]

Kyllä, olen kelpuuttanut.

Mieheni on erittäin taitava kaivinkoneenkuljettaja, eikä ole ollut päivääkään työttömänä sen jälkeen kun teini-ikäisenä aloitti työt. Hän on ahkera ja motivoitunut työntekijä. Palkkakin on alan keskivertoa parempi. Mihin hän työssään sitä kirjatietoa tarvitsisi, kun käytännön ammattitaitoa löytyy reilusti?

 

[Lilii lisänimetön]

Kyllä, olen kelpuuttanut.

Mieheni on erittäin taitava kaivinkoneenkuljettaja, eikä ole ollut päivääkään työttömänä sen jälkeen kun teini-ikäisenä aloitti työt. Hän on ahkera ja motivoitunut työntekijä. Palkkakin on alan keskivertoa parempi. Mihin hän työssään sitä kirjatietoa tarvitsisi, kun käytännön ammattitaitoa löytyy reilusti?

Ei kai tässä ole kyse siitä, mihin työssään "kirjatietoa" tarvitsisi? Vaan elämässä, kommunikoinnissa, havaitsemisessa, maailmankuvan luomisessa. Tai siis pohjimmiltaan kysehän oli parisuhteesta. Mitä siihen ja sen toimimiseen itse kukin puolisolta toivoo ja kaipaa. Esim. minä en kaipaa rahaa mutta kaipaan haastavia aivoja.

 

[ansarikukka]

Periaatteessa kyllä, JOS olisi muulla tavalla sivistynyt ja kunnianhimoinen. Valitettavasti tällaisia ei ole tielleni eksynyt.

 

[ruutiukko]

Me tunnetaan kyllä aivan erilaisia naisia.
En ihmettele tosin. Varmaan tunnetaan myös aivan erilaisia miehiä. :xmas:

Minä en tunne naisia, jotka arvostavat sitä että oma mies osaa tehdä auton huollot.

mun väite ei pohjaudu elävään elämään vaan se oli palstatotuus

 

[miata]

Ei kai tässä ole kyse siitä, mihin työssään "kirjatietoa" tarvitsisi? Vaan elämässä, kommunikoinnissa, havaitsemisessa, maailmankuvan luomisessa. Tai siis pohjimmiltaan kysehän oli parisuhteesta. Mitä siihen ja sen toimimiseen itse kukin puolisolta toivoo ja kaipaa. Esim. minä en kaipaa rahaa mutta kaipaan haastavia aivoja.

Minun käsittääkseni kouluttautuminen yleensä kuitenkin tarkoittaa sitä, että hankitaan tietotaitoa työtä ja ammattia varten. Toiset hankkivat ammattitaidon työtä tekemällä ja toiset kirjatiedon kautta, riippuen alasta ja omista mielenkiinnon kohteista.

En ymmärrä sellaista kapeaa näkökantaa, että ihmisen pitäisi kouluttautua pitkälle ollakseen sivistynyt ja yhteiskuntakelpoinen. Yhtälailla perusduunari voi olla kiinnostunut yleissivistyksestä, politiikasta tai mistä hyvänsä. Samoin tunnen muutamiakin akateemisia ihmisiä, jotka ovat olevinaan niin sivistyneitä ja fiksuja, mutta joilla ei kuitenkaan ole minkään sortin käsitystä siitä kuinka nykymaailma toimii.

Itse pidän enemmän maanläheisitä ja maalaisjärkeä omaavista toiminnan ihmisistä kuin haahuilevista taivaanrannanmaalareista, koulutustasosta riippumatta

 

["vieras"]

Minun käsittääkseni kouluttautuminen yleensä kuitenkin tarkoittaa sitä, että hankitaan tietotaitoa työtä ja ammattia varten. Toiset hankkivat ammattitaidon työtä tekemällä ja toiset kirjatiedon kautta, riippuen alasta ja omista mielenkiinnon kohteista.

En ymmärrä sellaista kapeaa näkökantaa, että ihmisen pitäisi kouluttautua pitkälle ollakseen sivistynyt ja yhteiskuntakelpoinen. Yhtälailla perusduunari voi olla kiinnostunut yleissivistyksestä, politiikasta tai mistä hyvänsä. Samoin tunnen muutamiakin akateemisia ihmisiä, jotka ovat olevinaan niin sivistyneitä ja fiksuja, mutta joilla ei kuitenkaan ole minkään sortin käsitystä siitä kuinka nykymaailma toimii.

Itse pidän enemmän maanläheisitä ja maalaisjärkeä omaavista toiminnan ihmisistä kuin haahuilevista taivaanrannanmaalareista, koulutustasosta riippumatta

Oletko itse kuinka korkeasti kouluttautunut? Siellä koulussa kun opitaan ihan oikeasti katsomaan koko maailmaa ihan eri tavalla, opitaan ymmärtään tutkimuksen tekoa jne. Jos ei tätä ymmärrä niin luultavasti ei itse ole kouluja käynyt, eikä niitä paljon arvostakaan. Eikä kai kukaan väitä, että ihmisen pitäisi olla kouluttautunut, että on yhteiskuntakelpoinen.

 

[miata]

[QUOTE="vieras";26413053]Oletko itse kuinka korkeasti kouluttautunut? Siellä koulussa kun opitaan ihan oikeasti katsomaan koko maailmaa ihan eri tavalla, opitaan ymmärtään tutkimuksen tekoa jne. Jos ei tätä ymmärrä niin luultavasti ei itse ole kouluja käynyt, eikä niitä paljon arvostakaan. Eikä kai kukaan väitä, että ihmisen pitäisi olla kouluttautunut, että on yhteiskuntakelpoinen.[/QUOTE]

Ihan tarpeeksi monta vuotta olen elämäni aikana koulunpenkkiä kuluttanut ja lukiopohjakin löytyy, jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Ehkäpä olen sitten taantunut näinä kotiäitivuosinani tai sitten kouluttamaton juntti-aviomieheni on sotkenut näkemykseni, mutta minusta maailmankatsomus tai analyyttisyys ei riipu yksinomaan koulutuksesta, vaan ihmisen mielenkiinnonkohteista ja motivaatiosta ymmärtää miten maailma pyörii

 

["vieras"]

Mä ottaisin ilomielin miehekseni duunarin joka osaa olla mies ja tehdä asioita sen iänikuisen suuren koulutuksen ja puhekyvyn sijaan.

Mulla on mies joka on korkeasti koulutettu, erittäin laajan yleissivistyksen omaava, erittäin korkealla älykkyysosamäärällä varustettu TÄYSI idiootti.

Mies osaa puhua, osaa kertoa juttuja ja keskustella aiheesta kuin aiheesta. Mutta mitään muuta sitten ei osaakaan. Jos asia ei puhumalla hoidu, sitä ei ole olemassa. Eli laskuja ei tarvitse maksaa lainan lyhennyksistä puhumattakaan.

Eikä hänen tarvitse kuunnella muiden, häntä paljon typerämpien ihmisten mielipiteitä. Ja sitten joku vielä yrittää selittää mulle tälläkin palstalla että sillä koulutuksella on merkitystä....

 

[Isämies]

Minun käsittääkseni kouluttautuminen yleensä kuitenkin tarkoittaa sitä, että hankitaan tietotaitoa työtä ja ammattia varten. Toiset hankkivat ammattitaidon työtä tekemällä ja toiset kirjatiedon kautta, riippuen alasta ja omista mielenkiinnon kohteista.

Olet ymmärtänyt osittain väärin. Toki on aloja, joilla akateeminenkin koulutus kytkeytyy ihan puhtaasti johonkin ammattiin. Mutta huomattavasti useammin akateeminen koulutus tarjoaa pelkästään välineitä maailman ja ihmisen ymmärtämiseen. Näitä välineitä voi sitten pyrkiä hyödyntämään eri tavoin - toiset tekevät näistä itselleen ammatin, toisille koko tämä akateeminen "työkalupakki" jää enemmän ikään kuin resurssiksi, josta kuitenkin voi aina tarvittaessa ammentaa.

Itselleni koulutus ei siis todellakaan tarkoita pelkkää ammatillista suuntautumista, vaan ylipäätään tietynlaista asennetta elämään. Näin ollen en voisikaan kuvitella eläväni itseäni huomattavasti vähemmän koulutetun kumppanin kanssa ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, myös vaimolleni asia on ihan yhtä selkeä. (Koska joku sitä kuitenkin kysyy, niin itse olen siis tohtori ja vaimoni on (vielä toistaiseksi) lisensiaatti).

Niitä tässäkin keskustelussa kuulutettuja kädentaitoja ei meistä kummastakaan ole kuitenkaan koulutuksella onnistuttu täysin kitkemään. Itse olen mm. rakentanut talomme pääosin omin käsin, teen itse lähes kaikki remontit autooni ja moottoripyörääni jne. Mutta vastapainoksi meillä on kodissamme myös kohtuullisen hyvin varustettu kirjastohuone ja meillä ylipäätään luetaan paljon ja keskustellaan kirjallisuudesta - myös lasten kanssa.

Tässä ketjussa on - mistähän syystä, muuten? - sotkettu koulutuskeskusteluun mukaan myös tulotaso, jonka tulisi tietysti olla täysin eri asia. Osa esim. akateemisen tutkijakoulutuksen saaneista ansaitsee toki aivan mukavasti, mutta suurempi osa sijoittunee tulojensa osalta aika lailla keskiluokkaan. Itse ymmärrän tuon tulokeskeisen ajattelun ehkä heijastumaksi jostain sen tyyppisestä näkemyksestä, että koulutuksen tulisi konkretisoitua korkeana tulotasona. Tai sitten vaihtoehtoisesti niin, että jotkut kompensoivat "koulutusvajettaan" asettamalla mahdollisimman korkean tulotason ikäänkuin itseisarvoiseksi tavoitteeksi.

 

[Gloria]

En todellakaan.

 

[työtön maisteri]

Entä jos hän olisi työtön?